Search
1000 results for “alessa_ed”
-
Question for crunchy granola masto peeps: What's your favorite bar #shampoo? I've been trying out the Good Time brand, as a way to reduce my #CarbonFootprint from #PlasticPollution. I like it well enough, but I'm curious if there's other brands available in the US that I could try. FWIW, I have extremely thick #hair and I'm in a chlorine pool at least twice a week. Thanks for any suggestions you may have.
#ClimateChange #EcoPackaging #EarthFriendly #homestead #simplicity -
A) Nyt on vattu sentään syyskuu!
B) Glögilonkero, ei helevettiläinen!
EDIT: Ostin tälläisen, kun Alkossa (!) myivät alessa (!) kausituotteita. On kyllä just niin huono idea, kuin ennakkoluuloinen kohta B) yllä ounasteli.
Ei jatkoon. EI!
#sesonkituotteet #joulutuotteet #joulusesonki #sesonki #joulu #lonkero #glögi #joululonkero #glögilonkero #juoma #juomat #alkoholi
-
CW: Thoughts on Reincarnated as a Sword, Vol. 2 by Yuu Tanaka
So, this volume is interesting. This is basically a 2-in-1, with twice the length of the first volume, featuring two major stories in both halves.
It starts with a spider dungeon raid still in Alessa, where we finally get to know Amanda, if only briefly. Overall, it's more of the same generic adventure from the first volume. And I guess we got a pet direwolf in the process.
The second half is a super lengthy and super boring undead dungeon raid. Which had such a great promise: floating island! an eccentric friendly necromancer! hint of exciting new skills! But unfortunately, despite being 30+ pages per chapter, there's surprisingly little of anything happening. All the encounters, and in fact, any development is described in passing and without much detail.
The dungeon master fight is a bit more exciting, but it can't salvage the volume as a whole. It was painful to read, and I'm good leaving this series on a pause for at least few months now.
Oh, and we got the sentient power ala Great Sage/Raphael from the Slime.
Kobo edition if you really want it.
-
El Balcón de la Sociedad | Educación Física sin dirección ni destino
La Educación Física en Veracruz atraviesa una crisis silenciosa, profunda y desatendida. A casi tres meses del nombramiento de Froylan Alessí Mejía Ávila, como director estatal del área, el malestar crece entre docentes, inspectores y supervisores que no encuentran en su nuevo titular el perfil ni la vocación requeridos para el cargo.
La falta de experiencia del joven funcionario ha generado desconfianza desde su arribo. Su formación en Derecho, sin antecedentes en el campo educativo y mucho menos en el ámbito físico-deportivo, ha dejado en evidencia su desconocimiento de procesos, normas y dinámicas institucionales.
El pasado 13 de febrero convocó a una reunión con inspectores y supervisores del estado. En dicho encuentro presentó, sin claridad ni sustento operativo, una supuesta reestructura orgánica y avances de la guía operativa, cuando el ciclo escolar 2024–2025 se encuentra ya en su etapa final.
Más allá de lo extemporáneo de la propuesta, lo que molestó al gremio fue la forma distante en la que conduce su gestión. A diferencia de sus predecesores, Alessi prefiere el trato remoto, a través de plataformas digitales o de sus asesores, sin dar lugar al diálogo directo con los actores clave del sistema.
Una oficina cerrada con candados
La queja más recurrente entre los trabajadores es su inaccesibilidad. Para hablar con él hay que superar al menos tres filtros, y quienes han intentado hacerlo describen la experiencia como una odisea burocrática. La agenda de citas permanece cerrada y el silencio institucional se ha vuelto norma.
Durante la reunión de febrero, causó risa su afirmación de que los canales de comunicación “están disponibles”, pero solo para temas como comunicación social, enlace de género y protección civil. La educación física, que debería ser su prioridad, quedó fuera de los asuntos atendibles.
Esta actitud contrasta con su visible disposición para acompañar en giras de fin de semana a su amiga, la diputada local Valeria Moctezuma, nieta de la actual secretaria de Educación de Veracruz. En los recorridos proselitistas sí ha estado presente, enfundado en chaleco guinda, siempre cercano al micrófono.
La Dirección de Educación Física no cuenta con dirección ni con liderazgo. Y los temas sensibles, como la inclusión, la salud infantil, la prevención de la obesidad o el desarrollo físico integral del estudiantado, siguen sin atención ni propuestas serias.
Un torneo improvisado, una alerta encendida
A finales de marzo, Alessi lanzó una convocatoria apresurada para organizar el “Torneo Nacional de Futbol Escolar FMF”. A pesar de que la iniciativa provino de la FIFA y la FEMEXFUT, la coordinación del evento recayó en su Dirección, sin recursos, sin planeación y sin consulta previa.
Supervisores de diversas regiones rechazaron participar. El calendario escolar ya contempla múltiples actividades entre abril y junio, y no es viable incorporar competencias sabatinas, menos aún sin entrenamientos previos ni cobertura legal en caso de incidentes.
El riesgo de exponer a los niños a lesiones o accidentes por una ocurrencia improvisada ha sido subrayado por más de un inspector. Se trata, además, de un evento que contradice los principios de la Nueva Escuela Mexicana, que propugna por la inclusión y no por la competencia.
La decisión de organizar un torneo de esta magnitud sin sustento, en días no laborables, sin seguridad para los participantes ni apoyo para los docentes, ha puesto en evidencia la falta de planificación y el desconocimiento legal del propio director, quien debería conocer los límites administrativos.
De trampolín político a tierra de nadie
Varios informes coinciden en que Alessi ha expresado su interés por buscar una sindicatura. Su paso por la Dirección de Educación Física responde más a una ambición política que a un compromiso con la educación o el bienestar infantil. La función pública, en su caso, parece una estación de paso.
Los antecedentes de su equipo no lo favorecen. Su subdirector de supervisión escolar también es abogado. Y la jefatura técnico-pedagógica está a cargo de una licenciada en Educación Especial, sin perfil específico en educación física. No se trata de un asunto menor, sino de una omisión institucional grave.
El descontento se ha extendido. En redes y en «radio pasillo» se menciona con ironía que es más fácil hablar con él durante los recorridos proselitistas que en su propia oficina. La Dirección, dicen, “va sin dirección”, cerrada con candado y sin voluntad de diálogo.
Las consecuencias de esta conducción improvisada ya son visibles. El gremio se ha comenzado a fragmentar, las decisiones se toman de forma vertical y sin consenso, y los programas no obedecen a ninguna lógica pedagógica, sino al capricho del funcionario en turno.
¿Qué tanto importa la Educación Física?
La pregunta es legítima. ¿Qué tanto le importa a las autoridades la Educación Física? Si el nombramiento de un perfil ajeno, la exclusión de los expertos y la imposición de políticas erráticas no generan respuestas, la respuesta se infiere sola: no les importa nada.
Hoy, la salud física y emocional de los estudiantes está en manos de personas sin vocación ni experiencia. Mientras la obesidad infantil crece y la actividad física disminuye, se pierden oportunidades valiosas para incidir desde las escuelas en una mejor calidad de vida.
Designar a perfiles inexpertos por lealtades políticas es una práctica peligrosa. Poner la conducción de una dirección estratégica en manos de un improvisado puede salir caro, no solo en términos operativos, sino también electorales, como ya se comienza a percibir en la comunidad educativa.
El caso Froylán Alessi revela una realidad alarmante: la Educación Física ha sido convertida en un espacio de simulación. Y mientras el titular busca posicionarse políticamente, miles de estudiantes pierden el acceso a una formación física digna, inclusiva y segura.
¿Hasta cuándo se tomará en serio la Educación Física en Veracruz? ¿Hasta cuándo dejarán de usar las instituciones como plataforma personal? Las preguntas quedan abiertas. Y la sociedad tiene derecho a exigir respuestas.
—o0o—
El balcón | Foto: @SociedadN_¡Conéctate con Sociedad Noticias! Suscríbete a nuestro canal de YouTube y activa las notificaciones, o bien, síguenos en las redes sociales: Facebook, Twitter e Instagram.
#AmayraniKristellMedranoValencia #aviadores #Balcón #cómputo #CentroDeComando #CJNG #Claudia #ClaudiaSheinbaum #colima #ComisiónNacionalDelAguaConagua_ #ComunicacionesYContactoCiudadanoC5DeColima #conagua #ConsueloValenciaMartínez #Control #DerechoHumano #dignidad #edomex #Educación #EducaciónFísicaEnVeracruz #ElBalcón #ElBalcónDeLaSociedad #estadoDeMéxico #familiares #FernandoCastilloVences #FroylanAlessíMejíaÁvila #FroylánAlessi #GracielaGuzmánMelchor #LauroAgustínBecerrilMartínez #LuisEnriqueMateoReyes #MarcoAntonioHinojosaMendoza #MateoReyes #México #MedranoValencia #millonesDePesos #prioridades #SecretaríaDeEducación #SN #Sociedad #SociedadNoticias #SociedadNoticiasCom #sociedadNoticias #SociedadNoticiasCom #Tecnología #Veracruz
-
AGRIMANTO
Laboratorio Giù dall'Arca, mercoledì 25 marzo alle ore 19:30 CET
Agrimanto
Mercoledì 25 marzo
Quartetto vocale e collettivo di ricerca attorno al canto popolare e socialeQuattro donne, quattro voci, quattro terre: Sardegna, Puglia, Abruzzo ed Emilia.
Nel 2017 dal loro incontro a Bologna nasce “Agrimanto”: quartetto vocale unito da
un’appassionata ricerca musicale che è insieme testuale, linguistica e storica.
La diversa provenienza delle componenti stimola particolarmente lo studio delle differenze e dei punti di incontro all’interno di un orizzonte etnomusicologico e antropologico radicato nei repertori femminili del canto popolare e sociale italiano, con un orecchio teso verso terre vicine, come la Corsica e l’Occitania.
Alla base della loro musica c’è la scelta della ‘voce nuda’ come strumento principe per far rivivere armonie e dissonanze antiche ed unirle a tessiture vocali inevitabilmente moderne, conciliando rispetto filologico ed impulso creativo.
Le Agrimanto sono Silvia Cavalieri, Chelu Deiana, Alessia Di Eugenio, Antonella Lanotte.
Un viaggio cantato nella memoria personale e collettiva delle donne, attraverso brani scelti dal repertorio di canto sociale e popolare italiano che raccontano il sopruso e la rivolta, la violenza e la lotta, le forme di resistenza nell’abitare e reinventare il quotidiano. Un viaggio nel passato per radicarci nel presente e avanzare a voce nuda e ferma.ingresso con tessera ARCI - ARCIGAY E UISP
Apertura tesseramento e convivialità ore 19,30
Inizio live dopo
Contributo artistico libero
-
Olipas kiinnostavaa kuunneltavaa tää Mr. Lordin haastattelu. Olishan tuota äijän jutustelua kuunnellut pidempäänkin. 😁
Paljon hyviä pointtejakin.
Vaikkapa tuo, minkä somen kommenttipalstoista voi jo päätellä, että on paljon ihmisiä, jotka ei ymmärrä/tiedä, miten paljon artistien (julkkisten) sanomisia muutetaan tai nostetaan yksittäisistä kommenteista "kohuotsikoita". Joskus eräälle tutulle jouduin selittämään, että iltalehtien viihdeosiossa on paljon juttuja, mitkä on otettu Instagramista ja saatu kuulostamaan siltä, että jutun kohde olisi itse ollut yhteydessä kyseiseen lehteen. Ja varsinkin, jos lukee vain otsikot (ihan mistä tahansa aiheesta tietty), niin saa kyllä ihan väärän kuvan monesta asiasta.
2000-luvun alussa myös eräs tunnettu laulaja kertoi fanifoorumillaan, että hänen nimensä ja kommenttinsa oli laitettu mukaan erääseen lehtijuttuun, vaikka hänelle ei ollut asiasta edes soitettu. Ja onhan näitä esimerkkejä vaikka kuinka paljon.Olen samaa mieltä Mr. Lordin kanssa myös tuosta, että hyvin voi kuunnella jotain artisteja koko ikänsä, eikä se ole mitenkään kaavoihin kangistumista. Olen itsekin törmännyt sentyylisiin kommentteihin, että "kyllä minäkin aiemmin/nuorena sitä ja tätä kuuntelin, mutta en enää", ja sanottuna siis sillä tyylillä kuin saman artistin kuunteleminen vaikka 30 vuotta olisi jotenkin huono asia ja kuuntelutottumusten muuttuminen olisi merkki kasvusta/aikuistumisesta. Pöh. 😅
Mä kuuntelen edelleen joitakin samoja artisteja, joita siskoni kuunteli, kun mä olin 4-5-vuotias ja joihin siinä sivussa tykästyin. Ja itse valitsemiani artisteja 90-luvun puolivälistä on mukana enemmän kuin mitä on tullut vaikka 2000-luvun puolella. -
‘He Knew’: What Epstein Said About Trump in New Emails – The New York Times
Nov. 13, 2025, 6:00 a.m. ET
Hosted by Rachel Abrams, Featuring David Enrich and Michael Gold, Produced by Rob SzypkoAlex Stern and Rachelle Bonja, Edited by Paige Cowett and Lexie Diao, Original music by Dan Powell and Marion Lozano, Engineered by Alyssa Moxley.
Thousands of pages of newly released emails between Jeffrey Epstein and his associates have put the convicted sex offender’s relationship with President Trump back in the spotlight.
David Enrich and Michael Gold, who have been covering the story, explain what the new documents tell us and discuss whether they could prompt the release of the rest of the Epstein files.
On Today’s Episode
David Enrich, a deputy investigations editor for The New York Times.
Michael Gold, a congressional correspondent for The New York Times.
In emails sent by Jeffrey Epstein, the financier cast himself as a Trump insider. Credit…Doug Mills / The New York TimesBackground Reading
- Mr. Trump said the Democrats were bringing up the Epstein “hoax” to deflect from the government shutdown.
- House Republicans asserted that the emails revealed little information.
Continue/Read Original Article Here: ‘He Knew’: What Epstein Said About Trump in New Emails – The New York Times
Tags: 20000 pages, 2025, America, Convicted Sex Offender, David Enrich, Democrats, Donald Trump, Education, Epstein, Epstein Files, Health, History, Jeffrey Epstein, Libraries, Library, Library of Congress, Michael Gold, Opinion, Politics, Republicans, Resistance, Science, The New York Times, Trump, Trump Administration, U.S. House, United States#20000Pages #2025 #america #convictedSexOffender #davidEnrich #democrats #donaldTrump #education #epstein #epsteinFiles #health #history #jeffreyEpstein #libraries #library #libraryOfCongress #michaelGold #opinion #politics #republicans #resistance #science #theNewYorkTimes #trump #trumpAdministration #uSHouse #unitedStates
-
The Clarion Workshop is still accepting applications until March 1! This is an amazing opportunity to level up your writing. The instructors this year are Sam J Miller, Jeffrey Ford, Matt Bell, Nalo Hopkinson, Alyssa Wong, and Isabel Yap.
Application Fee Waivers and scholarships available!
#ScienceFiction #FantasyWriters #SciFiWriters #HorrorWriters #Clarion #ClarionUCSD
-
Pelastakaa Lapset ry kerää allekirjoituksia vetoomukseen, joka vaatii EU:lta toimia lasten suojelemiseksi verkossa. Tavoite on hyvä, mutta konteksti ja kuvaus ovat erittäin ympäripyöreitä ja jopa harhaanjohtavia. Tuntuu siltä, että tässä nyt kannatetaan Chat Control (CSAR)-asetusta tai sen jotain uutta, toista muotoa.
Vetoomuksessa kritisoidaan CSARin perumista: "Huhtikuun alussa EU päätti olla jatkamatta väliaikaista asetusta, joka oli sallinut yritysten tunnistaa alustoillaan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa". Euroopan parlamentti äänesti CSARiin nurin 26.3.2026 yksityisyyssyistä. Asetus olisi mahdollistanut jopa salattujen viestien luovuttamisen ja skannaamisen. Lisäksi vetoomus puhuu "pysyvästä lainsäädännöstä", mutta ei määrittele mitä se tarkoittaa: "Vaikka pysyvästä lainsäädännöstä neuvotellaan edelleen, aikataulua tai takeita sen valmistelulle ei ole".
Salatun viestinnän heikentäminen tai yksityisten viestien skannaaminen ei suojele lapsia. Päinvastoin, se altistaa kaikki, myös lapset, laajemmalle haitalle: valvonnalle, väärinkäytöksille ja autoritaaristen hallintojen tulevalle ylilyönnille. Massaskannaus ja vakoilu tuottaa lisäksi valtavat määrät vääriä tulkintoja (engl. false positive), jotka tukkivat poliisin tutkintajonot ja vievät resursseja todellisilta tapauksilta.
Lapsia pitää suojella. Mutta ei tällä tavalla.
En allekirjoita, koska jäi epäselväksi mitä vetoomuksella haetaan.
#Yksityisyys #CSAR #PelastakaaLapset #PelastakaaLapsetRy #ChatControl
-
Alyssa Milano to Join Kumail Nanjiani, Molly Shannon and Sam Nivola in Bobby Farrelly Comedy ‘Driver’s Ed’
#Variety #Global #News #AGC #AlyssaMilano #BobbyFarrellyhttps://variety.com/2025/film/global/alyssa-milano-bobby-farrelly-drivers-ed-1236349608/
-
JAMES BOND -ELOKUVIEN KATSELMUS
Katsoin lyhyen ajan sisään kaikki James Bond -elokuvat Netflixistä. Tai kaikki viralliset. Eilen yritin vielä sitä epävirallista Never Say Neveria, joka on kai vähän kuin uudelleenversiointi Thunderbolt-elokuvasta, mutta se taisi olla liian tyhmän ja halvan oloinen, vaikka olikin vanhalla Seanilla varustettu. Jäi mitä luultavimmin kesken.
Järjestyksenä oli ensin uusin James Bond -elokuva, eli Daniel Craigin 007:n No Time to Die, jota en ollut vielä nähnyt. Sitten kaikki muut Craigin Bondit alkaen Casino Royalesta kohti uusimpia. Tämän jälkeen kaikki Pierce Brosnanin Bondit alkaen vanhimmasta (Golden Eye) ja kohti uusimpia. Timothy Daltonin kaksi Bondia aikajärjestyksessä. Roger Mooren Bondit aikajärjestyksessä. George Lazenbyn ainoa Bond (On Her Majesty's Secret Service) ja sitten vielä OG-Bond Sean Conneryn kaikki viralliset Bondit Dr. Nosta alkaen. Eli päättäen sarjan Diamonds Are Foreveriin.
Muutama ajatus mm. leffojen laadusta ja ehkä Bondien mieskuvasta, -ihanteesta(ko?) ynnä muusta:
DANIEL CRAIGIN BONDIT
Varmaan suosikkejani. Cragin Bond on tietysti modernein versio hahmosta ja useimmat näistä leffoista on varustettu toiminnalla joka näytti ja tuntui joltain ja ihmisillä jotka olivat välillä lähes oikeita ihmisiä - etenkin tietysti naishahmot, jotka olivat kaikista Bond-versioista selkeimmin muutakin kuin Bondin tai katsojan himon ja/tai naurun kohteita. Eva Greenin Vesper Lynd kummittelee Casino Royalen jälkeen kaikissa muissa Craigin Bondeissa ja on tietysti kiinnostava hahmo kaikkinensa, vaikka hieman mietin hahmon motiiveja ja Bondin kaarta hahmon kanssa myöhemmin. No, whatevs. Casino Royale loi Bondin joka tapauksessa upeasti uusiksi. Naurettavaa, miten paljon Cragia vastustettiin uutena Bondina ennen leffojen ilmestymistä. Jopa siten, että hän olisi ollut liian ruma Bondiksi. Tuota mieltä olleet: rangaistukseksi/palkkioksi katsokaa 100 kertaa Crag nousemassa merestä uikkareissa. Casino Royale ja Skyfall lienevät suosikki-Bond-leffani. Oliko Silva paras Bond-pahis kautta aikojen? Ehkä? Vaikkei Blofeldin kaltaista jatkuvuutta nauttinutkaan. Spectre olisi ollut vähän kehno loppu sarjalle, vaikka olihan siinä paljon hyvääkin - toiminta, monet hahmot ja fakta että Craig vain on hyvin karsimaattinen filmitähti-Bond, joka pääsi varmaan fyysisesti lähimmäksi minkäänlaista ammattitappaja- ja taistelijajeppeä kaikista näistä näyttelijöistä yms. - mutta Spectren ja Blofeldin mukaanottaminen noin nopeasti tuntui vähän pöljälle ja liikaa päälleliimatulle. No, sanoisin, että valitettavasti No Time To Die oli vielä kehnompi, vaikka Craigin Bondin lopetus uskalias päätös olikin. Tuokin leffa oli silti aika viihdyttävä. Alkukohtaus oli kiinnostava, mutta kovin tyhjäksi jäi Malekin pahis lopulta. Trailereissa jo näkynyt särkynyt maski oli eri hieno ja mysteerillinen, mutta koko juttu tyssähti sitten kokonaisuutena. Quantum of Solace on myös elokuva joka on tehty.
PIERCE BROSNANIN BONDIT
AAAARRRRRGGHH MITÄ VITTUA??? Mikä kauhean tason ja logiikan ja mieskuvan ja kaiken pudotus! Ja aivan liian todellinen tässä järjestyksessä: aivan kuin olisi seurannut elokuvaversiota siitä, miten kaikenlaista edistyksellisyyttä kohti kulkeva maailmamme taantui aivan yhtäkkiä luolamieslogiikan ja kaikenmaailman andrewtattien ihannointiin. Golden Eyeta katsoessa Brosnan oli mielikuvissani pelkkä valtava tukka, joka hoki: "MULLA ON KULLI! MULLA ON KULLI!" ja naiset ne vain lakosivat välittömästi tukan kätköihin: "Voi, James!" Paljon hienoja, kalliita stuntteja, kuvauspaikkoja yms., mutta miten halvoilta ne tuntuivatkaan nyt Craigin Bondien jälkeen. Golden Eyen jälkeen Brosnanin tukka pieneni, mutta mikään muu ei ainakaan parantunut. Voihan näkymätön auto. Ja mikä oli se huippuhakkeroijatietokone-ekspertti jonka salasanat sai kräkättyä, kun kirjoitti koneeseen kolme ensimmäistä mieleentulevaa synonyymia "pempulle". Voi näitä juonikuvioita. Denchin M:n tuominen myös Craigin Bondeihin oli kyllä äly viksu veto. Famke Janssenin reisimurhaajaorgasmoija ansaitsee jonkin erityispalkinnon... jostakin, en tiedä. Mutta jokin palkinto hahmolle ehdottomasti.
TIMOTHY DALTONIN BONDIT
Daltonia on kutsuttu aliarvostetu(imma)ksi Bondiksi, ja saatan olla niillä linjoilla. Tämä Bond ei tainnut olla kovin ihmispaskakaan. Leffat vain olivat kauhean 1980-lukulaiset. Jotenkin ei jaksanut. Vähän taas halpa vaikutelma. Hassusti halvempi kuin 1960-luvun Bondeissa, vaikka kuvaustekniikka ja elokuvataide ylipäätään oli niistä ajoista kehittynyt. Dalton oli toisaalta myös vähän väritön Bond. Ei ottanut roolia samalla tavalla omakseen kuin Connery, Moore, Brosnan ja Craig. Lazenbylla oli vain yksi leffa, joten hän tuntuu jonkinlaiselta epä-Bondilta. Siitä syystä sekä siitä, että hänen leffansa sävy oli jotenkin hyvin outo. Niin kuin olisi syönyt vanhentunutta juustoa katsoen Conneryn Bondeja ja nähnyt sitten seuraavana yönä hämmentävän, hikisen unen.
ROGER MOOREN BONDIT
Hassuuden embraceissaaminen vaihteli mielessäni hyvänä ja huonona asiana. Laatu viimeisissä kolmessa oli... no, en tiedä, leffat puuduttivat jo aika pahasti. Lisäksi Moore alkoi olla jo verrattain vanha toimintastaraksi (vaikka ns. geri-actioner on viime vuosina ollut suosittu genre Liam Neesonin mikäsenytolikaanseyksileffan jälkeen). Alusta asti Mooren Bond oli myös aika limaisen oloinen, mikä vain korostui tämän vanhetessa. Toistuva kuva jostakusta naishahmosta vastustamassa Bondia, ihan vain verbaalisesti, ja tämä tämä virnuilemassa ylimielisesti kuin sanoen, annahan pikkuneiti kun setä näyttää. Ja näyttää sitten luultavasti mihin pippeli laitetaan. Alkuasetelma kohtaamisissa vaihteli, kai, loppu ei niinkään. Jaws oli tietysti hienoimpia Bond-pahiksia. Joka sai miellyttävästi oman sydäntälämmittävän höpsön sankaritarinankaarensa. Eka Mooren Bond Live and Let Die saattoi olla sarjan paras. Ehkä se tai Moonraker. Tai The Man With the Golden Gun. Kaikissa hyviä ja ennen kaikkea yllättäviä juttuja, mutta monelta osin nuokin olivat hieman puuduttavia. Ylipitkiä ehkä? Moore oli lopussa liian vanha eikä koko aikana kauhean hyvä näyttelijä. Moore taisi myöhemmin itsekin kommentoida että lähinnä vain nosteli kulmakarvojaan.
GEORGE LAZENBYN BOND
Outoa psykedeliaa ja itsetietoisuutta: "This never happened to the other guy!" todettiin alkukohtauksen lopussa, kun pahikset pakenivat. Bond joka meni naimisiin Diana Riggin (roiston tytär) Teresa/Tracy di Vicenzon kanssa. Ja Bond jonka puoliso, roistontytär Teresa/Tracy di Vicenzo ammutaan matkalla häistä! Ja leffa loppuu siihen! Woooot! Lazenby, joka oli kai enemmän malli kuin näyttelijä, oli minusta aika hyvä Bond - etenkin nyrkkitappelukohtauksissa oli jotain, mitä ei esim. Conneryn Bondeissa ollut. Eli varmaan päästaran liikuntakykyä. Mutta olihan tämä outo leffa - ainakin osana kokonaissarjaa. Lazenby Bondina ja Telly Savalas Blofeldina, joka haluaa kreivin (vai paronin) arvonimen ja sitten myrkyttää maailman, yhdistettynä outoon hypnoterapia-aivopesujuoneen jossain helvetin Alpeilla, tuntui tosiaan joltain juustokuumeunelta. Elokuvan sävy ja kuvaustapa tuki tätä kai jotensakin tarkoituksellisesti. Ja se helvetin hiihtämisen määrä! Bond äärityperässä hiihtopipossaan Lazenbyn taakse projisoiduilla liikkuvilla hangilla ja obviöösisti stunthenkilöiden suorittamilla lasketteluilla - niin hupsua, mutta kuitenkin tuntui että se olisi pitänyt ottaa paremmin tosissaan. Ko? Ja laskettelun lisäksi vielä kelkkailua, missä Blofeld jää niskastaan oksanhaaraan, kunnes lopussa on mukana murhaamassa Bondin morsianta, joka leffan alussa yritti itsemurhaa, niska tuettuna. Erikoinen ja kieltämättä monella lailla jännittävä oli tämä leffan rakkaustarina. Tuntui monella tapaa aidommalle kuin mikään ihmissuhde ennen Craigin Bondeja. Seikkailu alppihoitolassa oli kuin jokin Bondin happotrippi Diana Riggin ja Lazenbyn hahmojen kohtausten välissä. Outo ja kiinnostava Bond. En ollut tätä ehkä ennen kokonaan katsonutkaan.
SEAN CONNERYN BOND
Bond OG. Conneryn Bondeissa oli monia äpsöluut klassikko-Bondeja ja kohtauksia, ja Spectre-järjestössä oli näissä oma jännä pysyvyytensä. Mutta sitten toisaalta. Tämä mieskuva, mihin kiinnitin nyt tietty vähän eri tavalla huomiota kuin nuorena näitä katsoessa. Kaikki Bondit ovat vähänpaljon paskoja ihmisiä, mutta Conneryn Bond taisi olla ainoa potentiaalinen/todennäköinen raiskaaja. Leffoissa oli useita tilanteita, joissa Bond pakottaa itsensä vastustelevia naisia vasten ja suutelee näitä väkisin, jolloin naiset sitten välittömästi "antautuvat" Bondille. Nyt katsoessa mietin, että ehkä jotta eivät tulisi raiskauksen lisäksi myös murhatuiksiko? Hyh, hyh. Kaikenlaista näissä joutuu tietty muutenkin ohittamaan - voi mechakissajeesus esim. Bondin naamioiminen japanilaiseksi... No, aikansa tuotoksiako vai miten tällaisiin aina tuleekaan suhtautua. Paljon viihdyttäväähän Conneryn Bondeissa oli, noin niin kuin muuten, ja vähän hassua tosiaan, miten 1960-luvun Bondeissa ei tule niin pahasti halpaa vaikutelmaa kuin 80- ja jopa 90-luvun Bondeista, vaikka näissäkin taisi olla mm. hyvin selkeitä pienoismalleja joissain räjähdyksissä ynnä muissa. Kai sitä vanhemman leffan kanssa ottaa erilaisen katseluasennon, etäännytyksen yms. Conneryn Bondeista lienee helpoin valikoida ihan ehtoja klassikoita, kuten Goldfinger.
No, kokonaisuutena Bond-katselmuksestani: tulipa katsottua. Monin paikoin viihdyttävää ja aika helppoa ajantappajaa. Leffoissa suurta vaihtelua, ihan jo yksittäisenkin leffan sisällä (näin ehkä etenkin Mooren Bondeissa). Craig taitaa hyvinkin selvästi olla minun Bondini. Ehkei tarvitse näihin taas hetkeen palata. Lapsena ja nuorena Bondit piti katsoa aina ja joka kerta kun niitä vain telkkarista tuli. Eli jotkin näistä leffoista olen varmaan katsonut lähemmäs tai ylikin 10 kertaa kaikkinensa (KOSKA OLEN FUCKIN' VANHA!!!)
Näin. Kiitos jos jaksoit lukea. Tällä tekstillä ei ollut mitään suureellista tarkoitusta, mut tulipa näpytletyä. Miu mau.
-
#Australia hoping Alyssa Healy bats one last
https://kensbookinfo.blogspot.com/p/cities.html#86a#Police warn of "crocs absolutely everywhere" after
https://kensbookinfo.blogspot.com/p/news.html#4#Pentagon identifies #US soldier killed in attack in
https://kensbookinfo.blogspot.com/p/politics.html#14Six #Nations 2026- Kyle Steyn scores second
https://kensbookinfo.blogspot.com/p/world-capitals.html#EdinburghIs #Europe prepared for the fallout?
https://kensbookinfo.blogspot.com/p/etc-continents.html#Europe#Regina councillor speaks out on treatment in municipal
https://kensbookinfo.blogspot.com/p/canada.html19 -
Tamperelaisen FRACTiLE Games nimen taustalla nykään soolodevinä puuhasteteleva Mikko Rytkönen on ehtinyt pelinkehittäjänä nähdä monenlaista. FRACTiLE:n ensimmäinen peli Final Duel ilmestyi 1996, jonka jälkeen firman katalogi on täyttynyt peleillä, kuten Molez, Final Duel 2, Lockdown Protocol, Hyper Ultra Astronautics, sekä Polychoron. Mikon seuraava peli kantaa nimeä Phobos Down. Kyselin häneltä mielenkiinnolla, että millä tavoin pelinkehitys on muuttunut verrattuna 90-lukuun.
SuomiGameHUB: Molez julkaistiin 27 vuotta sitten ja se puhututtaa edelleen, esimerkiksi SGH Podcastissa. Useiden ammuskelupelien jälkeen, olet nyt kehittämässä Phobos Downia, jonka matkaa olen mielenkiinnolla seuraillut somessa. Mikä inspiroi tekemään Molezin ja oletko havainnut kuinka vaikutteet ovat kenties muuttuneet tässä lähes kolmen vuosikymmenen aikana uusimpaan projektiisi?
Mikko Rytkönen: Molezin idea syntyi oikeastaan vahingossa. Kehittelin tuhoutuvaa pikselimaastoa ja laitoin sinne pelaajan ohjaaman laatikon, jolla pystyi kaivamaan tunnelia. Sitten kun siihen lisäsi toisen pelaajan ja mahdollisuuden ampua, olikin perusasiat jo kasassa. Vaikutteita otin sen hetkisistä suosikkipeleistäni, tärkeimpinä varmaan Quake (etenkin sen KQP modi) ja Worms. Molezin onnistumisen salaisuus on varmaankin se käsittämätön määrä testitunteja, mitä siihen on sen kehityksen aikana kaveriporukassa laitettu. Koko kehityksen ajan sitä pelattiin jatkuvasti ja pelatessa saatiin uusia ideoita, joita sitten nopeasti toteutin kokeiltavaksi seuraavalla kerralla.
Nyt kun asiaa mietin, niin aika samalla periaatteella teen pelejä edelleen. Teen aika vähän suunittelua etukäteen, kokeilen kaikenlaisia ideoita ja kun joku alkaa tuntua riittävän hyvältä, alan rakentaa siihen peliä ympärille. Edelleen perusmekaniikat ja kontrollit ovat ne tärkeimmät asiat, joiden täytyy toimia ja tuntua hyviltä. Oon aina tykännyt twin stick shooter -peligenrestä, mutta monet nykyaikaiset pelit on tuntunu liiaksi valikoiden selaamiselta ja liian vähän siltä itse toiminnalta. Vähän kuin vastaiskuna tälle, Phobos Down on nyt sitten twin stick shooter, jossa ei ole mitään ylimääräistä.
Mielenkiintoista muuten, että mun suosikkipeleistä tässä genressä suuri osa on suomalaisia. Etenkin Housemarquen ja 10tonsin pelejä on ollut pelattua paljon.
SGH: Olen pannut merkille tuon saman valikkopainotteisuuden, hyvänä esimerkkinä toimintapeleistä vaikka Doom (2016), siinä missä alkuperäisessä Doomissa (1993) ei mitään vastaavaa ollut. Toki sillä pystytään lisäämään paljon syvyyttä pelin mekaniikkoihin, mutta se myös aina keskeyttää pelin. Oletko Phobos Downin kanssa päätynyt kehittämään jotain erityylistä syvyyttä, vai ovatko muut asiat tärkeämpiä sinulle tämän pelin kanssa?
Mikko: Tarkoitus on edelleen pitää asiat yksinkertaisina, kuten kaikissa aikasemmissakin peleissäni. Toki lisäsyvyyttä tulee asemodifikaatioiden ja erilaisten tukialuksesta pudotettavien laitteiden myötä. Nyt niitä on vielä melko vähän, mutta suunnitelmissa on lisätä niitä reilusti. Asemodifikaatioidenkin manageroinnin häiriön varsinaiselle toiminnalle oon yrittänyt minimoida pitämällä käyttöliittymän hyvin yksinkertaisena ja rajoittamalla modifikaatioiden määrän kahteen per ase.
Molez (1997)SGH: Ollaan myös puhuttu useiden Suomipelien kanssa siitä, että niiden kehittäjät eivät tee enää pelejä missään kapasiteetissa. Monet klassikkoprojektit ovat siirtyneet open sourceksi ja yleensä ulkomaalaisten fanien jatkokehitykseen. Sinulla taas on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut kolme peliä ja neljäs työn alla. Mikä on pelinkehityksessä pitkäjänteisyytesi salaisuus?
Mikko: En osaa kyllä sanoa. Monella varmaan on elämäntilanteista johtuva ajanpuute syynä lopettamiseen. Onhan mullakin pelinkehitykseen käytetty aika vähentynyt huomattavasti Molezin ajoista, mutta se on näkynyt lähinnä pitkinä kehitysaikoina. Enää en saa vuodessa mitään aikaan. Sekin varmaan auttaa, että oon pitänyt pelinkehityksen aina puhtaasti harrastuksena ilman aikataulupaineita tai taloudellista riskiä. Pelinkehitys on edelleen kivaa.
SGH: Ilmeisesti ihan muutamaltakin taholta on kuulunut hieman sellaista, että pelinkehitys kuului enemmän sinne nuoruuteen ja aikuisena on aikuisten kiinnostukset. Onko tässä sinusta mitään perää? Luuletko, että pelisi ovat muuttuneet erilaisiksi ihan vanhentumisen myötä?
Mikko: Ehkä mä en sitten vain ole koskaan kasvanut aikuiseksi. Aika monessa muussakin asiassa kieltämättä tuntuu tältä. On mun pelit muuttuneet hieman aikuisystävällisemmiksi ajankäyttömielessä. Oon esimerkiksi pitänyt huolta, että kaikissa peleissä on jonkinlainen pause-toiminto, pelejä voi pelata pienissä paloissa omaan tahtiin eikä niissä ole aikarajoja.
SGH: Onko pelinkehitys muuttunut sinulle paljon vuosien aikana? Itsestä tuntui silloin ysärillä, että se oli tasoa: hierotaan kahta kiveä toisiinsa ja jollain taikasanoilla saadaan bitit loihdittua peleiksi.
Mikko: Vaikka en edelleenkään tee tätä kovin suunnitelmallisesti, niin onhan kehitys muuttunut työkalujen ja oman osaamisen parantuessa. Pitkään kehitin peliengineäkin itse, mutta sittemmin olen siirtynyt Godot engineen, pääasiassa siksi, että saisin jotain valmiiksikin. Aikasemmin suurin osa ajasta tuntui valuvan enginen kehitykseen varsinaisen pelin sijasta.
Yksi iso pelinkehittäjän kannalta negatiivinen muutos on näkyvyyden saamisen mahdottomuus. 90-luvulla melkein mikä tahansa edes kohtuullisen hyvä peli sai automaattisesti jonkin verran pelaajia ja näkyvyyttä, kun kilpailua oli vähän. Nykyään pelkästään Itch.io:ssa julkaistaan useita satoja pelejä joka päivä, joten niiden joukosta erottuminen on todella vaikeaa ellei mahdotonta.
SGH: Tuo on myös kiinnostavaa. Olen monelta suunnalta havainnut sellaista, että katsotaan mikä on trendikästä ja sitten aletaan kehittää peliä, joka vastaisi tietyn yleisön tarpeisiin. Kuinka paljon omalla kohdalla tulee mietittyä markkinointia ja potentiaalista kohdeyleisöä, vai keskitytkö lähinnä tekemään peliä, jota itse tykkäät pelata?
Mikko: Pääasiassa teen pelejä, jotka itseä sattuvat kiinnostamaan ja joita itse haluan pelata. Ehkä jonkin verran yritän vältellä pahiten ylisaturoituneita genrejä, mutta en tee mitään markkinatutkimuksia.
Hyper Ultra Astronautics (2019)SGH: Minua myös kiinnostaisi, että mistä alun perin opit pelinkehitystä, sillä omalla kohdalla tuntui, ettei minulla olisi silloin ollut mitään mahdollisuuksia omassa ympäristössä oppia vaikkapa ohjelmoinnista mitään.
Mikko: Isä oli aina kiinnostunut kaikesta tekniikasta, joten kotoa löytyi tietokoneita lapsuudessani. Ihan ensimmäisenä joskus 90-luvun alussa naputin Mikrobitistä Basic ohjelmalistauksia mm. VIC-20:lle ja MSX:lle. Niitä sitten muokkailin ja katsoin mitä tapahtuu.
Myöhemmin kun sain ensimmäisen PC:n, opettelin sillä käyttämään QBasiciä. Tässä kohtaa taisi olla jo jonkinlainen opaskirja apuna. Sen oppiminen onnistuikin suhteellisen helposti, kun Basic-kielistä oli jo jotain käsitystä. QBasicillä tein ensimmäiset ihan oikeat omat pelit. Kun QBasicin rajat tuli vastaan, piti opetella C-kieli ja sitten avautuikin kaikki mahdollisuudet pelikehityksen suhteen.
SGH: Jos pureudutaan tuohon C-kieleen syvemmälle, niin oliko sinulla jokin kirja tai vastaava esimerkiksi grafiikkaohjelmointiin ja vaikkapa tuohon Molezin maaston tuhoutumiseen liittyen? Muistan itsekin nuorempana tehneeni jotain C++-esimerkkejä, mutta en silloin saanut selville, että miten iostreamista siirrytään ruudulla liikkuviin pikseleihin.
Mikko: Toi on muuten totta, että kaikki ohjelmointikielien oppikirjat aina opetti tulostamaan tekstiä konsoliin ja graafiikkapuolesta ei juuri puhuttu. En suoraan sanottuna muista mistä löysin ohjeistusta grafiikkaohjelmointiin alun perin. Siihen aikaan se oli kyllä huomattavasti yksinkertaisempaa, koska käytännössä jostain sai pointterin näyttömuistiin ja sinne sitten vain aseteltiin pikselien värejä.
Polychoron (2021)SGH: On vaikuttavaa, että olet tehnyt näin monta pitkälle vietyä ja viimeisteltyä projektia. Omalla kohdalla projekteja on tullut aloitettua paljon, paljon enemmän kuin niitä on valmistunut. Montako projektia sinulla on jäänyt kesken ja onko näiden joukossa jotain salaista suosikkia, jonka pariin ehkä haluaisit palata joskus?
Mikko: En ole mitenkään pitänyt kirjaa näistä mutta kyllähän noita aloitettuja projekteja paljon enemmän on kuin valmistuneita. Etenkin jos lasketaan mukaan nopeasti huonoksi havaitut ja kuopatut protoilut. Vuonna 2001 julkaistun Final Duel 2 pelin jälkeen mulla meni yli kymmenen vuotta ilman yhtään valmistunutta peliä, mutta kyllä mä sinä aikana silti useammankin peliprojektin aloitin.
Yksi peli-idea, mitä oon useammankin kerran aloittanut toteuttamaan, on kilpa-ajopeli leijuvilla autoilla vähän Wipeoutien ja vanhan Hi-Octane pelin tyyliin. Tällä hetkellä ei ole suunnitelmia tähän palata, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Jos tämän nykypäivänä toteuttaisi, online moninpeli olisi melkein pakollinen ja siihen en halua lähteä.
SGH: Ai että, Hi-Octanea tuli pelattua todella paljon. Itse en ole nettipeliä arcade-kaahailuiltani koskaan kaivannut. Hyvin rakennettu yksinpeli on se, mitä eniten peleiltäni odotan. Ymmärrän toki sen, että jos haluaa maksimoida oman yleisönsä, niin silloin nettipeli on luultavasti pakollinen. Tulee jopa vähän mieleen se, että 2000-luvun taitteessa jokaiseen peliin laitettiin moninpeli väkisin mukaan, sopi se siihen tai ei. Luuletko, ettei puhtaasti yksinpeli vain nykypäivänä hetkauta pelaajia?
Mikko: Tuo riippuu paljon peligenrestä. Kyllähän esimerkiksi tasohypelyt ja yleisesti tarinapohjaiset pelit toimii hyvin puhtaasti yksinpeleinä. Lähtökohtaisesti pelaajat tuntuu tietyissä genreissä, kuten ajopeleissä, odottavan moninpeliä. Ajopeleihin liittyy yleensä vahva pelaajien välinen kilpailuasetelma ja kilpailu minkäänlaisia botteja vastaan ei ole läheskään yhtä kivaa kuin oikeita ihmisiä vastaan. Varmasti on mahdollista tehdä ajopeli, joka toimisi yksinpelinä, mutta silloin siinä tarvii olla paljon muita elementtejä kuin vain se ajaminen.
Lockdown Protocol (2015)SGH: Maitsit alussa Housemarquen pelit, mistä tuli mieleen, että he siirtyivät Returnalin myötä narratiivisempaan sisältöön. Jos otetaan hypoteettinen tilanne, että sinulla olisi rajattomat resurssit, haluaisitko tehdä omista peleistäsi narratiivisempia kokemuksia, vai onko siinä vähän sama kuin valikoidenkin kanssa, että tarina tulee vain gameplayn tielle?
Mikko: Haluaisin kyllä tehdä enemmän tarinapohjaisia pelejä, mutta mulla ei itsellä ole oikein riittävää taitoa kirjoittaa hyvää tarinaa. Tarina on niin keskeinen osa peliä, että sen haluaisin ehdottomasti pitää omissa käsissä. Rajattomilla resursseilla voisi tietysti ulkoistaa kirjoittamisen ja muutenkin kasata isomman tiimin tekemään peliä, mutta sitten se olisikin jo työtä eikä enää mukava harrastus.
SGH: Pakko kysyä kun olen niin suuri Molezin tyylisten pelien fani, että onko ollut mielessä joskus palata takaisin tuohon pelityyppiin ja tehdä vaikkapa Molezille jatko-osa?
Mikko: On se muutaman kerran käynyt mielessä ja yhden kerran olen sellaista aloittanutkin, mutta se prototyyppi ei päässyt alkua pidemmälle. Ihan suoraa jatko-osaa en ehkä uskaltaisi tehdäkään, koska se ei mitenkään voisi täyttää ihmisten odotuksia. Joku samantyylinen peli saattaa vielä joskus tullakin.
SGH: Haluatko lopuksi vielä valottaa jotain Phobos Downin tulevaisuudesta?
Mikko: Peli on ollut työn alla nyt reilut pari vuotta ja vaikka se on jo pelattavassa kunnossa, vielä on paljon tekemistä jäljellä. Phobos Down on mun ensimmäinen peli, joka on tulossa Steamiin. Pääasiassa siksi, että peli on alusta alkaen suunniteltu Steam Deck mielessä. Alpha-versioita on ollut jo hyvän aikaa Itch.io:ssa saatavilla Windowsille ja Linuxille. Todennäköisesti myöhemmin tulee myös mobiiliversio Androidille.
♞
Lisää Phobos Down toivelistalle Steamissa:
https://store.steampowered.com/app/2754880/Phobos_Down/FRACTiLE Gamesin pelit itch.io:ssa:
https://fractilegames.itch.io/ -
Sinikka Vuola ja Tommi Melender: Romaanihenkilön elämä
WSOY, 2026Luin vasta pari vuotta sitten tätä edeltäneen, alkujaan vuonna 2018 ilmestyneen Maailmojen loput -kirjan, jossa samat tekijät keskustelivat samalla formaatilla romaanien lopetuksista.
Nyt aiheena ovat romaanihenkilöt eri muodoissaan. Kirjassa lähestytään romaanihenkilöitä tekijän ja lukijan näkökulmista, sekä klassikoissa että uudemmissa kirjoissa. Alussa on pidempiä dialogisia esseitä, sitten 24 pienoisesseetä, joissa tarkastellaan lähemmin yksittäisiä kirjoja.
Tekijöiden ote on varsin korkeakirjallinen ja kirjallisuustieteellinen, mikä saattaa osan lukijoista pudottaa kyydistä. Lukijan näkökulmasta tätä voi kuitenkin hyvin suositella kirjallisuudesta laajemmin ja syvemmin kiinnostuneille; sellainen lukija saa tästä ajateltavaa ja lukuvinkkejä.
#kirjat #kirjamastodon #kirjamasto #kirjafedi #tietokirjallisuus #kirjallisuus
-
1/2 Suomessa ovat median aina käyttämät asiantuntijat #Aaltola sta #Penttilä än hokeneet vuosia tyyperryttävää linea, miten #Trump on bisnesmies, eikä siksi tule vetämään #USA:ta pois #NATO:sta.
BBC Worldillä haastateltiin juuri entistä avustajaansa #JohnBolton ia, joka sanoi, että on täysin mahdollista, että Dump näin tekisi.
¨
EDIT: Tekstinä en löytänyt, mutta tämän ohjelman alussa on tämä #Boltonin haastattelu. -
TULEVAISUUSTAKUU KAIKILLE LAPSILLE JA NUORILLE!
Lapsiperheköyhyys on totta ja koulutus periytyy. Ei koulua, vaan elämää varten -koulutuspolitiikka muutti suuntaa 2000-luvun alussa. Ei koulua, vaan elinkeinoelämää varten! Sitä hintaa maksamme edelleen. Samalla kilpailuyhteiskunta uuvuttaa nuorensa. En halua lasten luokkayhteiskuntaa, jossa mahdollisuudet perustuvat vanhempien varallisuuteen. Kaikki lapset ja nuoret ansaitsevat tulevaisuutakuun. Sen toteuttaminen on aikuisten velvollisuus. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on myös […]https://www.vasemmistonyt.fi/2026/04/13/tulevaisuustakuu-kaikille-lapsille-ja-nuorille/
-
oggi, 26 ottobre, a roma: cerimonia finale della ix edizione del premio zavattini
Si tiene oggi, domenica 26 ottobre 2025 alle ore 11:00, presso il Cinema Nuovo Aquila (Via L’Aquila 66/74, Roma), la Cerimonia di premiazione della IX edizione del Premio Cesare Zavattini, il concorso dedicato al riuso del cinema d’archivio, rivolto a giovani filmmaker che vogliono sperimentare nuove forme di racconto attraverso materiali audiovisivi del passato. In tale ambito saranno presentati i progetti vincitori e consegnati i relativi riconoscimenti.
All’evento saranno presenti componenti della Giuria, presieduta dal regista Roland Sejko e composta da Monica Maurer, Benni Atria, Ivelise Perniola e Alessia Petitto; il presidente della Fondazione AAMOD Vincenzo Vita e i rappresentanti degli Enti che hanno sostenuto e collaborato con l’iniziativa; il direttore del Premio Antonio Medici, la coordinatrice Aurora Palandrani, i tutor che hanno seguito lo sviluppo dei progetti, Luca Onorati, Giovanni Piperno e Chiara Ronchini.
Nell’ambito dell’iniziativa sarà inoltre proiettato il breve cortometraggio Tentativi di analisi, vincitore del Premio Memory Ciak, nato dalla collaborazione tra Bookciak, Azione!, la Fondazione AAMOD e il Premio Cesare Zavattini. Presenteranno il film l’autore, Pietro Bonaccio, e Gabriella Gallozzi, ideatrice e direttrice di Bookciak, Azione!
Per partecipare è necessario compilare il modulo al seguente link:
https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLScoK9FURPM4w6ErMw9D_9t288pPpNfok3gW4MSv_LjX9e7NYw/viewform
PROGETTI VINCITORI:
Altrimenti inventa di Meriam Jarboua
Un film che affronta l’assenza di rappresentazioni visive dei migranti nordafricani in Italia negli anni Ottanta e Novanta del Novecento, proponendo un originale e sperimentale lavoro di “reinvenzione” dell’archivio mancante, che parte dalla propria storia familiare e approda a una dimensione più collettiva, interrogandosi sui temi dell’identità e della memoria.Milano Infetta di Tommaso Cohen
Attraverso la storia dello spazio occupato Virus di Milano, base del nascente movimento punk italiano sgomberato nel 1984, esplora rabbia e desideri giovanili utilizzando poco noti materiali d’archivio, e nello stesso tempo allarga lo sguardo a una città che lasciandosi alle spalle Resistenza e lotte operaie sta diventando capitale degli affari e del glamour.Nido di vespe di Riccardo Calisti e Giovanni Mauriello
Con ironia e leggerezza, la coppia di autori intreccia la propria storia con quella del quartiere romano di Torpignattara, tra intimità e memoria collettiva, con un approccio meta-narrativo che stratifica diverse dimensioni di racconto intorno ai temi del nido.La Giuria della IX edizione del Premio Cesare Zavattini ha inoltre assegnato una Menzione speciale al progetto Noialtre di Michele Sammarco.
Il Premio Cesare Zavattini/UnArchive è un progetto della Fondazione Archivio Audiovisivo del Movimento Operaio e Democratico ETS.
La IX edizione dell’iniziativa è stata realizzata con il sostegno della Direzione del Cinema del MIC, Istituto Luce Cinecittà e Nuovo Imaie, con la partnership di Home Movies, in collaborazione con Cineteca Sarda, Archivio delle Memorie Migranti, Premio Bookciak, Azione!, Deriva Film, Officina Visioni, UCCA, FICC, ANCR. Media partner: Radio Radicale e Diari di Cineclub.
#AAMOD #AlessiaPetitto #ANCR #AntonioMedici #ArchivioDelleMemorieMigranti #AuroraPalandrani #azione #BenniAtria #BookciakAzione_ #cerimoniaDiPremiazione #ChiaraRonchini #cinema #cinemaDArchivio #CinemaNuovoAquila #DerivaFilm #DirezioneDelCinemaDelMIC #documentari #documentario #FICC #film #FondazioneArchivioAudiovisivoDelMovimentoOperaioEDemocraticoETS #GabriellaGallozzi #GiovanniMauriello #GiovanniPiperno #HomeMovies #inCollaborazioneConCinetecaSarda #IstitutoLuceCinecittà #IvelisePerniola #LucaOnorati #MeriamJarboua #MicheleSammarco #MonicaMaurer #NuovoImaie #OfficinaVisioni #PietroBonaccio #premiazione #PremioBookciak #PremioCesareZavattini #PremioCesareZavattiniUnarchive #PremioMemoryCiak #PremioZavattini #RiccardoCalisti #RolandSejko #TentativiDiAnalisi #TommasoCohen #UCCA #Unarchive #VincenzoVita #Virus
-
26 ottobre, roma: cerimonia finale della ix edizione del premio zavattini
Si terrà domenica 26 ottobre 2025 alle ore 11:00, presso il Cinema Nuovo Aquila (Via L’Aquila 66/74, Roma), la Cerimonia di premiazione della IX edizione del Premio Cesare Zavattini, il concorso dedicato al riuso del cinema d’archivio, rivolto a giovani filmmaker che vogliono sperimentare nuove forme di racconto attraverso materiali audiovisivi del passato. In tale ambito saranno presentati i progetti vincitori e consegnati i relativi riconoscimenti.
All’evento saranno presenti componenti della Giuria, presieduta dal regista Roland Sejko e composta da Monica Maurer, Benni Atria, Ivelise Perniola e Alessia Petitto; il presidente della Fondazione AAMOD Vincenzo Vita e i rappresentanti degli Enti che hanno sostenuto e collaborato con l’iniziativa; il direttore del Premio Antonio Medici, la coordinatrice Aurora Palandrani, i tutor che hanno seguito lo sviluppo dei progetti, Luca Onorati, Giovanni Piperno e Chiara Ronchini.
Nell’ambito dell’iniziativa sarà inoltre proiettato il breve cortometraggio Tentativi di analisi, vincitore del Premio Memory Ciak, nato dalla collaborazione tra Bookciak, Azione!, la Fondazione AAMOD e il Premio Cesare Zavattini. Presenteranno il film l’autore, Pietro Bonaccio, e Gabriella Gallozzi, ideatrice e direttrice di Bookciak, Azione!
Per partecipare è necessario compilare il modulo al seguente link:
https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLScoK9FURPM4w6ErMw9D_9t288pPpNfok3gW4MSv_LjX9e7NYw/viewform
PROGETTI VINCITORI:
Altrimenti inventa di Meriam Jarboua
Un film che affronta l’assenza di rappresentazioni visive dei migranti nordafricani in Italia negli anni Ottanta e Novanta del Novecento, proponendo un originale e sperimentale lavoro di “reinvenzione” dell’archivio mancante, che parte dalla propria storia familiare e approda a una dimensione più collettiva, interrogandosi sui temi dell’identità e della memoria.Milano Infetta di Tommaso Cohen
Attraverso la storia dello spazio occupato Virus di Milano, base del nascente movimento punk italiano sgomberato nel 1984, esplora rabbia e desideri giovanili utilizzando poco noti materiali d’archivio, e nello stesso tempo allarga lo sguardo a una città che lasciandosi alle spalle Resistenza e lotte operaie sta diventando capitale degli affari e del glamour.Nido di vespe di Riccardo Calisti e Giovanni Mauriello
Con ironia e leggerezza, la coppia di autori intreccia la propria storia con quella del quartiere romano di Torpignattara, tra intimità e memoria collettiva, con un approccio meta-narrativo che stratifica diverse dimensioni di racconto intorno ai temi del nido.La Giuria della IX edizione del Premio Cesare Zavattini ha inoltre assegnato una Menzione speciale al progetto Noialtre di Michele Sammarco.
Il Premio Cesare Zavattini/UnArchive è un progetto della Fondazione Archivio Audiovisivo del Movimento Operaio e Democratico ETS.
La IX edizione dell’iniziativa è stata realizzata con il sostegno della Direzione del Cinema del MIC, Istituto Luce Cinecittà e Nuovo Imaie, con la partnership di Home Movies, in collaborazione con Cineteca Sarda, Archivio delle Memorie Migranti, Premio Bookciak, Azione!, Deriva Film, Officina Visioni, UCCA, FICC, ANCR. Media partner: Radio Radicale e Diari di Cineclub.
#AAMOD #AlessiaPetitto #ANCR #AntonioMedici #ArchivioDelleMemorieMigranti #AuroraPalandrani #azione #BenniAtria #BookciakAzione_ #cerimoniaDiPremiazione #ChiaraRonchini #cinema #cinemaDArchivio #CinemaNuovoAquila #DerivaFilm #DirezioneDelCinemaDelMIC #documentari #documentario #FICC #film #FondazioneArchivioAudiovisivoDelMovimentoOperaioEDemocraticoETS #GabriellaGallozzi #GiovanniMauriello #GiovanniPiperno #HomeMovies #inCollaborazioneConCinetecaSarda #IstitutoLuceCinecittà #IvelisePerniola #LucaOnorati #MeriamJarboua #MicheleSammarco #MonicaMaurer #NuovoImaie #OfficinaVisioni #PietroBonaccio #premiazione #PremioBookciak #PremioCesareZavattini #PremioCesareZavattiniUnarchive #PremioMemoryCiak #PremioZavattini #RiccardoCalisti #RolandSejko #TentativiDiAnalisi #TommasoCohen #UCCA #Unarchive #VincenzoVita #Virus
-
oggi, 26 ottobre, a roma: cerimonia finale della ix edizione del premio zavattini
Si tiene oggi, domenica 26 ottobre 2025 alle ore 11:00, presso il Cinema Nuovo Aquila (Via L’Aquila 66/74, Roma), la Cerimonia di premiazione della IX edizione del Premio Cesare Zavattini, il concorso dedicato al riuso del cinema d’archivio, rivolto a giovani filmmaker che vogliono sperimentare nuove forme di racconto attraverso materiali audiovisivi del passato. In tale ambito saranno presentati i progetti vincitori e consegnati i relativi riconoscimenti.
All’evento saranno presenti componenti della Giuria, presieduta dal regista Roland Sejko e composta da Monica Maurer, Benni Atria, Ivelise Perniola e Alessia Petitto; il presidente della Fondazione AAMOD Vincenzo Vita e i rappresentanti degli Enti che hanno sostenuto e collaborato con l’iniziativa; il direttore del Premio Antonio Medici, la coordinatrice Aurora Palandrani, i tutor che hanno seguito lo sviluppo dei progetti, Luca Onorati, Giovanni Piperno e Chiara Ronchini.
Nell’ambito dell’iniziativa sarà inoltre proiettato il breve cortometraggio Tentativi di analisi, vincitore del Premio Memory Ciak, nato dalla collaborazione tra Bookciak, Azione!, la Fondazione AAMOD e il Premio Cesare Zavattini. Presenteranno il film l’autore, Pietro Bonaccio, e Gabriella Gallozzi, ideatrice e direttrice di Bookciak, Azione!
Per partecipare è necessario compilare il modulo al seguente link:
https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLScoK9FURPM4w6ErMw9D_9t288pPpNfok3gW4MSv_LjX9e7NYw/viewform
PROGETTI VINCITORI:
Altrimenti inventa di Meriam Jarboua
Un film che affronta l’assenza di rappresentazioni visive dei migranti nordafricani in Italia negli anni Ottanta e Novanta del Novecento, proponendo un originale e sperimentale lavoro di “reinvenzione” dell’archivio mancante, che parte dalla propria storia familiare e approda a una dimensione più collettiva, interrogandosi sui temi dell’identità e della memoria.Milano Infetta di Tommaso Cohen
Attraverso la storia dello spazio occupato Virus di Milano, base del nascente movimento punk italiano sgomberato nel 1984, esplora rabbia e desideri giovanili utilizzando poco noti materiali d’archivio, e nello stesso tempo allarga lo sguardo a una città che lasciandosi alle spalle Resistenza e lotte operaie sta diventando capitale degli affari e del glamour.Nido di vespe di Riccardo Calisti e Giovanni Mauriello
Con ironia e leggerezza, la coppia di autori intreccia la propria storia con quella del quartiere romano di Torpignattara, tra intimità e memoria collettiva, con un approccio meta-narrativo che stratifica diverse dimensioni di racconto intorno ai temi del nido.La Giuria della IX edizione del Premio Cesare Zavattini ha inoltre assegnato una Menzione speciale al progetto Noialtre di Michele Sammarco.
Il Premio Cesare Zavattini/UnArchive è un progetto della Fondazione Archivio Audiovisivo del Movimento Operaio e Democratico ETS.
La IX edizione dell’iniziativa è stata realizzata con il sostegno della Direzione del Cinema del MIC, Istituto Luce Cinecittà e Nuovo Imaie, con la partnership di Home Movies, in collaborazione con Cineteca Sarda, Archivio delle Memorie Migranti, Premio Bookciak, Azione!, Deriva Film, Officina Visioni, UCCA, FICC, ANCR. Media partner: Radio Radicale e Diari di Cineclub.
#AAMOD #AlessiaPetitto #ANCR #AntonioMedici #ArchivioDelleMemorieMigranti #AuroraPalandrani #azione #BenniAtria #BookciakAzione_ #cerimoniaDiPremiazione #ChiaraRonchini #cinema #cinemaDArchivio #CinemaNuovoAquila #DerivaFilm #DirezioneDelCinemaDelMIC #documentari #documentario #FICC #film #FondazioneArchivioAudiovisivoDelMovimentoOperaioEDemocraticoETS #GabriellaGallozzi #GiovanniMauriello #GiovanniPiperno #HomeMovies #inCollaborazioneConCinetecaSarda #IstitutoLuceCinecittà #IvelisePerniola #LucaOnorati #MeriamJarboua #MicheleSammarco #MonicaMaurer #NuovoImaie #OfficinaVisioni #PietroBonaccio #premiazione #PremioBookciak #PremioCesareZavattini #PremioCesareZavattiniUnarchive #PremioMemoryCiak #PremioZavattini #RiccardoCalisti #RolandSejko #TentativiDiAnalisi #TommasoCohen #UCCA #Unarchive #VincenzoVita #Virus
-
oggi, 26 ottobre, a roma: cerimonia finale della ix edizione del premio zavattini
Si tiene oggi, domenica 26 ottobre 2025 alle ore 11:00, presso il Cinema Nuovo Aquila (Via L’Aquila 66/74, Roma), la Cerimonia di premiazione della IX edizione del Premio Cesare Zavattini, il concorso dedicato al riuso del cinema d’archivio, rivolto a giovani filmmaker che vogliono sperimentare nuove forme di racconto attraverso materiali audiovisivi del passato. In tale ambito saranno presentati i progetti vincitori e consegnati i relativi riconoscimenti.
All’evento saranno presenti componenti della Giuria, presieduta dal regista Roland Sejko e composta da Monica Maurer, Benni Atria, Ivelise Perniola e Alessia Petitto; il presidente della Fondazione AAMOD Vincenzo Vita e i rappresentanti degli Enti che hanno sostenuto e collaborato con l’iniziativa; il direttore del Premio Antonio Medici, la coordinatrice Aurora Palandrani, i tutor che hanno seguito lo sviluppo dei progetti, Luca Onorati, Giovanni Piperno e Chiara Ronchini.
Nell’ambito dell’iniziativa sarà inoltre proiettato il breve cortometraggio Tentativi di analisi, vincitore del Premio Memory Ciak, nato dalla collaborazione tra Bookciak, Azione!, la Fondazione AAMOD e il Premio Cesare Zavattini. Presenteranno il film l’autore, Pietro Bonaccio, e Gabriella Gallozzi, ideatrice e direttrice di Bookciak, Azione!
Per partecipare è necessario compilare il modulo al seguente link:
https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLScoK9FURPM4w6ErMw9D_9t288pPpNfok3gW4MSv_LjX9e7NYw/viewform
PROGETTI VINCITORI:
Altrimenti inventa di Meriam Jarboua
Un film che affronta l’assenza di rappresentazioni visive dei migranti nordafricani in Italia negli anni Ottanta e Novanta del Novecento, proponendo un originale e sperimentale lavoro di “reinvenzione” dell’archivio mancante, che parte dalla propria storia familiare e approda a una dimensione più collettiva, interrogandosi sui temi dell’identità e della memoria.Milano Infetta di Tommaso Cohen
Attraverso la storia dello spazio occupato Virus di Milano, base del nascente movimento punk italiano sgomberato nel 1984, esplora rabbia e desideri giovanili utilizzando poco noti materiali d’archivio, e nello stesso tempo allarga lo sguardo a una città che lasciandosi alle spalle Resistenza e lotte operaie sta diventando capitale degli affari e del glamour.Nido di vespe di Riccardo Calisti e Giovanni Mauriello
Con ironia e leggerezza, la coppia di autori intreccia la propria storia con quella del quartiere romano di Torpignattara, tra intimità e memoria collettiva, con un approccio meta-narrativo che stratifica diverse dimensioni di racconto intorno ai temi del nido.La Giuria della IX edizione del Premio Cesare Zavattini ha inoltre assegnato una Menzione speciale al progetto Noialtre di Michele Sammarco.
Il Premio Cesare Zavattini/UnArchive è un progetto della Fondazione Archivio Audiovisivo del Movimento Operaio e Democratico ETS.
La IX edizione dell’iniziativa è stata realizzata con il sostegno della Direzione del Cinema del MIC, Istituto Luce Cinecittà e Nuovo Imaie, con la partnership di Home Movies, in collaborazione con Cineteca Sarda, Archivio delle Memorie Migranti, Premio Bookciak, Azione!, Deriva Film, Officina Visioni, UCCA, FICC, ANCR. Media partner: Radio Radicale e Diari di Cineclub.
#AAMOD #AlessiaPetitto #ANCR #AntonioMedici #ArchivioDelleMemorieMigranti #AuroraPalandrani #azione #BenniAtria #BookciakAzione_ #cerimoniaDiPremiazione #ChiaraRonchini #cinema #cinemaDArchivio #CinemaNuovoAquila #DerivaFilm #DirezioneDelCinemaDelMIC #documentari #documentario #FICC #film #FondazioneArchivioAudiovisivoDelMovimentoOperaioEDemocraticoETS #GabriellaGallozzi #GiovanniMauriello #GiovanniPiperno #HomeMovies #inCollaborazioneConCinetecaSarda #IstitutoLuceCinecittà #IvelisePerniola #LucaOnorati #MeriamJarboua #MicheleSammarco #MonicaMaurer #NuovoImaie #OfficinaVisioni #PietroBonaccio #premiazione #PremioBookciak #PremioCesareZavattini #PremioCesareZavattiniUnarchive #PremioMemoryCiak #PremioZavattini #RiccardoCalisti #RolandSejko #TentativiDiAnalisi #TommasoCohen #UCCA #Unarchive #VincenzoVita #Virus
-
oggi, 26 ottobre, a roma: cerimonia finale della ix edizione del premio zavattini
Si tiene oggi, domenica 26 ottobre 2025 alle ore 11:00, presso il Cinema Nuovo Aquila (Via L’Aquila 66/74, Roma), la Cerimonia di premiazione della IX edizione del Premio Cesare Zavattini, il concorso dedicato al riuso del cinema d’archivio, rivolto a giovani filmmaker che vogliono sperimentare nuove forme di racconto attraverso materiali audiovisivi del passato. In tale ambito saranno presentati i progetti vincitori e consegnati i relativi riconoscimenti.
All’evento saranno presenti componenti della Giuria, presieduta dal regista Roland Sejko e composta da Monica Maurer, Benni Atria, Ivelise Perniola e Alessia Petitto; il presidente della Fondazione AAMOD Vincenzo Vita e i rappresentanti degli Enti che hanno sostenuto e collaborato con l’iniziativa; il direttore del Premio Antonio Medici, la coordinatrice Aurora Palandrani, i tutor che hanno seguito lo sviluppo dei progetti, Luca Onorati, Giovanni Piperno e Chiara Ronchini.
Nell’ambito dell’iniziativa sarà inoltre proiettato il breve cortometraggio Tentativi di analisi, vincitore del Premio Memory Ciak, nato dalla collaborazione tra Bookciak, Azione!, la Fondazione AAMOD e il Premio Cesare Zavattini. Presenteranno il film l’autore, Pietro Bonaccio, e Gabriella Gallozzi, ideatrice e direttrice di Bookciak, Azione!
Per partecipare è necessario compilare il modulo al seguente link:
https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLScoK9FURPM4w6ErMw9D_9t288pPpNfok3gW4MSv_LjX9e7NYw/viewform
PROGETTI VINCITORI:
Altrimenti inventa di Meriam Jarboua
Un film che affronta l’assenza di rappresentazioni visive dei migranti nordafricani in Italia negli anni Ottanta e Novanta del Novecento, proponendo un originale e sperimentale lavoro di “reinvenzione” dell’archivio mancante, che parte dalla propria storia familiare e approda a una dimensione più collettiva, interrogandosi sui temi dell’identità e della memoria.Milano Infetta di Tommaso Cohen
Attraverso la storia dello spazio occupato Virus di Milano, base del nascente movimento punk italiano sgomberato nel 1984, esplora rabbia e desideri giovanili utilizzando poco noti materiali d’archivio, e nello stesso tempo allarga lo sguardo a una città che lasciandosi alle spalle Resistenza e lotte operaie sta diventando capitale degli affari e del glamour.Nido di vespe di Riccardo Calisti e Giovanni Mauriello
Con ironia e leggerezza, la coppia di autori intreccia la propria storia con quella del quartiere romano di Torpignattara, tra intimità e memoria collettiva, con un approccio meta-narrativo che stratifica diverse dimensioni di racconto intorno ai temi del nido.La Giuria della IX edizione del Premio Cesare Zavattini ha inoltre assegnato una Menzione speciale al progetto Noialtre di Michele Sammarco.
Il Premio Cesare Zavattini/UnArchive è un progetto della Fondazione Archivio Audiovisivo del Movimento Operaio e Democratico ETS.
La IX edizione dell’iniziativa è stata realizzata con il sostegno della Direzione del Cinema del MIC, Istituto Luce Cinecittà e Nuovo Imaie, con la partnership di Home Movies, in collaborazione con Cineteca Sarda, Archivio delle Memorie Migranti, Premio Bookciak, Azione!, Deriva Film, Officina Visioni, UCCA, FICC, ANCR. Media partner: Radio Radicale e Diari di Cineclub.
#AAMOD #AlessiaPetitto #ANCR #AntonioMedici #ArchivioDelleMemorieMigranti #AuroraPalandrani #azione #BenniAtria #BookciakAzione_ #cerimoniaDiPremiazione #ChiaraRonchini #cinema #cinemaDArchivio #CinemaNuovoAquila #DerivaFilm #DirezioneDelCinemaDelMIC #documentari #documentario #FICC #film #FondazioneArchivioAudiovisivoDelMovimentoOperaioEDemocraticoETS #GabriellaGallozzi #GiovanniMauriello #GiovanniPiperno #HomeMovies #inCollaborazioneConCinetecaSarda #IstitutoLuceCinecittà #IvelisePerniola #LucaOnorati #MeriamJarboua #MicheleSammarco #MonicaMaurer #NuovoImaie #OfficinaVisioni #PietroBonaccio #premiazione #PremioBookciak #PremioCesareZavattini #PremioCesareZavattiniUnarchive #PremioMemoryCiak #PremioZavattini #RiccardoCalisti #RolandSejko #TentativiDiAnalisi #TommasoCohen #UCCA #Unarchive #VincenzoVita #Virus
-
oggi, 26 ottobre, a roma: cerimonia finale della ix edizione del premio zavattini
Si tiene oggi, domenica 26 ottobre 2025 alle ore 11:00, presso il Cinema Nuovo Aquila (Via L’Aquila 66/74, Roma), la Cerimonia di premiazione della IX edizione del Premio Cesare Zavattini, il concorso dedicato al riuso del cinema d’archivio, rivolto a giovani filmmaker che vogliono sperimentare nuove forme di racconto attraverso materiali audiovisivi del passato. In tale ambito saranno presentati i progetti vincitori e consegnati i relativi riconoscimenti.
All’evento saranno presenti componenti della Giuria, presieduta dal regista Roland Sejko e composta da Monica Maurer, Benni Atria, Ivelise Perniola e Alessia Petitto; il presidente della Fondazione AAMOD Vincenzo Vita e i rappresentanti degli Enti che hanno sostenuto e collaborato con l’iniziativa; il direttore del Premio Antonio Medici, la coordinatrice Aurora Palandrani, i tutor che hanno seguito lo sviluppo dei progetti, Luca Onorati, Giovanni Piperno e Chiara Ronchini.
Nell’ambito dell’iniziativa sarà inoltre proiettato il breve cortometraggio Tentativi di analisi, vincitore del Premio Memory Ciak, nato dalla collaborazione tra Bookciak, Azione!, la Fondazione AAMOD e il Premio Cesare Zavattini. Presenteranno il film l’autore, Pietro Bonaccio, e Gabriella Gallozzi, ideatrice e direttrice di Bookciak, Azione!
Per partecipare è necessario compilare il modulo al seguente link:
https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLScoK9FURPM4w6ErMw9D_9t288pPpNfok3gW4MSv_LjX9e7NYw/viewform
PROGETTI VINCITORI:
Altrimenti inventa di Meriam Jarboua
Un film che affronta l’assenza di rappresentazioni visive dei migranti nordafricani in Italia negli anni Ottanta e Novanta del Novecento, proponendo un originale e sperimentale lavoro di “reinvenzione” dell’archivio mancante, che parte dalla propria storia familiare e approda a una dimensione più collettiva, interrogandosi sui temi dell’identità e della memoria.Milano Infetta di Tommaso Cohen
Attraverso la storia dello spazio occupato Virus di Milano, base del nascente movimento punk italiano sgomberato nel 1984, esplora rabbia e desideri giovanili utilizzando poco noti materiali d’archivio, e nello stesso tempo allarga lo sguardo a una città che lasciandosi alle spalle Resistenza e lotte operaie sta diventando capitale degli affari e del glamour.Nido di vespe di Riccardo Calisti e Giovanni Mauriello
Con ironia e leggerezza, la coppia di autori intreccia la propria storia con quella del quartiere romano di Torpignattara, tra intimità e memoria collettiva, con un approccio meta-narrativo che stratifica diverse dimensioni di racconto intorno ai temi del nido.La Giuria della IX edizione del Premio Cesare Zavattini ha inoltre assegnato una Menzione speciale al progetto Noialtre di Michele Sammarco.
Il Premio Cesare Zavattini/UnArchive è un progetto della Fondazione Archivio Audiovisivo del Movimento Operaio e Democratico ETS.
La IX edizione dell’iniziativa è stata realizzata con il sostegno della Direzione del Cinema del MIC, Istituto Luce Cinecittà e Nuovo Imaie, con la partnership di Home Movies, in collaborazione con Cineteca Sarda, Archivio delle Memorie Migranti, Premio Bookciak, Azione!, Deriva Film, Officina Visioni, UCCA, FICC, ANCR. Media partner: Radio Radicale e Diari di Cineclub.
#AAMOD #AlessiaPetitto #ANCR #AntonioMedici #ArchivioDelleMemorieMigranti #AuroraPalandrani #azione #BenniAtria #BookciakAzione_ #cerimoniaDiPremiazione #ChiaraRonchini #cinema #cinemaDArchivio #CinemaNuovoAquila #DerivaFilm #DirezioneDelCinemaDelMIC #documentari #documentario #FICC #film #FondazioneArchivioAudiovisivoDelMovimentoOperaioEDemocraticoETS #GabriellaGallozzi #GiovanniMauriello #GiovanniPiperno #HomeMovies #inCollaborazioneConCinetecaSarda #IstitutoLuceCinecittà #IvelisePerniola #LucaOnorati #MeriamJarboua #MicheleSammarco #MonicaMaurer #NuovoImaie #OfficinaVisioni #PietroBonaccio #premiazione #PremioBookciak #PremioCesareZavattini #PremioCesareZavattiniUnarchive #PremioMemoryCiak #PremioZavattini #RiccardoCalisti #RolandSejko #TentativiDiAnalisi #TommasoCohen #UCCA #Unarchive #VincenzoVita #Virus
-
26 ottobre, roma: cerimonia finale della ix edizione del premio zavattini
Si terrà domenica 26 ottobre 2025 alle ore 11:00, presso il Cinema Nuovo Aquila (Via L’Aquila 66/74, Roma), la Cerimonia di premiazione della IX edizione del Premio Cesare Zavattini, il concorso dedicato al riuso del cinema d’archivio, rivolto a giovani filmmaker che vogliono sperimentare nuove forme di racconto attraverso materiali audiovisivi del passato. In tale ambito saranno presentati i progetti vincitori e consegnati i relativi riconoscimenti.
All’evento saranno presenti componenti della Giuria, presieduta dal regista Roland Sejko e composta da Monica Maurer, Benni Atria, Ivelise Perniola e Alessia Petitto; il presidente della Fondazione AAMOD Vincenzo Vita e i rappresentanti degli Enti che hanno sostenuto e collaborato con l’iniziativa; il direttore del Premio Antonio Medici, la coordinatrice Aurora Palandrani, i tutor che hanno seguito lo sviluppo dei progetti, Luca Onorati, Giovanni Piperno e Chiara Ronchini.
Nell’ambito dell’iniziativa sarà inoltre proiettato il breve cortometraggio Tentativi di analisi, vincitore del Premio Memory Ciak, nato dalla collaborazione tra Bookciak, Azione!, la Fondazione AAMOD e il Premio Cesare Zavattini. Presenteranno il film l’autore, Pietro Bonaccio, e Gabriella Gallozzi, ideatrice e direttrice di Bookciak, Azione!
Per partecipare è necessario compilare il modulo al seguente link:
https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLScoK9FURPM4w6ErMw9D_9t288pPpNfok3gW4MSv_LjX9e7NYw/viewform
PROGETTI VINCITORI:
Altrimenti inventa di Meriam Jarboua
Un film che affronta l’assenza di rappresentazioni visive dei migranti nordafricani in Italia negli anni Ottanta e Novanta del Novecento, proponendo un originale e sperimentale lavoro di “reinvenzione” dell’archivio mancante, che parte dalla propria storia familiare e approda a una dimensione più collettiva, interrogandosi sui temi dell’identità e della memoria.Milano Infetta di Tommaso Cohen
Attraverso la storia dello spazio occupato Virus di Milano, base del nascente movimento punk italiano sgomberato nel 1984, esplora rabbia e desideri giovanili utilizzando poco noti materiali d’archivio, e nello stesso tempo allarga lo sguardo a una città che lasciandosi alle spalle Resistenza e lotte operaie sta diventando capitale degli affari e del glamour.Nido di vespe di Riccardo Calisti e Giovanni Mauriello
Con ironia e leggerezza, la coppia di autori intreccia la propria storia con quella del quartiere romano di Torpignattara, tra intimità e memoria collettiva, con un approccio meta-narrativo che stratifica diverse dimensioni di racconto intorno ai temi del nido.La Giuria della IX edizione del Premio Cesare Zavattini ha inoltre assegnato una Menzione speciale al progetto Noialtre di Michele Sammarco.
Il Premio Cesare Zavattini/UnArchive è un progetto della Fondazione Archivio Audiovisivo del Movimento Operaio e Democratico ETS.
La IX edizione dell’iniziativa è stata realizzata con il sostegno della Direzione del Cinema del MIC, Istituto Luce Cinecittà e Nuovo Imaie, con la partnership di Home Movies, in collaborazione con Cineteca Sarda, Archivio delle Memorie Migranti, Premio Bookciak, Azione!, Deriva Film, Officina Visioni, UCCA, FICC, ANCR. Media partner: Radio Radicale e Diari di Cineclub.
#AAMOD #AlessiaPetitto #ANCR #AntonioMedici #ArchivioDelleMemorieMigranti #AuroraPalandrani #azione #BenniAtria #BookciakAzione_ #cerimoniaDiPremiazione #ChiaraRonchini #cinema #cinemaDArchivio #CinemaNuovoAquila #DerivaFilm #DirezioneDelCinemaDelMIC #documentari #documentario #FICC #film #FondazioneArchivioAudiovisivoDelMovimentoOperaioEDemocraticoETS #GabriellaGallozzi #GiovanniMauriello #GiovanniPiperno #HomeMovies #inCollaborazioneConCinetecaSarda #IstitutoLuceCinecittà #IvelisePerniola #LucaOnorati #MeriamJarboua #MicheleSammarco #MonicaMaurer #NuovoImaie #OfficinaVisioni #PietroBonaccio #premiazione #PremioBookciak #PremioCesareZavattini #PremioCesareZavattiniUnarchive #PremioMemoryCiak #PremioZavattini #RiccardoCalisti #RolandSejko #TentativiDiAnalisi #TommasoCohen #UCCA #Unarchive #VincenzoVita #Virus
-
26 ottobre, roma: cerimonia finale della ix edizione del premio zavattini
Si terrà domenica 26 ottobre 2025 alle ore 11:00, presso il Cinema Nuovo Aquila (Via L’Aquila 66/74, Roma), la Cerimonia di premiazione della IX edizione del Premio Cesare Zavattini, il concorso dedicato al riuso del cinema d’archivio, rivolto a giovani filmmaker che vogliono sperimentare nuove forme di racconto attraverso materiali audiovisivi del passato. In tale ambito saranno presentati i progetti vincitori e consegnati i relativi riconoscimenti.
All’evento saranno presenti componenti della Giuria, presieduta dal regista Roland Sejko e composta da Monica Maurer, Benni Atria, Ivelise Perniola e Alessia Petitto; il presidente della Fondazione AAMOD Vincenzo Vita e i rappresentanti degli Enti che hanno sostenuto e collaborato con l’iniziativa; il direttore del Premio Antonio Medici, la coordinatrice Aurora Palandrani, i tutor che hanno seguito lo sviluppo dei progetti, Luca Onorati, Giovanni Piperno e Chiara Ronchini.
Nell’ambito dell’iniziativa sarà inoltre proiettato il breve cortometraggio Tentativi di analisi, vincitore del Premio Memory Ciak, nato dalla collaborazione tra Bookciak, Azione!, la Fondazione AAMOD e il Premio Cesare Zavattini. Presenteranno il film l’autore, Pietro Bonaccio, e Gabriella Gallozzi, ideatrice e direttrice di Bookciak, Azione!
Per partecipare è necessario compilare il modulo al seguente link:
https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLScoK9FURPM4w6ErMw9D_9t288pPpNfok3gW4MSv_LjX9e7NYw/viewform
PROGETTI VINCITORI:
Altrimenti inventa di Meriam Jarboua
Un film che affronta l’assenza di rappresentazioni visive dei migranti nordafricani in Italia negli anni Ottanta e Novanta del Novecento, proponendo un originale e sperimentale lavoro di “reinvenzione” dell’archivio mancante, che parte dalla propria storia familiare e approda a una dimensione più collettiva, interrogandosi sui temi dell’identità e della memoria.Milano Infetta di Tommaso Cohen
Attraverso la storia dello spazio occupato Virus di Milano, base del nascente movimento punk italiano sgomberato nel 1984, esplora rabbia e desideri giovanili utilizzando poco noti materiali d’archivio, e nello stesso tempo allarga lo sguardo a una città che lasciandosi alle spalle Resistenza e lotte operaie sta diventando capitale degli affari e del glamour.Nido di vespe di Riccardo Calisti e Giovanni Mauriello
Con ironia e leggerezza, la coppia di autori intreccia la propria storia con quella del quartiere romano di Torpignattara, tra intimità e memoria collettiva, con un approccio meta-narrativo che stratifica diverse dimensioni di racconto intorno ai temi del nido.La Giuria della IX edizione del Premio Cesare Zavattini ha inoltre assegnato una Menzione speciale al progetto Noialtre di Michele Sammarco.
Il Premio Cesare Zavattini/UnArchive è un progetto della Fondazione Archivio Audiovisivo del Movimento Operaio e Democratico ETS.
La IX edizione dell’iniziativa è stata realizzata con il sostegno della Direzione del Cinema del MIC, Istituto Luce Cinecittà e Nuovo Imaie, con la partnership di Home Movies, in collaborazione con Cineteca Sarda, Archivio delle Memorie Migranti, Premio Bookciak, Azione!, Deriva Film, Officina Visioni, UCCA, FICC, ANCR. Media partner: Radio Radicale e Diari di Cineclub.
#AAMOD #AlessiaPetitto #ANCR #AntonioMedici #ArchivioDelleMemorieMigranti #AuroraPalandrani #azione #BenniAtria #BookciakAzione_ #cerimoniaDiPremiazione #ChiaraRonchini #cinema #cinemaDArchivio #CinemaNuovoAquila #DerivaFilm #DirezioneDelCinemaDelMIC #documentari #documentario #FICC #film #FondazioneArchivioAudiovisivoDelMovimentoOperaioEDemocraticoETS #GabriellaGallozzi #GiovanniMauriello #GiovanniPiperno #HomeMovies #inCollaborazioneConCinetecaSarda #IstitutoLuceCinecittà #IvelisePerniola #LucaOnorati #MeriamJarboua #MicheleSammarco #MonicaMaurer #NuovoImaie #OfficinaVisioni #PietroBonaccio #premiazione #PremioBookciak #PremioCesareZavattini #PremioCesareZavattiniUnarchive #PremioMemoryCiak #PremioZavattini #RiccardoCalisti #RolandSejko #TentativiDiAnalisi #TommasoCohen #UCCA #Unarchive #VincenzoVita #Virus
-
26 ottobre, roma: cerimonia finale della ix edizione del premio zavattini
Si terrà domenica 26 ottobre 2025 alle ore 11:00, presso il Cinema Nuovo Aquila (Via L’Aquila 66/74, Roma), la Cerimonia di premiazione della IX edizione del Premio Cesare Zavattini, il concorso dedicato al riuso del cinema d’archivio, rivolto a giovani filmmaker che vogliono sperimentare nuove forme di racconto attraverso materiali audiovisivi del passato. In tale ambito saranno presentati i progetti vincitori e consegnati i relativi riconoscimenti.
All’evento saranno presenti componenti della Giuria, presieduta dal regista Roland Sejko e composta da Monica Maurer, Benni Atria, Ivelise Perniola e Alessia Petitto; il presidente della Fondazione AAMOD Vincenzo Vita e i rappresentanti degli Enti che hanno sostenuto e collaborato con l’iniziativa; il direttore del Premio Antonio Medici, la coordinatrice Aurora Palandrani, i tutor che hanno seguito lo sviluppo dei progetti, Luca Onorati, Giovanni Piperno e Chiara Ronchini.
Nell’ambito dell’iniziativa sarà inoltre proiettato il breve cortometraggio Tentativi di analisi, vincitore del Premio Memory Ciak, nato dalla collaborazione tra Bookciak, Azione!, la Fondazione AAMOD e il Premio Cesare Zavattini. Presenteranno il film l’autore, Pietro Bonaccio, e Gabriella Gallozzi, ideatrice e direttrice di Bookciak, Azione!
Per partecipare è necessario compilare il modulo al seguente link:
https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLScoK9FURPM4w6ErMw9D_9t288pPpNfok3gW4MSv_LjX9e7NYw/viewform
PROGETTI VINCITORI:
Altrimenti inventa di Meriam Jarboua
Un film che affronta l’assenza di rappresentazioni visive dei migranti nordafricani in Italia negli anni Ottanta e Novanta del Novecento, proponendo un originale e sperimentale lavoro di “reinvenzione” dell’archivio mancante, che parte dalla propria storia familiare e approda a una dimensione più collettiva, interrogandosi sui temi dell’identità e della memoria.Milano Infetta di Tommaso Cohen
Attraverso la storia dello spazio occupato Virus di Milano, base del nascente movimento punk italiano sgomberato nel 1984, esplora rabbia e desideri giovanili utilizzando poco noti materiali d’archivio, e nello stesso tempo allarga lo sguardo a una città che lasciandosi alle spalle Resistenza e lotte operaie sta diventando capitale degli affari e del glamour.Nido di vespe di Riccardo Calisti e Giovanni Mauriello
Con ironia e leggerezza, la coppia di autori intreccia la propria storia con quella del quartiere romano di Torpignattara, tra intimità e memoria collettiva, con un approccio meta-narrativo che stratifica diverse dimensioni di racconto intorno ai temi del nido.La Giuria della IX edizione del Premio Cesare Zavattini ha inoltre assegnato una Menzione speciale al progetto Noialtre di Michele Sammarco.
Il Premio Cesare Zavattini/UnArchive è un progetto della Fondazione Archivio Audiovisivo del Movimento Operaio e Democratico ETS.
La IX edizione dell’iniziativa è stata realizzata con il sostegno della Direzione del Cinema del MIC, Istituto Luce Cinecittà e Nuovo Imaie, con la partnership di Home Movies, in collaborazione con Cineteca Sarda, Archivio delle Memorie Migranti, Premio Bookciak, Azione!, Deriva Film, Officina Visioni, UCCA, FICC, ANCR. Media partner: Radio Radicale e Diari di Cineclub.
#AAMOD #AlessiaPetitto #ANCR #AntonioMedici #ArchivioDelleMemorieMigranti #AuroraPalandrani #azione #BenniAtria #BookciakAzione_ #cerimoniaDiPremiazione #ChiaraRonchini #cinema #cinemaDArchivio #CinemaNuovoAquila #DerivaFilm #DirezioneDelCinemaDelMIC #documentari #documentario #FICC #film #FondazioneArchivioAudiovisivoDelMovimentoOperaioEDemocraticoETS #GabriellaGallozzi #GiovanniMauriello #GiovanniPiperno #HomeMovies #inCollaborazioneConCinetecaSarda #IstitutoLuceCinecittà #IvelisePerniola #LucaOnorati #MeriamJarboua #MicheleSammarco #MonicaMaurer #NuovoImaie #OfficinaVisioni #PietroBonaccio #premiazione #PremioBookciak #PremioCesareZavattini #PremioCesareZavattiniUnarchive #PremioMemoryCiak #PremioZavattini #RiccardoCalisti #RolandSejko #TentativiDiAnalisi #TommasoCohen #UCCA #Unarchive #VincenzoVita #Virus
-
26 ottobre, roma: cerimonia finale della ix edizione del premio zavattini
Si terrà domenica 26 ottobre 2025 alle ore 11:00, presso il Cinema Nuovo Aquila (Via L’Aquila 66/74, Roma), la Cerimonia di premiazione della IX edizione del Premio Cesare Zavattini, il concorso dedicato al riuso del cinema d’archivio, rivolto a giovani filmmaker che vogliono sperimentare nuove forme di racconto attraverso materiali audiovisivi del passato. In tale ambito saranno presentati i progetti vincitori e consegnati i relativi riconoscimenti.
All’evento saranno presenti componenti della Giuria, presieduta dal regista Roland Sejko e composta da Monica Maurer, Benni Atria, Ivelise Perniola e Alessia Petitto; il presidente della Fondazione AAMOD Vincenzo Vita e i rappresentanti degli Enti che hanno sostenuto e collaborato con l’iniziativa; il direttore del Premio Antonio Medici, la coordinatrice Aurora Palandrani, i tutor che hanno seguito lo sviluppo dei progetti, Luca Onorati, Giovanni Piperno e Chiara Ronchini.
Nell’ambito dell’iniziativa sarà inoltre proiettato il breve cortometraggio Tentativi di analisi, vincitore del Premio Memory Ciak, nato dalla collaborazione tra Bookciak, Azione!, la Fondazione AAMOD e il Premio Cesare Zavattini. Presenteranno il film l’autore, Pietro Bonaccio, e Gabriella Gallozzi, ideatrice e direttrice di Bookciak, Azione!
Per partecipare è necessario compilare il modulo al seguente link:
https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLScoK9FURPM4w6ErMw9D_9t288pPpNfok3gW4MSv_LjX9e7NYw/viewform
PROGETTI VINCITORI:
Altrimenti inventa di Meriam Jarboua
Un film che affronta l’assenza di rappresentazioni visive dei migranti nordafricani in Italia negli anni Ottanta e Novanta del Novecento, proponendo un originale e sperimentale lavoro di “reinvenzione” dell’archivio mancante, che parte dalla propria storia familiare e approda a una dimensione più collettiva, interrogandosi sui temi dell’identità e della memoria.Milano Infetta di Tommaso Cohen
Attraverso la storia dello spazio occupato Virus di Milano, base del nascente movimento punk italiano sgomberato nel 1984, esplora rabbia e desideri giovanili utilizzando poco noti materiali d’archivio, e nello stesso tempo allarga lo sguardo a una città che lasciandosi alle spalle Resistenza e lotte operaie sta diventando capitale degli affari e del glamour.Nido di vespe di Riccardo Calisti e Giovanni Mauriello
Con ironia e leggerezza, la coppia di autori intreccia la propria storia con quella del quartiere romano di Torpignattara, tra intimità e memoria collettiva, con un approccio meta-narrativo che stratifica diverse dimensioni di racconto intorno ai temi del nido.La Giuria della IX edizione del Premio Cesare Zavattini ha inoltre assegnato una Menzione speciale al progetto Noialtre di Michele Sammarco.
Il Premio Cesare Zavattini/UnArchive è un progetto della Fondazione Archivio Audiovisivo del Movimento Operaio e Democratico ETS.
La IX edizione dell’iniziativa è stata realizzata con il sostegno della Direzione del Cinema del MIC, Istituto Luce Cinecittà e Nuovo Imaie, con la partnership di Home Movies, in collaborazione con Cineteca Sarda, Archivio delle Memorie Migranti, Premio Bookciak, Azione!, Deriva Film, Officina Visioni, UCCA, FICC, ANCR. Media partner: Radio Radicale e Diari di Cineclub.
#AAMOD #AlessiaPetitto #ANCR #AntonioMedici #ArchivioDelleMemorieMigranti #AuroraPalandrani #azione #BenniAtria #BookciakAzione_ #cerimoniaDiPremiazione #ChiaraRonchini #cinema #cinemaDArchivio #CinemaNuovoAquila #DerivaFilm #DirezioneDelCinemaDelMIC #documentari #documentario #FICC #film #FondazioneArchivioAudiovisivoDelMovimentoOperaioEDemocraticoETS #GabriellaGallozzi #GiovanniMauriello #GiovanniPiperno #HomeMovies #inCollaborazioneConCinetecaSarda #IstitutoLuceCinecittà #IvelisePerniola #LucaOnorati #MeriamJarboua #MicheleSammarco #MonicaMaurer #NuovoImaie #OfficinaVisioni #PietroBonaccio #premiazione #PremioBookciak #PremioCesareZavattini #PremioCesareZavattiniUnarchive #PremioMemoryCiak #PremioZavattini #RiccardoCalisti #RolandSejko #TentativiDiAnalisi #TommasoCohen #UCCA #Unarchive #VincenzoVita #Virus
-
Pelastakaa Lapset ry kerää allekirjoituksia vetoomukseen, joka vaatii EU:lta toimia lasten suojelemiseksi verkossa. Tavoite on hyvä, mutta konteksti ja kuvaus ovat erittäin ympäripyöreitä ja jopa harhaanjohtavia. Tuntuu siltä, että tässä nyt kannatetaan Chat Control (CSAR)-asetusta tai sen jotain uutta, toista muotoa.
Vetoomuksessa kritisoidaan CSARin perumista: "Huhtikuun alussa EU päätti olla jatkamatta väliaikaista asetusta, joka oli sallinut yritysten tunnistaa alustoillaan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa". Euroopan parlamentti äänesti CSARiin nurin 26.3.2026 yksityisyyssyistä. Asetus olisi mahdollistanut jopa salattujen viestien luovuttamisen ja skannaamisen. Lisäksi vetoomus puhuu "pysyvästä lainsäädännöstä", mutta ei määrittele mitä se tarkoittaa: "Vaikka pysyvästä lainsäädännöstä neuvotellaan edelleen, aikataulua tai takeita sen valmistelulle ei ole".
Salatun viestinnän heikentäminen tai yksityisten viestien skannaaminen ei suojele lapsia. Päinvastoin, se altistaa kaikki, myös lapset, laajemmalle haitalle: valvonnalle, väärinkäytöksille ja autoritaaristen hallintojen tulevalle ylilyönnille. Massaskannaus ja vakoilu tuottaa lisäksi valtavat määrät vääriä tulkintoja (engl. false positive), jotka tukkivat poliisin tutkintajonot ja vievät resursseja todellisilta tapauksilta.
Lapsia pitää suojella. Mutta ei tällä tavalla.
En allekirjoita, koska jäi epäselväksi mitä vetoomuksella haetaan.
#Yksityisyys #CSAR #PelastakaaLapset #PelastakaaLapsetRy #ChatControl
-
Pelastakaa Lapset ry kerää allekirjoituksia vetoomukseen, joka vaatii EU:lta toimia lasten suojelemiseksi verkossa. Tavoite on hyvä, mutta konteksti ja kuvaus ovat erittäin ympäripyöreitä ja jopa harhaanjohtavia. Tuntuu siltä, että tässä nyt kannatetaan Chat Control (CSAR)-asetusta tai sen jotain uutta, toista muotoa.
Vetoomuksessa kritisoidaan CSARin perumista: "Huhtikuun alussa EU päätti olla jatkamatta väliaikaista asetusta, joka oli sallinut yritysten tunnistaa alustoillaan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa". Euroopan parlamentti äänesti CSARiin nurin 26.3.2026 yksityisyyssyistä. Asetus olisi mahdollistanut jopa salattujen viestien luovuttamisen ja skannaamisen. Lisäksi vetoomus puhuu "pysyvästä lainsäädännöstä", mutta ei määrittele mitä se tarkoittaa: "Vaikka pysyvästä lainsäädännöstä neuvotellaan edelleen, aikataulua tai takeita sen valmistelulle ei ole".
Salatun viestinnän heikentäminen tai yksityisten viestien skannaaminen ei suojele lapsia. Päinvastoin, se altistaa kaikki, myös lapset, laajemmalle haitalle: valvonnalle, väärinkäytöksille ja autoritaaristen hallintojen tulevalle ylilyönnille. Massaskannaus ja vakoilu tuottaa lisäksi valtavat määrät vääriä tulkintoja (engl. false positive), jotka tukkivat poliisin tutkintajonot ja vievät resursseja todellisilta tapauksilta.
Lapsia pitää suojella. Mutta ei tällä tavalla.
En allekirjoita, koska jäi epäselväksi mitä vetoomuksella haetaan.
#Yksityisyys #CSAR #PelastakaaLapset #PelastakaaLapsetRy #ChatControl
-
Pelastakaa Lapset ry kerää allekirjoituksia vetoomukseen, joka vaatii EU:lta toimia lasten suojelemiseksi verkossa. Tavoite on hyvä, mutta konteksti ja kuvaus ovat erittäin ympäripyöreitä ja jopa harhaanjohtavia. Tuntuu siltä, että tässä nyt kannatetaan Chat Control (CSAR)-asetusta tai sen jotain uutta, toista muotoa.
Vetoomuksessa kritisoidaan CSARin perumista: "Huhtikuun alussa EU päätti olla jatkamatta väliaikaista asetusta, joka oli sallinut yritysten tunnistaa alustoillaan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa". Euroopan parlamentti äänesti CSARiin nurin 26.3.2026 yksityisyyssyistä. Asetus olisi mahdollistanut jopa salattujen viestien luovuttamisen ja skannaamisen. Lisäksi vetoomus puhuu "pysyvästä lainsäädännöstä", mutta ei määrittele mitä se tarkoittaa: "Vaikka pysyvästä lainsäädännöstä neuvotellaan edelleen, aikataulua tai takeita sen valmistelulle ei ole".
Salatun viestinnän heikentäminen tai yksityisten viestien skannaaminen ei suojele lapsia. Päinvastoin, se altistaa kaikki, myös lapset, laajemmalle haitalle: valvonnalle, väärinkäytöksille ja autoritaaristen hallintojen tulevalle ylilyönnille. Massaskannaus ja vakoilu tuottaa lisäksi valtavat määrät vääriä tulkintoja (engl. false positive), jotka tukkivat poliisin tutkintajonot ja vievät resursseja todellisilta tapauksilta.
Lapsia pitää suojella. Mutta ei tällä tavalla.
En allekirjoita, koska jäi epäselväksi mitä vetoomuksella haetaan.
#Yksityisyys #CSAR #PelastakaaLapset #PelastakaaLapsetRy #ChatControl
-
Pelastakaa Lapset ry kerää allekirjoituksia vetoomukseen, joka vaatii EU:lta toimia lasten suojelemiseksi verkossa. Tavoite on hyvä, mutta konteksti ja kuvaus ovat erittäin ympäripyöreitä ja jopa harhaanjohtavia. Tuntuu siltä, että tässä nyt kannatetaan Chat Control (CSAR)-asetusta tai sen jotain uutta, toista muotoa.
Vetoomuksessa kritisoidaan CSARin perumista: "Huhtikuun alussa EU päätti olla jatkamatta väliaikaista asetusta, joka oli sallinut yritysten tunnistaa alustoillaan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa". Euroopan parlamentti äänesti CSARiin nurin 26.3.2026 yksityisyyssyistä. Asetus olisi mahdollistanut jopa salattujen viestien luovuttamisen ja skannaamisen. Lisäksi vetoomus puhuu "pysyvästä lainsäädännöstä", mutta ei määrittele mitä se tarkoittaa: "Vaikka pysyvästä lainsäädännöstä neuvotellaan edelleen, aikataulua tai takeita sen valmistelulle ei ole".
Salatun viestinnän heikentäminen tai yksityisten viestien skannaaminen ei suojele lapsia. Päinvastoin, se altistaa kaikki, myös lapset, laajemmalle haitalle: valvonnalle, väärinkäytöksille ja autoritaaristen hallintojen tulevalle ylilyönnille. Massaskannaus ja vakoilu tuottaa lisäksi valtavat määrät vääriä tulkintoja (engl. false positive), jotka tukkivat poliisin tutkintajonot ja vievät resursseja todellisilta tapauksilta.
Lapsia pitää suojella. Mutta ei tällä tavalla.
En allekirjoita, koska jäi epäselväksi mitä vetoomuksella haetaan.
#Yksityisyys #CSAR #PelastakaaLapset #PelastakaaLapsetRy #ChatControl