Search
348 results for “likask”
-
Tänään ohjelmassa Velho-vanhus kiropraktikolle toista kertaa. Velholla on ollut koko ikänsä kaikenlaista lihasjumia (luusto terveeksi kuvattu), joten hierojat ym. on tulleet tutuksi. Nyt kokeillaan kiropraktikkoa. Viimeksi sitä hoitoa ei voinutkaan tehdä, koska Velhon selkä oli niin kipeä. Ensiavuksi akupunktio ja kotiinviemisiksi kipulääkekuuri. Onneksi Velhon maha on kestänyt sitä hyvin! Yleensä etenkin colliet tuppaavat olemaan herkkävatsaisia.
Jospa nyt hoito onnistuisi.Oma murhe on se, että eläinkiropraktikkoja ei joka oksalla istu ja tämäkin on parin tunnin ajomatkan päässä meiltä. Tulee tosi aikaavieväksi käydä kovin tiuhaan — eikä se ilmaistakaan ole.
Mihin sen rajan sitten vetääkään vanhan (ihan kohta 12 v.) koiran kanssa... Toistaiseksi Velho voi verraten hyvin: syö, juo ja ulkoilee kivasti. Mutta niitä lihaskipuja selvästi on ja aina kun tapahtuu jotakin jännittävää (kuten Maagin yskiminen, vesisade, myräkkä tms.), niin taas mennään...
-
Šodien #ventspils TC/Tobago laikam atklāj Straujupītes DUS. Vēl nav norobežojošas lentas noņemtas, ka 10 auto rinda. Cik sapratu, tad pa 1.34€ litrā būšot. Pāri ielai Nestē pa 1.42€ ielēju, kas arī likās ok.
-
An investor group backed by BlackRock has agreed to buy a majority stake in the Hong Kong subsidiary that runs ports along either side of the Panama Canal. https://www.japantimes.co.jp/business/2025/03/05/companies/blackrock-hong-kong-panama-canal/?utm_medium=Social&utm_source=mastodon #business #companies #blackrock #hongkong #panamacanal #donaldtrump #china #shipping #trade #us #centralamerica #panama #likashing #globalinfrastructurepartners #terminalinvestment #ckhutchison
-
An investor group backed by BlackRock has agreed to buy a majority stake in the Hong Kong subsidiary that runs ports along either side of the Panama Canal. https://www.japantimes.co.jp/business/2025/03/05/companies/blackrock-hong-kong-panama-canal/?utm_medium=Social&utm_source=mastodon #business #companies #blackrock #hongkong #panamacanal #donaldtrump #china #shipping #trade #us #centralamerica #panama #likashing #globalinfrastructurepartners #terminalinvestment #ckhutchison
-
An investor group backed by BlackRock has agreed to buy a majority stake in the Hong Kong subsidiary that runs ports along either side of the Panama Canal. https://www.japantimes.co.jp/business/2025/03/05/companies/blackrock-hong-kong-panama-canal/?utm_medium=Social&utm_source=mastodon #business #companies #blackrock #hongkong #panamacanal #donaldtrump #china #shipping #trade #us #centralamerica #panama #likashing #globalinfrastructurepartners #terminalinvestment #ckhutchison
-
Det blåser ute. Så mycket att 1 900 meter simning kortades till 600 meter i dagens Ironman 70.3-tävling i staden. Själv har jag inte deltagit utan legat på knäna och rengjort fogarna i badrummet medan det har blåst runt knutarna på huset.
Jag har gnuggat varenda del i badrummet till perfektion. Handfatet glänser. Toalettstolen likaså. Glasväggarna till duschen är så rena att vi kommer gå in i dem. Det är bud på att vi tvagar oss i duschen i källaren, utför de andra behoven i gästtoaletten och låter badrummet vara en oas av tillfredsställelse.
Solen har tittat fram så dags att tvinga ut barnen på en promenad i mot- och medvind. För tillfredsställelsen att bocka av varit ute även idag.
-
Live aus dem "Alten Kino" in Gaustadt.Ort: Aufbaustraße 16, 96049 Bamberg | Altes Kino GaustadtZeit: Freitag, der 24.05.2024, Beginn 18:30 UhrDanke an Gesang...#piraten #piratenpartei #breyer #PatrickBreyer #Bürgerrechte #europa #europawahl #europawahl2024 #bamberg #bayern #lukasküffner #küffner #alexkohler #kohler
Europa beginnt in Bamberg: Piraten wirken! -
Live aus dem "Alten Kino" in Gaustadt.Ort: Aufbaustraße 16, 96049 Bamberg | Altes Kino GaustadtZeit: Freitag, der 24.05.2024, Beginn 18:30 UhrDanke an Gesang...#piraten #piratenpartei #breyer #PatrickBreyer #Bürgerrechte #europa #europawahl #europawahl2024 #bamberg #bayern #lukasküffner #küffner #alexkohler #kohler
Europa beginnt in Bamberg: Piraten wirken! -
Live aus dem "Alten Kino" in Gaustadt.Ort: Aufbaustraße 16, 96049 Bamberg | Altes Kino GaustadtZeit: Freitag, der 24.05.2024, Beginn 18:30 UhrDanke an Gesang...#piraten #piratenpartei #breyer #PatrickBreyer #Bürgerrechte #europa #europawahl #europawahl2024 #bamberg #bayern #lukasküffner #küffner #alexkohler #kohler
Europa beginnt in Bamberg: Piraten wirken! -
Live aus dem "Alten Kino" in Gaustadt.Ort: Aufbaustraße 16, 96049 Bamberg | Altes Kino GaustadtZeit: Freitag, der 24.05.2024, Beginn 18:30 UhrDanke an Gesang...#piraten #piratenpartei #breyer #PatrickBreyer #Bürgerrechte #europa #europawahl #europawahl2024 #bamberg #bayern #lukasküffner #küffner #alexkohler #kohler
Europa beginnt in Bamberg: Piraten wirken! -
Biju vēl vienā konferencē Rīgā, kur viens no tematiem dažādos griezumos ir #Mākslīgaisintelekts ( #AI ). Kas tikai pārliecina, ka varbūt tiešām jāsāk rakstīt par šo tēmu pašam. Lai arī mērķauditorija bija vadītāji, mārketinga un finanšu cilvēki, no #tech puses dažas lietas likās pareizi nepareizas.
-
Eg er Markus. Eg jobbar som systemutviklar, og skriv av og til bøkar på fritida. Bok nummer 2 av 3 i serien #UdugelegeHeltar kom ut i vår.
Hadde ein del sjåarar på tiktok under namnet MarkusRote, men slutta når det ble meir stress enn gøy med likarklikk.
Stavanger Aftenblad skreiv om meg når eg sletta Twitter-kontoen som følgje av Musk-oppkjøpet.
Eg et vegansk for miljøet og dyra, og unngår fly av same grunn. Prøvar egenleg berre å vera nøgd med meg sjølv og mitt liv.
-
Viimeyö 11h unilla yhdellä katkolla. Hotelliyöksi yllättävän hyvin. Vielä tunnin päikkäritkin reilu 5km kävelyretken jälkeen, joka tapahtui Luulajan kaupunginpuustossa (Gültzauudden kuukkelin mukaan) Hieno paikka, paljon kylttejä jossa kerrottiin Luulajan historiasta.
Unet kun paranevat pääkin alkaa jo palautumaan. Ja krooppa. Lihaskireydet myös helpottaneet. Parempaa kohti ollaan menossa.
#uupuneenmiehentaistelu #työuupumus #roadtrip #juhannus2023 #sweden #luleå -
Olen hirvittynyt ja hieman pettynyt itseeni.
Mietin nimittäin, että mitähän mieltä #AnoTurtiainen on tästä tilanteesta, ja jopa harkitsin hetken, että kävisin katsomassa somekanaviltaan, mutta järkeennyin sitten onneksi. Ei likakaivoon pidä, eikä kannata hypätä.
-
Radiostyrda flyg, även känt som RC flyg undrar jag om det är någon som håller på med här?
Betalade precis in medlemsavgiften till Svenska RC flygförbundet och har registrerat ID för att flyga drönare, men skulle behöva hitta någon trevlig flygklubb som har flygfält nära Göteborg.
Skulle ju också vara kul att komma i kontakt med likasinnade här.
Eller skall jag skita i detta och hålla mig till forumet på rcflyg.se? Nåväl, gör en chansning.
-
#KatriHelena laulaa rariossa #MuistojenBulevardi lla, enkä jaxa nousta vaihtamaan kanavaa, koska niin täydellisen ihana asento. Laulaa vielä, että "Joulumaa löytyy jokaisen sydämestä".
Valehtelet, Katri.
Mun sydämestä löytyy lihaskudosta, verisuonia, läppiä, kammioita ja sen sellaista.
Ja samalla tiedoksi teille #kokoomus, että se on vasemmalla.
-
Vähensin Twitterin käyttöä joulukuun alkuun mennessä. Kontrasti Twitterin ja Mastodonin välillä on melkoinen, vaikka palveluiden peruskäytön idea on sama, eli molempiin lähetetään hetkeen pohjautuvia julkisia päivityksiä ja molemmat toimivat ”mikrobloggausperiaatteella”, jossa viesti on ikään kuin blogikirjoituksen lyhyempi versio.
Ei ollut enää fiilistä käyttää Twitteriä, kun jopa minun tarkkaan varjellulla feedilläni alkoi näkymään kaikenlaista ärsyttävää ja palvelun ominaisuudet muuttuivat aina vain huonommiksi. Twitteristä jäi vähän samankaltainen fiilis kuin Facebookista aikoinaan. Moni ennen toiminut ominaisuus suorastaan hajosi. Lisäksi tällaiset vastaukset Twitterin omistajalta ja vihapuheen valloilleen päästäminen olivat viimeinen niitti.
Ennen kaikkea kyllästyin olemaan tuote.
Pitää vain muistaa, että niin hienoa kuin vapaa sana maailmanlaajuisesti onkin, kyseessä ovat suuret yhtiöt ja yhä harvempiin käsiin keskittyvä hallinta. Sen tarkoitus on koukuttaa ihmiset kertomaan itsestään niin paljon, että tiedetään, mitä kullekin räätälöidä mainostukseksi.
Atso Almila Savon Sanomien kirjoituksessaan ”Häkkiin laitoin Lintu Sinisen ja hupun häkin päälle”
Tämä on minun kokemukseni ennen ja jälkeen Twitterin rappeutumisen. Tätä ennen kannattaa ehkä lukea seuraavat loistavat kirjoitukset:
- Anu Lahtinen: So long Tirppa, mä lähden Norsulaan
- Atso Almila: Häkkiin laitoin Lintu Sinisen ja hupun häkin päälle
- Sam Low: Twitter, what’s happening? Quick! Kill it while it’s dying!!!
- Ben Tasker: Removing My Old Tweets
Ennen vähentämistäni olin käyttänyt Twitteriä pääasiallisena somepalvelunani yhtäjaksoisesti viidentoista vuoden ajan. Se on pitkä aika mille tahansa somepalvelulle. Noin 160 somepalvelua kokeilleena (jep, niitä oli niin paljon 2010-luvun alussa) mikään muu ei ole säilynyt hengissä ja pysynyt mielenkiintoisena yhtä pitkään kuin Twitter. Twitteristä on tullut somepalveluiden globaali jalansija, josta media saa jatkuvaa tykinruokaa itselleen. Kaikki muut somepalvelut olen deletoinut, paitsi Twitterin, Instagramin ja LinkedInin, joista jälkimmäisiäkään käytän enää kuin ainoastaan satunnaisesti.
The Verge on kirjoittanut ansiokkaasti reaaliaikaista aikajanaa Twitterin tapahtumista 4.4.2022 lähtien, jolloin Elon Musk osti ensimmäiset 9.2 % Twitterin osakkeista samalla valittaessaan sananvapauden rajoittamisesta. Tätä voidaan pitää eräänlaisena lähtölaskentana Twitterin alamäkeen, vaikka merkit ovat näkyneet jo vuosia. Peräänkuulutan, että minua itseäni ei politiikka kiinnosta niin paljon, että olisin puhtaasti ja pelkästään jonkun Trumpin tai Muskin takia poistunut Twitteristä. Öyhöt ja trollit ärsyttivät harvoin, eikä minun tarvinnut juuri koskaan blokata ketään. Minulla oli Twitter-käyttäjänä suhteellisen paksu nahka ja toisaalta haluan hyvää vihamiehillenikin. En menetä hermojani helposti ja se ominaisuus onkin somessa valttia.
Twitter oli ihan viihtyisä paikka jotakuinkin 2008-2021. Pidin sen ominaisuuksista ja temmosta erityisesti alkuvuosina. Into ei laantunut myöhemminkään ja olin kova Twitterin puolestapuhuja, vaikka moni sanoi että Twitteristä on tullut ikävä paikka. En syyttänyt Twitteriä siitä, että sen käyttäjät sekoilivat keskenään. Sehän olisi sama asia, kuin väittäisin että ”Internet on pilalla”, koska iso osa sen käyttäjien jakamasta on täyttä roskaa. Ei se niin mene. Twitterin osalta nykyään kuitenkin näen asian hieman toisin, sillä uuden tiedon valossa faktat puhuvat puolestaan. Twitterin perusfunktio on nostaa likakaivon syövereistä ryönää pinnalle. Twitter on some, jonka ovat ottaneet omakseen äärioikeistolaiset, persut ja kyberrikolliset.
Kadotin mielenkiintoni Twitteriin Mastodonin myötä. Twitterin ominaisuudet kehittyivät Muskin myötä huonompaan suuntaan, enkä enää yksinkertaisesti pitänyt palvelun käyttämisestä. Sisältö yleensä merkitsee somepalveluissa eniten ja vuonna 2022 on tuntunut, että Twitter tarjoaa lähinnä rasittavia mainoksia ja ei-toivottuja skandaalinhakuisia päivityksiä ihmisiltä, joita en seuraa. Twitter tekee tätä, vaikka aikajanan vaihtaisi takaisin aikajärjestykselliseen versioon.
En seuraa tällä hetkellä Twitterissä ketään ja näen silti päivityksiä ihmisiltä, joita en seuraa.
TubbDoosen mahtava kuvaaja Twitterin algoritmin nykytoiminnallisuudesta.Twitterin ominaisuudet alkoivat rapistua. Asiat eivät enää toimineet kunnolla. Jäi mieleen entisen insinöörin jenkkien aamutv-esiintyminen, jossa hän sanoi ”Twitter is built on sticks and may break down in any minute”.
Lähetin viimeisen tweettini 5. joulukuuta 2022. Tämän jälkeen olen lähinnä käynyt kerran viikossa vastaamassa Mastodon-aiheisiin kysymyksiin ja yhteen jouluntoivotukseen. Omia tweettejä en enää lähetä, enkä käytä Twitterin muitakaan ominaisuuksia. Paitsi tämän kirjoituksen osalta teen todennäköisesti ainoan poikkeuksen. Pidätän oikeuden muutoksiin, sillä en koskaan sano ”ei koskaan” ja mieleni voi vielä muuttua. Nyt fiilis on kuitenkin tämä.
Minusta on kaikessa hämmentävyydessään huvittavaa, että ihmiset tykkäävät valittaa Twitteristä Twitterissä ja jatkaa Twitterin käyttöä. Toisaalta he jaksavat valittaa myös Mastodonista Twitterissä ja jatkaa Twitterin käyttöä.
Twitter jatkuu siis valituskanavana, vaikka aiheena olisikin Twitter itse. Tästähän tietenkin myös Twitterin omistaja tykkää irvailla ja miksipä ei tykkäisi, sillä onhan koko kuvio Twitterin uusien etujen vastaista: Mitä enemmän ryönää, sen parempi.
Ei ole kovin lohdullinen ajatus, että Twitterin omistaja tykkää valittamisesta.Myös Mastodonissa valitetaan Twitteristä, mutta ainakaan sen käyttäjät eivät enää enimmäkseen käytä Twitteriä. Mastodonista valittamista Mastodonissa en ole vielä ainakaan hirveästi nähnyt. Se olisikin absurdia, sillä Mastodonista voi kehittää itselleen mieluisan. Tästä lisää tuonnempana tässä tekstissä.
Lyhyt katsaus Twitterin nousuun ja tuhoon
Kerrataanpas vielä mitä Twitterissä on tapahtunut vuosien varrella, aikajärjestyksessä vanhimmasta tapahtumasta uusimpaan:
- Twitter vaihtaa tähtisuosikoinnin trendikkääseen ”tykkäykseen”, kuten muissakin somepalveluissa (2015).
- Twitter vaihtaa aikajärjestyksellisen aikajanan algotimipohjaiseen näkymään, johon nostetaan myös niitä päivityksiä, joita ei sillä hetkellä tapahdu (2016).
Minun kirjoissani alamäki alkoi jo näistä kahdesta muutoksesta, sillä Twitter oli yht’äkkiä samanlainen ”trendipalvelu” kuin kaikki muutkin. Pinnalle nostettiin vain reagoiduimpia päivityksiä ja sittemmin vain niitä negatiivisimpia päivityksiä. Lisäksi Twitter alkoi nostamaan alkuperäisiä tweettejä pintaan, joihin kuka tahansa on vastannut, myös henkilöiltä joita ei itse seuraa.
Näiden muutosten myötä Twitteriin tuli vaikka mitä Fleet-ominaisuuksia, joita ei kukaan käyttänyt. Ominaisuudet lakkautettiin vähiin ääniin, mutta ne aiheuttivat jotenkin ristiriitaisia fiiliksiä palvelun tulevaisuudesta.
Mutta varsinainen shitshow alkoi huhtikuun alussa 2022.
Näitä tuntuu absurdilta kirjoittaa, mutta kaikki tämä todella tapahtui. Voit lukea koko sotkun yksityiskohtaiselta aikajanalta The Vergestä viimeiseltä sivulta eteenpäin, joten en merkkaa lähdemateriaalia erikseen.
Mastodonin pääkehittäjän kommentti (sittemmin poistettuun) sääntöön, joka esti muiden sosiaalisten medioiden linkkaamisen Twitteriin. Katso alkuperäinen tweetti tästä.Twitter-kaaoksen aikajana tiivistettynä
Huhtikuun alussa Miljardööri Elon Musk ostaa 9.2 prosenttia Twtitterin osakkeista ja valittaa sananvapaudesta. Elon Muskista tulee samalla Twitterin suurin osakkeenomistaja.
Elon Musk heittää ostotarjouksen Twitteristä, jonka Twitter lopulta hyväksyy.
Kevään aikana Musk kuitenkin päättääkin vetäytyä kaupasta, koska tajuaa että on tyhmää ostaa firma jota kaikki vihaavat. Twitter suivaantuu ja haastaa Muskin oikeuteen. Musk tietää häviävänsä oikeustaistelun, joten kaupat solmitaan lokakuun lopulla ja Muskista tulee Twitterin pääomistaja.
Elon Musk kehittää maksullisia ominaisuuksia, kuten 8 dollaria maksavan sinisen varmennusmerkin, jonka kuka tahansa voi ostaa. Tämän myötä Twitter täyttyy varmennetuista parodiatileistä. Insuliinifirma tweettaa, että insuliini on nyt ilmaista. Coca Cola tweettaa että kokaiini on taas osa kokiksen ainesosia. Chiquita tweettaa, että on kaapannut vallan Brasilian hallitukselta. Nintendo tweettaa erittäin hyvin toteutetun kuvan Mariosta, joka näyttää keskisormea, ja niin edelleen. Osa parodiatileistä on tehty sen verran hyvin, että se vaikuttaa pörssiosakkeisiin laskevasti. Twitter on kaaoksessa.
Koska maksullinen Twitter-varmennusmerkki ei mene putkeen, Muskin Twitter kehittää nopeana laastarina päälle uuden ”virallisen” varmennusmerkin vanhan rinnalle. Nyt varmennusmerkkejä on kolmea erilaista, ”legacy”, ”ostettu” ja ”virallinen”. Ei yhtään sekavaa?
Kuka tästä ottaa enää tolkkua?Musk antaa samantien potkut tuhansille. Lähemmäs 10 000 työntekijää saa kenkää. Potkuilta eivät säästy muut johtajat, insinöörit, saavutettavuustiimi, ihmisoikeustiimi tai edes moderointitiimi. Koska kukaan ei enää moderoi Twitteriä, ihmiset postaavat laittomuuksia, elokuvia, huumeidenkäyttöä ja aikusiviihdettä ilman seurauksia.
Kaikki Muskia esittävät tai pilkkaavat saavat bannit Twitteristä automaattisesti. Komedia ei olekaan laillista, kuten Musk itse tweettasi vielä jokunen viikko sitten? Ei nähtävästi ainakaan Muskiin kohdistuva huumori. Suomi-Twitterissä hyvä esimerkki on Saanan tilillä:
Sittemmin Saana saa tilinsä takaisin, koska ”pysyvät jäädytykset” eivät olekaan pysyviä. Nimittäin myös Trump ja muut Twitteristä bannit saaneet saavat tilinsä takaisin. Trump ei ole silti ole kiinnostunut palaamaan, koska hänellä on oma suljettu somensa Truth Social.
Elon Musk pitää puheen työntekijöilleen, jossa kertoo että kaikkien on annettava 200% työpanos tai saavat potkut. Seuraa lisää laittomia irtisanomisia, lisää oikeuskanteita Twitteriä vastaan.
Twitter päättää kehittää siniset merkit ihmisille, kultaiset yrityksille ja harmaat hallitukselle. Siis edellisten merkkien lisäksi. Never stop the madness.
Kaaos badgejen suhteen jatkuu.Twitter bannaa kaikki kritiikkiä kirjoittavat journalistit. Lehdistönvapaus on kuollut?
Elon Musk tweettaa Antivaxx- ja äärioikeistopropagandaa jatkuvalla syötöllä, muun kummallisen trollailun ja vitsailun ohella. Kukaan ei voi hiljentää Twitterin omistajaa. Kaiken huippu on tweetti, joka loukkaa samalla kertaa vähemmistöjä ja on äärimmäisen anti-COVID. Tweettihän kuuluu: ”My pronouns are Prosecute/Fauci”. Tämän jatkokeskusteluna Musk lyttää pronominit ja vähemmistöt vielä kertaalleen varmuuden vuoksi.
Twitter luo uuden säännön, jonka mukaan mitään muita somepalveluja ei saa mainostaa. Twitter lisää enemmän turhia ominaisuuksia, kuten tweetin katselukerrat vastaa-kuvakkeen tilalle. Käyttöliittymällisesti kaikki muutokset ovat olleet katastrofeja.
Aivan uusimpana Twitterin 400 miljoonan käyttäjän data varastetaan ja pistetään myyntiin nettiin. Aiheesta uutisoi moni Iltistä ja Tiviä myöten. Twitterin uhkaillaan saavan jopa satojen miljoonien sakot GDPR-rikkomuksesta, mikäli se ei osta tietoja takaisin. Ei mikään ihme, kun palvelu alkaa olla reikäjuusto tekniikaltaan.
Tämän seurauksena julkkisten kuten Piers Morganin tili hakkeroidaan.
Twitter on pilalla. Se Twitteristä. Mutta mites se Mastodon?
Olen kirjoittanut Mastodonista kaksi opasmaista tekstiä, ensimmäisen lokakuun lopulla otsikolla Mastodon – sosiaalinen verkosto, jossa dataasi ei myydä eteenpäin ja toisen marraskuussa otsikolla Näin aloitat Mastodonin käytön – Mihin rekisteröityä, ketä seurata?. Mutta en ole vielä vastannut varsinaisesti kysymyksiin ”miksi?” ja ”millainen se Mastodon on?”.
Sanomattakin jo selvää, että Mastodon korvasi itselleni Twitterin käytön. Käytän sitä samoihin asioihin kuin Twitteriä aikoinaan, eli viihtymiseen, keskusteluun, uutisten lukemiseen ja randomiin pläräilyyn. Se on nopeatempoinen some. Tällä kertaa kuitenkin minun someni, ilman rikkaita trolleja tai öyhöttäjiä.
Norsulassa Twitterin omituinen tilanne on herättänyt paljon vitsailua. Twitteriä kommentoidaan välillä niin paljon, että joku voi siihen väsähtää, mutta suodattimilla voi myös rajata aiheita, jotka eivät kiinnosta itseä. Viime päivinä yhteishupia syntyi erehdyksestä, joka sai alkunsa, kun Twitter esti ”Join Mastodon” (joinmastodon.org) -osoitteen. Eräs toimittaja päätyi monen erehdyksen summana kertomaan, että Twitter oli blokannut Mastodonin perustaja John Mastodonin.
Syötteeseen virtasi #JohnMastodon-vitsejä ja meemejä John Mastodonista mastodontin hahmossa, Keanu Reevesin tulkitsemana seikkailijana, historiallisissa valokuvissa muka rakentamassa varhaista mastodonia.
John Mastodon oli ensimmäisiä superviraaleja meemejä, jotka levisivät Mastodonista laajalle sen ulkopuolelle. Meme game oli vahvana ja päivityksiä oli ratkiriemukasta seurata.
Olen parissa kuukaudessa kasannut Mastodoniin ison määrän seurattavia. Noin kolmen tuhannen seurattavan joukossa on samankaltaista väkeä kuin mitä Twitterissäkin seurasin. Noin kolmasosa eli tuhatkunta seuraamistani ihmisistä on suomalaisia. Koska Mastodonissa listat eivät ole julkisia, olen kasannut julkista suomalaisten listaa nettiin osoitteeseen mementomori.social/suomalaiset-mastodon-kayttajat.
Mastodonissa parasta on oikeastaan kaikki se mikä Twitteristä puuttuu. Seuraavana avaan hieman Mastodonin ominaisuuksia.
Avoin lähdekoodi ja tietoturva
Koska Mastodon on avointa lähdekoodia, sen ongelmakohdat tulevat välittömästi näkyviin. Sadat kehittäjät ovat tekemässä alustasta itselleen ja muille parempaa paikkaa. Toisin kuin Twitterissä, josta et todella tiedä mitä tapahtuu. Tuskin tietää enää Elon Muskikaan.
Mastodonin tietoturvasta voit lukea lisää Mastodonin Security specistä. Tietoturvaraportit kannattaa lähettää osoitteeseen [email protected]. Bugeja ja kehitysideoita kannattaa laittaa suoraan GitHubiin.
Käyttöliittymän nopeus, laitteella kuin laitteella
Mastodon on rakennettu sen verran hyvin, että se toimii parhaiten selaimella. Myös mobiiliversio on kaikita käytettävin selainapplikaatiolla, vaikka sovelluksia löytyykin laidasta laitaan ja listattujen sovellusten lisäksi on myös kosolti muita jatkokehityksessä (esimerkiksi Moshidon vaikuttaa lupaavalta).
On mukavaa, että sivusto toimii nopeasti. Mastodonin käyttäminen on niin lennokasta, että minuutissa ehtii boostata montaa päivitystä ja heittää monta kommenttia. Kokeilepas huviksesi joskus Twitterin selainversiota mobiiliselaimellasi. Voin kertoa, että ei ole ihan yhtä suorituskykyinen.
Ilmoitusten monipuolisuus ja tarkkuus
Twitter näyttää ilmoitukset ”20+”, jos niitä on enemmän. Välilehdissä on vain ”Kaikki” ja maininnat, mutta ilmoitukset näyttävät silti epämääräisen ”20+”. Mastodonissa ilmoitukset näkyy tarkkaan, eli 85 on 85 eikä ”20+”. Pidän myös siitä, että välilehdeltä voi valita Kaikki, vain maininnat, vain suosikoinnit, vain jaot, vain kyselyt, vain tilatut ilmoitukset ja vain seurantailmoitukset:
Anti-toksiset ja anti-algoritmiset toiminnallisuudet
Avoin tekstihaku ei toimi, tarkoituksella. Näin sitä ei voi käyttää mihinkään pahaan, esimerkiksi vähemmistöjen viestien etsimiseen tai oman vihapuheagendansa levittämiseen.
”Lainaustoimnnallisuutta” (Twitterin Quote Tweet) ei ole olemassa tarkoituksella, jotta sitä ei voi käyttää toksisiin tarkoitusperiin. Tästä käydään tosin kiivasta keskustelua GitHub-issuessa, josko jokin tämän kaltainen toiminnallisuus rakennettaisiin tulevaisuudessa.
Todella moni Mastodonin toimintaperiaate pohjaa ajatukseen olla ”kaikkea muuta kuin Twitter”. Esimerkiksi jakojen ja tähtien määrät ovat tarkoituksella pieniä ja himmeällä ja näkyvät vasta kun yksitätisen päivityksen avaa auki. Virtanäkymissä päivitysten ”reaktioiden” määriä ei näy ollenkaan ja kommentoiduissakin näkyy ”1+”, jotta postaukset olisivat samalla viivalla keskenään:
Postauksen laittaminen suosikiksi ei tee mitään ihmeellistä, se vain lähettää käyttäjälle viestin, että hänen päivitykseensä on reagoitu. Suosikkien mukaan päivityksiä ei nosteta virrassa mitenkään, sillä algoritmeja ei ole.
Tällaisista ihmistä ajattelevista ominaisuuksista tulee hyvä mieli. On mukava oivaltaa, että minua ei ohjailla mihinkään suuntaan.
Selaa-toiminto (englanniksi Explore)
Tässä näkymässä näkyvät suosituimmat, ns. ”pinnalla” olevat jutut. Kyseessä ei ole algoritmi vaan näkymä, joka listaa yksinkertaisesti jaetuimmat ja suosikoiduimmat päivitykset, uutiset ja käyttäjät.
Selaa-näkymästä on kätevä katsoa viime aikojen suosituimpia päivityksiä.Muokkaustoiminto
Mastodonissa päivityksiään voi muokata. Itseäni pakkomielteisenä kirjoittajaluonteena häiritsee typot jonkin verran, joten on mukava pystyä korjaamaan niitä. Muokkaustoiminto on myös mahdollistanut esimerkiksi tällaisten päivitysten tekemisen, joita voi muokkailla jälkeenpäin (tähän päivitykseen olen lisännyt uusia käyttäjiä varten suomalaisia paikkoja, joihin luoda tunnus):
Muokkaukset näkyvät kaikille päivitystä jakaneille, suosikoinneille tai niihin kommentoineille ja siitä tulee heille erillinen ilmoitus:
Merkit eivät lopu kesken
Twitterinkin sen tajusi tuplatessaan vuonna 2018 alkuperäiset 140 merkkiä 280 merkkiin. Mastodon on vielä tuplannut tämän, eli oletus on 500. Omalla palvelimellani olen nostanut merkkirajoituksen 9000 merkkiin, koska en jaksa miettiä milloin viesti on riittävän mittainen. Kirjoitan sekä pitkiä että lyhyitä päivityksiä. Pisimmät ovat jo ison bloggauksen mittaisia, mutta mitä sitten? Minun someni, minun vapauteni.
Esimerkiksi tämä päivitykseni on 5228 merkkiä pitkä.
Universaalius federoinnin avulla
Ehkä hienointa Mastodonissa ja koko Fediversumissa on sen hajautus. Suomeksi ja lyhyesti tämä tarkoittaa sitä, että kyseessä ei ole yksi taho jonka omistaa vaikkapa jokin muuan mulkvisti miljardööri, vaan kuka tahansa voi omistaa oman palvelimen, jolla jakaa sisältöä. Olen avannut tätä edellisissä kirjoituksissani kosolti, mutta ”ominaisuutta” eli koko homman syvintä olemusta on vielä kerran pakko alleviivata. Ylläpidän omaa somepalvelinta muiden yli kymmenen tuhannen palvelimen joukossa. Kaikki nämä palvelimet keskustelevat keskenään ja palvelin- ja käyttäjäkunta kasvaa eksponentiaalisesti tätä kirjoittaessani. Mastodon Usercount-profiilin mukaan tällä hetkellä käyttäjiä on tällä hetkellä 8 853 026.
Myös tämä blogini on osa Fediversumia ja sen ”profiilia” eli päivityksiä voi selata Mastodonista, Pleromasta tai minkä tahansa hajautetun alustan kautta samaan tapaan kuin selaamalla tätä verkkosivustoa. Myös TÄMÄ teksti on samalla päivitys Fediversumissa! Kyllä, juuri tämä jota nyt luet. On aika siisti ajatus, että jokaista kirjoitusta voi jakaa ja kommentoida suoraan muilla alustoilla. Blogillani on siis myös seuraajia! Aika mahdottoman siistiä!
Tehokkaat sisältövaroitukset ja monipuoliset suodattimet
Twitterissä ei ole sisältövaroituksia ollenkaan. Ja tuskin tuleekaan. Mastodonissa voit kirjoittaa sisältövaroituksen suoraan päivitykseesi, jolloin se menee kokonaan piiloon, ellei käyttäjä ole erikseen päättänyt nähdä kaiken asetuksista. Sisältövaroituksella varustettuja tekstejä ja kuvia ei näe suoraan, jolloin ne eivät myöskään triggeröi.
Taas on ihanasti mietitty käyttäjää! Yhteisössä myös innokkaasti rohkaistaan sisältövaroitusten käyttöön. Joskus homma menee vähän överiksi, sillä jotkut käyttävät sisältövaroituksia oikeastaan kaikkeen ”varmuuden vuoksi”. Esimerkiksi minusta on hieman tylsää, että sisältövaroituksia käytetään mm. hedelmistä sen takia että jotkut eivät voi syödä niitä, mutta tavallaan ymmärrän. Onneksi on vaihtoehtoja.
Asetusten suodattimet ovat todella monipuoliset! On mukavaa, että voin itse päättää mitä piilotetaan näkyvistä – toisin kuin Twitterissä, joka merkkailee arvelluttavaksi myös sellaiset päivitykset jotka eivät niitä ole.
Suodattimissa parasta on, että voin päättää ja säätää itse:
- Mistä piilotetaan
- Piilotetaanko kokonaan vai lisätäänkö vain varoitus, josta avataan
- Millä sanoilla tai sanayhdistelmillä piilotetaan
- Mille ajalle piilotetaan (puolesta tunnista viikkoon), kätevä esim. joidenkin tapahtumien aikana suodattaa kaikki siihen liittyvä pois
Keskustelujen mutetus
Joskus käy niin, että keskustelu lähtee laukalle ja jäät riippakivenä mukana keskusteluun, vaikka et ole vastannut viesteihin enää hetkeen. Mastodonissa tällaisen yksittäisen keskustelun voi hiljentää niin, että vaikka ihmiset jatkavat jutustelua tägäten sinut, et saa enää ilmoituksia uusista vastauksista. Tätä ominaisuutta jäin monesti kaipaamaan Twitterissä.
Mukautetut hymiöt
On aika kivaa, kun voi ilmaista itseään Slackista ja Discordista tuttuun tapaan itselle hyvältä tuntuvilla emojeilla. Ylläpitäjänä voin lisätä vaikka kaikki haluamani hymiöt, mitä netistä löydän.
Monipuoliset käyttötavat – Tee Mastodonista omanlaisesi, etenkin jos olet koodari
Koska Mastodon on avointa lähdekoodia ja sen koodi löytyy GitHubista, sen kehittämiseen voi osallistua kuka tahansa innokas koodari. Mastodonille löytyy läjäpäin erilaisia sovelluksia ja työkaluja.
Olen itse tähän mennessä lähettänyt yhden korjauksen, joka on otettu mukaan Mastodonin coreen, mutta tarkoitus on auttaa lisääkin kehittämisessä jos vain pystyn. Muuten koodailen lähinnä listojen muodossa. Päivittyvä työkalujen lista löytyy tästä ja suomalaisten seuraajien lista täältä.
Ei-käytössä olevista ominaisuuksista olen itse ottanut käyttöön mm. isommat linkkien esikatselut sekä ”omistaja”-badgen profiiliin. Näistä ominaisuuksista käydään vielä koodareiden ja käyttöliittymäsuunnittelijoiden kanssa keskustelua täällä ja täällä.
Mastodonin toiminnallisuuksia kehitetään koko ajan käyttäjän ehdoilla. Se on ehkä hienointa ikinä. Vaikka et olisi koodari, Mastodonista saa silti itselleen mieluisen tuunaamalla asetuksia. Asetuksista löytyy muunmuassa täppä, jolla käyttöliittymästä saa suoraan ”tweetdeckmäisen”.
Virallinen kuva palstanäkymästä Mastodonin ohjesivulta.Kun on nähnyt valon, ei enää jaksa Twitteriä
Poistettuani kaikki Twitter-seurattavani, ei ole enää sitäkään vähää hinkua käyttää Twitteriä. Lintu on kuollut.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole ”käännyttää” tai houkutella ketään Twitteristä Mastodoniin. Itse asiassa asenteeni on täysin sama kuin Facebookista lähdettyäni – on ihan kiva, että kaikki eivät koskaan tulekaan Mastodoniin. Mutta jos kuitenkin haluat liittyä ja löytää tutut visertäjät Mastodonista, suosittelen Movetodon-työkalun käyttämistä.
Suomalaisista vakiokasvoista, joita seurasin on muutama sata jo Mastodonin puolella. Seuraan tällä hetkellä Mastodonissa reilua kolmea tuhatta ihmistä, eli suunnilleen samaa määrää mitä seurasin Twitterissä. Se riittää minulle. Seuraajiakin minulle on jostain siunaantunut vähän päälle 2100 parissa kuukaudessa.
Jatkan ihmisten seuraamista Mastodonissa. Siellä seurailulla on isompi merkitys, sillä päivityksiä ei nosta robotti näkyviin minnekään. Hetkessä eläminen on kuitenkin mahtavaa. Algoritmien puuttumisten myötä olen saanut rutkasti enemmän reaktioita lähettämiini viesteihin muutenkin, mikä on hassun odottamatonta. Tuudittaudumme liikaa digitaaliseen holhoamiseen. Mastodonissa valta on minulla.
Moikkaillaan Mastodonissa! Tilini löytyy osoitteesta mementomori.social/@rolle. Seurailemisiin!
https://www.rollemaa.fi/twitterin-tuho-on-yhden-aikakauden-loppu-mastodon-on-tullut-jaadakseen/
#avoinLähdekoodi #ElonMusk #esittelyt #internet #JohnMastodon #kannanotot #mastodon #nykyaika #öyhöttäjät #sosiaalinenMedia #sovellukset #twitter
-
Lopetin virallisesti Twitterin käytön joulukuun alkuun mennessä. En enää osannutkaan käyttää kahta samankaltaisella idealla toimivaa sosiaalista mediaa yhtä aikaa. Kontrasti Twitterin ja Mastodonin välillä on melkoinen, vaikka palveluiden peruskäytön idea on sama, eli molempiin lähetetään hetkeen pohjautuvia julkisia päivityksiä ja molemmat toimivat ”mikrobloggausperiaatteella”, jossa viesti on ikään kuin blogikirjoituksen lyhyempi versio.
Ei ollut enää fiilistä käyttää Twitteriä, kun jopa minun tarkkaan varjellulla feedilläni alkoi näkymään kaikenlaista ärsyttävää ja palvelun ominaisuudet muuttuivat aina vain huonommiksi. Twitteristä jäi vähän samankaltainen fiilis kuin Facebookista aikoinaan. En halua käyttää enää palvelua, joka ei toimi kunnolla ja ainoastaan kantaaottaviin päivityksiin reagoidaan ja muut jäävät piiloon. Moni ennen toiminut ominaisuus suorastaan hajosi. Lisäksi tällaiset vastaukset Twitterin omistajalta ja vihapuheen valloilleen päästäminen olivat viimeinen niitti. Ei kiitos. Ei enää.
Tämä on minun kokemukseni ennen ja jälkeen Twitterin. Tätä ennen kannattaa ehkä lukea seuraavat loistavat kirjoitukset:
- Anu Lahtinen: So long Tirppa, mä lähden Norsulaan
- Atso Almila: Häkkiin laitoin Lintu Sinisen ja hupun häkin päälle
- Sam Low: Twitter, what’s happening? Quick! Kill it while it’s dying!!!
- Ben Tasker: Removing My Old Tweets
Ennen lopettamistani olin käyttänyt Twitteriä pääasiallisena somepalvelunani yhtäjaksoisesti viidentoista vuoden ajan. Se on pitkä aika mille tahansa somepalvelulle. Noin 160 somepalvelua kokeilleena (jep, niitä oli niin paljon 2010-luvun alussa) mikään muu ei ole säilynyt hengissä ja pysynyt mielenkiintoisena yhtä pitkään kuin Twitter. Twitteristä on tullut somepalveluiden globaali jalansija, josta media saa jatkuvaa tykinruokaa itselleen. Kaikki muut somepalvelut olen deletoinut, paitsi Twitterin, Instagramin ja LinkedInin, joista jälkimmäisiäkään käytän enää kuin ainoastaan satunnaisesti.
The Verge on kirjoittanut ansiokkaasti reaaliaikaista aikajanaa Twitterin tapahtumista 4.4.2022 lähtien, jolloin Elon Musk osti ensimmäiset 9.2 % Twitterin osakkeista samalla valittaessaan sananvapauden rajoittamisesta. Tätä voidaan pitää eräänlaisena lähtölaskentana Twitterin alamäkeen, vaikka merkit ovat näkyneet jo vuosia. Peräänkuulutan, että minua itseäni ei politiikka kiinnosta niin paljon, että olisin puhtaasti ja pelkästään jonkun Trumpin tai Muskin takia poistunut Twitteristä. Öyhöt ja trollit ärsyttivät harvoin, eikä minun tarvinnut juuri koskaan blokata ketään. Minulla oli Twitter-käyttäjänä suhteellisen paksu nahka ja toisaalta haluan hyvää vihamiehillenikin. En menetä hermojani helposti ja se ominaisuus onkin somessa valttia.
Twitter oli ihan viihtyisä paikka jotakuinkin 2008-2021. Pidin sen ominaisuuksista ja temmosta erityisesti alkuvuosina. Into ei laantunut myöhemminkään ja olin kova Twitterin puolestapuhuja, vaikka moni sanoi että Twitteristä on tullut ikävä paikka. En syyttänyt Twitteriä siitä, että sen käyttäjät sekoilivat keskenään. Sehän olisi sama asia, kuin väittäisin että ”Internet on pilalla”, koska iso osa sen käyttäjien jakamasta on täyttä roskaa. Ei se niin mene. Twitterin osalta nykyään kuitenkin näen asian hieman toisin, sillä uuden tiedon valossa faktat puhuvat puolestaan. Twitterin perusfunktio on nostaa likakaivon syövereistä ryönää pinnalle. Twitter on some, jonka ovat ottaneet omakseen äärioikeistolaiset, persut ja kyberrikolliset.
Kadotin täysin mielenkiintoni Twitteriin Mastodonin myötä. Twitterin ominaisuudet kehittyivät Muskin myötä huonompaan suuntaan, enkä enää yksinkertaisesti pitänyt palvelun käyttämisestä. Sisältö yleensä merkitsee somepalveluissa eniten ja vuonna 2022 on tuntunut, että Twitter tarjoaa lähinnä rasittavia mainoksia ja ei-toivottuja skandaalinhakuisia päivityksiä ihmisiltä, joita en seuraa. Twitter tekee tätä, vaikka aikajanan vaihtaisi takaisin aikajärjestykselliseen versioon.
En seuraa tällä hetkellä Twitterissä ketään ja näen silti päivityksiä ihmisiltä, joita en seuraa.
TubbDoosen mahtava kuvaaja Twitterin algoritmin nykytoiminnallisuudesta.Twitterin ominaisuudet alkoivat rapistua. Asiat eivät enää toimineet kunnolla. Jäi mieleen entisen insinöörin jenkkien aamutv-esiintyminen, jossa hän sanoi ”Twitter is built on sticks and may break down in any minute”.
Lähetin viimeisen tweettini 5. joulukuuta 2022. Tämän jälkeen olen lähinnä käynyt kerran viikossa vastaamaan Mastodon-aiheisiin kysymyksiin ja yhteen jouluntoivotukseen. Omia tweettejä en enää lähetä, enkä käytä Twitterin muitakaan ominaisuuksia. Paitsi tämän kirjoituksen osalta teen todennäköisesti ainoan poikkeuksen.
Minusta on kaikessa hämmentävyydessään huvittavaa, että ihmiset tykkäävät valittaa Twitteristä Twitterissä ja jatkaa Twitterin käyttöä. Toisaalta he jaksavat valittaa myös Mastodonista Twitterissä ja jatkaa Twitterin käyttöä.
Twitter jatkuu siis valituskanavana, vaikka aiheena olisikin Twitter itse. Tästähän tietenkin myös Twitterin omistaja tykkää irvailla ja miksipä ei tykkäisi, sillä onhan koko kuvio Twitterin uusien etujen vastaista: Mitä enemmän ryönää, sen parempi.
Ei ole kovin lohdullinen ajatus, että Twitterin omistaja tykkää valittamisesta.Myös Mastodonissa valitetaan Twitteristä, mutta ainakaan sen käyttäjät eivät enää enimmäkseen käytä Twitteriä. Mastodonista valittamista Mastodonissa en ole vielä ainakaan hirveästi nähnyt. Se olisikin absurdia, sillä Mastodonista voi kehittää itselleen mieluisan. Tästä lisää tuonnempana tässä tekstissä.
Lyhyt katsaus Twitterin nousuun ja tuhoonKerrataanpas vielä mitä Twitterissä on tapahtunut vuosien varrella, aikajärjestyksessä vanhimmasta tapahtumasta uusimpaan:
- Twitter vaihtaa tähtisuosikoinnin trendikkääseen ”tykkäykseen”, kuten muissakin somepalveluissa (2015).
- Twitter vaihtaa aikajärjestyksellisen aikajanan algotimipohjaiseen näkymään, johon nostetaan myös niitä päivityksiä, joita ei sillä hetkellä tapahdu (2016).
Minun kirjoissani alamäki alkoi jo näistä kahdesta muutoksesta, sillä Twitter oli yht’äkkiä samanlainen ”trendipalvelu” kuin kaikki muutkin. Pinnalle nostettiin vain reagoiduimpia päivityksiä ja sittemmin vain niitä negatiivisimpia päivityksiä. Lisäksi Twitter alkoi nostamaan alkuperäisiä tweettejä pintaan, joihin kuka tahansa on vastannut, myös henkilöiltä joita ei itse seuraa.
Näiden muutosten myötä Twitteriin tuli vaikka mitä Fleet-ominaisuuksia, joita ei kukaan käyttänyt. Ominaisuudet lakkautettiin vähiin ääniin, mutta ne aiheuttivat jotenkin ristiriitaisia fiiliksiä palvelun tulevaisuudesta.
Mutta varsinainen shitshow alkoi huhtikuun alussa 2022.
Näitä tuntuu absurdilta kirjoittaa, mutta kaikki tämä todella tapahtui. Voit lukea koko sotkun yksityiskohtaiselta aikajanalta The Vergestä viimeiseltä sivulta eteenpäin, joten en merkkaa lähdemateriaalia erikseen.
Mastodonin pääkehittäjän kommentti (sittemmin poistettuun) sääntöön, joka esti muiden sosiaalisten medioiden linkkaamisen Twitteriin. Katso alkuperäinen tweetti tästä.Twitter-kaaoksen aikajana tiivistettynäHuhtikuun alussa Miljardööri Elon Musk ostaa 9.2 prosenttia Twtitterin osakkeista ja valittaa sananvapaudesta. Elon Muskista tulee samalla Twitterin suurin osakkeenomistaja.
Elon Musk heittää ostotarjouksen Twitteristä, jonka Twitter lopulta hyväksyy.
Kevään aikana Musk kuitenkin päättääkin vetäytyä kaupasta, koska tajuaa että on tyhmää ostaa firma jota kaikki vihaavat. Twitter suivaantuu ja haastaa Muskin oikeuteen. Musk tietää häviävänsä oikeustaistelun, joten kaupat solmitaan lokakuun lopulla ja Muskista tulee Twitterin pääomistaja.
Elon Musk kehittää maksullisia ominaisuuksia, kuten 8 dollaria maksavan sinisen varmennusmerkin, jonka kuka tahansa voi ostaa. Tämän myötä Twitter täyttyy varmennetuista parodiatileistä. Insuliinifirma tweettaa, että insuliini on nyt ilmaista. Coca Cola tweettaa että kokaiini on taas osa kokiksen ainesosia. Chiquita tweettaa, että on tehnyt kaapannut vallan Brasilian hallituksessa. Nintendo tweettaa erittäin hyvin toteutetun kuvan Mariosta, joka näyttää keskisormea, ja niin edelleen. Osa parodiatileistä on tehty sen verran hyvin, että se vaikuttaa pörssiosakkeisiin laskevasti. Twitter on kaaoksessa.
Koska maksullinen Twitter-varmennusmerkki ei mene putkeen, Muskin Twitter kehittää nopeana laastarina päälle uuden ”virallisen” varmennusmerkin vanhan rinnalle. Nyt varmennusmerkkejä on kolmea erilaista, ”legacy”, ”ostettu” ja ”virallinen”. Ei yhtään sekavaa?
Kuka tästä ottaa enää tolkkua?Musk antaa samantien potkut tuhansille. Lähemmäs 10 000 työntekijää saa kenkää. Potkuilta eivät säästy muut johtajat, insinöörit, saavutettavuustiimi, ihmisoikeustiimi tai edes moderointitiimi. Koska kukaan ei enää moderoi Twitteriä, ihmiset postaavat laittomuuksia, elokuvia, huumeidenkäyttöä ja aikusiviihdettä ilman seurauksia.
Kaikki Muskia esittävät tai pilkkaavat saavat bannit Twitteristä automaattisesti. Komedia ei olekaan laillista, kuten Musk itse tweettasi vielä jokunen viikko sitten? Ei nähtävästi ainakaan Muskiin kohdistuva huumori. Suomi-Twitterissä hyvä esimerkki on Saanan tilillä:
Sittemmin Saana saa tilinsä takaisin, koska ”pysyvät jäädytykset” eivät olekaan pysyviä. Nimittäin myös Trump ja muut Twitteristä bannit saaneet saavat tilinsä takaisin. Trump ei ole silti ole kiinnostunut palaamaan, koska hänellä on oma suljettu somensa Truth Social.
Elon Musk pitää puheen työntekijöilleen, jossa kertoo että kaikkien on annettava 200% työpanos tai saavat potkut. Seuraa lisää laittomia irtisanomisia, lisää oikeuskanteita Twitteriä vastaan.
Twitter päättää kehittää siniset merkit ihmisille, kultaiset yrityksille ja harmaat hallitukselle. Siis edellisten merkkien lisäksi. Never stop the madness.
Kaaos badgejen suhteen jatkuu.Twitter bannaa kaikki kritiikkiä kirjoittavat journalistit. Lehdistönvapaus on kuollut?
Elon Musk tweettaa Antivaxx- ja äärioikeistopropagandaa jatkuvalla syötöllä, muun kummallisen trollailun ja vitsailun ohella. Kukaan ei voi hiljentää Twitterin omistajaa. Kaiken huippu on tweetti, joka loukkaa samalla kertaa vähemmistöjä ja on äärimmäisen anti-COVID. Tweettihän kuului: ”My pronouns are Prosecute/Fauci”. Tämän jatkokeskusteluna Musk lyttää pronominit ja vähemmistöt vielä kertaalleen varmuuden vuoksi jatkokeskustelussa.
Twitter luo uuden säännön, jonka mukaan mitään muita somepalveluja ei saa mainostaa. Tämän kirjoittamishetkellä erityisesti Mastodon-linkit ovat bannissa. Twitter lisää enemmän turhia ominaisuuksia, kuten tweetin katselukerrat vastaa-kuvakkeen tilalle. Käyttöliittymällisesti kaikki muutokset ovat olleet katastrofeja.
Aivan uusimpana Twitterin 400 miljoonan käyttäjän data varastetaan ja pistetään myyntiin nettiin. Aiheesta uutisoi moni Iltistä ja Tiviä myöten. Twitterin uhkaillaan saavan jopa satojen miljoonien sakot GDPR-rikkomuksesta, mikäli se ei osta tietoja takaisin. Ei mikään ihme, kun palvelu alkaa olla reikäjuusto tekniikaltaan.
Tämän seurauksena julkkisten kuten Pierce Morganin tili hakkeroidaan.
Twitter on pilalla. Se Twitteristä. Mutta mites se Mastodon?Olen kirjoittanut Mastodonista kaksi opasmaista tekstiä, ensimmäisen lokakuun lopulla otsikolla Mastodon – sosiaalinen verkosto, jossa dataasi ei myydä eteenpäin ja toisen marraskuussa otsikolla Näin aloitat Mastodonin käytön – Mihin rekisteröityä, ketä seurata?. Mutta en ole vielä vastannut varsinaisesti kysymyksiin ”miksi?” ja ”millainen se Mastodon on?”.
Sanomattakin jo selvää, että Mastodon korvasi itselleni Twitterin käytön. Käytän sitä samoihin asioihin kuin Twitteriä aikoinaan, eli viihtymiseen, keskusteluun, uutisten lukemiseen ja randomiin pläräilyyn. Se on nopeatempoinen some. Tällä kertaa kuitenkin minun someni, ilman rikkaita trolleja tai öyhöttäjiä.
Norsulassa Twitterin omituinen tilanne on herättänyt paljon vitsailua. Twitteriä kommentoidaan välillä niin paljon, että joku voi siihen väsähtää, mutta suodattimilla voi myös rajata aiheita, jotka eivät kiinnosta itseä. Viime päivinä yhteishupia syntyi erehdyksestä, joka sai alkunsa, kun Twitter esti ”Join Mastodon” (joinmastodon.org) -osoitteen. Eräs toimittaja päätyi monen erehdyksen summana kertomaan, että Twitter oli blokannut Mastodonin perustaja John Mastodonin.
Syötteeseen virtasi #JohnMastodon-vitsejä ja meemejä John Mastodonista mastodontin hahmossa, Keanu Reevesin tulkitsemana seikkailijana, historiallisissa valokuvissa muka rakentamassa varhaista mastodonia.
So long Tirppa, mä lähden NorsulaanJohn Mastodon oli ensimmäisiä superviraaleja meemejä, jotka levisivät Mastodonista laajalle sen ulkopuolelle. Meme game oli vahvana ja päivityksiä oli ratkiriemukasta seurata.
Olen parissa kuukaudessa kasannut Mastodoniin ison määrän seurattavia. Noin kolmen tuhannen seurattavan joukossa on samankaltaista väkeä kuin mitä Twitterissäkin seurasin. Noin kolmasosa eli tuhatkunta seuraamistani ihmisistä on suomalaisia. Koska Mastodonissa listat eivät ole julkisia, olen kasannut julkista suomalaisten listaa nettiin osoitteeseen mementomori.social/suomalaiset-mastodon-kayttajat.
Mastodonissa parasta on oikeastaan kaikki se mikä Twitteristä puuttuu. Seuraavana avaan hieman Mastodonin ominaisuuksia.
Avoin lähdekoodi ja tietoturvaKoska Mastodon on avointa lähdekoodia, sen ongelmakohdat tulevat välittömästi näkyviin. Sadat kehittäjät ovat tekemässä alustasta itselleen ja muille parempaa paikkaa. Toisin kuin Twitterissä, josta et todella tiedä mitä tapahtuu. Tuskin tietää enää Elon Muskikaan.
Mastodonin tietoturvasta voit lukea lisää Mastodonin Security specistä. Tietoturvaraportit kannattaa lähettää osoitteeseen [email protected]. Bugeja ja kehitysideoita kannattaa laittaa suoraan GitHubiin.
Käyttöliittymän nopeus, laitteella kuin laitteellaMastodon on rakennettu sen verran hyvin, että se toimii parhaiten selaimella. Myös mobiiliversio on kaikita käytettävin selainapplikaatiolla, vaikka sovelluksia löytyykin laidasta laitaan ja listattujen sovellusten lisäksi on myös kosolti muita jatkokehityksessä (esimerkiksi Moshidon vaikuttaa lupaavalta).
On mukavaa, että sivusto toimii nopeasti. Mastodonin käyttäminen on niin lennokasta, että minuutissa ehtii boostata montaa päivitystä ja heittää monta kommenttia. Kokeilepas huviksesi joskus Twitterin selainversiota mobiiliselaimellasi. Voin kertoa, että ei ole ihan yhtä suorituskykyinen.
Ilmoitusten monipuolisuus ja tarkkuusTwitter näyttää ilmoitukset ”20+”, jos niitä on enemmän. Välilehdissä on vain ”Kaikki” ja maininnat, mutta ilmoitukset näyttävät silti epämääräisen ”20+”. Mastodonissa ilmoitukset näkyy tarkkaan, eli 85 on 85 eikä ”20+”. Pidän myös siitä, että välilehdeltä voi valita Kaikki, vain maininnat, vain suosikoinnit, vain jaot, vain kyselyt, vain tilatut ilmoitukset ja vain seurantailmoitukset:
Anti-toksiset ja anti-algoritmiset toiminnallisuudetAvoin tekstihaku ei toimi, tarkoituksella. Näin sitä ei voi käyttää etsimään esim. vähemmistöjen postauksia, joihin öyhöttää.
”Lainaustoimnnallisuutta” (Twitterin Quote Tweet) ei ole olemassa tarkoituksella, jotta sitä ei voi käyttää toksisiin tarkoitusperiin. Tästä käydään tosin kiivasta keskustelua GitHub-issuessa, josko jokin tämän kaltainen toiminnallisuus rakennettaisiin tulevaisuudessa.
Todella moni Mastodonin toimintaperiaate pohjaa ajatukseen olla ”kaikkea muuta kuin Twitter”. Esimerkiksi jakojen ja tähtien määrät ovat tarkoituksella pieniä ja himmeällä ja näkyvät vasta kun yksitätisen päivityksen avaa auki. Virtanäkymissä päivitysten ”reaktioiden” määriä ei näy ollenkaan ja kommentoiduissakin näkyy ”1+”, jotta postaukset olisivat samalla viivalla keskenään:
Postauksen laittaminen suosikiksi ei tee mitään ihmeellistä, se vain lähettää käyttäjälle viestin, että hänen päivitykseensä on reagoitu. Suosikkien mukaan päivityksiä ei nosteta virrassa mitenkään, sillä algoritmeja ei ole.
Tällaisista ihmistä ajattelevista ominaisuuksista tulee hyvä mieli. On mukava oivaltaa, että minua ei ohjailla mihinkään suuntaan.
Selaa-toiminto (englanniksi Explore)Tässä näkymässä näkyvät suosituimmat, ns. ”pinnalla” olevat jutut. Kyseessä ei ole algoritmi vaan näkymä, joka listaa yksinkertaisesti jaetuimmat ja suosikoiduimmat päivitykset, uutiset ja käyttäjät.
Selaa-näkymästä on kätevä katsoa viime aikojen suosituimpia päivityksiä.MuokkaustoimintoMastodonissa päivityksiään voi muokata. Itseäni pakkomielteisenä kirjoittajaluonteena häiritsee typot jonkin verran, joten on mukava pystyä korjaamaan niitä. Muokkaustoiminto on myös mahdollistanut esimerkiksi tällaisten päivitysten tekemisen, joita voi muokkailla jälkeenpäin (tähän päivitykseen olen lisännyt uusia käyttäjiä varten suomalaisia paikkoja, joihin luoda tunnus):
Muokkaukset näkyvät kaikille päivitystä jakaneille, suosikoinneille tai niihin kommentoineille ja siitä tulee heille erillinen ilmoitus:
Merkit eivät lopu keskenTwitterinkin sen tajusi tuplatessaan vuonna 2018 alkuperäiset 140 merkkiä 280 merkkiin. Mastodon on vielä tuplannut tämän, eli oletus on 500. Omalla palvelimellani olen nostanut merkkirajoituksen 9000 merkkiin, koska en jaksa miettiä milloin viesti on riittävän mittainen. Kirjoitan sekä pitkiä että lyhyitä päivityksiä. Pisimmät ovat jo ison bloggauksen mittaisia, mutta mitä sitten? Minun someni, minun vapauteni.
Esimerkiksi tämä päivitykseni on 5228 merkkiä pitkä.
Universaalius federoinnin avullaEhkä hienointa Mastodonissa ja koko Fediversumissa on sen hajautus. Suomeksi ja lyhyesti tämä tarkoittaa sitä, että kyseessä ei ole yksi taho jonka omistaa vaikkapa jokin muuan mulkvisti miljardööri, vaan kuka tahansa voi omistaa oman palvelimen, jolla jakaa sisältöä. Olen avannut tätä edellisissä kirjoituksissani kosolti, mutta ”ominaisuutta” eli koko homman syvintä olemusta on vielä kerran pakko alleviivata. Ylläpidän omaa somepalvelinta muiden yli kymmenen tuhannen palvelimen joukossa. Kaikki nämä palvelimet keskustelevat keskenään ja palvelin- ja käyttäjäkunta kasvaa eksponentiaalisesti tätä kirjoittaessani. Mastodon Usercount-profiilin mukaan tällä hetkellä käyttäjiä on tällä hetkellä 8 853 026.
Myös tämä blogini on osa Fediversumia ja sen ”profiilia” eli päivityksiä voi selata Mastodonista, Pleromasta tai minkä tahansa hajautetun alustan kautta samaan tapaan kuin selaamalla tätä verkkosivustoa. Myös TÄMÄ teksti on samalla päivitys Fediversumissa! Kyllä, juuri tämä jota nyt luet. On aika siisti ajatus, että jokaista kirjoitusta voi jakaa ja kommentoida suoraan muilla alustoilla. Blogillani on siis myös seuraajia! Aika mahdottoman siistiä!
Tehokkaat sisältövaroitukset ja monipuoliset suodattimetTwitterissä ei ole sisältövaroituksia ollenkaan. Ja tuskin tuleekaan. Mastodonissa voit kirjoittaa sisältövaroituksen suoraan päivitykseesi, jolloin se menee kokonaan piiloon, ellei käyttäjä ole erikseen päättänyt nähdä kaiken asetuksista. Sisältövaroituksella varustettuja tekstejä ja kuvia ei näe suoraan, jolloin ne eivät myöskään triggeröi.
Taas on ihanasti mietitty käyttäjää! Yhteisössä myös innokkaasti rohkaistaan sisältövaroitusten käyttöön. Joskus homma menee vähän överiksi, sillä jotkut käyttävät sisältövaroituksia oikeastaan kaikkeen ”varmuuden vuoksi”. Esimerkiksi minusta on hieman tylsää, että sisältövaroituksia käytetään mm. hedelmistä sen takia että jotkut eivät voi syödä niitä, mutta tavallaan ymmärrän. Onneksi on vaihtoehtoja.
Asetusten suodattimet ovat todella monipuoliset! On mukavaa, että voin itse päättää mitä piilotetaan näkyvistä – toisin kuin Twitterissä, joka merkkailee arvelluttavaksi myös sellaiset päivitykset jotka eivät niitä ole.
Suodattimissa parasta on, että voin päättää ja säätää itse:
- Mistä piilotetaan
- Piilotetaanko kokonaan vai lisätäänkö vain varoitus, josta avataan
- Millä sanoilla tai sanayhdistelmillä piilotetaan
- Mille ajalle piilotetaan (puolesta tunnista viikkoon), kätevä esim. joidenkin tapahtumien aikana suodattaa kaikki siihen liittyvä pois
Joskus käy niin, että keskustelu lähtee laukalle ja jäät riippakivenä mukana keskusteluun, vaikka et ole vastannut viesteihin enää hetkeen. Mastodonissa tällaisen yksittäisen keskustelun voi hiljentää niin, että vaikka ihmiset jatkavat jutustelua tägäten sinut, et saa enää ilmoituksia uusista vastauksista. Tätä ominaisuutta jäin monesti kaipaamaan Twitterissä.
Mukautetut hymiötOn aika kivaa, kun voi ilmaista itseään Slackista ja Discordista tuttuun tapaan itselle hyvältä tuntuvilla emojeilla. Ylläpitäjänä voin lisätä vaikka kaikki haluamani hymiöt, mitä netistä löydän.
Monipuoliset käyttötavat – Tee Mastodonista omanlaisesi, etenkin jos olet koodariKoska Mastodon on avointa lähdekoodia ja sen koodi löytyy GitHubista, sen kehittämiseen voi osallistua kuka tahansa innokas koodari. Mastodonille löytyy läjäpäin erilaisia sovelluksia ja työkaluja.
Olen itse tähän mennessä lähettänyt yhden korjauksen, joka on otettu mukaan Mastodonin coreen, mutta tarkoitus on auttaa lisääkin kehittämisessä jos vain pystyn. Muuten koodailen lähinnä listojen muodossa. Päivittyvä työkalujen lista löytyy tästä ja suomalaisten seuraajien lista täältä.
Ei-käytössä olevista ominaisuuksista olen itse ottanut käyttöön mm. isommat linkkien esikatselut sekä ”omistaja”-badgen profiiliin. Näistä ominaisuuksista käydään vielä koodareiden ja käyttöliittymäsuunnittelijoiden kanssa keskustelua täällä ja täällä.
Mastodonin toiminnallisuuksia kehitetään koko ajan käyttäjän ehdoilla. Se on ehkä hienointa ikinä. Vaikka et olisi koodari, Mastodonista saa silti itselleen mieluisen tuunaamalla asetuksia. Asetuksista löytyy muunmuassa täppä, jolla käyttöliittymästä saa suoraan ”tweetdeckmäisen”.
Virallinen kuva palstanäkymästä Mastodonin ohjesivulta.Kun on nähnyt valon, ei enää jaksa TwitteriäPoistettuani kaikki Twitter-seurattavani, ei ole enää sitäkään vähää hinkua käyttää Twitteriä. Lintu on kuollut.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole ”käännyttää” tai houkutella ketään Twitteristä Mastodoniin. Itse asiassa asenteeni on täysin sama kuin Facebookista lähdettyäni – on itse asiassa ihan kiva, että kaikki eivät koskaan tulekaan Mastodoniin. Mutta jos kuitenkin haluat löytää tutut visertäjät Mastodonista, suosittelen Movetodon-työkalun käyttämistä.
Suomalaisista vakiokasvoista, joita seurasin on muutama sata jo Mastodonin puolella. Seuraan tällä hetkellä Mastodonissa reilua kolmea tuhatta ihmistä, eli suunnilleen samaa määrää mitä seurasin Twitterissä. Se riittää minulle. Seuraajiakin minulle on jostain siunaantunut vähän päälle 2100 parissa kuukaudessa.
Jatkan ihmisten seuraamista Mastodonissa. Siellä seurailulla on isompi merkitys, sillä päivityksiä ei nosta robotti näkyviin minnekään. Hetkessä eläminen on kuitenkin mahtavaa. Algoritmien puuttumisten myötä olen saanut rutkasti enemmän reaktioita lähettämiini viesteihin muutenkin, mikä on hassun odottamatonta. Tuudittaudumme liikaa digitaaliseen holhoamiseen. Mastodonissa valta on minulla.
Moikkaillaan Mastodonissa! Tilini löytyy osoitteesta mementomori.social/@rolle. Saat minut seurantaan kopioimalla kyseisen osoitteen oman Mastodonisi hakukenttään. Seurailemisiin!
@[email protected]#avoin-lahdekoodi #elon-musk #esittelyt #internet #kannanotot #mastodon #nykyaika #oyhottajat #sosiaalinen-media #sovellukset #twitter
https://www.rollemaa.fi/twitterin-tuho-on-yhden-aikakauden-loppu-mastodon-on-tullut-jaadakseen/
-
Anne Applebaum om risken att vi inte vet förrän det är för sent
https://youtu.be/kwEtOyaFhCA?si=niyaDIIVgp2TQ2tm
I mina hörlurar på tåget hör jag två röster. En podd-värd och en historiker, i närmare två timmar. Steven Bartlett, säger någonstans i mitten av samtalet att han inte minns en värld utan demokrati. Anne Applebaum, som tillbringat sitt yrkesliv med att studera sovjetsystemets uppgång och fall, lutar sig fram. ”Det är vattnet vi simmar i. Vi är fiskarna. Att det någon gång inte skulle finnas något vatten är otänkbart för oss.”
Det är där samtalet landar och det fick mig att skriva några rader om intervjun.
Anne Applebaum är journalist på The Atlantic, historiker, författare till böcker som Gulag, Twilight of Democracy och Autocracy, Inc., gift med Polens utrikesminister Radosław Sikorski och bosatt i Warszawa. Hon är knappast en överraskande röst i debatten om demokratins kris. Men i Bartletts fantastiskta intervju hittills tecknar hon en bild som är skarpare, lugnare och mer användbar än det mesta jag läst om läget i USA och världen. Och om oss.
Hennes huvudtes är välkänd för de som följt henne. Demokratier faller inte längre med stridsvagnar på torget. De monteras ner inifrån, av människor som vunnit val på rätt sätt, och som sedan börjar plocka bort de neutrala institutioner som ska säkerställa att nästa val också blir rättvist. Oberoende domstolar, professionell förvaltning, fri press, en valmyndighet som ingen äger. Orbán visade vägen i Ungern under sexton år. Trump driver i USA samma logik fast i ett mycket större land.
Applebaum beskriver i samtalet med Bartlett fem taktiker. Korruption som politiskt instrument, inte bara som girighet. Manipulation av valsystemet genom gerrymandering, ändrade ID-krav och hotet om paramilitär närvaro vid vallokaler. En politiserad statsförvaltning där lojalitet ersätter kompetens. Kontroll över informationsutrymmet, ofta genom vänligt sinnade ägare hellre än uttalad censur. Och slutligen monopol på fysiskt våld, exemplifierat av ICE i militära uniformer och masker, utan lokal förankring och utan att stå till svars för någon valbar instans. Var och en av dessa har sina europeiska motsvarigheter. Vi känner igen mönstret i Ungern, i Slovakien, i delar av italiensk medievärld. Frågan är hur långt detta går, i USA såväl som i andra länder i världen med pågående processer av autokratisering.
Mest oroväckande för en europé är kanske hennes beskrivning av Grönlandsögonblicket i januari. När Trump började antyda invasion av Danmark planerade danskarna på fullt allvar hur de skulle spränga flygplatser på Grönland och om de skulle skjuta ner amerikanska plan. Tyskarna konsulterades. Inget av detta gick ut i offentligheten på det sättet, men ingen i Köpenhamn eller Berlin har glömt det. Sedan dess förhåller sig hela världen på annat sätt i relation till USA, säger Applebaum. Indien förhandlar handelsavtal med EU. Kanada närmar sig Europa militärt och ekonomiskt. Storbritannien sitter och pratar med Macron i stället för med Washington. Det är den nya kartan, och Sverige står mitt i den med ett färskt Natomedlemskap som vilade på antaganden som ingen längre kan ta för givna.
Hon gör också en skarp analys av tystnaden bland techoligarkerna. Sam Altman, som 2016 kallade Trump ett oöverträffat hot mot den amerikanska ekonomin och jämförde hans retorik med trettiotalets stora lögner, står nu vid presidentens sida och talar insmickrande. Bartlett föreslår att det handlar om status snarare än pengar, om att förlora i sin egen kategori av jämlikar. Applebaum nickar och fyller på. Det är kortsiktigt, säger hon. När reglerna ändras kan vem som helst bli den oligark som faller i nästa runda av det autokratiska spelet. Putins Ryssland gjorde det. Xis Kina likaså.
Den starkaste del av samtalet i min mening är ändå hennes motstånd mot tanken på historisk oundviklighet. Hon vill inte ha den. Flera gånger upprepar hon att det är farligt att tro att något är ödesbestämt, för då släpper man sin handlingskraft. Det som händer i morgon avgörs av vad vi gör i dag. Av om vi röstar, deltar, ifrågasätter, försvarar domstolarna, betalar för journalistik, lär våra barn vad ett samtal i god tro är. Polariseringen, säger hon, är demokratins giftigaste fiende, för när motståndaren blir en existentiell fiende går det inte längre att förlora val utan att hela världen känns som om den slutar.
För svensk del betyder allt detta att vår beredskap inte bara handlar om Östersjön och hybridhot från öst. Den handlar också om att förstå vad vi har att skydda. Det vi tar för givet i vår förvaltning, i myndighetsbeslut, i ett fungerande domstolsväsende eller i en folkbokföring som inte är politiserad. Det är just sådant som monteras ner först, och som syns sist.
Bartlett säger mot slutet att han tagit demokratin för given. Applebaum svarar med bilden av en fisk i vattnet. Och jag tänker att om det är något vi alla kan göra, så handlar de tom att göra vad vi kan för att börja se vattnet medan det fortfarande finns. Att lyssna på och ta del av det demokratiska samtalet.
Och lyssna på denna intervju. Det är något av de bästa samtal jag hört på temat.
#Demokrati #DemokratiskaSamtalet #DigitalResiliens #Ukraina #USA -
Anne Applebaum om risken att vi inte vet förrän det är för sent
https://youtu.be/kwEtOyaFhCA?si=niyaDIIVgp2TQ2tm
I mina hörlurar på tåget hör jag två röster. En podd-värd och en historiker, i närmare två timmar. Steven Bartlett, säger någonstans i mitten av samtalet att han inte minns en värld utan demokrati. Anne Applebaum, som tillbringat sitt yrkesliv med att studera sovjetsystemets uppgång och fall, lutar sig fram. ”Det är vattnet vi simmar i. Vi är fiskarna. Att det någon gång inte skulle finnas något vatten är otänkbart för oss.”
Det är där samtalet landar och det fick mig att skriva några rader om intervjun.
Anne Applebaum är journalist på The Atlantic, historiker, författare till böcker som Gulag, Twilight of Democracy och Autocracy, Inc., gift med Polens utrikesminister Radosław Sikorski och bosatt i Warszawa. Hon är knappast en överraskande röst i debatten om demokratins kris. Men i Bartletts fantastiskta intervju hittills tecknar hon en bild som är skarpare, lugnare och mer användbar än det mesta jag läst om läget i USA och världen. Och om oss.
Hennes huvudtes är välkänd för de som följt henne. Demokratier faller inte längre med stridsvagnar på torget. De monteras ner inifrån, av människor som vunnit val på rätt sätt, och som sedan börjar plocka bort de neutrala institutioner som ska säkerställa att nästa val också blir rättvist. Oberoende domstolar, professionell förvaltning, fri press, en valmyndighet som ingen äger. Orbán visade vägen i Ungern under sexton år. Trump driver i USA samma logik fast i ett mycket större land.
Applebaum beskriver i samtalet med Bartlett fem taktiker. Korruption som politiskt instrument, inte bara som girighet. Manipulation av valsystemet genom gerrymandering, ändrade ID-krav och hotet om paramilitär närvaro vid vallokaler. En politiserad statsförvaltning där lojalitet ersätter kompetens. Kontroll över informationsutrymmet, ofta genom vänligt sinnade ägare hellre än uttalad censur. Och slutligen monopol på fysiskt våld, exemplifierat av ICE i militära uniformer och masker, utan lokal förankring och utan att stå till svars för någon valbar instans. Var och en av dessa har sina europeiska motsvarigheter. Vi känner igen mönstret i Ungern, i Slovakien, i delar av italiensk medievärld. Frågan är hur långt detta går, i USA såväl som i andra länder i världen med pågående processer av autokratisering.
Mest oroväckande för en europé är kanske hennes beskrivning av Grönlandsögonblicket i januari. När Trump började antyda invasion av Danmark planerade danskarna på fullt allvar hur de skulle spränga flygplatser på Grönland och om de skulle skjuta ner amerikanska plan. Tyskarna konsulterades. Inget av detta gick ut i offentligheten på det sättet, men ingen i Köpenhamn eller Berlin har glömt det. Sedan dess förhåller sig hela världen på annat sätt i relation till USA, säger Applebaum. Indien förhandlar handelsavtal med EU. Kanada närmar sig Europa militärt och ekonomiskt. Storbritannien sitter och pratar med Macron i stället för med Washington. Det är den nya kartan, och Sverige står mitt i den med ett färskt Natomedlemskap som vilade på antaganden som ingen längre kan ta för givna.
Hon gör också en skarp analys av tystnaden bland techoligarkerna. Sam Altman, som 2016 kallade Trump ett oöverträffat hot mot den amerikanska ekonomin och jämförde hans retorik med trettiotalets stora lögner, står nu vid presidentens sida och talar insmickrande. Bartlett föreslår att det handlar om status snarare än pengar, om att förlora i sin egen kategori av jämlikar. Applebaum nickar och fyller på. Det är kortsiktigt, säger hon. När reglerna ändras kan vem som helst bli den oligark som faller i nästa runda av det autokratiska spelet. Putins Ryssland gjorde det. Xis Kina likaså.
Den starkaste del av samtalet i min mening är ändå hennes motstånd mot tanken på historisk oundviklighet. Hon vill inte ha den. Flera gånger upprepar hon att det är farligt att tro att något är ödesbestämt, för då släpper man sin handlingskraft. Det som händer i morgon avgörs av vad vi gör i dag. Av om vi röstar, deltar, ifrågasätter, försvarar domstolarna, betalar för journalistik, lär våra barn vad ett samtal i god tro är. Polariseringen, säger hon, är demokratins giftigaste fiende, för när motståndaren blir en existentiell fiende går det inte längre att förlora val utan att hela världen känns som om den slutar.
För svensk del betyder allt detta att vår beredskap inte bara handlar om Östersjön och hybridhot från öst. Den handlar också om att förstå vad vi har att skydda. Det vi tar för givet i vår förvaltning, i myndighetsbeslut, i ett fungerande domstolsväsende eller i en folkbokföring som inte är politiserad. Det är just sådant som monteras ner först, och som syns sist.
Bartlett säger mot slutet att han tagit demokratin för given. Applebaum svarar med bilden av en fisk i vattnet. Och jag tänker att om det är något vi alla kan göra, så handlar de tom att göra vad vi kan för att börja se vattnet medan det fortfarande finns. Att lyssna på och ta del av det demokratiska samtalet.
Och lyssna på denna intervju. Det är något av de bästa samtal jag hört på temat.
#Demokrati #DemokratiskaSamtalet #DigitalResiliens #Ukraina #USA -
Anne Applebaum om risken att vi inte vet förrän det är för sent
https://youtu.be/kwEtOyaFhCA?si=niyaDIIVgp2TQ2tm
I mina hörlurar på tåget hör jag två röster. En podd-värd och en historiker, i närmare två timmar. Steven Bartlett, säger någonstans i mitten av samtalet att han inte minns en värld utan demokrati. Anne Applebaum, som tillbringat sitt yrkesliv med att studera sovjetsystemets uppgång och fall, lutar sig fram. ”Det är vattnet vi simmar i. Vi är fiskarna. Att det någon gång inte skulle finnas något vatten är otänkbart för oss.”
Det är där samtalet landar och det fick mig att skriva några rader om intervjun.
Anne Applebaum är journalist på The Atlantic, historiker, författare till böcker som Gulag, Twilight of Democracy och Autocracy, Inc., gift med Polens utrikesminister Radosław Sikorski och bosatt i Warszawa. Hon är knappast en överraskande röst i debatten om demokratins kris. Men i Bartletts fantastiskta intervju hittills tecknar hon en bild som är skarpare, lugnare och mer användbar än det mesta jag läst om läget i USA och världen. Och om oss.
Hennes huvudtes är välkänd för de som följt henne. Demokratier faller inte längre med stridsvagnar på torget. De monteras ner inifrån, av människor som vunnit val på rätt sätt, och som sedan börjar plocka bort de neutrala institutioner som ska säkerställa att nästa val också blir rättvist. Oberoende domstolar, professionell förvaltning, fri press, en valmyndighet som ingen äger. Orbán visade vägen i Ungern under sexton år. Trump driver i USA samma logik fast i ett mycket större land.
Applebaum beskriver i samtalet med Bartlett fem taktiker. Korruption som politiskt instrument, inte bara som girighet. Manipulation av valsystemet genom gerrymandering, ändrade ID-krav och hotet om paramilitär närvaro vid vallokaler. En politiserad statsförvaltning där lojalitet ersätter kompetens. Kontroll över informationsutrymmet, ofta genom vänligt sinnade ägare hellre än uttalad censur. Och slutligen monopol på fysiskt våld, exemplifierat av ICE i militära uniformer och masker, utan lokal förankring och utan att stå till svars för någon valbar instans. Var och en av dessa har sina europeiska motsvarigheter. Vi känner igen mönstret i Ungern, i Slovakien, i delar av italiensk medievärld. Frågan är hur långt detta går, i USA såväl som i andra länder i världen med pågående processer av autokratisering.
Mest oroväckande för en europé är kanske hennes beskrivning av Grönlandsögonblicket i januari. När Trump började antyda invasion av Danmark planerade danskarna på fullt allvar hur de skulle spränga flygplatser på Grönland och om de skulle skjuta ner amerikanska plan. Tyskarna konsulterades. Inget av detta gick ut i offentligheten på det sättet, men ingen i Köpenhamn eller Berlin har glömt det. Sedan dess förhåller sig hela världen på annat sätt i relation till USA, säger Applebaum. Indien förhandlar handelsavtal med EU. Kanada närmar sig Europa militärt och ekonomiskt. Storbritannien sitter och pratar med Macron i stället för med Washington. Det är den nya kartan, och Sverige står mitt i den med ett färskt Natomedlemskap som vilade på antaganden som ingen längre kan ta för givna.
Hon gör också en skarp analys av tystnaden bland techoligarkerna. Sam Altman, som 2016 kallade Trump ett oöverträffat hot mot den amerikanska ekonomin och jämförde hans retorik med trettiotalets stora lögner, står nu vid presidentens sida och talar insmickrande. Bartlett föreslår att det handlar om status snarare än pengar, om att förlora i sin egen kategori av jämlikar. Applebaum nickar och fyller på. Det är kortsiktigt, säger hon. När reglerna ändras kan vem som helst bli den oligark som faller i nästa runda av det autokratiska spelet. Putins Ryssland gjorde det. Xis Kina likaså.
Den starkaste del av samtalet i min mening är ändå hennes motstånd mot tanken på historisk oundviklighet. Hon vill inte ha den. Flera gånger upprepar hon att det är farligt att tro att något är ödesbestämt, för då släpper man sin handlingskraft. Det som händer i morgon avgörs av vad vi gör i dag. Av om vi röstar, deltar, ifrågasätter, försvarar domstolarna, betalar för journalistik, lär våra barn vad ett samtal i god tro är. Polariseringen, säger hon, är demokratins giftigaste fiende, för när motståndaren blir en existentiell fiende går det inte längre att förlora val utan att hela världen känns som om den slutar.
För svensk del betyder allt detta att vår beredskap inte bara handlar om Östersjön och hybridhot från öst. Den handlar också om att förstå vad vi har att skydda. Det vi tar för givet i vår förvaltning, i myndighetsbeslut, i ett fungerande domstolsväsende eller i en folkbokföring som inte är politiserad. Det är just sådant som monteras ner först, och som syns sist.
Bartlett säger mot slutet att han tagit demokratin för given. Applebaum svarar med bilden av en fisk i vattnet. Och jag tänker att om det är något vi alla kan göra, så handlar de tom att göra vad vi kan för att börja se vattnet medan det fortfarande finns. Att lyssna på och ta del av det demokratiska samtalet.
Och lyssna på denna intervju. Det är något av de bästa samtal jag hört på temat.
#Demokrati #DemokratiskaSamtalet #DigitalResiliens #Ukraina #USA -
Anne Applebaum om risken att vi inte vet förrän det är för sent
https://youtu.be/kwEtOyaFhCA?si=niyaDIIVgp2TQ2tm
I mina hörlurar på tåget hör jag två röster. En podd-värd och en historiker, i närmare två timmar. Steven Bartlett, säger någonstans i mitten av samtalet att han inte minns en värld utan demokrati. Anne Applebaum, som tillbringat sitt yrkesliv med att studera sovjetsystemets uppgång och fall, lutar sig fram. ”Det är vattnet vi simmar i. Vi är fiskarna. Att det någon gång inte skulle finnas något vatten är otänkbart för oss.”
Det är där samtalet landar och det fick mig att skriva några rader om intervjun.
Anne Applebaum är journalist på The Atlantic, historiker, författare till böcker som Gulag, Twilight of Democracy och Autocracy, Inc., gift med Polens utrikesminister Radosław Sikorski och bosatt i Warszawa. Hon är knappast en överraskande röst i debatten om demokratins kris. Men i Bartletts fantastiskta intervju hittills tecknar hon en bild som är skarpare, lugnare och mer användbar än det mesta jag läst om läget i USA och världen. Och om oss.
Hennes huvudtes är välkänd för de som följt henne. Demokratier faller inte längre med stridsvagnar på torget. De monteras ner inifrån, av människor som vunnit val på rätt sätt, och som sedan börjar plocka bort de neutrala institutioner som ska säkerställa att nästa val också blir rättvist. Oberoende domstolar, professionell förvaltning, fri press, en valmyndighet som ingen äger. Orbán visade vägen i Ungern under sexton år. Trump driver i USA samma logik fast i ett mycket större land.
Applebaum beskriver i samtalet med Bartlett fem taktiker. Korruption som politiskt instrument, inte bara som girighet. Manipulation av valsystemet genom gerrymandering, ändrade ID-krav och hotet om paramilitär närvaro vid vallokaler. En politiserad statsförvaltning där lojalitet ersätter kompetens. Kontroll över informationsutrymmet, ofta genom vänligt sinnade ägare hellre än uttalad censur. Och slutligen monopol på fysiskt våld, exemplifierat av ICE i militära uniformer och masker, utan lokal förankring och utan att stå till svars för någon valbar instans. Var och en av dessa har sina europeiska motsvarigheter. Vi känner igen mönstret i Ungern, i Slovakien, i delar av italiensk medievärld. Frågan är hur långt detta går, i USA såväl som i andra länder i världen med pågående processer av autokratisering.
Mest oroväckande för en europé är kanske hennes beskrivning av Grönlandsögonblicket i januari. När Trump började antyda invasion av Danmark planerade danskarna på fullt allvar hur de skulle spränga flygplatser på Grönland och om de skulle skjuta ner amerikanska plan. Tyskarna konsulterades. Inget av detta gick ut i offentligheten på det sättet, men ingen i Köpenhamn eller Berlin har glömt det. Sedan dess förhåller sig hela världen på annat sätt i relation till USA, säger Applebaum. Indien förhandlar handelsavtal med EU. Kanada närmar sig Europa militärt och ekonomiskt. Storbritannien sitter och pratar med Macron i stället för med Washington. Det är den nya kartan, och Sverige står mitt i den med ett färskt Natomedlemskap som vilade på antaganden som ingen längre kan ta för givna.
Hon gör också en skarp analys av tystnaden bland techoligarkerna. Sam Altman, som 2016 kallade Trump ett oöverträffat hot mot den amerikanska ekonomin och jämförde hans retorik med trettiotalets stora lögner, står nu vid presidentens sida och talar insmickrande. Bartlett föreslår att det handlar om status snarare än pengar, om att förlora i sin egen kategori av jämlikar. Applebaum nickar och fyller på. Det är kortsiktigt, säger hon. När reglerna ändras kan vem som helst bli den oligark som faller i nästa runda av det autokratiska spelet. Putins Ryssland gjorde det. Xis Kina likaså.
Den starkaste del av samtalet i min mening är ändå hennes motstånd mot tanken på historisk oundviklighet. Hon vill inte ha den. Flera gånger upprepar hon att det är farligt att tro att något är ödesbestämt, för då släpper man sin handlingskraft. Det som händer i morgon avgörs av vad vi gör i dag. Av om vi röstar, deltar, ifrågasätter, försvarar domstolarna, betalar för journalistik, lär våra barn vad ett samtal i god tro är. Polariseringen, säger hon, är demokratins giftigaste fiende, för när motståndaren blir en existentiell fiende går det inte längre att förlora val utan att hela världen känns som om den slutar.
För svensk del betyder allt detta att vår beredskap inte bara handlar om Östersjön och hybridhot från öst. Den handlar också om att förstå vad vi har att skydda. Det vi tar för givet i vår förvaltning, i myndighetsbeslut, i ett fungerande domstolsväsende eller i en folkbokföring som inte är politiserad. Det är just sådant som monteras ner först, och som syns sist.
Bartlett säger mot slutet att han tagit demokratin för given. Applebaum svarar med bilden av en fisk i vattnet. Och jag tänker att om det är något vi alla kan göra, så handlar de tom att göra vad vi kan för att börja se vattnet medan det fortfarande finns. Att lyssna på och ta del av det demokratiska samtalet.
Och lyssna på denna intervju. Det är något av de bästa samtal jag hört på temat.
#Demokrati #DemokratiskaSamtalet #DigitalResiliens #Ukraina #USA -
Origine du nom « KATANGA »: étymologie
L’origine du nom Katanga est un sujet riche et intrigant, souvent ancré dans l’histoire et les légendes locales de la région. Le nom Katanga tirait son origine du nom du 6e chef de la chefferie Katanga, KANTANGA-TANGA KAMUKUBA, qui avait régné vers les années 1800. Ce chef, surnommé Roi du cuivre, était un personnage influent, reconnu pour son autorité sur le grand-Katanga, avec pour résidence principale à LUBUSHA (aujourd’hui LUISHA).
Signification du mot « Katanga »
Le mot « Katanga », issue du nom du chef KANTANGA-TANGA KAMUKUBA, avait une signification symbolique et culturelle forte, traduisant l’abondance, la richesse (particulièrement minière) et la robustesse. Cette interprétation met en lumière non seulement l’importance historique du cuivre dans la région, mais également la puissance politique et économique de la chefferie Katanga à cette époque.
Les relations avec M’siri et le mariage royal
Les Yeke, sous l’impulsion de M’siri, se sont installés sur les terres des Sanga, un groupe ethnique autochtone qui exerçait une certaine autorité sur la région riche en ressources naturelles. Face à l’hostilité des Sanga, M’siri a utilisé des alliances stratégiques pour consolider son pouvoir. Parmi ses alliances, son mariage avec la fille du chef KANTANGA-TANGA KAMUKUBA est particulièrement significatif.
Le chef KANTANGA-TANGA KAMUKUBA, symbolisait l’importance économique et culturelle de la région en raison de ses abondantes ressources en cuivre. En épousant sa fille, M’siri non seulement s’est allié à une figure influente de la région, mais il a aussi adopté et transformer le nom « kantanga-tanga » en « Katanga », consolidant l’identité de l’actuel province du Grand Katanga.
Les chefs Katanga, dont la chefferie a donné son nom à l’actuel province du Grand-Katanga, a été le premier à exploiter les mines de cuivre de manière artisanale. Cette exploitation, menée avec des techniques indigènes, a permis à la chefferie de prospérer bien avant l’arrivée de colonisateurs. La renommée chefferie Katanga comme centre métallurgique remonte donc à une période où les échanges locaux et régionaux étaient florissants.
Lorsque M’siri, un chef d’origine tanzanienne, est arrivé dans la région, il a cherché à établir son pouvoir sur les terres de basanga tout en s’intégrant dans la structure politique et économique préexistant. Sa stratégi,e basée sur des « traités d’amitié* avec le chef Katanga et d’autres chefs, a permis à M’siri d’asseoir son autorité tout en respectant la suprématie économique et politique du Chef Katanga.
La chefferie Katanga, reconnue comme la première à avoir exploité les cuivré avant la colonisation, joue un rôle historique et culturel essentiel dans l’exploitation des ressources minières de la région. En tant que signataire de plusieurs accords avec les Colons belges, la chefferie avait légitimé l’exploitation de ses ressources. Ainsi, les entreprises qui exploitent les cuivrés dans le grand-Katanga bénéficient des ressources dans la terre et des droits traditionnels de la chefferie. Il est donc juste qu’elles versent une redevance en retour.
L’ordre successoral du sultanat de la dynastie KATANGA
L’ordre successoral de la chefferie Katanga suit un principe particulière basé sur la primogéniture, qui privilégie des héritiers masculins à travers une lignée matrilinaire. Cette règle permet la transmission du pouvoir au petit-fils par l’entremise de sa mère ou de son grand-père maternel.
Voici l’ordre successoral des chefs de la dynastie Katanga :
1. Katanga MUKENGE
2. Katanga KOMBO KOMBO
3. Katanga LUBAKILA
4. Katanga KIPISU
5. Katanga TOLOKA
6. Katanga KAPULULU (Kantanga-tanga kamukuba : depuis 1800)
7. Katanga KIFUMBE
8. Katanga LUMPEFU
9. Katanga KYANANA Pierre (1925-1977): célèbre pour ses nombreuses négociations avec les Colons belges et fondateur de l’actuel dynastie Katanga. Il avait créé le village Katanga en 1948 (la capitale de la chefferie).
10. Katanga PEPENGWE Albert (1977-1986)
11. Katanga NDELENI Ernest (1986-2002)
12. Katanga KIBOMBE Eugène (2002-2021)
13. Katanga MUKINDA John
Cette lignée témoigne d’une gestion dynastique à la fois traditionnelle et adaptée aux changements socio-politiques, notamment durant la colonisation belge et l’époque contemporaine.
Les donneurs de pouvoir dans la chefferie Katanga
Dans la chefferie Katanga, les donneurs de pouvoir jouent un rôle central dans l’intronisation du roi, la préservation et la transmission des us et coutumes traditionnelles. Ces figures d’autorité, issues des Balemba, sont les gardiens des valeurs culturelles et spirituelles locales, ayant un lien direct avec les rites d’investiture et les pratiques coutumières. Le 13e roi de la chefferie, John Katanga MUKINDA Kyanana 2, est issu de ce lignage prestigieux.
Les 6 chefs de terre, piliers de la tradition
1. Mwanakulema
• Rôle : chef de terre au sud de la chefferie Katanga
• Responsabilité : veille sur la gestion et l’organisation coutumière de sa région.
2. NSUMBA NAMA:
• Rôle : chef de terre au centre de la chefferie
• Responsabilité : assure le maintien de l’autorité traditionnelle au cœur du territoire.
3. SHINANGWA
• Rôle : Chef de terre à l’Est de la chefferie, près du lac Tshangalele.
• Responsabilité : gère les affaires culturelles et coutumières de la région Est.
4. NSUKUMA
• Rôle : donneur de pouvoir près du roi Katanga.
• responsabilité : confère l’autorité et participe directement au cérémonie d’intronisation du roi.
5. Mushikatala
• Rôle : Chef de terre également situé autour du lac Tshangalele.
• Responsabilité : participe aux rituels liés à la terre et à la gestion des ressources naturelles.
6. MUSHINGE
• Rôle : chef de terre et guérisseur traditionnel du groupement.
• Responsabilité : porte un rôle spirituel essentiel, garantissant la santé physique et spirituelle de la communauté.
Ces chefs incarnent la continuité des traditions et forment un lien sacré entre le roi et la population, tout en assurant une organisation harmonieuse au sein de la chefferie Katanga.
Supression du statut de la chefferie et la délocalisation du siège vers KIBANGU, village du groupement KISUNKA
La situation du groupement Katanga illustre les tensions sociales et politiques qui avaient découlé de la gestion des ressources naturelles et des structures de gouvernance traditionnelle. La chefferie Katanga riche en cuivre, cobalt, et doté d’une agriculture prospère, était historiquement organisé autour de chefferies de BALEMBA et BATEMBA. Cependant, en 2002, la décision du commissaire de district de retirer au grand Katanga son statut de chefferie et de le rattacher à KIBANGU, dans le groupement KISUNKA sous l’autorité de KABOTO comme chef de secteur, a déstabilisé la puissante chefferie Katanga.
Cette délocalisation a non seulement entraîné un sentiment d’injustice chez les populations autochtones, mais a également alimenté des conflits entre ces dernières et les autorités administratives, notamment le chefs de secteur KABOTO et le commissaire de district. Cette épisode réflexe les luttes d’influence entre les structures traditionnelles et administratives modernes, où des décisions mal communiquées ou perçues comme arbitraires peuvent exacerber les tensions communautaires.
Quelques accords notables impliquant la chefferie Katanga
La puissante chefferie Katanga, situé dans l’actuelle République démocratique du Congo, précisément dans la province du Haut-Katanga, a joué un rôle central dans l’histoire coloniale Belge, en raison de ses vastes ressources minières, notamment de cuivre, de cobalt et d’autres minerais précieux Les rois ou chefs traditionnels du groupement Katanga ont effectivement eu des interactions complexes avec les colons belges, marquées par des accords qui reflètent à la fois la collaboration et les tensions de l’époque coloniale :
1. Accord avec l’Union Minière du Haut-Katanga (UMHK)(1906): Cette entreprise belge a signé des accords avec les chefs locaux pour sécuriser l’accès aux terres et aux ressources minières. ces accords incluaient parfois des compensations financières ou matérielles pour les communautés locales, mais ces compensations étaient souvent déséquilibrées en faveur de Colons.
2. Accord avec l’université de Liège
3. Accord avec l’université de Moss : cet accord est moins documenté historiquement
3. Accord de Fleurac pour le projet Mangobo : un accord qui fait référence à des initiatives liées à l’agriculture, aux infrastructures et à l’exploitation minière.
Ces accords reflètent le mélange de diplomatie et de coercitation utilisées par les Colons belges pour asseoir leur contrôle sur l’étendue de la chefferie Katanga.
Situation géographique de la chefferie Katanga
La chefferie Katanga est située dans une région stratégique et varié des Sud-Est de la République démocratique du Congo.
Voici un résumé de ses limites géographiques:
1. Au Nord : la chefferie Katanga est délimitée par le groupement KYEMBE, séparée par la rivière KAMONA BAFUIKA.
2. Au Nord-Est: elle partage ses frontières avec le groupement MULANDI, marquée par la rivière KALONGA en direction de KAPEYA.
3. À l’Est : la rivière LUFIRA, qui est un important affluent du fleuve Congo et à l’origine du lac artificiel Tshangalele (formé par le barrage hydroélectrique de Mwadingusha), sépare la chefferie Katanga des groupements MPOYO et TENKE.
4. Sur le lac Tshangalele : les limites sont partagées avec le groupement KISUNKA, délimitées par la rivière kitanga près de Yuka.
5. Au Sud-Est : la chefferie est séparée du groupement KILUBA par une distance de 45 km jusqu’à la frontière avec la Zambie.
6. Au Sud-ouest : Elle est délimitée par le groupement MWABESA, avec la rivière NGWEMASHI comme frontière.
7. Au Sud : la frontière internationale entre la République dtémocratique du Congo et la Zambie sépare la chefferie Katanga du territoire du chef MUSAKA en Zambie.
Ces limites montrent la diversité de l’environnement naturel (rivières, lac, frontières internationales) qui entoure la chefferie, tout en soulignant son importance régionale.
Le relief de la chefferie Katanga
Le relief de la chefferie Katanga est marqué par une série de montagnes et Collines riches en ressources naturelles, en particulier en cuivre, cobalt et or. Ces gisements font de la chefferie une région d’importance mondiale pour l’exploitation minière.
Voici les principales montagnes et collines de la chefferie Katanga :
1. Mwana Kolwe
2. Kamwale
3. Mpumpe
4. Kayuba
5. Kipoi
6. Kileba
7. Kabola
8. Kanshishi
9. Mbola
10. Katekete
11. Kamina Fwitshi
12. Kimapongo
13. Nsase
14. Gidera
14. Kibanda
16. We Pala
17. Kyandwe
18. Kinkombwa
19. Kisala
20. Luisha
Ces reliefs abritent des réserves minières estimées exploitables sur une durée de plus de 500 ans, ce qui renforce le rôle stratégique de la chefferie Katanga dans le développement économique local, provincial, national et international. Les ressources disponibles dans ces montagnes contribuent également à positionner cette chefferie comme un acteur clé du développement en République Démocratique du Congo.
Hydrographie de la chefferie Katanga
La chefferie Katanga, riche en ressources hydriques, est marquée par la présence d’un lac artificiel et plusieurs rivières qui jouent un rôle essentiel dans la vie des communautés locales, l’agriculture la pêche et la production d’énergie.
A. Le lac Tshangalele
• Description : une partie de ce lac artificiel artificielle se trouve dans la chefferie Katanga.
• villages concernés : KALAPWILA, KATOTO SHINANGWA.
•® Origine : créé par le barrage hydroélectrique de Mwadingusha grâce à la rivière LUFIRA, le lac Tshangalele est une ressource majeure pour l’irrigation, la pêche, et la production d’électricité.
. Les principales rivières de la chefferie Katanga
1. Rivière NGWEMASHI
• localisation : forme une limite entre le groupement MWABESA et Katanga Sud, près du village MWANAKULEMA
• Particularité : délimite les frontières territoriales.
2. Rivière LUPOTO
• Localisation : située au sud de la chefferie, elle prend sa source dans la chefferie kaponda.
• Destination : se jette dans la rivière LUFIRA, qui alimente le lac alimente directement le lac Tshangalele.
3. Rivière SOFUMWONGO
• rôle : alimente directement le lac Tshangalele
• Importance : participe au maintien du niveau hydrique du lac.
4. Rivière LWAFI
• Rôle : verse ses eaux dans le lac Tshangalele
• Impact : essentielle pour l’écosystème aquatique du lac
5. Rivière LUPEMBASHI
• source : située près d’Ipandaula, à proximité de la route Mangombo
• utilisation : son bassin crée des champs marécageux, utilisés pour les villageois du village Katanga
• Destination : se déverse également dans le lac Tshangalele
6. Rivière TANGA
• trajet : traverse la route nationale N°1 (Likasi-Lubumbashi)
• Destination : se jette dans la rivière LUFIRA.
C. importance de l’hydrographie
• Ces ressources hydriques soutiennent l’agriculture (champs marécageux), la pêche et l’énergie (barrage de Mwadingusha)
• Elles définissent également des frontières naturelles entre les groupements et influencent les activités socio-économiques locales.
Activités pratiquées dans la chefferie Katanga
La chefferie Katanga, située dans une région bénie par la nature, se distingue par la diversité de ses activités économiques, principalement centrées autour de l’agriculture, de l’élevage, de la pêche et de l’exploitation minière artisanale.
1. Agriculture : grâce à un sol extrêmement fertile, l’agriculture constitue une activité vitale pour la population autochtone. Les principales cultures comprennent :
• Le maïs et le manioc, qui sont les aliments de base.
• Les arachides, les haricots, les gombos, la canne à sucre…., qui complètent l’alimentation et apportent des revenus supplémentaires.
2. Élevage : l’élevage est également une activité importante avec une prédominance de :
• chèvres, cochons et mouton pour la viande et parfois le commerce.
• poules, dindons, pintades et les canard, qui jouent un rôle clé dans l’alimentation locale et les petites entreprises rurales.
3. Pêche : avec des ressources aquatiques comme le lac Tshangalele, des étangs et des rivières telles que Lufira et lupoto, une partie de la population vit de la pêche. Cette activité assure un approvisionnement constant en Poissons, une source essentielle des protéines.
4. Exploitation minière artisanale : le sous-sol riche de la chefferie katanga regorge des ressources naturelles, notamment des gisements des cuivres. Cela a conduit au développement de :
• Creusages artisanaux à ciel ouvert, où les habitants extraient manuellement les minerais.
• Travail dans les usines d’extraction, en particulier celles opérées par des entreprises chinoises.
Ces activités traduisent une économie diversifiée, bien que largement dépendante des ressources naturelles. cependant, pour garantir un développement durable, il est crucial de gérer ces ressources naturelles équilibrée, tout en investissant dans des infrastructures et des services sociaux pour améliorer des conditions de vie des habitants.
Les personnages influents du sultanat katanga depuis 1925
voici un aperçu des personnalités influentes de la chefferie Katanga depuis 1925, qui ont marqué l’histoire de cette chefferie, de la province et du pays.
1. Katanga KYANANA Ngoie Pierre
• Président du sénat sous le gouvernement Tshombe durant la sécession du Katanga.
• Roi et figure politique majeure du Katanga à l’époque de l’indépendance et de la crise congolaise.
2. Mwandwe Joseph
• Directeur de l’antenne katuba
• Deux fois député pour le compte du Grand conseil, jouant un rôle important dans la représentation politique
3. Mwengwe Christophe : deux fois député pour le compte du Grand conseil, contribuant aux débats et décisions politiques
4. Pasteur Esaya Mulupenga Ezéchiel : influence spirituelle et social dans la région.
5. Denis kashoba père : président de L’IBABAK (association très significative de la région)
6. Mutakula Tabataba
• Père biologique du roi Katanga KYANANA Ngoie Pierre,
• figure historique clé de la lignée royale.
7. Sapata Ngyemshi : notable influent dont l’histoire mérite davantage des détails.
8. Kipai : forgeron expert à l’usine traditionnelle du cuivre dans les mines historiques de Lubusha, symbolisant le patrimoine industriel de la chefferie Katanga.
9. Kirimba Myenge : chargé de délimiter les frontières du sultanat Katanga, rôle stratégique dans la gestion territoriale.
10. Curiobwa : juge au tribunal coutumier, garant des traditions et de la justice coutumière.
11. Notable BUSHIMBWA : fidèle serviteur du sultanat du royaume Katanga.
12. Notable MASHAMO LUSABA : responsable de l’inhumation des membres de la famille royale.
Le cimetière royale KIFUMPA est situé à 1 km du village Katanga, tandis que les autres habitants sont inhumés au cimetière KUNDWE.
13. Notable KIPOI et KAMYABUKOKO : responsables du transport du roi Katanga à travers le KIPOYI (fauteuil du roi).
14. Denis kashoba Kabonshi
• Député national et provincial à plusieurs reprises,
• Auteur de plusieurs ouvrages dont « Protection du contribuable en droit congolais : les limites aux pouvoirs exorbitants de l’administration fiscale de la RDC » publié aux Presses Universitaires de Lubumbashi en 2018.
Ces figures ont joué un rôle fondamental dans le développement politique, culturel, et sociale du groupement Katanga et du pays leur contribution est essentielle pour comprendre l’histoire de cette région.
#dailyprompt #dailyprompt2076 #dailyprompt2081 #dailyprompt2084 #dailyprompt2089 #dailyprompt2096 #dailyprompt2097 #dailyprompt2099 #dailyprompt2101 #dailyprompt2102 #dailyprompt2104 #dailyprompt2105 #dailyprompt2107 #dailyprompt2108 #dailyprompt2109 #dailyprompt2111 #dailyprompt2114 #dailyprompt2115 #dailyprompt2119 #dailyprompt2120 #dailyprompt2122 #dailyprompt2125 #dailyprompt2129 #dailyprompt2134 #dailyprompt2142 #dailyprompt2143 #dailyprompt2146 #dailyprompt2167 #Morebooks #VictorDjimbila
-
Ich darf ja hier nicht über Fußball schreiben, aber nach dem katastrophalen 3:3 des 1.FC Köln im eigenen Stadion gegen den Lieblingsverein meines Herausgebers aus Mönchengladbach kann ich einfach nicht an mich halten. Bekanntermaßen sind mit dem HSV und dem 1. FC Köln 2025 zwei Traditionsvereine der Bundesliga gemeinsam aufgestiegen – die Kölner zum siebten mal nach jeweils einem Jahr und der HSV nach sage und schreibe vierjähriger Zweitklassigkeit. Während der HSV mit einem guten Kader sich nach anfänglichen Schwierigkeiten immer weiter nach oben aus der Absitiegszone herausgespielt hat, haben die Kölner das Kunststück fertiggebracht, nach zwischenzeitlichem Platz sieben immer weiter abzurutschen- jetzt zwei Punkte vor dem Relegationsplatz zu dümpeln. Was ist die Urache?
Der 1. FC Köln hat einen Spielerkader, der eigentlich eine gesunde Mischung aus erfahrenen Routiniers mit dem Zeug zu Führungsspielern wie Torwart Schwäbe, Dominique Heintz und Timo Hübers und hinzugekauften jungen Profis mit internationalem Niveau vor allem in der Abwehr, wie Jahmei Simpson-Pusey Rav Van den Berg, einem soliden Mittelfeld mit Tom Krauss, Eric Martel und dem Leistungsträger Florian Kaintz, talentierten Angreifern wie Linton Maina, Jakub Kaminski, Ragnar Ache und Luca Waldschmidt sowie Marius Bülter, außerdem jungen Talenten aus der eigenen Jugendarbeit wie den Überfliegern Said El Mala (19), und Malek El Mala (21), sowie den Deutsch-Franzosen Fynn Schenten (19) besteht. Trainer war bis gestern Lukas Kwasniok, ein Fußballlehrer mit polnischem Migrationshintergrund wie sein Freund und FC-Ikone Lukas Podolski. Nu isser entlassen und ich atme auf. Als FC-Fan und als Unternehmensberater und Ex-Politiker, der vom Fußball eigentlich nix versteht.
Teambuilding, Solidarität, Verlässlichkeit und Teamgeist
Aber – das habe ich von meinem Herausgeber gelernt – spiegelt der Fußball wichtige Entwicklungen der Gesellschaft wider. Und da kommt beim 1. FC Köln für mich doch der Punkt, die Arbeit des Trainers, die ich wöchentlich und täglich im “Kölner Stadtanzeiger” verfolgt habe, im letzten Dreivierteljahr für eine Katastrophe zu halten. Nicht nur in der Wirtschaft finden Seminare zum “Teambuilding” statt, um die Zusammenarbeit zu optimieren. Selbst zu meiner Zeit als Fraktionsvorsitzender der Grünen im Landtag NRW, als wir eine “gespaltene” Fraktion aus 13 Befürworter:innen und 11 Kritiker:innen der ersten Rot-Grünen Koalition hatten, haben wir es geschafft, zur Verbesserung der Abläufe, Effizienz und für das gegenseitig Verständnis ein “Teambuilding” zur Verbesserung unserer gemeinsamen Arbeit erfolgreich durchzuführen. Und waren danach besser.
Der Trainer, dessen Prinzip die Unsicherheit war
Thomas Kessler hat als Sportdirektor nach vielfältigen Turbulenzen und Vorstandwechseln der jüngsten FC-Geschichte, wie beschrieben einen guten Spielerkader zusammengekauft. Aber dieser Kader hat bis auf die Kapitäne Marvin Schwäbe und Ron-Robert Ziegler in der Ära Kwasniok keinerlei Konstante, kein Kernteam oder einen Kernkader herausgebildet. Praktisch jedes Spiel wurde eine neue Mannschaft zusammengestellt, wobei die Begründungen, warum manche Spieler nicht aufgestellt wurden – außer aktueller Verletzungen oder der Folgen gelber und roter Karten – zumeist im Unklaren blieben. Das verhinderte, dass sich ein wirkliches Team bilden konnte, in dem es sensible, kleine Hierarchien und persönliche Gefühle oder besondere Verständnisse geben kann, die dem gesamten Team nützen. So haben etwa die Brüder Said und Malek El Mala vor ihrer Rückkehr zum FC an Fortuna Köln ausgeliehen, gemeinsam ein ganz besonderes Angriffsteam gebildet. Obwohl beide im Kader standen, hat Kwasniok beide zusammen keine Minute zusammen auf den Platz gestellt und ausprobiert, von diesem besonderen Verhältnis zu profitieren.
Keinerlei Solidarität und Zusammenarbeit
Kwasniok hatte auch kein Verhältnis zu klaren Richtlinien für persönliche Entwicklungen. Wer junge Spieler fördert, muss ihnen Freiräume eröffnen und sie behutsam fördern, nicht verheizen. In Kwasnioks Aufstellungspraxis war keine Linie erkennbar. Mal nutzte er Said El Mala oder Fynn Schenten als Joker in der zweiten Spielhälfte, mal setzte er El Mala von Anfang an ein, obwohl es ihn überforderte. Routiniers wie Dominique Heintz oder Florian Kaintz, letzterer hatte einen erheblichen Anteil als Führungsspieler am Aufstieg des FC, wurden von Kwasniok praktisch kaltgestellt. Letztlich verfestigte sich das Bild, dass niemand im Kader des FC wusste, wo er stand. Es gab keinerlei Orientierung und die kleinen, für ein Team notwendigen und schützenden Hierarchien aus Erfahrung und Kompetenz, Nervenstärke oder Empathie für die anderen fallen bei Betrachtung von außen völlig aus. Bei Kwasniok wusste am Ende, so scheint es für Außenstehende, keiner mehr warum er spielt und warum nicht.
Gequatsche über die eigene Rolle braucht keiner
Darüber hinaus verwunderte Kwasniok seit etwa acht Wochen das Publikum über eigenartige Diskussionen seiner eigenen Rolle beim FC: Statt als Trainer zu liefern, führte er Diskussionen über die Frage, was ein Trainer erreichen könne und wann ihn ein Vorstand feuern werde. Im Spiel gegen Mönchengladbach stellte er plötzlich einen 19 jährigen anstelle des soliden Routiniers Dominique Heintz in der Abwehr auf. Der Newcomer musste 70 Minuten spielen, die für ihn zum Albtraum wurden. So verheizt man junge Talente. Es hat Kwqasniok am Ende nichts genützt. Seit gestern ist er weg und der FC hoffentlich auf der Suche nach einem kompetenten Coach, der aus dem guten Kader in der verbleibenden kurzen Saison ein wirkliches Team formt. Mehr bedarf es eigentlich nicht. Friedhelm Funkel könnte es richten. Ob er sich das zum vierten mal und nach der Abfuhr vom Vorstand nach dem Aufstieg 2025 nochmal antun will, ist offen. Ich möchte es dem FC von Herzen wünschen.
Nachtrag 23.3. 13.00: Der FC hat bereits einen Nachfolger für Kwasniok gefunden – René Wagner, den Keller in Weiser Voraussicht schon im vergangenen Sommer als Co-Trainer zum FC geholt hatte. Keine Verlegenheitslösung also, sondern Strategie.
-
Ich darf ja hier nicht über Fußball schreiben, aber nach dem katastrophalen 3:3 des 1.FC Köln im eigenen Stadion gegen den Lieblingsverein meines Herausgebers aus Mönchengladbach kann ich einfach nicht an mich halten. Bekanntermaßen sind mit dem HSV und dem 1. FC Köln 2025 zwei Traditionsvereine der Bundesliga gemeinsam aufgestiegen – die Kölner zum siebten mal nach jeweils einem Jahr und der HSV nach sage und schreibe vierjähriger Zweitklassigkeit. Während der HSV mit einem guten Kader sich nach anfänglichen Schwierigkeiten immer weiter nach oben aus der Absitiegszone herausgespielt hat, haben die Kölner das Kunststück fertiggebracht, nach zwischenzeitlichem Platz sieben immer weiter abzurutschen- jetzt zwei Punkte vor dem Relegationsplatz zu dümpeln. Was ist die Urache?
Der 1. FC Köln hat einen Spielerkader, der eigentlich eine gesunde Mischung aus erfahrenen Routiniers mit dem Zeug zu Führungsspielern wie Torwart Schwäbe, Dominique Heintz und Timo Hübers und hinzugekauften jungen Profis mit internationalem Niveau vor allem in der Abwehr, wie Jahmei Simpson-Pusey Rav Van den Berg, einem soliden Mittelfeld mit Tom Krauss, Eric Martel und dem Leistungsträger Florian Kaintz, talentierten Angreifern wie Linton Maina, Jakub Kaminski, Ragnar Ache und Luca Waldschmidt sowie Marius Bülter, außerdem jungen Talenten aus der eigenen Jugendarbeit wie den Überfliegern Said El Mala (19), und Malek El Mala (21), sowie den Deutsch-Franzosen Fynn Schenten (19) besteht. Trainer war bis gestern Lukas Kwasniok, ein Fußballlehrer mit polnischem Migrationshintergrund wie sein Freund und FC-Ikone Lukas Podolski. Nu isser entlassen und ich atme auf. Als FC-Fan und als Unternehmensberater und Ex-Politiker, der vom Fußball eigentlich nix versteht.
Teambuilding, Solidarität, Verlässlichkeit und Teamgeist
Aber – das habe ich von meinem Herausgeber gelernt – spiegelt der Fußball wichtige Entwicklungen der Gesellschaft wider. Und da kommt beim 1. FC Köln für mich doch der Punkt, die Arbeit des Trainers, die ich wöchentlich und täglich im “Kölner Stadtanzeiger” verfolgt habe, im letzten Dreivierteljahr für eine Katastrophe zu halten. Nicht nur in der Wirtschaft finden Seminare zum “Teambuilding” statt, um die Zusammenarbeit zu optimieren. Selbst zu meiner Zeit als Fraktionsvorsitzender der Grünen im Landtag NRW, als wir eine “gespaltene” Fraktion aus 13 Befürworter:innen und 11 Kritiker:innen der ersten Rot-Grünen Koalition hatten, haben wir es geschafft, zur Verbesserung der Abläufe, Effizienz und für das gegenseitig Verständnis ein “Teambuilding” zur Verbesserung unserer gemeinsamen Arbeit erfolgreich durchzuführen. Und waren danach besser.
Der Trainer, dessen Prinzip die Unsicherheit war
Thomas Kessler hat als Sportdirektor nach vielfältigen Turbulenzen und Vorstandwechseln der jüngsten FC-Geschichte, wie beschrieben einen guten Spielerkader zusammengekauft. Aber dieser Kader hat bis auf die Kapitäne Marvin Schwäbe und Ron-Robert Ziegler in der Ära Kwasniok keinerlei Konstante, kein Kernteam oder einen Kernkader herausgebildet. Praktisch jedes Spiel wurde eine neue Mannschaft zusammengestellt, wobei die Begründungen, warum manche Spieler nicht aufgestellt wurden – außer aktueller Verletzungen oder der Folgen gelber und roter Karten – zumeist im Unklaren blieben. Das verhinderte, dass sich ein wirkliches Team bilden konnte, in dem es sensible, kleine Hierarchien und persönliche Gefühle oder besondere Verständnisse geben kann, die dem gesamten Team nützen. So haben etwa die Brüder Said und Malek El Mala vor ihrer Rückkehr zum FC an Fortuna Köln ausgeliehen, gemeinsam ein ganz besonderes Angriffsteam gebildet. Obwohl beide im Kader standen, hat Kwasniok beide zusammen keine Minute zusammen auf den Platz gestellt und ausprobiert, von diesem besonderen Verhältnis zu profitieren.
Keinerlei Solidarität und Zusammenarbeit
Kwasniok hatte auch kein Verhältnis zu klaren Richtlinien für persönliche Entwicklungen. Wer junge Spieler fördert, muss ihnen Freiräume eröffnen und sie behutsam fördern, nicht verheizen. In Kwasnioks Aufstellungspraxis war keine Linie erkennbar. Mal nutzte er Said El Mala oder Fynn Schenten als Joker in der zweiten Spielhälfte, mal setzte er El Mala von Anfang an ein, obwohl es ihn überforderte. Routiniers wie Dominique Heintz oder Florian Kaintz, letzterer hatte einen erheblichen Anteil als Führungsspieler am Aufstieg des FC, wurden von Kwasniok praktisch kaltgestellt. Letztlich verfestigte sich das Bild, dass niemand im Kader des FC wusste, wo er stand. Es gab keinerlei Orientierung und die kleinen, für ein Team notwendigen und schützenden Hierarchien aus Erfahrung und Kompetenz, Nervenstärke oder Empathie für die anderen fallen bei Betrachtung von außen völlig aus. Bei Kwasniok wusste am Ende, so scheint es für Außenstehende, keiner mehr warum er spielt und warum nicht.
Gequatsche über die eigene Rolle braucht keiner
Darüber hinaus verwunderte Kwasniok seit etwa acht Wochen das Publikum über eigenartige Diskussionen seiner eigenen Rolle beim FC: Statt als Trainer zu liefern, führte er Diskussionen über die Frage, was ein Trainer erreichen könne und wann ihn ein Vorstand feuern werde. Im Spiel gegen Mönchengladbach stellte er plötzlich einen 19 jährigen anstelle des soliden Routiniers Dominique Heintz in der Abwehr auf. Der Newcomer musste 70 Minuten spielen, die für ihn zum Albtraum wurden. So verheizt man junge Talente. Es hat Kwqasniok am Ende nichts genützt. Seit gestern ist er weg und der FC hoffentlich auf der Suche nach einem kompetenten Coach, der aus dem guten Kader in der verbleibenden kurzen Saison ein wirkliches Team formt. Mehr bedarf es eigentlich nicht. Friedhelm Funkel könnte es richten. Ob er sich das zum vierten mal und nach der Abfuhr vom Vorstand nach dem Aufstieg 2025 nochmal antun will, ist offen. Ich möchte es dem FC von Herzen wünschen.
Nachtrag 23.3. 13.00: Der FC hat bereits einen Nachfolger für Kwasniok gefunden – René Wagner, den Keller in Weiser Voraussicht schon im vergangenen Sommer als Co-Trainer zum FC geholt hatte. Keine Verlegenheitslösung also, sondern Strategie.
-
Ich darf ja hier nicht über Fußball schreiben, aber nach dem katastrophalen 3:3 des 1.FC Köln im eigenen Stadion gegen den Lieblingsverein meines Herausgebers aus Mönchengladbach kann ich einfach nicht an mich halten. Bekanntermaßen sind mit dem HSV und dem 1. FC Köln 2025 zwei Traditionsvereine der Bundesliga gemeinsam aufgestiegen – die Kölner zum siebten mal nach jeweils einem Jahr und der HSV nach sage und schreibe vierjähriger Zweitklassigkeit. Während der HSV mit einem nicht schlechten Kader sich nach anfänglichen Schwierigkeiten immer weiter nach oben aus der Absitiegszone herausgespielt hat, haben die Kölner das Kunststück fertiggebracht, nach zwischenzeitlichem Platz zehn immer weiter abzurutschen- jetzt zwei Punkte vor dem Relegationsplatz zu dümpeln. Was ist die Urache?
Der 1. FC Köln hat einen Spielerkader, der eigentlich eine gesunde Mischung aus erfahrenen Routiniers mit dem Zeug zu Führungsspielern wie Torwart Schwäbe, Dominique Heintz und Timo Hübers und hinzugekauften jungen Profis mit internationalem Niveau vor allem in der Abwehr, wie Jahmei Simpson-Pusey Rav Van den Berg, einem soliden Mittelfeld mit Tom Krauss, Eric Martel und dem Leistungsträger Florian Kaintz, talentierten Angreifern wie Linton Maina, Jakub Kaminski, Ragnar Ache und Luca Waldschmidt sowie Marius Bülter sowie jungen Talenten aus der eignen Jugendarbeit wie den Überfliegern Said El Mala (19), und Malek El Mala (21), sowie der Deutsch-Franzose Fynn Schenten (19) besteht. Trainer war bis gestern Lukas Kwasniok, ein Fußballehrer mit polnischem Migrationshintergrund wie sein Freund und FC-Ikone Lukas Podolski. Nu isser entlassen und ich atme auf. Als FC-Fan und als Unternehmensberater und Ex-Politiker, der vom Fußball eigentlich nix versteht.
Teambuilding, Solidarität, Verlässlichkeit und Teamgeist
Aber -das habe ich von meinem Herausgeber gelernt – spiegelt der Fußball wichtige Entwicklungen der Gesellschaft wider. Und da kommt beim 1. FC Köln für mich doch der Punkt, die Arbeit des Trainers, die ich wöchentlich und täglich im “Kölner Stadtanzeiger” verfolgt habe, im letzten Dreivierteljahr für eine Katastrophe zu halten. Nicht nur in der Wirtschaft finden Seminare zum “Teambuilding” statt, um die Zusammenarbeit zu optimieren. Selbst zu meiner Zeit als Fraktionsvorsitzender der Grünen im Landtag NRW, als wie eine “gespaltene” Fraktion aus 13 Befürworter:innen und 11 Kritiker:innen der ersten Rot-Grünen Koalition hatten, haben wir es geschafft, zur Verbesserung der Abläufe, Effizienz und für das gegenseitig Verständnis ein “Teambuilding” zur Verbesserung unserer gemeinsamen Arbeit unter Achtung der Dissense erfolgreich durchzuführen. Und waren danach besser.
Der Trainer, dessen Prinzip die Unsicherheit war
Thomas Kessler hat als Sportdirektor nach vielfältigen Turbulenzen und Vorstandwechseln der jüngsten FC-Geschichte, wie beschrieben einen guten Spielerkader zusammengekauft. Aber dieser Kader hat bis auf die Kapitäne Marvin Schwäbe und Ron-Robert Ziegler in der Ära Kwasniok keinerlei Konstante, kein Kernteam oder einen Kernkader herausgebildet. Praktisch jedes Spiel wurde eine neue Mannschaft zusammengestellt, wobei die Begründungen, warum manche Spieler nicht aufgestellt wurden – außer aktueller Verletzungen oder der Folgen gelber und roter Karten – zumeist im Unklaren blieben. Das verhinterte, dass sich ein wirkliches Team bilden konnte, in dem es sensible, kleine Hierarchien und persönliche Gefühle oder besondere Verständnisse geben kann, die dem gesamten Team nützen. So haben etwa die Brüder Said und Malek El Mala vor ihrer Rückkehr zum FC an Fortuna Köln ausgeliehen, gemeinsam ein ganz besonderes Angriffsteam gebildet. Obwohl beide im Kader standen, hat Kwasniok beide zusammen keine Minute zusammen auf den Platz gestellt und ausprobiert, von diesem besonderen Verhältnis zu profitieren.
Keinerlei Solidarität und Zusammenarbeit
Kwasniok hatte auch kein Verhältnis zu klaren Richtlinien für persönliche Entwicklungen. Wer junge Spieler fördert, muss ihnen Freiräume eröffnen und sie behutsam nicht verheizen. In Kwasnioks Aufstellungspraksis war dabei leinerlei Linie erkennbar. Mal nutzte er Said El Mala oder Fynn Schenten als Joker in der zweiten Spielhälfte, mal setzte er El Mala von Anfang an ein, obwohl es ihn überforderte. Routiniers wie Dominique Heintz oder Florian Kaintz, der einen erheblichen Anteil als Führungsspieler am Aufstieg des FC hatte, wurden von Kwasniok vernachlässigt. Letztlich verfestigte sich das Bild, dass niemand im Kader des FC wusste, wo er stand. Es gab keinerlei Orientierung und die kleinen, für ein Team notwendigen und schützenden Hierarchien aus Erfahrung und Kompetenz, Nervenstärke oder Empathie für die anderen fallen bei Betrachtung von außen völlig aus. Bei Kwasniok wusste am Ende, so scheint es für Außenstehende, keiner mehr warum er spielt und warum nicht.
Gequatsche über die eigene Rolle braucht keiner
Darüber hinaus verwunderte Kwasniok seit etwa acht Wochen das Publikum über eigenartige Diskussionen seiner eigenen Rolle beim FC: Statt als Trainer zu liefern, führte er Diskussionen über die Frage, was ein Trainer erreichen könne und wann ihn ein Vorstand feuern werde. Es hat ihm am Ende nichts genützt. Seit gestern ist er weg und der FC hoffentlich auf der Suche nach einem kompetenten Coach, der aus dem guten Kader in der verbleibenden kurzen Saison ein wirkliches Team formt. Mehr bedarf es eigentlich nicht. Friedhelm Funkel könnte es richten – natürlich, DER. Ob er sich das zum vierten mal und nach der Abfuhr vom Vorstand nach dem Aufstieg 2025 nochmal antun will, ist offen. Ich möchte es dem FC von Herzen wünschen.
Über Roland Appel:
Roland Appel ist Publizist und Unternehmensberater, Datenschutzbeauftragter für mittelständische Unternehmen und tätig in Forschungsprojekten. Er war stv. Bundesvorsitzender der Jungdemokraten und Bundesvorsitzender des Liberalen Hochschulverbandes, Mitglied des Bundesvorstandes der FDP bis 1982. Ab 1983 innen- und rechtspolitscher Mitarbeiter der Grünen im Bundestag. Von 1990-2000 Landtagsabgeordneter der Grünen NRW, ab 1995 deren Fraktionsvorsitzender. Seit 2019 ist er Vorsitzender der Radikaldemokratischen Stiftung, dem Netzwerk ehemaliger Jungdemokrat*innen/Junge Linke. Er arbeitet und lebt im Rheinland. Mehr über den Autor.... Sie können dem Autor auch im #Fediverse folgen unter: @[email protected]
-
Am vergangenen Wochenende wählte die Piratenpartei Deutschland auf ihrer zweitägigen Aufstellungsversammlung in Magdeburg die Listenkandidat:innen zur Europawahl. Die zwanzigköpfige Liste wird mit einem…
Aufbruch! Piratenpartei stellt Liste zur Europawahl 2024 auf – Piratenpartei Leverkusen -
I somehow assumed Apple would treat the #CloudKit bug as top priority without giving it a second thought, so I actually overlooked the phrasing the DTS engineer used in their post that @iandundas pointed out. Kinda crazy!
-
Looks like Apple broke #CloudKit sync in OS 26.4. Remote notifications don’t seem to arrive, so no updates unless the app is relaunched. https://developer.apple.com/forums/thread/820550
-
Just learned that #37signals launched a new service: Fizzy, a fresh take on kanban boards. Looks interesting, and it’s open source with a license that lets you self-host.