#kolliet — Public Fediverse posts
Live and recent posts from across the Fediverse tagged #kolliet, aggregated by home.social.
-
Käytiin tänään piiitkästä aikaa Maagin kanssa kiertämässä Joutsan luontopolku. Edellisestä kerrasta on aikaa lähinnä siksi että Maagi ei viime vuosina ole autoon halunnut suin surminkaan, mutta myös koska Velhon alkoi olla liian raihnainen noihin hommiin ja nyt Riimun kanssa takakontti olis ollut turhan ahdas ja tappelualtis paikka, jne.
Riimun lähdettyä päätettiin että hitto tälle asialle täytyy nyt jotain tehdä - otetaan ihan asiaksi kuskata sitä kaikenlaisiin kivoihin paikkoihin, kuten just luontopolut. Alku meni kuten arveltiinkin: kotipihassa kun Maagi arvasi että jaa nyt on autokeikka, se lähti välittömästi karkuun. Kyytiin päästiin lopulta niin että peruutin auton ulko-oven eteen ja sitten kahdestaan nostettiin takakonttiin. Näin on eläinlääkäriinkin menty kun pakko on ollut.
Vähän tuo piippasi alkumatkasta mutta hiljeni sitten mököttämään. Kunnes pysähdyttiin perillä parkkipaikalle. En tiedä muistiko paikan vai aistiko vaan että nyt on jotain ihan muuta ohjelmassa, ihan hirmu tohkeissaan meni alkumatka. Jossain kohtaa alkoi vissiin joko vähän huonoon kuntoon päässeet pitkospuut, tai lähistöltä kuuluvat laukaukset vähän ahistamaan ja piipatuttamaan, mutta reippaasti mentiin se lenkki.
Etukäteen mietitytti että minkähänlainen show siinä parkkipaikalla tulee auton saamisessa, mutta Maagi ottikin ja loikkasi itse auton kyytiin heti kun kontin avasi, ihan kuin olis sitä koko ikänsä tehnyt! 😳 Tätä toki salaa molemmat toivottiinkin mutta ei uskaltanut ääneen sanoa. Ei uskalla vielä toivoa että ongelma tällä ratkesi, mutta nyt vaan toistoja, toistoja, toistoja. Tekee hyvää itsellekin kun on kesän aikana jokseenkin rapakuntoon päässyt 😅
Tässä oli iloista yllätystä sekin että on ajateltu että Dusterin takakontti on niin korkea että raskasrakenteinen Maagi ei sinne jaksa itse hypätä ollenkaan, mutta aika kevyen näköisesti itse asiassa meni, ihan noin ilman harjottelua ja raskaan lenkin jälkeen.
-
Maagin kohtelias tapa ilmaista "Kröhöm, olis aika."
Mage's polite way of saying "Ahem, it's time."
-
Maagi, suuri metsästäjä, vahtii saalistaan 😁
Maagi (Mage), the mighty hunter, guards his prey 😁
-
Minä kun koitin tähdätä että osuisi sateettomaan väliin iltapäivälenkki niin se kotoa lähdettyä tuuppasikin aurinkoa. Maagi on ihan että miksi me nyt jo käännytään. Olisi voinut tehdä pidemmänkin lenkin mutta kun ei tullut hattu mukaan. Valokuva ei tunnetusti välitä maaston muotoja yhtään, tuo mäki on aika hiton jyrkkä oikeasti.
Tried to time the afternoon walk to non-rainy spot, but got sunshine instead. Maagi (Mage) is questioning why are we turning around already, but I didn't take my hat because I didn't expect the sun. A photo doesn't capture the land shapes at all, this hill is pretty damn steep.
-
Maagi jaksaa nyt yllättää. Vuoden pommi oli tietysti se että se yhtäkkiä uskaltautui yläkerran portaisiin, tämä on vähän hienovaraisempi juttu.
Koirat saa meillä osan päivän liha-annoksesta niin että Kong-lelu täytetään lihalla ja laitetaan pakastimeen. Tämmöinen herkkupala annetaan sitten varsinaisen aamu- ja/tai iltaruoan jälkeen. Ajoitus osuu yleensä niin että siinä on itse samaan aikaan ilta/aamupalalla, ja sitten nousee välissä antamaan kongit pakasesta. Kuten muukin ruoka, näihin saa käydä kiinni vasta saatuaan luvan. "ole hyvä" sanoilla, mutta sitten kyllä käydään ahnaasti kimppuuun. Normaalisti.
Nyt kun olen tässä enemmän ollut Maagin kanssa kahdestaan niin yksi aamu alitajunta rekisteröi että nyt oli jotain erikoista siinä kongin antamisessa, mutta en suorilta osannut sanoa että mikä. Olisin unohtanut koko asian jollei olisi toistunut, ja sitten muuttunut ihan säännölliseksi.
Kun annan Maagille luvan ottaa kongin, se ottaa sen suuhunsa ja käy maate. Ja sitten odottaa siinä että minä istun takaisin ruokapöytään ja jatkan omaa ruokailuani. Sitten vasta Maagi käy oman herkkunsa kimppuun 😳
Mitään tämmöistä ei ole koskaan vaadittu tai yritetty opettaa. Ei ole käynyt edes mielessä. Se ei myöskään ole miltään muulta koiralta moista temppua ole nähnyt. Se on nyt vaan itse keksinyt että herrasmiehet toimii näin 😳 Tai mikä nyt se koiran ajatuksenjuoksu tässä onkaan. Velho oli huomaavainen herrasmies mutta ei sekään tämmöistä keksinyt.
-
Se on kuulkaa karvainen herätys kun tämä kaveri lyöttäytyy samalle tyynylle 🥰
It's one hairy wakeup when this fella decides to share the pillow with you 🥰
-
Raskaita nämä sadepäivät, kertakaikkiaan 😴
Taidan liittyä seuraan tän kahvikupin jälkeen...These rainy days are so exhausting 😴
I think I'll join the nap after this cup of coffee... -
On taas sen sortin päivä että tarvitaan koiraterapiaa. Tämä on toinen niistä koiruuksista joista nimitys "köllie" sai alkunsa, Loitsu nimeltään. Ei ole toista niin lempeää ja aina iloista otusta vielä vastaan tullut. Kuva noin seitsemän vuoden takaa.
-
Mulla ei varsinaisesti ole kellokorttia tai työnjohtoa, mutta valvonta kyllä. Työhuoneesta ei noin vain poistuta.
-
@hannamorre
Maagi nousi kolmantena vuonna portaisiin. Ei myöhästynyt pääsiäisestä kuin pari viikkoa 😁Vähän vinksahtanut kuva kun aamulla oli kiire saada dokumentoitua tilanne, tässä mentiin vielä porras kerrallaan tuumien. Iltapäivästä mentiin sitten jo ylös ja alas kuin vanha tekijä 😳
-
Me ollaan asuttu tässä talossa pian viisi vuotta. Sinä aikana Maagi ei ole tullut yläkertaan (paitsi kerran pentuna vahingossa ja säikähti sitä varmaan itsekin), jossa me ihmiset vietämme suuren osan päivästä, koska työhuoneet. Umpiportaat, joissa liukuesteet, takuulla syövät köllietä. Riimu sen sijaan on alusta asti tullut tänne hyvinkin sutjakkaasti.
Nyt Riimu on ollut meillä pian 2 kk ja pari päivää sitten havahduin työni äärestä, kun puikula vienosti kosketti käsivarttani. Voi Maisteri!
Alastulo oli selkeästi vielä vaikeampaa ja jouduttiin painostamaan paljon, koska olihan koira saatava ulos tarpeilleen ja meidän piti päästä nukkumaan. Onnistui se sitten, mutta ajateltiin, että Maagi ei enää ikinä todellakaan tule sen jälkeen uudestaan yläkertaan.
Mutta tässä hän nyt taas on! Anpöliivöpöl!
EDIT: Maagi itse on siis 3-vuotias, kasvanut tässä talossa pennusta asti, mutta ei sentään viiden vuoden ajan.
-
Päivän kuva-arvoitus 😅
...
Joku saattaa tuon sinimustan keskustan tunnistaa kirsun malliseksi. Jep, Maagi se siinä vaan. Kuvauksen kohde ei kyllä suuremmin arvostanut, ei Maagi yleensä kuvausta ujostele mutta nyt oli joku sellanen kumma raksuva vehje siinä mukana...
-
-
-
Päivä uhkasi valua prokrastinointiin mutta aurinko pilkahti sen verran taivaalla että onnistui houkuttelemaan minut ulos. Sikäli vähän myöhästyin että aurinko paistoi aina jonnekin muualle kuin siihen missä itse oli, mutta piristi se hurjasti näinkin. Samalla tuli metsään tallattua lumikengillä pieni polku niin ettei tartte aina tielle mennä kävelemään.
-
On jotenkin hurja ollut katsoa Maagin suhtautumista Velhon katoamiseen. Ensimmäisen päivän se etsi vähän hätääntyneenä Velhoa sisältä ja ulkoa, pedistä ja peiton alta moneen kertaan. Ja sitten kun ei etsinyt, on maannut omituisissa paikoissa, lähinnä tuijottamassa seinää. 😢 Me odotettiin lähinnä ihan armotonta leikkiverotusta mutta tilanne onkin ihan päinvastainen, ei ole leikkiä pyytänyt kuin ihan pari kertaa, kun normaalisti on koko ajan lelu suussa töykkimässä.
Tähän Maagin suruun ei jotenkin osannut varautua ollenkaan, vaikka jälkikäteen ajatellen olis tietysti pitänyt tajuta: Velho oli Maagille se joka alakerrassa aina oli läsnä ja leikkikaverina, kun ihmiset taas on ison osan (työ)päivästä yläkerrassa (jonne saisi kyllä tulla mutta HUI PORTAAT)
-
Velho-vanhus nukkui tänään pois 💔
Velho oli syntymävanha ikipentu - totinen tuumailija mutta mahdottoman leikkisä, ja ovela huijaamaan muissa ajatuksissa ihmettelevän ihmisen leikkimään huomaamattaan. Tästä on hupaisa muisto Velhon ensivuosilta silloisen talon olohuoneesta kun @hannamorre kerran puuskahti että puhu tässä nyt vakavia kun toinen vaan leikkii koiran kanssa! Ja minä en ollut edes huomannut leikkiväni 😂
Velho ehti olla isoveljenä peräti kolmelle pennulle, viimeisimpänä 2023 meille tullut Maagi-köllie jolle Velho jaksoi vielä olla hyväntahtoinen, lempeä isosetä ja ainakin vähän pelmastaa ja painia ihan viimeisiin päiviin asti.
Kaikki meidän koirat on rakkaita olleet, mutta Velho niistä minulle se ylivoimaisesti tärkein on ollut. Se oli milloin ergonomiapäällikkö, laaduntarkkailija, terapeutti, leikkikaveri, sekä se vanha viisas velho jolta visaisissa pulmissa saattoi kysyä neuvoa. Monen monta koodi/suunnitteluongelmaa tuli ratkottua iltapäivälenkillä Velhon kanssa, se oli jo suorastaan legenda työkaverien kesken.
Velho rakasti metsässä haahuilua ja saikin siitä onneksi paljon nauttia elämänsä viimeisellä kolmanneksella kun metsään pääsi suoraan omalta takapihalta. Isolla aidatulla pihalla oli myös mukava leikkiä pallo- ja keppihommia. Velho tykkäsi noutaa - kerran tai pari. Sen jälkeen se piti jahdata kiinni ja sen jälkeen vasta pääsi heittämään uudestaan. Jahti se paras osuus Velhosta kai olikin. Tapaninpäivänä oli käsittämättömästi lumeton ja kaunis aurinkoinen päivä, niin päästiin Velhon kanssa vielä kerran pienelle metsälenkille, sen riemu valaisi koko pimeän illan.
Se rakasti myös lämpöä, nuorempana se meni kesäisin valtavine turkkeineen aina terassin kuumimpaan paikkaan köllöttämään meidän ällistykseksemme. Kivesvian takia Velho kastroitiin 5-vuotiaana mahdollisten terveysongelmien ehkäisemiseksi (päätös jota sitten katkerasti kaduimme loppuvuodet), mutta se operaatio tuhosi turkin huopaiseksi hötöksi hyvin nopeasti. Sillä hötöllä ei myöskään enää sitten Suomen oloissa usein pärjännyt, raukka paleli välillä sisälläkin. Takkia se kuitenkin inhosi niin että ihan aina ei raaskinut sitä laittaa silloinkin kun olisi pitänytkin, mikä taas sitten kipeytti ja jumitti lihaksia.
2024 kesän haimatulehduksesta alkoi murheellinen alamäki. Itse taudista Velho tuntui toipuivan ihan hyvin mutta sairaalassa vietetty yö oli niin traumaattinen kokemus että siltä reissulta ei enää ihan sama koira takaisin tullut. Se oli jo pitkään ollut ääniarka ja pahenemaan päin, mutta tästä lähdettiin ihan uusiin sfääreihin, se alkoi pelkäämään jopa Maagin aivastelua. Samana syksynä ihan yhtäkkiä Velho käveli kesken leikin ulos huoneesta eikä sen koommin enää minun kanssa sisällä leikkinyt. Oli melkoinen järkytys kun siihen asti oli koko sen elämän päivittäin leikitty. Ulkona palloleikit olisivat vielä tänäkin kesänä maistuneet mutta kipeytyi siitä niin nopeasti että ei niitä voinut. Ja joka kerta lenkiltä palatessa oli kauhea petturiolo kun ei voinutkaan jäädä pihaan leikkimään, kuten tapa oli ollut. Kaiken muun lisäksi kun tänä syksynä alkoi rakon hallinta lipsumaan, ja kylmä kostea sää pahensi nivelvaivoja niin oli aika kantaa se lemmikinomistajan raskain ja tärkein vastuu ja päästää raasu pois. Kaikkein kamalin painajainen meillä oli se että tulisi aamu että Velho ei pääsekään omin avuin ylös ja sotkisi alleen - Velho joka ikänsä oli erittäin siisti ja omanarvontuntoinen herrasmies. Viimeisinä päivinä tuntui parasta olevan lähinnä takan lähellä lämpimän villapeiton alla köllöttely, ulos lähteminenkään ei etenkään iltaisin oikein olisi napannut.
Velho tuli meille joulun välipäivinä 2013, ja 12 vuotta ja neljä päivää meitä paimennettuaan pääsi ansaittuun lepoon. Suru on ihan hirveä 😭😭😭 mutta lohdullista on ettei Velhon tartte enää ikinä pelätä, palella eikä kärsiä.
Hyvää matkaa sinne missä aurinko aina paistaa, rakas Velho 💔 Matkaan pääsit kauniissa aurinkoisessa talvisäässä, me lupaamme polttaa iltaisin pihassa ulkotulia sinne asti ettei pimeässä tarvitse sitä vaellusta tehdä.
-
Kröhöm! Huomauttaisimme että kello on jo 20 yli köllieliiton yleissopimuksessa määritellyn aamuruoka-ajan!
Ahem! Please observe the time, it's already 20 past breakfast as defined in the collie union general service agreement!
-
Hommattiin olkkariin uusi matto, sellanen oikein pehmeä karvalankamatto. Siis just sellanen mitä allergia- ja/tai koiraperheeseen ei suositella 😆
Mutta Velho arvostaa. Kun oli käynyt tarkistamassa maton niin välittömästi haki lelun leikittäväksi - ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen. 🥰
-
Mutta koska sitä piparitaikinaa oikein saa?
-
@minnakoira @hannamorre
Tänään on jo Velholle ruokakin maistunut ja häntä huiskuen ollut välillä portailla vastassa, eli hyvältä näyttää. Vähän mietteliääksi tämä meno näyttää kuitenkin vetävän, toipilaspäivänä on toki hyvää aikaa filosofoida 😅 -
-
Maagi tietää miten maanantaihin pitää suhtautua: kuten itseään kunnioittavan köllien kuuluu, sivistyneesti kirjastossa köllöttäen.
Mage knows how to deal with Mondays: civilized napping in the library.
-
@Turre käski laittamaan tämän Mastodoniin 😅
Hoi te alamaiseni. Tänään määrättäköön koirille maksettavaan juustoveroon 50 % korotus. Joulukuussa veloittakaamme siankorva joka päivä, muun ruoan lisäksi tietysti. Lisäksi paistettakoon kullekin koirolle oma kinkku.
Kriittisen nälkävelan vuoksi otettakoon nämä vuodelle 2026 tarkoitetut korotukset pysyvästi käyttöön jo nyt.
Kaiken tassukansan hyvinvointia edistäen
Kuninkas Maisteri I Suurpuikula -
Lahopäinen isäntäväki missasi sekä eilisen mondogin että sille sattuneen Velhon 13v synttärin. Sanovat että parempi myöhään kuin ei silloinkaan...
-
Pienen koiruuden epätoivoa kun ihminen ei tajua että kello on iltapala...
Pahoittelut alt-tekstin puutteesta, SailfishOs:in Tooter -client ei sitä näytä tukevan. Ei ole maailma valmis vielä.
-
Hän halusi syliin. Ei kai siinä sitten... 🥰
-
Oli nätti syyspäivä hortoilla koirien kanssa metsässä 🥰
Velholle tosin iski taas kesken kaiken joku ihme kiire kotiin, ja odotteli tuolla kauempana jo että tulkaas nyt sieltä. -
Maagi näyttää köllimisen mallia. Tämä on meillä aika tavallista päivällisviihdettä - Maagi usein tulee köllöttelemään ruokapöydän viereen kun ollaan syömässä.
Pitkäkuonoisen mallin etuja on että niinsanottu pureva pää erottuu pitkistä karvoista huolimatta 😄
--
Mage showing them humans how to relax. He often does this while we're eating.
-
Päivän kuva-arvoitus: montako koiraa kuvassa on? 😄 No, hihnojen määrästä se on aika helppo päätellä jos muuten tuosta karvakasasta ei tolkkua otakaan...
Oli sen verran nätti syyspäivä tänään että sai nenänsä väännettyä oven raosta ulos asti. Mahtoi olla myös tämän kauden viimeinen jäätelö tänään - kun takki päällä katsoi aurinkoisen paikan tuulensuojasta niin just sen pienen tuutin tarkeni herkutella vaikka vähän näpit jäätyikin.