#lukeminen — Public Fediverse posts

Jama ja vuodenkierron 10. luku - Luopuminen, jossa meno on äitynyt jo todella kummaksi ja maagiseksi. Huh huh! Ja kuka ihme on tämä Milla?

"'Miten mä voin tietää mitä pitäs tehä, jos en voi luottaa järkeen, tajuuks. Ahistaa ihan törkeesti. Kaikki vaan viedään teet mitä tahansa, masennut tai väsähdät, tuut hulluks, tai vedät kamaöverit, tai ellei sitä ni kapitalismi ajaa maapallon päin seinää ja kaikki menee paskaks joka tapauksessa. Tuntuu ku mitään ei kannattais yrittää. Missään ei oo mitään järkeä. En enää suostu siihen, ikinä.'

Milla halasi. Se halaa mua paljon, eikä vaadi. Outo..."

https://jamakirja.com/luopuminen-luku-10/

#lukeminen #kirjaMasto

Aakkosellinen IEP-haahuiluni ylsi lopulta jopa Zizekiin asti. Maistelin muutamana päivänä Matthew Sharpen entryä, joka kuitenkin osoittautui sitkeästi niin koukeroisesti kirjoitetuksi, että päädyin nyt tarkistamaan Wikipediasta, mikässe, https://en.wikipedia.org/wiki/Slavoj_%C5%BDi%C5%BEek#Thought_and_positions. Ihan kiintoisa tuttavuus, mikä ei ole vähän sanottu analyyttisen filosofian eksplisiittisen argumentaation parkitsemalta ikämieheltä.

IEP:stä on vielä tarkisteilla entryt taiteen arvosta, virtuaali-epistemologiasta ja -etiikasta, sekä doksastisesta voluntarismista. Eiköhän niiden jälkeen löydy taas ravintoa "vakioruokalastani" SEP:stä, jos elämä jaksaa kantaa?

#iep #zizek #filosofia #philosophy #lukeminen #reading #opiskelu #studying #oppiminen #learning #noNews #ajattelu #thinking #yhteiskunta #society #elämä #life

Puffasivat juuri #YleRadio1:llä, että vajaan tunnin päästä, klo 8.40 Maailman tärkein pieni asia -ohjelmassa on vieraana @magdalenahai kertomassa pihansa villiinnyttämisestä. Ohjelma on jo Areenalla:

https://arenan.yle.fi/1-78372376

#villipiha #villiinnyttäminen #piha #puutarha #luonto #monimuotisuus #elonkirjo #kirja #kirjat #kirjailija #KirjaMasto #KirjaMastodon #lukeminen #MaailmanTärkeinPieniAsia #kuuntelusuositus

Luin Niina Kivilän kirjan Seija, nainen jota ei ollut (S&S, 2025). Seijassa on monen kirjallisuudenlajin aineiksia: autofiktiota, kaunokirjallisuutta, elämäkertaa, tietokirjaa (asiasanoja: psyykkisesti sairaat, laitoshoito, häpeä, traumat). Lähinnä kai tämä on narratiivinen tietokirja.

Niina kirjoittaa tädistään Seijasta. Seijan olemassaolo selvisi tädin kuoltua 71-vuotiaana. Seija koostuu yrityksistä selvittää, kuka täti oli, millainen hän oli ja miksi täti joutui jo nuorena laitoksiin, ensin kehitysvammalaitos Vaalijalaan, sitten mielisairaalaan ja viimeisiksi vuosikymmeniksi palvelutaloon. Kehitysvammainen? Muuten vaan sopeutumaton? Hullu? Suvun mielestä liian erilainen?

Seijan tarinan rinnalla kulkee myös Seijan siskon eli Niinan äidin tarina. Toisistaan tietämättä isosisko ja pikkusisko kuolevat laitoksessa. Vasta äidin kuolema saa Niinan tutkimaan lähemmin sitä, mistä suvussa ei puhuttu kuin puolella lauseella. Yhtenä räntäsateisena viikkona hän vierailee Kuopiosta käsin Seijan elämän laitoksissa. Hän joutuu päättelemään ja kuvittelemaan paljon - ja näissä kohden teos lähenee kaunokirjallisuutta. Samaan aikaan kirjassa kuvataan suhtautumista mielisairauteen. Lopussa tuntuu, että sama kollektiivinen häpeä sairastumisesta jatkuu edelleen: vaikka nyt ei ole isoja laitoksia, joihin yksittäiset potilaat katoavat numeroiksi ja lääkelistoiksi, niin nyt avohoito sysää sairastuneet yksin yksiöihin mahdottoman tehtävän kanssa, kuntouta tässä nyt itse itsesi, syö lääkkeesi, ylläpidä päivärytmiä ja syö ravitsevasti ja liiku riittävästi….

Minulle tämä oli superkiinnostava kirja, sillä yksi elämäni pimeä piste on äidin isä, tuffa. Aivan kuin Seijan tapauksessa tuffastakaan ei lapsuudessani puhuttu, jossain kohden muistan ohikatsomista ja hiljaisuutta, puolittaisia lauseita, tunteen siitä, ettei puhuta totta. Äiti ei puhunut isästään mitään, vaikka häneltä olisi suoraan kysynyt (olin ikävä nuori, kysyin, kysyin aika päällekäyvästikin). Aikuisena minulle selvisi, että tuffa oli sairastunut psyykkisesti 1930-luvun alussa ja viety paikalliseen mielisairaalaan. Lapsia oli silloin kaksi, äiti ja veli, molemmat ihan pieniä. Myöhemmin perheessä tuli avioero ja uusi mies, syntyi kolme uutta lasta, joista yksi kuoli pienenä. Koko ajan tuffa oli mielisairaalassa. Aivan viimeisiksi vuosikseen hän sai paikan palvelutalosta ja kuoli siellä, kun olin seitsemän. En koskaan tavannut häntä, enkä tiedä, tiesikö hän, olinko olemassa.

Minulla on kaikenlaisia tekstinraapaleita, joissa olen kuvitellut elämää, kun mitään konkreettisia todisteita ei ole. Osin olen näemmä myös lukenut Kivilän kanssa samoja lähdeteoksia.

Joku voi ihmetellä, mitä väliä sillä on, ettei nyt satu tietämään jotakuta suvusta. Luulen, että eniten hallaa tekee häpeä ja salaisuuden kantaminen, ei se, että kyseinen ihminen on jäänyt vieraaksi. Jos ei olisi häpeää, voisi olla avoin, luottavainen. Häpeä saa luimimaan pitkin seinänvierustoja ja pelkäämään paljastumista. Se on raskasta. Salaisuudesta ei saa otetta (koska se on salainen, siitä ei puhuta) ja puhumattomuus on asia, jonka oppii huomaamatta todella hyvin, poisoppiminen taas on vaikeaa (mutta välttämätöntä, muuten jää koko iäkseen luimimaan seinänvierustoille).
#kirjallisuus #lukeminen #mielenterveys #häpeä

Kirjojani mukavasti esillä Indieklubin pöydässä Ropeconinssa. Tarjolla uutta ja vanhaa conitarjouksin sekä esitteitä ja kirjanmerkkejä mukaan otettavaksi.

#ropecon #ropecon2025 #kirja #lukeminen #scifi #fantasia #tieteisfantasia #spefi #kirjailijaelämää

Viikonloppuna suunta Helsinkiin ja Messukeskukseen, Ropecon 2025 tapahtumassa kirjojani myynnissä Indieklubin pöydässä. Vanhaa ja uutta tuotantoa, mukavin tapahtumahinnoin ja sopivia tarjouksia löytyy aina.

#kirja #lukeminen #kirjoittaminen #editointi #spefi #scifi #fantasia #tieteisfantasia #indiekirja #romaani #ekirja #kirjailijaelämää #kirjasarja #fantasiamaailma #maailmanrakennus #sateenkaarispefi #keskiaikafantasia #ropecon2025 #ropecon

Susanna Hastin kolumni: Kirjallisuus on pakopaikka kyynisyydeltä

Venäjä tuntuu toivottamalta naapurimaalta. Voisiko lukemalla käsitellä epäoikeudenmukaisuutta ja sodan pelkoa, Hast pohtii.

https://yle.fi/a/74-20062562

#Todellisuus #Ajattelu #SusannaHast #Tunneelämä #Yhteiskunta #Kirjallisuus #Sanat #Toivo #Kaunokirjallisuus #Kolumnit #KolumnitYleRadio #Tunteet #Dystopiat #Kulttuuri #Tulevaisuus #Venäjä #Kirjat #Venäjänhyökkäys #Lukeminen