home.social

#hapea — Public Fediverse posts

Live and recent posts from across the Fediverse tagged #hapea, aggregated by home.social.

  1. Tavara merkitsi ennen varallisuutta – nyt se voi aiheuttaa häpeää

    Täydellisestä kodista on kautta aikoin pyritty luomaan kuvaa eri tavoin. Kotihäpeä on Ylen haastatteleman historiatuntijan mukaan silti Instagram-ajan ilmiö.

    yle.fi/a/74-20236661

    #Kotitaloudet #Häpeä #Sosiaalinenmedia #Sisustus #Kotimaa

  2. Tavara merkitsi ennen varallisuutta – nyt se voi aiheuttaa häpeää

    Täydellisestä kodista on kautta aikoin pyritty luomaan kuvaa eri tavoin. Kotihäpeä on Ylen haastatteleman historiatuntijan mukaan silti Instagram-ajan ilmiö.

    yle.fi/a/74-20236661

    #Kotitaloudet #Häpeä #Sosiaalinenmedia #Sisustus #Kotimaa

  3. Inka Ikonen tuntee kotihäpeää – ei kutsu vieraita spontaanisti kylään

    Muuttofirma kohtaa kotihäpeää lähes joka toisessa muutossa. Ammatti­järjestäjän mukaan ihmisillä on tavaraa enemmän kuin aikaisemmin.

    yle.fi/a/74-20234162

    #Asuminen #Häpeä #Muutto #Helsinki #Asunnot #Talous #Kotimaa

  4. Inka Ikonen tuntee kotihäpeää – ei kutsu vieraita spontaanisti kylään

    Muuttofirma kohtaa kotihäpeää lähes joka toisessa muutossa. Ammatti­järjestäjän mukaan ihmisillä on tavaraa enemmän kuin aikaisemmin.

    yle.fi/a/74-20234162

    #Asuminen #Häpeä #Muutto #Helsinki #Asunnot #Talous #Kotimaa

  5. Rondo ja modulaatio : Runoista, euroviisuista ja ymmärtämisestä

    Esseitä runoista, euroviisuista ja ymmärtämisestä, kirjoittajana Satu Erra. Näillä pohjatiedoilla Rondo ja modulaatio tarttui haaviini Tammen kuvastosta. Runouden ymmärtäminen on kiinnostava kysymys ja vaikka Euroviisut onkin nykyään pilalla kiitos Israelin, se on silti ilmiönä kiinnostava. Rondo ja modulaatio ei ole esseekokoelma, vaan esseeromaani. Mitä muuta se tarkoittaa kuin kirjastoluokitusta 84.2, jonka vuoksi se löytyy kirjastosta romaanien seasta eikä esseekokoelmien […]

    kirjavinkit.fi/arvostelut/rond

  6. Unohdetut äpärät : Aviottomien lasten elämästä

    Tämä kirja nostaa esille historian havinaa ja kertoo, millaista oli avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen elämä. Kirjailija on haastatellut vuosina 1930–1990 syntyneitä, joille aviottomana syntyminen on ollut häpeä. 2000-luvulla syntyneet eivät sitä ymmärrä, koska niin ovat asenteet muuttuneet. Kirjaa lukiessa nousevat esiin kaikki aikoinaan vallinneet asenteet. Kun nainen tuli raskaaksi eikä ollut naimisissa, se oli häpeä ja aina naisen syy, koska nainen oli […]

    kirjavinkit.fi/arvostelut/unoh

  7. Unohdetut äpärät : Aviottomien lasten elämästä

    Tämä kirja nostaa esille historian havinaa ja kertoo, millaista oli avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen elämä. Kirjailija on haastatellut vuosina 1930–1990 syntyneitä, joille aviottomana syntyminen on ollut häpeä. 2000-luvulla syntyneet eivät sitä ymmärrä, koska niin ovat asenteet muuttuneet. Kirjaa lukiessa nousevat esiin kaikki aikoinaan vallinneet asenteet. Kun nainen tuli raskaaksi eikä ollut naimisissa, se oli häpeä ja aina naisen syy, koska nainen oli […]

    kirjavinkit.fi/arvostelut/unoh

  8. Voi vittu.

    Tähän on tultu.

    Ukko kuoli sairauden uuvuttamana, hautajaiset pidettiin ja muistoja muisteltiin. Kunnioitettiin.

    Nyt AI:lla kaivetaan hauta auki ja nauretaan matkalla pankkiin.

    Sitten kun minä kuolen niin pidän huolen, että AI ei tee musta minkäänlaista kopiota missään kontekstissa.

    variety.com/2026/film/news/val

    #ai #häpeä #haudanryöstö #elokuvat

  9. Voi vittu.

    Tähän on tultu.

    Ukko kuoli sairauden uuvuttamana, hautajaiset pidettiin ja muistoja muisteltiin. Kunnioitettiin.

    Nyt AI:lla kaivetaan hauta auki ja nauretaan matkalla pankkiin.

    Sitten kun minä kuolen niin pidän huolen, että AI ei tee musta minkäänlaista kopiota missään kontekstissa.

    variety.com/2026/film/news/val

    #ai #häpeä #haudanryöstö #elokuvat

  10. Luin Niina Kivilän kirjan Seija, nainen jota ei ollut (S&S, 2025). Seijassa on monen kirjallisuudenlajin aineiksia: autofiktiota, kaunokirjallisuutta, elämäkertaa, tietokirjaa (asiasanoja: psyykkisesti sairaat, laitoshoito, häpeä, traumat). Lähinnä kai tämä on narratiivinen tietokirja.

    Niina kirjoittaa tädistään Seijasta. Seijan olemassaolo selvisi tädin kuoltua 71-vuotiaana. Seija koostuu yrityksistä selvittää, kuka täti oli, millainen hän oli ja miksi täti joutui jo nuorena laitoksiin, ensin kehitysvammalaitos Vaalijalaan, sitten mielisairaalaan ja viimeisiksi vuosikymmeniksi palvelutaloon. Kehitysvammainen? Muuten vaan sopeutumaton? Hullu? Suvun mielestä liian erilainen?

    Seijan tarinan rinnalla kulkee myös Seijan siskon eli Niinan äidin tarina. Toisistaan tietämättä isosisko ja pikkusisko kuolevat laitoksessa. Vasta äidin kuolema saa Niinan tutkimaan lähemmin sitä, mistä suvussa ei puhuttu kuin puolella lauseella. Yhtenä räntäsateisena viikkona hän vierailee Kuopiosta käsin Seijan elämän laitoksissa. Hän joutuu päättelemään ja kuvittelemaan paljon - ja näissä kohden teos lähenee kaunokirjallisuutta. Samaan aikaan kirjassa kuvataan suhtautumista mielisairauteen. Lopussa tuntuu, että sama kollektiivinen häpeä sairastumisesta jatkuu edelleen: vaikka nyt ei ole isoja laitoksia, joihin yksittäiset potilaat katoavat numeroiksi ja lääkelistoiksi, niin nyt avohoito sysää sairastuneet yksin yksiöihin mahdottoman tehtävän kanssa, kuntouta tässä nyt itse itsesi, syö lääkkeesi, ylläpidä päivärytmiä ja syö ravitsevasti ja liiku riittävästi….

    Minulle tämä oli superkiinnostava kirja, sillä yksi elämäni pimeä piste on äidin isä, tuffa. Aivan kuin Seijan tapauksessa tuffastakaan ei lapsuudessani puhuttu, jossain kohden muistan ohikatsomista ja hiljaisuutta, puolittaisia lauseita, tunteen siitä, ettei puhuta totta. Äiti ei puhunut isästään mitään, vaikka häneltä olisi suoraan kysynyt (olin ikävä nuori, kysyin, kysyin aika päällekäyvästikin). Aikuisena minulle selvisi, että tuffa oli sairastunut psyykkisesti 1930-luvun alussa ja viety paikalliseen mielisairaalaan. Lapsia oli silloin kaksi, äiti ja veli, molemmat ihan pieniä. Myöhemmin perheessä tuli avioero ja uusi mies, syntyi kolme uutta lasta, joista yksi kuoli pienenä. Koko ajan tuffa oli mielisairaalassa. Aivan viimeisiksi vuosikseen hän sai paikan palvelutalosta ja kuoli siellä, kun olin seitsemän. En koskaan tavannut häntä, enkä tiedä, tiesikö hän, olinko olemassa.

    Minulla on kaikenlaisia tekstinraapaleita, joissa olen kuvitellut elämää, kun mitään konkreettisia todisteita ei ole. Osin olen näemmä myös lukenut Kivilän kanssa samoja lähdeteoksia.

    Joku voi ihmetellä, mitä väliä sillä on, ettei nyt satu tietämään jotakuta suvusta. Luulen, että eniten hallaa tekee häpeä ja salaisuuden kantaminen, ei se, että kyseinen ihminen on jäänyt vieraaksi. Jos ei olisi häpeää, voisi olla avoin, luottavainen. Häpeä saa luimimaan pitkin seinänvierustoja ja pelkäämään paljastumista. Se on raskasta. Salaisuudesta ei saa otetta (koska se on salainen, siitä ei puhuta) ja puhumattomuus on asia, jonka oppii huomaamatta todella hyvin, poisoppiminen taas on vaikeaa (mutta välttämätöntä, muuten jää koko iäkseen luimimaan seinänvierustoille).
    #kirjallisuus #lukeminen #mielenterveys #häpeä

  11. Luin Niina Kivilän kirjan Seija, nainen jota ei ollut (S&S, 2025). Seijassa on monen kirjallisuudenlajin aineiksia: autofiktiota, kaunokirjallisuutta, elämäkertaa, tietokirjaa (asiasanoja: psyykkisesti sairaat, laitoshoito, häpeä, traumat). Lähinnä kai tämä on narratiivinen tietokirja.

    Niina kirjoittaa tädistään Seijasta. Seijan olemassaolo selvisi tädin kuoltua 71-vuotiaana. Seija koostuu yrityksistä selvittää, kuka täti oli, millainen hän oli ja miksi täti joutui jo nuorena laitoksiin, ensin kehitysvammalaitos Vaalijalaan, sitten mielisairaalaan ja viimeisiksi vuosikymmeniksi palvelutaloon. Kehitysvammainen? Muuten vaan sopeutumaton? Hullu? Suvun mielestä liian erilainen?

    Seijan tarinan rinnalla kulkee myös Seijan siskon eli Niinan äidin tarina. Toisistaan tietämättä isosisko ja pikkusisko kuolevat laitoksessa. Vasta äidin kuolema saa Niinan tutkimaan lähemmin sitä, mistä suvussa ei puhuttu kuin puolella lauseella. Yhtenä räntäsateisena viikkona hän vierailee Kuopiosta käsin Seijan elämän laitoksissa. Hän joutuu päättelemään ja kuvittelemaan paljon - ja näissä kohden teos lähenee kaunokirjallisuutta. Samaan aikaan kirjassa kuvataan suhtautumista mielisairauteen. Lopussa tuntuu, että sama kollektiivinen häpeä sairastumisesta jatkuu edelleen: vaikka nyt ei ole isoja laitoksia, joihin yksittäiset potilaat katoavat numeroiksi ja lääkelistoiksi, niin nyt avohoito sysää sairastuneet yksin yksiöihin mahdottoman tehtävän kanssa, kuntouta tässä nyt itse itsesi, syö lääkkeesi, ylläpidä päivärytmiä ja syö ravitsevasti ja liiku riittävästi….

    Minulle tämä oli superkiinnostava kirja, sillä yksi elämäni pimeä piste on äidin isä, tuffa. Aivan kuin Seijan tapauksessa tuffastakaan ei lapsuudessani puhuttu, jossain kohden muistan ohikatsomista ja hiljaisuutta, puolittaisia lauseita, tunteen siitä, ettei puhuta totta. Äiti ei puhunut isästään mitään, vaikka häneltä olisi suoraan kysynyt (olin ikävä nuori, kysyin, kysyin aika päällekäyvästikin). Aikuisena minulle selvisi, että tuffa oli sairastunut psyykkisesti 1930-luvun alussa ja viety paikalliseen mielisairaalaan. Lapsia oli silloin kaksi, äiti ja veli, molemmat ihan pieniä. Myöhemmin perheessä tuli avioero ja uusi mies, syntyi kolme uutta lasta, joista yksi kuoli pienenä. Koko ajan tuffa oli mielisairaalassa. Aivan viimeisiksi vuosikseen hän sai paikan palvelutalosta ja kuoli siellä, kun olin seitsemän. En koskaan tavannut häntä, enkä tiedä, tiesikö hän, olinko olemassa.

    Minulla on kaikenlaisia tekstinraapaleita, joissa olen kuvitellut elämää, kun mitään konkreettisia todisteita ei ole. Osin olen näemmä myös lukenut Kivilän kanssa samoja lähdeteoksia.

    Joku voi ihmetellä, mitä väliä sillä on, ettei nyt satu tietämään jotakuta suvusta. Luulen, että eniten hallaa tekee häpeä ja salaisuuden kantaminen, ei se, että kyseinen ihminen on jäänyt vieraaksi. Jos ei olisi häpeää, voisi olla avoin, luottavainen. Häpeä saa luimimaan pitkin seinänvierustoja ja pelkäämään paljastumista. Se on raskasta. Salaisuudesta ei saa otetta (koska se on salainen, siitä ei puhuta) ja puhumattomuus on asia, jonka oppii huomaamatta todella hyvin, poisoppiminen taas on vaikeaa (mutta välttämätöntä, muuten jää koko iäkseen luimimaan seinänvierustoille).
    #kirjallisuus #lukeminen #mielenterveys #häpeä

  12. ET-lehdessä joku kysyy, että voiko jättää lapsensa perinnöttömäksi. Lapsi oli loukannut vanhemman tunteita väärällä seksuaalisella suuntautumisella. Oli pitänyt luopua luottamustehtävistä ja vaihtaa paikkakuntaa. Mikä ihmeen #häpeä ihmisiä vaivaa? Juristi vastaa ihan asiallisesti, että Suomessa noudatetaan normaaleja ihmisoikeuskäytäntöjä. Lapsi perii takapajuiset vanhempansa.

  13. Koti kadulla

    Tämä kirja on rankka, koskettava ja ajatuksia herättävä. Jos sen nimi olisi Kotikadulla, niin se voisi olla herttainen tarina paikasta, jossa on asunut, mutta kun se on Koti kadulla, niin siitä on herttaisuus kaukana.

    Tämä kirja koskettaa: kuinka lapsi on hukassa, ei jaksa eikä osaa keskittyä ja miten vaan määrätään koko ajan lääkkeitä. Ottamatta ja paneutumatta Tiin ongelmiin. Jos olisi edes yritetty selvittää, mistä on kysymys, mutta kun vaan lisää lääkkeitä. […]

    kirjavinkit.fi/arvostelut/koti

  14. Koti kadulla

    Tämä kirja on rankka, koskettava ja ajatuksia herättävä. Jos sen nimi olisi Kotikadulla, niin se voisi olla herttainen tarina paikasta, jossa on asunut, mutta kun se on Koti kadulla, niin siitä on herttaisuus kaukana.

    Tämä kirja koskettaa: kuinka lapsi on hukassa, ei jaksa eikä osaa keskittyä ja miten vaan määrätään koko ajan lääkkeitä. Ottamatta ja paneutumatta Tiin ongelmiin. Jos olisi edes yritetty selvittää, mistä on kysymys, mutta kun vaan lisää lääkkeitä. […]

    kirjavinkit.fi/arvostelut/koti

  15. #ahdistus #syomishairiot #häpeä
    mä putosin eilen ahdistukseen.
    kaiken nielevään pimeyteen.
    luulin saaneeni mässyt katkolle, koska päätin niin maanantaina.
    KOSKAAN en usko, etten pystyisi siihen.
    joka vitun kerta mässäily vaan kiihtyy päätöksen jälkeen. aina.
    haluaa uskoa, että tämä on se pysähdys jolloin hallitsen itseni ja syömiseni.
    painossa mässyt ei vielä näy, koska en syö juuri muuta.

    ei saisi vihata itseään, ei ainakaan saa sanoa sitä ääneen. minä vihaan.

    häpeän kirjoittaa julki näitä asioita.
    jospa se häpeä hälvenisi vähän kirjoittamisen myötä, en tiiä. sen tiiän etten varmaan oo ainoa, joka tuntee näin. silti tuntuu, että oon.

    mä oon hävennyt itseäni aina jollain tasolla.
    silloinkin, kun vielä pystyin käymään töissä, elämään ns. normaalia elämää ja olin itseni mielestä täydellisen näköinen, häpesin mm. lapsuuttani, syömishäiriöitä, ahdistusta ja ajatuksiani.

    häpeän tuoda näitä asioita julki, koska sit jotkut voi ajatella, et oon sekopää eikä ne vois kuvitellakaan esim. seurustelevansa mun kanssa. siltikin se tuntuu pahalta vaikken ees halua seurustella tällä hetkellä. toi on niin pimee juttu, etten tiiä ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan. 😏

    mutjoo, tämmösiä mietteitä. nyt lähen rimpsalle eli ostaan pyörän kumiin varaventtiileitä ja kauppaan.

    onneksi mulla on te ja Mastodon. 💗

  16. Tälleen täysin satunnaisen torstain kunniaksi jaan tänne otteen ja linkin toisiksi uusimmasta tekstistäni #Mielijohteesta -blogissani. Tää teema on ottanut mielessäni jonkinlaisen vakipaikan ja käy mielessä päivittäin.

    "Olen kasvanut huonon tai jopa todella huonon itsetunnon kanssa. Minusta kasvoi erinäisten vaiheiden ja tapahtumien myötä huolehtijapersoona, varmistelija, ”kananmunan kuorilla kävelevä miellyttäjä” parisuhteissa ja töissä kaikkensa antava ja muita enemmän tekevä. Koin, että vain paljon tekemällä ja suuri sankari olemalla olen arvokas ja minusta pidetään. Tästä seurasi burnout.

    Olen muutamaankin otteeseen kuullut, että ”eihän se ole mies eikä mikään joka ei ole ainakin kerran loppuun palanut”. Just. Vessasta alas tällaiset kommentit. Huonon itsetunnon lisäksi omassa kasvussani häpeä oli myös vahvasti läsnä: häpesin ylähuuleni huulihalkion arpea, häpesin jos pukeutumisestani tai tekemisistäni nostettiin jotain esiin, häpesin esiintyä luokan edessä tai muuten ihmisten edessä ja niin edelleen.

    Samaan aikaan minulla ei ollut kykyä pitää oman itseni puolia millään lailla. Ja aika harvoin jos koskaan kukaan ulkopuolinenkaan sitä minun puolestani teki. Pieni määrä tervettä maskuliinista vahvuutta olisi ollut ihan paikallaan, mutta kun ei ollut opetettu että itseään saa puolustaa ja omia puoliansa pitää, niin en sitten niin tehnyt. Otin kaiken mitä tuli ja imin sen syvälle itseeni ja hautasin sinne."

    mielijohteesta.fi/2025/03/16/m

    #blogi #bloggaaja #hyvinvointi #mielenterveys #lapsuus #sisäinenlapsi #kirjoitushommat #kirjoittaminen #häpeä

  17. Taas saa hävetä.

    Reutersin päivän erikoinen kertoo, että paitsi, että #Suomi on irtaantunut Ottawan sopimuksesta, alkaa se myös valmistamaan maamiinoja.

    Just tossa #NRK:n radiouutisista kuulin, että leviää pitkin maailmaa jo.

    reuters.com/business/aerospace

    #SoumiFinlant #maabrändi #SuomiMainittu #maamiinat #aseet #tappokoneet #OttawanSopimus #KansainvälisetSopimukset #sota #häpeä

  18. Taas saa hävetä.

    Reutersin päivän erikoinen kertoo, että paitsi, että #Suomi on irtaantunut Ottawan sopimuksesta, alkaa se myös valmistamaan maamiinoja.

    Just tossa #NRK:n radiouutisista kuulin, että leviää pitkin maailmaa jo.

    reuters.com/business/aerospace

    #SoumiFinlant #maabrändi #SuomiMainittu #maamiinat #aseet #tappokoneet #OttawanSopimus #KansainvälisetSopimukset #sota #häpeä

  19. Kiintoisa kurkkaus häpeään TT 2/2025:ssä Ahti Lampisen näppäimistöltä, journal.fi/tt/article/view/160

    Häpeä voi olla "kuin silmälasit, joiden kautta ihminen tarkastelee sekä itseään että maailmaa". Jos sitä ei huomata taustalla, moni muu jäytävä ongelma voi jäädä pimentoon ja apu saamatta.

    #häpeä #shame #tutkimus #research #psykologia #psychology #mieli #mind #self #ego #terveys #health

  20. Kadoksiin

    Vieraantuminen sotaakäyvästä kotimaasta, kielestä ja sitä myöten itsestä. Siinä Kadoksiin-romaanin rakennuspalikat. Kirjailija on Moskovassa vuonna 1972 syntynyt Maria Stepanova, joka asuu tätä nykyä Berliinissä. Entinen kirjailija M. pyrkii pois näköpiiristä, sillä on vaikea olla kotoisin noin petomaisesta maasta. Kielen takia "joskus hän havaitsi keskustelukumppaninsa kasvoilla tai hartioissa värähdyksen tapaisen, joka kertoi tämän näkevän hänessä ensi sijassa […]

    kirjavinkit.fi/arvostelut/kado

  21. Kadoksiin

    Vieraantuminen sotaakäyvästä kotimaasta, kielestä ja sitä myöten itsestä. Siinä Kadoksiin-romaanin rakennuspalikat. Kirjailija on Moskovassa vuonna 1972 syntynyt Maria Stepanova, joka asuu tätä nykyä Berliinissä. Entinen kirjailija M. pyrkii pois näköpiiristä, sillä on vaikea olla kotoisin noin petomaisesta maasta. Kielen takia "joskus hän havaitsi keskustelukumppaninsa kasvoilla tai hartioissa värähdyksen tapaisen, joka kertoi tämän näkevän hänessä ensi sijassa […]

    kirjavinkit.fi/arvostelut/kado

  22. Iltapaskistossa on näemmä ollut eilen otsikko:

    "Tesla-omistajat vaikeina Muskin käytöksen takia - "Jo kuukausia nolottanut ajaa Teslalla"

    Jos Tesla-omistajat olisivat olleet tarkkoina, heitä olisi nolottanut jo vähintään muutaman vuoden.

    Joku olisi näin voinut välttyäkin nyt kärsittävältä noloudelta, kun olisi alunalkujaan ostanut jonkin toisen merkkisen auton.

    Aikansa seuraaminen - monin tavoin keskeistä.

    #Tesla #Musk #nolous #nolostuminen #häpeä #häpeäminen #auto #autot

  23. Iltapaskistossa on näemmä ollut eilen otsikko:

    "Tesla-omistajat vaikeina Muskin käytöksen takia - "Jo kuukausia nolottanut ajaa Teslalla"

    Jos Tesla-omistajat olisivat olleet tarkkoina, heitä olisi nolottanut jo vähintään muutaman vuoden.

    Joku olisi näin voinut välttyäkin nyt kärsittävältä noloudelta, kun olisi alunalkujaan ostanut jonkin toisen merkkisen auton.

    Aikansa seuraaminen - monin tavoin keskeistä.

    #Tesla #Musk #nolous #nolostuminen #häpeä #häpeäminen #auto #autot

  24. Jotenkin surullista kuunnella kun #vanhemmat koko ajan kommentoi ja kiukuttelee Pariisin olympialaisista. On sitä ja tätä agendaa ja mitä lennokkaampia viittauksia viimeiseen ehtoolliseen.

    Ja kuulemma Ranskan presidentin vaimokin on jo #transsukupuolinen. 🤦‍♂️

    Olis kattomatta sitten jos kerran kaikki on vaan aivopesua ja #wokeagendaa. Aikuiset ihmiset, voi helvetti sentään.

    #häpeä #kiukku #olympialaiset2024 #perheOnPahin

  25. Jotenkin surullista kuunnella kun #vanhemmat koko ajan kommentoi ja kiukuttelee Pariisin olympialaisista. On sitä ja tätä agendaa ja mitä lennokkaampia viittauksia viimeiseen ehtoolliseen.

    Ja kuulemma Ranskan presidentin vaimokin on jo #transsukupuolinen. 🤦‍♂️

    Olis kattomatta sitten jos kerran kaikki on vaan aivopesua ja #wokeagendaa. Aikuiset ihmiset, voi helvetti sentään.

    #häpeä #kiukku #olympialaiset2024 #perheOnPahin

  26. Alan olla sitä mieltä, että lähimenneisyydessä on ollut liikaa sitä puhetta, miten ei pidä hävetä jne.

    #Häpeä on yhteiskunnallisesti merkittävä tunne hyvin monessa mielessä.

    Aatteleppa ite, jos #kokoomus laiset & #RKP:laiset tuntisivat normaalia - tervettä! - häpeää?

    Niinpä.

    #sinimustahallitus #hallitus #politiikka #yhteiskunta #tunteet #ihmisyys

  27. Alan olla sitä mieltä, että lähimenneisyydessä on ollut liikaa sitä puhetta, miten ei pidä hävetä jne.

    #Häpeä on yhteiskunnallisesti merkittävä tunne hyvin monessa mielessä.

    Aatteleppa ite, jos #kokoomus laiset & #RKP:laiset tuntisivat normaalia - tervettä! - häpeää?

    Niinpä.

    #sinimustahallitus #hallitus #politiikka #yhteiskunta #tunteet #ihmisyys

  28. Pitäisikö hävetä häpeämistä?

    "HÄPESIN HUONOA YLEISSIVISTYSTÄNI VUOSIA"

    #häpeä #häpeäminen

    yle.fi/a/74-20047312

  29. Pitäisikö hävetä häpeämistä?

    "HÄPESIN HUONOA YLEISSIVISTYSTÄNI VUOSIA"

    #häpeä #häpeäminen

    yle.fi/a/74-20047312

  30. 1/2 Kauanko #Orpo aikoo antaa persujen pitää häntä julkisesti pellenä, ja itsestään tämän(kin) myötä kovin yksinkertaisen kuvan?

    Onko toistuva #äärioikeisto n trollauksen kohteeksi joutuminen ja sen mukana tuoma #nöyryytys ja #häpeä sen arvoista, että pääsee kyykyttämään köyhiä ja polkemaan työntekijöiden oikeuksia ja palkkoja?

    Vai onko #PetteriOrpo todella näin yksinkertainen?

    #Rydman #Junnila #persut #hallitus #laitaoikeistohallitus #sinimustahallitus #politiikka

    youtube.com/watch?v=2_Dd6FSzy8

  31. 1/2 Kauanko #Orpo aikoo antaa persujen pitää häntä julkisesti pellenä, ja itsestään tämän(kin) myötä kovin yksinkertaisen kuvan?

    Onko toistuva #äärioikeisto n trollauksen kohteeksi joutuminen ja sen mukana tuoma #nöyryytys ja #häpeä sen arvoista, että pääsee kyykyttämään köyhiä ja polkemaan työntekijöiden oikeuksia ja palkkoja?

    Vai onko #PetteriOrpo todella näin yksinkertainen?

    #Rydman #Junnila #persut #hallitus #laitaoikeistohallitus #sinimustahallitus #politiikka

    youtube.com/watch?v=2_Dd6FSzy8

  32. Minun on ollut vaikea asettua kirjailijan kulturelliin rooliin. Vahvin #häpeä-muistoni on vuodelta 2019, kun kirjani sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon: juhlat olivat aivan liian hienossa paikassa ja sinne virtasi sisään aivan liian hienoa väkeä. Kävelin arasti sisään. Minut pysäytettiin ovella ja ovivahti vaati nähdä kutsukorttini. Ainoana koko joukosta! Sen jälkeen hävetti silkka olemassaoloni niin paljon, että juoksin ulos heti saatuani kukat käteen.