#lukeminen — Public Fediverse posts
Live and recent posts from across the Fediverse tagged #lukeminen, aggregated by home.social.
-
Luin Usvasyntyisen ensimmäisen kerran v. 2017, jolloin se julkaistiin nimellä Viimeinen valtakunta. Uusintaluvussa oli kirjailijan päivittämä ja tarkistama versio viime vuodelta. Käyn läpi aloitustrilogian muistin virkistykseksi, ennen kuin uppoudun kirjailijan Wax & Waynen ydintarinaan.
Pidin jo ensimmäisellä lukukerralla Usvasyntyisestä. Sandersonin luoma taikuus ja maailma ovat omaperäisiä ja inkvisiittorit karmeita. Tarina on vauhdikasta fantasiaa, jossa riittää juonenkäänteitä ja moninaisia henkilöhahmoja. Juoni on hyvä. Päähahmo, nuori Vin - katujen kasvatti, on kirjan heikoin lenkki. Ikänsä puolesta on ok olla naiivi, mutta hän liittyy taas siihen sankarijoukkoon, jotka ovat supereteviä. Sandersonin fantasia on kohtalaisen sovinnaista, ei grimdarkia. Seuraavaksi osa 2, Ylenemisen kaivo. #kirjamastodon #kirjafedi #fantasia #lukeminen
-
50 myyttiä tekoälystä ja datasta (toim. Marianne Mäkelin, Elisa Silvennoinen ja Kati Mäkitalo)
Vastapaino, 2025Alkukesästä Kirjastopäivillä ei niin yllättäen yksi pääteemoista oli tekoäly. Tätä käsittelevät alustukset olivat laadultaan aika vaihtelevia, mutta oman suosikkiesitykseni pitäjä vinkkasi oman sessionsa aikana tätä kirjaa. Muistaakseni naputtelin itselleni varauksen kirjaan heti katsomosta.
Oma suhtautumiseni tekoälyyn on etenkin generatiivisen tekoälyn yleistyttyä ollut lähtökohtaisesti kriittinen monestakin syystä, vaikka jossain määrin olen opetellut sitä työn puitteissa hyödyntämään. Toisaalta olen tiedostanut, etten lopulta tunne aihepiiriä kovin syvällisesti, vaikka minulla on halua ymmärtää ilmiötä etenkin muusta kuin kritiikittömän hypen näkökulmasta. Kirjan luettua sanoisin, että osuin aika hyvin juuri tämän kirjan kohderyhmään näistä lähtökohdista.
Nimensä mukaisesti tässä kirjassa lähestytään tekoälyä ja dataa erikseen ja yhdessä erilaisten, yleisessä keskustelussa esiintyvien väitteiden eli myyttien kautta. Näitä myyttejä ovat esimerkiksi
* Data on pilvessä
* Tekoäly toimii ilman ihmistä
* Tekoäly osaa, hallusinoi ja ajattelee kuin ihminen
* Tekoälysukupolvi ymmärtää tekoälyn
* Mitä enemmän dataa, sen parempi
* Tekoäly ei vaikuta elämääni, jos en käytä sitä
* Tekoäly korvaa ystävätJokaista myyttiä käsitellään 2-4 sivun verran, joskin usein peräkkäiset myytit käsittelevät samaa teemaa hieman eri näkökulmista. Samalla tekoälyä ja dataa käsitellään hyvin laajasti. Tekoäly ei typisty kirjassa tarkoittamaan vain generatiivista tekoälyä, vaan esiin nostetaan tekoäly teknologiana laajasti eri konteksteissa.
Kirjan suurimmat vahvuudet olivat hyvin yleistajuinen kirjoitustyyli yhdistettynä tutkittuun tietoon perustuvaa ja melko neutraaliin aiheen käsittelyyn. Tekoälystä ei puhuta ylistäen, mutta ei myöskään demonisoiden, vaan esiin nostetaan sekä sen negatiivisia että positiivisia vaikutuksia, sen käyttöön liittyviä riskejä ja toisaalta sen tuomia mahdollisuuksia useissa eri konteksteissa. Tämä laajensi omaa ajatteluani tekoälystä selvästi ja samalla vahvisti myös vahvisti näkemistäni etenkin tiettyjen tekoälyn muotojen ja käyttötapojen haitallisista vaikutuksista.
Nostan hattua kirjan toimittajille myös siitä, miten yhtenäinen kokonaisuus kirja oli. Kolmen toimittajan lisäksi kirjassa on mainittu ainakin toistakymmentä muuta asiantuntijaa ja tutkijaa, jotka ovat osallistuneet sen eri osioiden kirjoittamiseen. Tästä huolimatta kirjan äänensävy ja tyyli on niin johdonmukainen, että se olisi voinut olla myös yksittäisen tekijän kynästä.
Kaiken kaikkiaan tämä on kirja, joka monen kannattaisi lukea etenkin, jos ei itse ole syvällisesti perehtynyt tekoälyyn. Töissä olen tätä ehtinyt jo monelle kollegalle suositella.
-
Mun kirjaston varausjonossa olevista kirjoista vanhin on lisätty varauksiin joulukuussa 2021, eikä se varsinaisesti muodosta mun varausten jonoa siellä yksin. Jonosta saisi luettavaa mille tahansa yläkoulun luokalle, vähintään kirjan per oppilas.
En tiedä onko se ongelma. Vähän silti häiritsee.
-
Mun kirjaston varausjonossa olevista kirjoista vanhin on lisätty varauksiin joulukuussa 2021, eikä se varsinaisesti muodosta mun varausten jonoa siellä yksin. Jonosta saisi luettavaa mille tahansa yläkoulun luokalle, vähintään kirjan per oppilas.
En tiedä onko se ongelma. Vähän silti häiritsee.
-
Magdalena Hai: Kolmas sisar (Royaumen aikakirjat 1)
Olen täällä kirjafedissä nähnyt niin paljon kehuja Royaumen aikakirjojen viimeisestä osasta, että päätin itsekin kokeilla mitä sarjasta tykkään. Ja tykkäänhän minä ainakin ekan osan perusteella! Kiva että trilogia on nyt valmis niin voin lukea muutkin osat saman tien.
Kyseessä on nuortenkirja, mutta kyllä tällaista vauhdikasta fantasiaseikkailua lukee aikuinenkin aivan mielellään ja tarinaan uppoutuen. Teininä olisin varmaan ahminut koko kirjan kerralla, nykyään tunkee muu elämä harmittavasti väliin.
Kirjassa on noituutta, sielunsisaruutta, valtataisteluja, nuorta lempeä, hauskoja hahmoja ja mielenkiintoinen maailma. Lopputaistelu oli niin hieno ja liikuttava että luin sitä kyyneleet silmissä ja iho kananlihalla.
Sitten kohti kakkososaa!
-
Magdalena Hai: Kolmas sisar (Royaumen aikakirjat 1)
Olen täällä kirjafedissä nähnyt niin paljon kehuja Royaumen aikakirjojen viimeisestä osasta, että päätin itsekin kokeilla mitä sarjasta tykkään. Ja tykkäänhän minä ainakin ekan osan perusteella! Kiva että trilogia on nyt valmis niin voin lukea muutkin osat saman tien.
Kyseessä on nuortenkirja, mutta kyllä tällaista vauhdikasta fantasiaseikkailua lukee aikuinenkin aivan mielellään ja tarinaan uppoutuen. Teininä olisin varmaan ahminut koko kirjan kerralla, nykyään tunkee muu elämä harmittavasti väliin.
Kirjassa on noituutta, sielunsisaruutta, valtataisteluja, nuorta lempeä, hauskoja hahmoja ja mielenkiintoinen maailma. Lopputaistelu oli niin hieno ja liikuttava että luin sitä kyyneleet silmissä ja iho kananlihalla.
Sitten kohti kakkososaa!
-
En ole vähään aikaan kirjoittanut tänne kirjoista, vaikka oon lukenut tänä vuonna ihan poikkeuksellisen aktiivisesti. Mutta voisin koittaa muuttaa tätä. Yksi syy tänne liittymiselle aikoinaan kuitenkin oli, että halusin edelleen jakaa ajatuksia kirjoista jossain.
En rupea varmaan takautuvasti mistään kirjoittamaan (ellei joku viimeaikainen luettu jää mieleen kummittelemaan), mutta uusista kirjoista voisin kirjoittaa.
-
Hannan päivän ja naistenviikon kunniaksi tarjoilen teille näytteen lokakuussa ilmestyvästä Merenlaulajasta. Olkaatten hyvät!
#kirjoittaminen #lakertasarja #lukeminen
https://www.hannamorre.fi/l/lukunayte-merenlaulajasta-lakerta-2/
-
Hannan päivän ja naistenviikon kunniaksi tarjoilen teille näytteen lokakuussa ilmestyvästä Merenlaulajasta. Olkaatten hyvät!
#kirjoittaminen #lakertasarja #lukeminen
https://www.hannamorre.fi/l/lukunayte-merenlaulajasta-lakerta-2/
-
Marlen Haushofer: Seinä
(suomentanut Eila Pennanen)Nelikymppinen nainen on vierailulla Alpeilla tuttavapariskunnan metsästysmajalla. Isäntäväki lähtee illalla käymään läheisessä kylässä ja nainen jää mökille koiran kanssa. Aamulla pariskunta ei olekaan palannut, ja heitä etsimään lähtiessään nainen törmää läpinäkyvään seinään, joka eristää mökkilaakson muusta maailmasta. Seinän toisella puolella ihmiset ja eläimet ovat kuolleet. Sisäpuolella on vain nainen ja koira, myöhemmin seuraksi löytyy myös lehmä ja sitten kissa.
Nainen alkaa kirjoittaa tarinaansa muistiin oltuaan mökillä reilun kaksi vuotta, vaikka ei uskokaan että kukaan sitä koskaan lukee. Hän pyrkii kertomaan tapahtumat aikajärjestyksessä, mutta mainitsee välillä tulevia tapahtumia. Tästä syntyy tarinaan jännitettä, kun lukija osaa odottaa että jotain ikävää tai pahaa tulee tapahtumaan. Enimmäkseen nainen kuitenkin kuvaa päivittäisiä puuhiaan ja uurastusta eläinten ja itsensä hengissä pitämiseksi. Välillä hän pohtii mennyttä kaupunkielämäänsä eikä tunnu kaipaavan siitä mitään, ei edes lapsiaan (joiden hän olettaa kuolleen).
Pidin tästä kirjasta tosi paljon, erityisesti naisen ja eläinten suhteesta ja siitä, miten nainen koki tulevansa yhä enemmän osaksi luontoa. Vaikka kirja on dystopia ja siinä on ahdistavuuttakin, päällimmäisenä jää kuitenkin mieleen luontoyhteys ja pohdinnat siitä, mikä tekee elämästä merkityksellistä. Hienoa, että tästä klassikosta otettiin uusi painos ja se löytää uusia lukijoita (itsekin jonottelin tätä kirjastosta pienen ikuisuuden).
-
#Jännitys / #dekkari -kirjallisuuden kooste numero 6/2026. Tällä kertaa kahdeksalta eri kirjailijalta. Peter Jamesilta aloitin Roy Grace -sarjan. Menetteli, joten jatkan pikku hiljaa välipaloina. Louise Pennyn Gamache-sarjan käännös oli jo 14. kirja. Ihan kivoja ja synkkiäkin juonen käänteitä, mutta alan hieman kyllästymään. Seuraava kirja ilmestyy marraskuussa. Iliana Xanderin Rakkaudella, äiti yllätti positiivisesti. Kivan mutkainen tarina. John Ajvide Lindqvistin Tuleen tuomittu on Julia Malmros -sarjan kolmas osa. Juoni hyvä, hahmot edelleen karheita.
Karin Slaughteria olen lukenut joskus, mutta en muista mitään. Joten aloitin uudehkosta Särkyneet enkelit -kirjasta. Alku hyvä, raadollinen tarina, en pitänyt paljoa. Anthony Horowitzin Harakkamurhat oli kirjana paljon parempi kuin tv-sarjana. Nicole Tropen Kotiäiti oli jokseenkin mitäänsanomaton kirja. Miten tämä on päätynyt käännettäväksi. Harlan Coben tunnistan tv-sarjoista, joista osa on loistavia, osa vähemmän. Kadonneet on eka kirja häneltä.
#kirjamastodon #kirjafedi #lukeminen -
#Jännitys / #dekkari -kirjallisuuden kooste numero 6/2026. Tällä kertaa kahdeksalta eri kirjailijalta. Peter Jamesilta aloitin Roy Grace -sarjan. Menetteli, joten jatkan pikku hiljaa välipaloina. Louise Pennyn Gamache-sarjan käännös oli jo 14. kirja. Ihan kivoja ja synkkiäkin juonen käänteitä, mutta alan hieman kyllästymään. Seuraava kirja ilmestyy marraskuussa. Iliana Xanderin Rakkaudella, äiti yllätti positiivisesti. Kivan mutkainen tarina. John Ajvide Lindqvistin Tuleen tuomittu on Julia Malmros -sarjan kolmas osa. Juoni hyvä, hahmot edelleen karheita.
Karin Slaughteria olen lukenut joskus, mutta en muista mitään. Joten aloitin uudehkosta Särkyneet enkelit -kirjasta. Alku hyvä, raadollinen tarina, en pitänyt paljoa. Anthony Horowitzin Harakkamurhat oli kirjana paljon parempi kuin tv-sarjana. Nicole Tropen Kotiäiti oli jokseenkin mitäänsanomaton kirja. Miten tämä on päätynyt käännettäväksi. Harlan Coben tunnistan tv-sarjoista, joista osa on loistavia, osa vähemmän. Kadonneet on eka kirja häneltä.
#kirjamastodon #kirjafedi #lukeminen -
#Jännitys / #dekkari -kirjallisuuden kooste numero 6/2026. Tällä kertaa kahdeksalta eri kirjailijalta. Peter Jamesilta aloitin Roy Grace -sarjan. Menetteli, joten jatkan pikku hiljaa välipaloina. Louise Pennyn Gamache-sarjan käännös oli jo 14. kirja. Ihan kivoja ja synkkiäkin juonen käänteitä, mutta alan hieman kyllästymään. Seuraava kirja ilmestyy marraskuussa. Iliana Xanderin Rakkaudella, äiti yllätti positiivisesti. Kivan mutkainen tarina. John Ajvide Lindqvistin Tuleen tuomittu on Julia Malmros -sarjan kolmas osa. Juoni hyvä, hahmot edelleen karheita.
Karin Slaughteria olen lukenut joskus, mutta en muista mitään. Joten aloitin uudehkosta Särkyneet enkelit -kirjasta. Alku hyvä, raadollinen tarina, en pitänyt paljoa. Anthony Horowitzin Harakkamurhat oli kirjana paljon parempi kuin tv-sarjana. Nicole Tropen Kotiäiti oli jokseenkin mitäänsanomaton kirja. Miten tämä on päätynyt käännettäväksi. Harlan Coben tunnistan tv-sarjoista, joista osa on loistavia, osa vähemmän. Kadonneet on eka kirja häneltä.
#kirjamastodon #kirjafedi #lukeminen -
#Jännitys / #dekkari -kirjallisuuden kooste numero 6/2026. Tällä kertaa kahdeksalta eri kirjailijalta. Peter Jamesilta aloitin Roy Grace -sarjan. Menetteli, joten jatkan pikku hiljaa välipaloina. Louise Pennyn Gamache-sarjan käännös oli jo 14. kirja. Ihan kivoja ja synkkiäkin juonen käänteitä, mutta alan hieman kyllästymään. Seuraava kirja ilmestyy marraskuussa. Iliana Xanderin Rakkaudella, äiti yllätti positiivisesti. Kivan mutkainen tarina. John Ajvide Lindqvistin Tuleen tuomittu on Julia Malmros -sarjan kolmas osa. Juoni hyvä, hahmot edelleen karheita.
Karin Slaughteria olen lukenut joskus, mutta en muista mitään. Joten aloitin uudehkosta Särkyneet enkelit -kirjasta. Alku hyvä, raadollinen tarina, en pitänyt paljoa. Anthony Horowitzin Harakkamurhat oli kirjana paljon parempi kuin tv-sarjana. Nicole Tropen Kotiäiti oli jokseenkin mitäänsanomaton kirja. Miten tämä on päätynyt käännettäväksi. Harlan Coben tunnistan tv-sarjoista, joista osa on loistavia, osa vähemmän. Kadonneet on eka kirja häneltä.
#kirjamastodon #kirjafedi #lukeminen -
#Jännitys / #dekkari -kirjallisuuden kooste numero 6/2026. Tällä kertaa kahdeksalta eri kirjailijalta. Peter Jamesilta aloitin Roy Grace -sarjan. Menetteli, joten jatkan pikku hiljaa välipaloina. Louise Pennyn Gamache-sarjan käännös oli jo 14. kirja. Ihan kivoja ja synkkiäkin juonen käänteitä, mutta alan hieman kyllästymään. Seuraava kirja ilmestyy marraskuussa. Iliana Xanderin Rakkaudella, äiti yllätti positiivisesti. Kivan mutkainen tarina. John Ajvide Lindqvistin Tuleen tuomittu on Julia Malmros -sarjan kolmas osa. Juoni hyvä, hahmot edelleen karheita.
Karin Slaughteria olen lukenut joskus, mutta en muista mitään. Joten aloitin uudehkosta Särkyneet enkelit -kirjasta. Alku hyvä, raadollinen tarina, en pitänyt paljoa. Anthony Horowitzin Harakkamurhat oli kirjana paljon parempi kuin tv-sarjana. Nicole Tropen Kotiäiti oli jokseenkin mitäänsanomaton kirja. Miten tämä on päätynyt käännettäväksi. Harlan Coben tunnistan tv-sarjoista, joista osa on loistavia, osa vähemmän. Kadonneet on eka kirja häneltä.
#kirjamastodon #kirjafedi #lukeminen -
Kun luen noita sade- ja ukkosodotuksia/tapahtumia muualta Suomesta, niin tulee etäinen kaipaus niihin lapsuuden päiviin, kun satoi kaatamalla tai ainakin todella paljon useita päiviä peräkkäin. Silloin sitä kuunteli sateen ropinaa peltikattoon ja katsoi ikkunasta ulos vettyvää maisemaa ja palasi tyytyväisenä Viisikko tai Kolme etsivää (tai mitä nyt silloin lukikaan) -kirjan pariin. Kaipaan pitkiä sadepäiviä. #sade #lapsuus #lukeminen #nostalgia
-
Sain viime kuussa jotain Lukupiirin osalta vihdoin itsekin aikaiseksi eli luin kuukaudenkirjan eli Jaakobin huoneen. 🎉🎉
Lukukokemus oli aika aaltomainen. Väliin tykkäsin ja sitten taas en, joka johtui enimmäkseen siitä, että väliin olin tarinan suunnan suhteen ihan hyvin kartalla ja sitten taas väliin tipahdin kartan ulkopuolelle sen verran ryminällä, ettei reunaa näkynyt.
1/n
-
Sain viime kuussa jotain Lukupiirin osalta vihdoin itsekin aikaiseksi eli luin kuukaudenkirjan eli Jaakobin huoneen. 🎉🎉
Lukukokemus oli aika aaltomainen. Väliin tykkäsin ja sitten taas en, joka johtui enimmäkseen siitä, että väliin olin tarinan suunnan suhteen ihan hyvin kartalla ja sitten taas väliin tipahdin kartan ulkopuolelle sen verran ryminällä, ettei reunaa näkynyt.
1/n
-
Sain viime kuussa jotain Lukupiirin osalta vihdoin itsekin aikaiseksi eli luin kuukaudenkirjan eli Jaakobin huoneen. 🎉🎉
Lukukokemus oli aika aaltomainen. Väliin tykkäsin ja sitten taas en, joka johtui enimmäkseen siitä, että väliin olin tarinan suunnan suhteen ihan hyvin kartalla ja sitten taas väliin tipahdin kartan ulkopuolelle sen verran ryminällä, ettei reunaa näkynyt.
1/n
-
Sain viime kuussa jotain Lukupiirin osalta vihdoin itsekin aikaiseksi eli luin kuukaudenkirjan eli Jaakobin huoneen. 🎉🎉
Lukukokemus oli aika aaltomainen. Väliin tykkäsin ja sitten taas en, joka johtui enimmäkseen siitä, että väliin olin tarinan suunnan suhteen ihan hyvin kartalla ja sitten taas väliin tipahdin kartan ulkopuolelle sen verran ryminällä, ettei reunaa näkynyt.
1/n
-
Sain viime kuussa jotain Lukupiirin osalta vihdoin itsekin aikaiseksi eli luin kuukaudenkirjan eli Jaakobin huoneen. 🎉🎉
Lukukokemus oli aika aaltomainen. Väliin tykkäsin ja sitten taas en, joka johtui enimmäkseen siitä, että väliin olin tarinan suunnan suhteen ihan hyvin kartalla ja sitten taas väliin tipahdin kartan ulkopuolelle sen verran ryminällä, ettei reunaa näkynyt.
1/n
-
Yritän tässä lukea Wuthering Heightsia enkä ymmärrä kuinka tämä kirja on saavuttanut kulttistatuksen, koska tämä kieli on ihan tuskallista luettavaa. Varsinkin aina kun yksi palvelusväestä(?) avaa suunsa, niin menee ihan arvailuksi mitä hän sanoo, koska hänet on kirjoitettu puhumaan niin sankkaa murretta.
Ei tämä muutenkaan mitenkään sujuvasti ala ja oli minulle yllätys, että päähenkilöt eivät itse ole näkökulmahenkilöitä vaan koko juttu kerrotaan muiden kautta.
-
Yritän tässä lukea Wuthering Heightsia enkä ymmärrä kuinka tämä kirja on saavuttanut kulttistatuksen, koska tämä kieli on ihan tuskallista luettavaa. Varsinkin aina kun yksi palvelusväestä(?) avaa suunsa, niin menee ihan arvailuksi mitä hän sanoo, koska hänet on kirjoitettu puhumaan niin sankkaa murretta.
Ei tämä muutenkaan mitenkään sujuvasti ala ja oli minulle yllätys, että päähenkilöt eivät itse ole näkökulmahenkilöitä vaan koko juttu kerrotaan muiden kautta.
-
Uusin hankinta seinälle. Täytyyhän sitä kirjailijalla olla taulu, jossa on selitettynä maailman kirjoitussysteemit.
#kirja #uusikirja #lukeminen #spefi #scifi #fantasia #tieteisfantasia #indiekirja #romaani #kirjamastodon #kirjailijaelämää #kirjasarja #fantasiamaailma
-
Mikä lienee vikana, kun minä, ikäni ahkera lukija, en jaksa keskittyä kirjoihin. Jokin kumma levottomuus vallalla. Syyttäisikö somea? En taida ottaa tästä nyt paineita, mutta voisin kokeilla sitä, että ihan päättäen päätän asettua lukemaan vähintään puoleksi tunniksi. Kokemuksesta tiedän, että lukeminen rauhoittaa ❤️
#lukeminen -
Mikä lienee vikana, kun minä, ikäni ahkera lukija, en jaksa keskittyä kirjoihin. Jokin kumma levottomuus vallalla. Syyttäisikö somea? En taida ottaa tästä nyt paineita, mutta voisin kokeilla sitä, että ihan päättäen päätän asettua lukemaan vähintään puoleksi tunniksi. Kokemuksesta tiedän, että lukeminen rauhoittaa ❤️
#lukeminen -
Sanomalehtikritiikit ovat kirjailijalle nykyisin harvinaista herkkua. Siksi iloitsen suuresti Jari Olavi Hiltusen Satakunnan Kansaan kirjoittamasta arviosta. Koen, että kirjani on tullut huolellisesti kuulluksi ja nähdyksi.
"Terhi Rannelan ensimmäinen rikosromaani yhdistää osuvan ajankuvan, uskottavan tuntuisen naisetsivän ja klassisen murhamysteerin onnistuneeksi dekkarisarjan avaukseksi."
https://www.satakunnankansa.fi/kulttuuri/art-2000012138557.html
-
Sanomalehtikritiikit ovat kirjailijalle nykyisin harvinaista herkkua. Siksi iloitsen suuresti Jari Olavi Hiltusen Satakunnan Kansaan kirjoittamasta arviosta. Koen, että kirjani on tullut huolellisesti kuulluksi ja nähdyksi.
"Terhi Rannelan ensimmäinen rikosromaani yhdistää osuvan ajankuvan, uskottavan tuntuisen naisetsivän ja klassisen murhamysteerin onnistuneeksi dekkarisarjan avaukseksi."
https://www.satakunnankansa.fi/kulttuuri/art-2000012138557.html
-
John Ajvide Lindqvist on Julia Malmros-sarjan kolmannessa osassa ajanhermolla niin ruotsalaisen yhteiskunnan kahtiajakautumisen kuin tekoälyn osalta. Vaikka tarina oli pätevä, se tuntui hieman pitkitetyltä. Enkä ole niin varma, että jaksaisin lukea kovin montaa teosta perusruotsalaisten ja islamistien konfliktista. En tiedä vieläkö JAL aikoo jatkaa tätä jännitys/rikoskirjallisuussarjaa, siihen on kyllä edellytykset, ja luen kyllä jos näin käy. Kaipaan kuitenkin hänen kauhusisältöisiä kirjoja. Ne ovat omalaatuisia. #kirjamastodon #kirjafedi #lukeminen
-
Torstain murhakerho olisi pitänyt jättää neliosaiseksi. Ei tämä nyt huono ollut, mutta ei nyt mitenkään sarjan venyttämisenkään arvoinen.
#kirjafedi #kirjamastodon #kirjablogit #lukeminen
https://morrenkirjablogi.blogspot.com/2026/07/richard-osman-mahdoton-mammona-2025-2026.html
-
Iliana Xanderin Rakkaudella, äiti on pitkästä aikaa #dekkari / #jännitys -kategoriaan sijoittuva kirja, joka oikeasti napsahti positiivisen lukukokemuksen puolelle kokonaan. Siinä nuori nainen selvittelee kuuluisan kirjailijaäitinsä kuolemaa salaperäisten päiväkirjaviestien avulla. Tarinassa riittää juonen mutkaa ja vauhtia, mutta onneksi tiellä pysytään vakaasti. Luin tarinan putkeen. Toki epäuskottavuuttakin löytyy ja vähän stereotypiaakin, mutta ei haitaksi asti minun lukukokemukseeni. Tällaisia kesälukemisia saisi olla enemmänkin. #kirjamastodon #kirjafedi #lukeminen
-
Iliana Xanderin Rakkaudella, äiti on pitkästä aikaa #dekkari / #jännitys -kategoriaan sijoittuva kirja, joka oikeasti napsahti positiivisen lukukokemuksen puolelle kokonaan. Siinä nuori nainen selvittelee kuuluisan kirjailijaäitinsä kuolemaa salaperäisten päiväkirjaviestien avulla. Tarinassa riittää juonen mutkaa ja vauhtia, mutta onneksi tiellä pysytään vakaasti. Luin tarinan putkeen. Toki epäuskottavuuttakin löytyy ja vähän stereotypiaakin, mutta ei haitaksi asti minun lukukokemukseeni. Tällaisia kesälukemisia saisi olla enemmänkin. #kirjamastodon #kirjafedi #lukeminen
-
Iliana Xanderin Rakkaudella, äiti on pitkästä aikaa #dekkari / #jännitys -kategoriaan sijoittuva kirja, joka oikeasti napsahti positiivisen lukukokemuksen puolelle kokonaan. Siinä nuori nainen selvittelee kuuluisan kirjailijaäitinsä kuolemaa salaperäisten päiväkirjaviestien avulla. Tarinassa riittää juonen mutkaa ja vauhtia, mutta onneksi tiellä pysytään vakaasti. Luin tarinan putkeen. Toki epäuskottavuuttakin löytyy ja vähän stereotypiaakin, mutta ei haitaksi asti minun lukukokemukseeni. Tällaisia kesälukemisia saisi olla enemmänkin. #kirjamastodon #kirjafedi #lukeminen
-
Jee, tästä vuodesta tulee ehkä yhtä kirjaisa vuosi kuin edellisestä. Tähän mennessä oon lukenut 15 kirjaa, eli aika sama tahti kuin viime vuonnakin. Oon tästä iloinen, nää on olleet opiskeluvuosien jälkeen varmaankin runsaimpia lukuvuosia.
Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä. Jos vuodessa ehdin lukea keskimäärin 30 kirjaa, niin se jää väkisin vähemmäksi kuin se määrä, minkä verran julkaistaan uusia mielenkiintoisia kirjoja. Ja sitten on ne vanhat lukemattomat klassikot!
#kirjat #lukeminen -
Jee, tästä vuodesta tulee ehkä yhtä kirjaisa vuosi kuin edellisestä. Tähän mennessä oon lukenut 15 kirjaa, eli aika sama tahti kuin viime vuonnakin. Oon tästä iloinen, nää on olleet opiskeluvuosien jälkeen varmaankin runsaimpia lukuvuosia.
Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä. Jos vuodessa ehdin lukea keskimäärin 30 kirjaa, niin se jää väkisin vähemmäksi kuin se määrä, minkä verran julkaistaan uusia mielenkiintoisia kirjoja. Ja sitten on ne vanhat lukemattomat klassikot!
#kirjat #lukeminen -
Tuttu klassikkokirja nousi kärkeen, kun sadat vastasivat Ylen kyselyyn itkettävistä kirjoista
Suosituimpien itkettävien kirjojen listalle ylsi klassikoiden ja käännöskirjojen rinnalle myös muutama kotimainen nykykirja.
#Kirjallisuus #Kirjat #Itku #Internetkysely #Lukeminen #Kulttuuri
-
Tuttu klassikkokirja nousi kärkeen, kun sadat vastasivat Ylen kyselyyn itkettävistä kirjoista
Suosituimpien itkettävien kirjojen listalle ylsi klassikoiden ja käännöskirjojen rinnalle myös muutama kotimainen nykykirja.
#Kirjallisuus #Kirjat #Itku #Internetkysely #Lukeminen #Kulttuuri
-
Tässä Finnconia varten pakkaillessani huomasin, että mulla ei ole enää kuin 2 kpl Vastatuulen lohikäärmettä 😳 Otan ne mukaan myytäväksi, 15 e/kpl. Saa myös varata etukäteen!
Sama varausmahdollisuus pätee Maankutsujaan, joita on runsaammin Osuuskumman myyntipöydässä, mutta ei niitä määrättömästi ole mukana. Varaamalla varmistat omasi ☝️
EDIT: Molemmat lohikäärmeet varattu!!
-
Tuli vastaan tämmöinen Kirjaviisas. Onko kukaan jäsen? Oletko tyytyväinen?
Kirjaviisas - Viisaasti valitut kirjat, joka kuukausi
https://kirjaviisas.fi/ -
Tuli vastaan tämmöinen Kirjaviisas. Onko kukaan jäsen? Oletko tyytyväinen?
Kirjaviisas - Viisaasti valitut kirjat, joka kuukausi
https://kirjaviisas.fi/ -
Anu Kaaja: Siluetinleikkaaja
Romaanissa on kolme sisäkkäistä tarinaa: 1980-luvulla julkaistu julma lastenkirja Siluetinleikkaaja ja sen jatko-osa Varjokaupunki, nykymaailmassamme elänyt kirjallisuudentutkija Lucia, joka tutki kyseisiä kirjoja, ja Romahduksen jälkeisessä ajassa mystisellä saarella asuva nimetön kertoja, joka puolestaan tutkii Luciaa. Saarelle tulee ihmisiä (joskus myös eläimiä) salaperäisen verhon läpi. Lucia on aikoinaan paennut Romahdusta ja päätynyt saarelle mukanaan muutamia kirjoja sekä kissa Hekate.
Kirja käsittelee julmuutta ja pahuutta, etenkin lapsiin kohdistuvaa ja lapsien toisiinsa kohdistamaa, mutta se ei silti ole liian synkkä tai rankka vaan myös satumainen ja kaunis. Kaajan tapaan mukana on myös huumoria.
Jos P. Wellsin lastenkirjat olisivat oikeasti olemassa, haluaisin ehdottomasti lukea ne! Ne tosin tuntuivat enemmän kauhu- kuin lastenkirjoilta. Minulle tuli kirjojen Maisemasta (jossa lapset kulkivat) mieleen John Ajvide Lindqvistin Platserna-trilogia, jossa joko toisen tai kolmannen (en muista kumman) kirjan paikka on jonkinlainen valtava nurmikenttä, jossa liikkuu kummia olioita ja johon välillä ilmestyy sumuseinä.
Vahva suositus varsinkin spefin, kauhun ja kissojen ystäville!
-
Anu Kaaja: Siluetinleikkaaja
Romaanissa on kolme sisäkkäistä tarinaa: 1980-luvulla julkaistu julma lastenkirja Siluetinleikkaaja ja sen jatko-osa Varjokaupunki, nykymaailmassamme elänyt kirjallisuudentutkija Lucia, joka tutki kyseisiä kirjoja, ja Romahduksen jälkeisessä ajassa mystisellä saarella asuva nimetön kertoja, joka puolestaan tutkii Luciaa. Saarelle tulee ihmisiä (joskus myös eläimiä) salaperäisen verhon läpi. Lucia on aikoinaan paennut Romahdusta ja päätynyt saarelle mukanaan muutamia kirjoja sekä kissa Hekate.
Kirja käsittelee julmuutta ja pahuutta, etenkin lapsiin kohdistuvaa ja lapsien toisiinsa kohdistamaa, mutta se ei silti ole liian synkkä tai rankka vaan myös satumainen ja kaunis. Kaajan tapaan mukana on myös huumoria.
Jos P. Wellsin lastenkirjat olisivat oikeasti olemassa, haluaisin ehdottomasti lukea ne! Ne tosin tuntuivat enemmän kauhu- kuin lastenkirjoilta. Minulle tuli kirjojen Maisemasta (jossa lapset kulkivat) mieleen John Ajvide Lindqvistin Platserna-trilogia, jossa joko toisen tai kolmannen (en muista kumman) kirjan paikka on jonkinlainen valtava nurmikenttä, jossa liikkuu kummia olioita ja johon välillä ilmestyy sumuseinä.
Vahva suositus varsinkin spefin, kauhun ja kissojen ystäville!
-
John Wiswellin Sinusta teen pesäni on kirja, jonka päähenkilö ei ole ihminen, eikä mikään muukaan selkeästi määritelty otus. Shesheshen on ihmisen näkökulmasta hirviö, joka surmaa ihmisiä. Otus käyttää niin elävien olentojen ruumiita kuin esineitäkin luodakseen itselleen kehon. Shesheshenin kehoon liittyy paljon kehokauhua, kuvaus mässäilee paikoin epämiellyttävyyksillä.
Hirviön omasta näkökulmasta olemassa olo on jotain muuta. Se haluaa lisääntyä ja rakastuu. Se haluaa ymmärtää rakkautensa kohdetta. Kaikessaan kuvaavassa kauheudessaan, teos on kaunis. Se antaa luvan olla sellainen kuin on, tuntea tarpeita ja olla vaativa, tulla hyväksytyksi kuin lapsi äidilleen. Rakkauskin on pelottavaa. Ymmärrän hyvin miksi kirja on voittanut Nebula- ja Locus-palkinnot ja oli viime vuonna Hugo-palkintoehdokas. Siinä on jotain enemmän kuin vain tarina. #kirjamastodon #kirjafedi #lukeminen #fantasia #kauhu #romantiikka
-
John Wiswellin Sinusta teen pesäni on kirja, jonka päähenkilö ei ole ihminen, eikä mikään muukaan selkeästi määritelty otus. Shesheshen on ihmisen näkökulmasta hirviö, joka surmaa ihmisiä. Otus käyttää niin elävien olentojen ruumiita kuin esineitäkin luodakseen itselleen kehon. Shesheshenin kehoon liittyy paljon kehokauhua, kuvaus mässäilee paikoin epämiellyttävyyksillä.
Hirviön omasta näkökulmasta olemassa olo on jotain muuta. Se haluaa lisääntyä ja rakastuu. Se haluaa ymmärtää rakkautensa kohdetta. Kaikessaan kuvaavassa kauheudessaan, teos on kaunis. Se antaa luvan olla sellainen kuin on, tuntea tarpeita ja olla vaativa, tulla hyväksytyksi kuin lapsi äidilleen. Rakkauskin on pelottavaa. Ymmärrän hyvin miksi kirja on voittanut Nebula- ja Locus-palkinnot ja oli viime vuonna Hugo-palkintoehdokas. Siinä on jotain enemmän kuin vain tarina. #kirjamastodon #kirjafedi #lukeminen #fantasia #kauhu #romantiikka
-
John Wiswellin Sinusta teen pesäni on kirja, jonka päähenkilö ei ole ihminen, eikä mikään muukaan selkeästi määritelty otus. Shesheshen on ihmisen näkökulmasta hirviö, joka surmaa ihmisiä. Otus käyttää niin elävien olentojen ruumiita kuin esineitäkin luodakseen itselleen kehon. Shesheshenin kehoon liittyy paljon kehokauhua, kuvaus mässäilee paikoin epämiellyttävyyksillä.
Hirviön omasta näkökulmasta olemassa olo on jotain muuta. Se haluaa lisääntyä ja rakastuu. Se haluaa ymmärtää rakkautensa kohdetta. Kaikessaan kuvaavassa kauheudessaan, teos on kaunis. Se antaa luvan olla sellainen kuin on, tuntea tarpeita ja olla vaativa, tulla hyväksytyksi kuin lapsi äidilleen. Rakkauskin on pelottavaa. Ymmärrän hyvin miksi kirja on voittanut Nebula- ja Locus-palkinnot ja oli viime vuonna Hugo-palkintoehdokas. Siinä on jotain enemmän kuin vain tarina. #kirjamastodon #kirjafedi #lukeminen #fantasia #kauhu #romantiikka
-
John Wiswellin Sinusta teen pesäni on kirja, jonka päähenkilö ei ole ihminen, eikä mikään muukaan selkeästi määritelty otus. Shesheshen on ihmisen näkökulmasta hirviö, joka surmaa ihmisiä. Otus käyttää niin elävien olentojen ruumiita kuin esineitäkin luodakseen itselleen kehon. Shesheshenin kehoon liittyy paljon kehokauhua, kuvaus mässäilee paikoin epämiellyttävyyksillä.
Hirviön omasta näkökulmasta olemassa olo on jotain muuta. Se haluaa lisääntyä ja rakastuu. Se haluaa ymmärtää rakkautensa kohdetta. Kaikessaan kuvaavassa kauheudessaan, teos on kaunis. Se antaa luvan olla sellainen kuin on, tuntea tarpeita ja olla vaativa, tulla hyväksytyksi kuin lapsi äidilleen. Rakkauskin on pelottavaa. Ymmärrän hyvin miksi kirja on voittanut Nebula- ja Locus-palkinnot ja oli viime vuonna Hugo-palkintoehdokas. Siinä on jotain enemmän kuin vain tarina. #kirjamastodon #kirjafedi #lukeminen #fantasia #kauhu #romantiikka
-
John Wiswellin Sinusta teen pesäni on kirja, jonka päähenkilö ei ole ihminen, eikä mikään muukaan selkeästi määritelty otus. Shesheshen on ihmisen näkökulmasta hirviö, joka surmaa ihmisiä. Otus käyttää niin elävien olentojen ruumiita kuin esineitäkin luodakseen itselleen kehon. Shesheshenin kehoon liittyy paljon kehokauhua, kuvaus mässäilee paikoin epämiellyttävyyksillä.
Hirviön omasta näkökulmasta olemassa olo on jotain muuta. Se haluaa lisääntyä ja rakastuu. Se haluaa ymmärtää rakkautensa kohdetta. Kaikessaan kuvaavassa kauheudessaan, teos on kaunis. Se antaa luvan olla sellainen kuin on, tuntea tarpeita ja olla vaativa, tulla hyväksytyksi kuin lapsi äidilleen. Rakkauskin on pelottavaa. Ymmärrän hyvin miksi kirja on voittanut Nebula- ja Locus-palkinnot ja oli viime vuonna Hugo-palkintoehdokas. Siinä on jotain enemmän kuin vain tarina. #kirjamastodon #kirjafedi #lukeminen #fantasia #kauhu #romantiikka
-
Olivia Laing: Ruumiin rajat - kirja vapaudesta (Teos 2025, suomentanut Sirje Niitepõld))
Laing on kasvanut sateenkaariperheessä ja hän identifioituu muunsukupuoliseksi. Ruumiin rajoissa hän kirjoittaa sairaudesta, seksuaalisuudesta, feminismistä, rasismin vastaisesta liikkeestä, vankiloista ja sateenkaari-ihmisistä. Ei ehkä ”kevyttä kesälukemista”, mutta missään kohden lukeminen ei tuntunut pakkopullalta. Laingilla on taito poimia olennaisia asioita ja hän käyttää kieltä elävästi. Vaikutelma on yhtä aikaa raskas ja kevyt. Hänellä on myös hallussa hurja määrä tietoa lähihistoriasta, kuvataiteesta, kirjallisuudesta ja musiikista.
Minua kiinnostaa ruumiillisuus ja etenkin ruumiin rajallisuus - mielen tasolla sitä voi mitä tahansa, mutta fyysinen ruumis maadoittaa ja pakottaa pysähtymään. Fyysinen keho on se, jonka perusteella ihmisiä lokeroidaan vapautta rajoittaviin häkkeihin: naisiksi, miehiksi, mustiksi, valkoisiksi, homoiksi, heteroiksi. Ruumista ei pääse pakoon, vaikka sen voi ajoittain unohtaa tai peittää. Sairaus saavuttaa älyköistä älyköimmänkin lopulta. Freudilla oli kivulias leukasyöpä, jota hoidettiin lukuisilla leikkauksilla. Susan Sontag sairasti useita syöpiä ja kävi läpi aggressiivisia hoitoja, joiden sivuvaikutuksena puhkesi parantumaton verisyöpä.Tuskallisista kokeellisista hoidoista huolimatta hän kuoli 71-vuotiaana.
Läpi kirjan kulkee Wilhelm Reichin, itävaltalaisen psykoanalyytikon ja Freudin oppilaan, elämäntarina. Reich riitautui oppi-isänsä kanssa ja pettyi siihen, ettei psykoanalyytikkojen yhdistys ottanut kielteistä kantaa kansallissosialismiin. Reich näki hyvin selvästi, miten köyhyys, sairaudet ja yhteiskunnan valtarakenteet vaikuttavat yksilössä, kaikki ei ole vain vanhempien aikaansaannosta. Reich itse pettyi, kyynistyi ja eristäytyi muista ihmisistä nähtyään Hitlerin valtaannousun. Loppuikänsä hän eli USA:ssa, odotti avaruusolentojen hyökkäystä ja rakensi orgonilaatikoita (laatikon kuva: https://www.researchgate.net/figure/Orgone-box-Psychiatrist-Wilhelm-Reich-declared-the-existence-of-a-universal-healing-and_fig1_337983185 )
Tiesitkö, että Kate Bush laulaa Cloudburstin-kappaleessa juuri näistä laatikoista ja Reichin autiomaahan rakentamasta ”orgonienergian laboratoriosta”?
Laing kirjoittaa tunteneensa yhdessä elämänvaiheessa itsensä vapaaksi vain New Yorkin Joe’s Pubissa kuunnellessaan Justin Vivian Bondia, transsukupuolista kabareelaulajaa ja näyttelijää. Moni esitys huipentui Nina Simonen ”22th century” -kappaleeseen. Tässä se https://youtu.be/51knn40GCII?is=9afM8KKbCDlFzWsN
Ostan vähän kirjoja, mutta tämän taidan hankkia kotihyllyyn.
-
Olivia Laing: Ruumiin rajat - kirja vapaudesta (Teos 2025, suomentanut Sirje Niitepõld))
Laing on kasvanut sateenkaariperheessä ja hän identifioituu muunsukupuoliseksi. Ruumiin rajoissa hän kirjoittaa sairaudesta, seksuaalisuudesta, feminismistä, rasismin vastaisesta liikkeestä, vankiloista ja sateenkaari-ihmisistä. Ei ehkä ”kevyttä kesälukemista”, mutta missään kohden lukeminen ei tuntunut pakkopullalta. Laingilla on taito poimia olennaisia asioita ja hän käyttää kieltä elävästi. Vaikutelma on yhtä aikaa raskas ja kevyt. Hänellä on myös hallussa hurja määrä tietoa lähihistoriasta, kuvataiteesta, kirjallisuudesta ja musiikista.
Minua kiinnostaa ruumiillisuus ja etenkin ruumiin rajallisuus - mielen tasolla sitä voi mitä tahansa, mutta fyysinen ruumis maadoittaa ja pakottaa pysähtymään. Fyysinen keho on se, jonka perusteella ihmisiä lokeroidaan vapautta rajoittaviin häkkeihin: naisiksi, miehiksi, mustiksi, valkoisiksi, homoiksi, heteroiksi. Ruumista ei pääse pakoon, vaikka sen voi ajoittain unohtaa tai peittää. Sairaus saavuttaa älyköistä älyköimmänkin lopulta. Freudilla oli kivulias leukasyöpä, jota hoidettiin lukuisilla leikkauksilla. Susan Sontag sairasti useita syöpiä ja kävi läpi aggressiivisia hoitoja, joiden sivuvaikutuksena puhkesi parantumaton verisyöpä.Tuskallisista kokeellisista hoidoista huolimatta hän kuoli 71-vuotiaana.
Läpi kirjan kulkee Wilhelm Reichin, itävaltalaisen psykoanalyytikon ja Freudin oppilaan, elämäntarina. Reich riitautui oppi-isänsä kanssa ja pettyi siihen, ettei psykoanalyytikkojen yhdistys ottanut kielteistä kantaa kansallissosialismiin. Reich näki hyvin selvästi, miten köyhyys, sairaudet ja yhteiskunnan valtarakenteet vaikuttavat yksilössä, kaikki ei ole vain vanhempien aikaansaannosta. Reich itse pettyi, kyynistyi ja eristäytyi muista ihmisistä nähtyään Hitlerin valtaannousun. Loppuikänsä hän eli USA:ssa, odotti avaruusolentojen hyökkäystä ja rakensi orgonilaatikoita (laatikon kuva: https://www.researchgate.net/figure/Orgone-box-Psychiatrist-Wilhelm-Reich-declared-the-existence-of-a-universal-healing-and_fig1_337983185 )
Tiesitkö, että Kate Bush laulaa Cloudburstin-kappaleessa juuri näistä laatikoista ja Reichin autiomaahan rakentamasta ”orgonienergian laboratoriosta”?
Laing kirjoittaa tunteneensa yhdessä elämänvaiheessa itsensä vapaaksi vain New Yorkin Joe’s Pubissa kuunnellessaan Justin Vivian Bondia, transsukupuolista kabareelaulajaa ja näyttelijää. Moni esitys huipentui Nina Simonen ”22th century” -kappaleeseen. Tässä se https://youtu.be/51knn40GCII?is=9afM8KKbCDlFzWsN
Ostan vähän kirjoja, mutta tämän taidan hankkia kotihyllyyn.
-
Olivia Laing: Ruumiin rajat - kirja vapaudesta (Teos 2025, suomentanut Sirje Niitepõld))
Laing on kasvanut sateenkaariperheessä ja hän identifioituu muunsukupuoliseksi. Ruumiin rajoissa hän kirjoittaa sairaudesta, seksuaalisuudesta, feminismistä, rasismin vastaisesta liikkeestä, vankiloista ja sateenkaari-ihmisistä. Ei ehkä ”kevyttä kesälukemista”, mutta missään kohden lukeminen ei tuntunut pakkopullalta. Laingilla on taito poimia olennaisia asioita ja hän käyttää kieltä elävästi. Vaikutelma on yhtä aikaa raskas ja kevyt. Hänellä on myös hallussa hurja määrä tietoa lähihistoriasta, kuvataiteesta, kirjallisuudesta ja musiikista.
Minua kiinnostaa ruumiillisuus ja etenkin ruumiin rajallisuus - mielen tasolla sitä voi mitä tahansa, mutta fyysinen ruumis maadoittaa ja pakottaa pysähtymään. Fyysinen keho on se, jonka perusteella ihmisiä lokeroidaan vapautta rajoittaviin häkkeihin: naisiksi, miehiksi, mustiksi, valkoisiksi, homoiksi, heteroiksi. Ruumista ei pääse pakoon, vaikka sen voi ajoittain unohtaa tai peittää. Sairaus saavuttaa älyköistä älyköimmänkin lopulta. Freudilla oli kivulias leukasyöpä, jota hoidettiin lukuisilla leikkauksilla. Susan Sontag sairasti useita syöpiä ja kävi läpi aggressiivisia hoitoja, joiden sivuvaikutuksena puhkesi parantumaton verisyöpä.Tuskallisista kokeellisista hoidoista huolimatta hän kuoli 71-vuotiaana.
Läpi kirjan kulkee Wilhelm Reichin, itävaltalaisen psykoanalyytikon ja Freudin oppilaan, elämäntarina. Reich riitautui oppi-isänsä kanssa ja pettyi siihen, ettei psykoanalyytikkojen yhdistys ottanut kielteistä kantaa kansallissosialismiin. Reich näki hyvin selvästi, miten köyhyys, sairaudet ja yhteiskunnan valtarakenteet vaikuttavat yksilössä, kaikki ei ole vain vanhempien aikaansaannosta. Reich itse pettyi, kyynistyi ja eristäytyi muista ihmisistä nähtyään Hitlerin valtaannousun. Loppuikänsä hän eli USA:ssa, odotti avaruusolentojen hyökkäystä ja rakensi orgonilaatikoita (laatikon kuva: https://www.researchgate.net/figure/Orgone-box-Psychiatrist-Wilhelm-Reich-declared-the-existence-of-a-universal-healing-and_fig1_337983185 )
Tiesitkö, että Kate Bush laulaa Cloudburstin-kappaleessa juuri näistä laatikoista ja Reichin autiomaahan rakentamasta ”orgonienergian laboratoriosta”?
Laing kirjoittaa tunteneensa yhdessä elämänvaiheessa itsensä vapaaksi vain New Yorkin Joe’s Pubissa kuunnellessaan Justin Vivian Bondia, transsukupuolista kabareelaulajaa ja näyttelijää. Moni esitys huipentui Nina Simonen ”22th century” -kappaleeseen. Tässä se https://youtu.be/51knn40GCII?is=9afM8KKbCDlFzWsN
Ostan vähän kirjoja, mutta tämän taidan hankkia kotihyllyyn.