#lukeminen — Public Fediverse posts

Kira Jane Buxton: Hollow Kingdom

Kesy varis S. T. eli Shit Turd on elellyt mukavaa elämää isäntänsä Big Jimin ja vihikoira Dennisin kanssa. Eräänä päivänä Big Jim alkaa käyttäytyä oudosti, ja pian käy ilmi, että kaikki muutkin ihmiset ovat muuttuneet zombeiksi. Kun naapurinrouva nähdään syömässä omaa lemmikkiään, Shit Turd ja Dennis jättävät kotinsa ja yrittävät selviytyä maailmassa, joka on nyt eläinten vallassa. He ottavat tehtäväkseen pelastaa muita lemmikkejä, jotka ovat jääneet sisälle taloihin omistajiensa unohtamina.

Shit Turd on mainio hahmo, lintu joka on niin domestikoitunut että samastuu enemmän ihmisiin kuin variksiin. Big Jim on ehta punaniskajuntti, jolta S. T. on oppinut että ihmisiä kutsutaan MoFoiksi, aikaa mitataan tissikalentereilla ja parasta viihdettä on tv:n katsominen ja roskaruuan syönti.

Kirja on hauska ja viihdyttävä (välillä liikuttavakin), vaikka juoni poukkoilee tilanteesta toiseen vähän liiankin vauhdilla, niin että moni kiinnostava juttu jää kesken. Loppupuolella ilmestyvät uudenlaiset viholliset ovat jo vähän liikaa, ja ihan viimeinen käänne on täysin hölmö. Siitä huolimatta kokonaisuudesta jää positiivinen maku, ainakin jos lukee tarinaa vain viihteen kannalta eikä mieti liikaa käytännön ratkaisuja (esim. mitä ne kaikki vapautetut koirat ja kissat syövät).

#kirjamastodon #kirjafedi #kirjat #lukeminen

Kira Jane Buxton: Hollow Kingdom

Kesy varis S. T. eli Shit Turd on elellyt mukavaa elämää isäntänsä Big Jimin ja vihikoira Dennisin kanssa. Eräänä päivänä Big Jim alkaa käyttäytyä oudosti, ja pian käy ilmi, että kaikki muutkin ihmiset ovat muuttuneet zombeiksi. Kun naapurinrouva nähdään syömässä omaa lemmikkiään, Shit Turd ja Dennis jättävät kotinsa ja yrittävät selviytyä maailmassa, joka on nyt eläinten vallassa. He ottavat tehtäväkseen pelastaa muita lemmikkejä, jotka ovat jääneet sisälle taloihin omistajiensa unohtamina.

Shit Turd on mainio hahmo, lintu joka on niin domestikoitunut että samastuu enemmän ihmisiin kuin variksiin. Big Jim on ehta punaniskajuntti, jolta S. T. on oppinut että ihmisiä kutsutaan MoFoiksi, aikaa mitataan tissikalentereilla ja parasta viihdettä on tv:n katsominen ja roskaruuan syönti.

Kirja on hauska ja viihdyttävä (välillä liikuttavakin), vaikka juoni poukkoilee tilanteesta toiseen vähän liiankin vauhdilla, niin että moni kiinnostava juttu jää kesken. Loppupuolella ilmestyvät uudenlaiset viholliset ovat jo vähän liikaa, ja ihan viimeinen käänne on täysin hölmö. Siitä huolimatta kokonaisuudesta jää positiivinen maku, ainakin jos lukee tarinaa vain viihteen kannalta eikä mieti liikaa käytännön ratkaisuja (esim. mitä ne kaikki vapautetut koirat ja kissat syövät).

#kirjamastodon #kirjafedi #kirjat #lukeminen

Kira Jane Buxton: Hollow Kingdom

Kesy varis S. T. eli Shit Turd on elellyt mukavaa elämää isäntänsä Big Jimin ja vihikoira Dennisin kanssa. Eräänä päivänä Big Jim alkaa käyttäytyä oudosti, ja pian käy ilmi, että kaikki muutkin ihmiset ovat muuttuneet zombeiksi. Kun naapurinrouva nähdään syömässä omaa lemmikkiään, Shit Turd ja Dennis jättävät kotinsa ja yrittävät selviytyä maailmassa, joka on nyt eläinten vallassa. He ottavat tehtäväkseen pelastaa muita lemmikkejä, jotka ovat jääneet sisälle taloihin omistajiensa unohtamina.

Shit Turd on mainio hahmo, lintu joka on niin domestikoitunut että samastuu enemmän ihmisiin kuin variksiin. Big Jim on ehta punaniskajuntti, jolta S. T. on oppinut että ihmisiä kutsutaan MoFoiksi, aikaa mitataan tissikalentereilla ja parasta viihdettä on tv:n katsominen ja roskaruuan syönti.

Kirja on hauska ja viihdyttävä (välillä liikuttavakin), vaikka juoni poukkoilee tilanteesta toiseen vähän liiankin vauhdilla, niin että moni kiinnostava juttu jää kesken. Loppupuolella ilmestyvät uudenlaiset viholliset ovat jo vähän liikaa, ja ihan viimeinen käänne on täysin hölmö. Siitä huolimatta kokonaisuudesta jää positiivinen maku, ainakin jos lukee tarinaa vain viihteen kannalta eikä mieti liikaa käytännön ratkaisuja (esim. mitä ne kaikki vapautetut koirat ja kissat syövät).

#kirjamastodon #kirjafedi #kirjat #lukeminen

Iikka Hackman: Laulu jota emme ole kuulleet

Kaksi toisilleen puolituttua muusikkoa, Rastas ja Loru, lähtevät ajamaan Kajaanista kohti Hyvinkäätä, jossa heidän on tarkoitus soittaa Lorun veljen häissä. Matkalta poimitaan vielä kyytiin vihkimisen suorittava pappi Jalava. Matka etenee niitä näitä jutellen, mutta ympäristö muuttuu yhä oudommaksi: on tiesulkuja, hylättyjä huoltoasemia ja kysymyksiä Etelä-Suomeen menemisen järkevyydestä. Matka kuitenkin jatkuu, koska häihin on ehdittävä.

Tarinassa on vähän Harry Salmenniemen tyylistä absurdiutta ja hämmentävyyttä, lukijan on välillä vaikea tietää ollaanko vielä realismin piirissä vai jossain ihan muualla. Pidin tästä epämääräisyydestä ja siitä, että asioita ei selitetty, ne vain tapahtuivat.

Kotimaa-lehden arviossa tulkittiin kirjan kuvaavan ilmastonmuutosta: muutokset ympärillämme tapahtuvat niin vaivihkaa, ettemme ymmärrä niiden vakavuutta vaan jatkamme matkaa kuten ennenkin. Hyvä tulkinta minusta, ja samalla tavalla voi ajatella myös sodasta, kun maailma ympärillämme militarisoituu koko ajan enemmän.

#kirjamastodon #kirjat #lukeminen #kirjafedi

Iikka Hackman: Laulu jota emme ole kuulleet

Kaksi toisilleen puolituttua muusikkoa, Rastas ja Loru, lähtevät ajamaan Kajaanista kohti Hyvinkäätä, jossa heidän on tarkoitus soittaa Lorun veljen häissä. Matkalta poimitaan vielä kyytiin vihkimisen suorittava pappi Jalava. Matka etenee niitä näitä jutellen, mutta ympäristö muuttuu yhä oudommaksi: on tiesulkuja, hylättyjä huoltoasemia ja kysymyksiä Etelä-Suomeen menemisen järkevyydestä. Matka kuitenkin jatkuu, koska häihin on ehdittävä.

Tarinassa on vähän Harry Salmenniemen tyylistä absurdiutta ja hämmentävyyttä, lukijan on välillä vaikea tietää ollaanko vielä realismin piirissä vai jossain ihan muualla. Pidin tästä epämääräisyydestä ja siitä, että asioita ei selitetty, ne vain tapahtuivat.

Kotimaa-lehden arviossa tulkittiin kirjan kuvaavan ilmastonmuutosta: muutokset ympärillämme tapahtuvat niin vaivihkaa, ettemme ymmärrä niiden vakavuutta vaan jatkamme matkaa kuten ennenkin. Hyvä tulkinta minusta, ja samalla tavalla voi ajatella myös sodasta, kun maailma ympärillämme militarisoituu koko ajan enemmän.

#kirjamastodon #kirjat #lukeminen #kirjafedi

Iikka Hackman: Laulu jota emme ole kuulleet

Kaksi toisilleen puolituttua muusikkoa, Rastas ja Loru, lähtevät ajamaan Kajaanista kohti Hyvinkäätä, jossa heidän on tarkoitus soittaa Lorun veljen häissä. Matkalta poimitaan vielä kyytiin vihkimisen suorittava pappi Jalava. Matka etenee niitä näitä jutellen, mutta ympäristö muuttuu yhä oudommaksi: on tiesulkuja, hylättyjä huoltoasemia ja kysymyksiä Etelä-Suomeen menemisen järkevyydestä. Matka kuitenkin jatkuu, koska häihin on ehdittävä.

Tarinassa on vähän Harry Salmenniemen tyylistä absurdiutta ja hämmentävyyttä, lukijan on välillä vaikea tietää ollaanko vielä realismin piirissä vai jossain ihan muualla. Pidin tästä epämääräisyydestä ja siitä, että asioita ei selitetty, ne vain tapahtuivat.

Kotimaa-lehden arviossa tulkittiin kirjan kuvaavan ilmastonmuutosta: muutokset ympärillämme tapahtuvat niin vaivihkaa, ettemme ymmärrä niiden vakavuutta vaan jatkamme matkaa kuten ennenkin. Hyvä tulkinta minusta, ja samalla tavalla voi ajatella myös sodasta, kun maailma ympärillämme militarisoituu koko ajan enemmän.

#kirjamastodon #kirjat #lukeminen #kirjafedi

Juhani Karilan Terapeuttini on ihmissusi on viihdyttävä, joskaan ei yllä kirjailijan aiemman Pienen hauen pyydystyksen tasolle. Päähenkilö Eve on ärsyttävä, enkä pidä hänen pingisharrastuksestakaan. Varsinkin kun se tuo esille hänen nurjan puolensa. Helsinkiä valloittavat vuorilta tulevat uusioasukkaat kirvoittavat satiirisia asenteita ja mustaa huumoria, josta pidin. Välillä jopa nauroin samalla kun puistelin päätä. Kannatti lukea tämä teos. #kirjamastodon #lukeminen

Juhani Karilan Terapeuttini on ihmissusi on viihdyttävä, joskaan ei yllä kirjailijan aiemman Pienen hauen pyydystyksen tasolle. Päähenkilö Eve on ärsyttävä, enkä pidä hänen pingisharrastuksestakaan. Varsinkin kun se tuo esille hänen nurjan puolensa. Helsinkiä valloittavat vuorilta tulevat uusioasukkaat kirvoittavat satiirisia asenteita ja mustaa huumoria, josta pidin. Välillä jopa nauroin samalla kun puistelin päätä. Kannatti lukea tämä teos. #kirjamastodon #lukeminen

Juhani Karilan Terapeuttini on ihmissusi on viihdyttävä, joskaan ei yllä kirjailijan aiemman Pienen hauen pyydystyksen tasolle. Päähenkilö Eve on ärsyttävä, enkä pidä hänen pingisharrastuksestakaan. Varsinkin kun se tuo esille hänen nurjan puolensa. Helsinkiä valloittavat vuorilta tulevat uusioasukkaat kirvoittavat satiirisia asenteita ja mustaa huumoria, josta pidin. Välillä jopa nauroin samalla kun puistelin päätä. Kannatti lukea tämä teos. #kirjamastodon #lukeminen

Juhani Karilan Terapeuttini on ihmissusi on viihdyttävä, joskaan ei yllä kirjailijan aiemman Pienen hauen pyydystyksen tasolle. Päähenkilö Eve on ärsyttävä, enkä pidä hänen pingisharrastuksestakaan. Varsinkin kun se tuo esille hänen nurjan puolensa. Helsinkiä valloittavat vuorilta tulevat uusioasukkaat kirvoittavat satiirisia asenteita ja mustaa huumoria, josta pidin. Välillä jopa nauroin samalla kun puistelin päätä. Kannatti lukea tämä teos. #kirjamastodon #lukeminen

Juhani Karilan Terapeuttini on ihmissusi on viihdyttävä, joskaan ei yllä kirjailijan aiemman Pienen hauen pyydystyksen tasolle. Päähenkilö Eve on ärsyttävä, enkä pidä hänen pingisharrastuksestakaan. Varsinkin kun se tuo esille hänen nurjan puolensa. Helsinkiä valloittavat vuorilta tulevat uusioasukkaat kirvoittavat satiirisia asenteita ja mustaa huumoria, josta pidin. Välillä jopa nauroin samalla kun puistelin päätä. Kannatti lukea tämä teos. #kirjamastodon #lukeminen