Olen huomannut, että kirjaston tädin ja sedänkin kanssa pysyy paremmin väleissä, jos muistaa edes joskus palauttaa jotakin. Näköjään niin on myös Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa:
https://yle.fi/a/74-20251937
Omista alan kokemuksista on mieleen jäänyt etenkin muinainen tilanne Helsingin yliopiston kirjastossa – nykyään vissiin puhutaan Kansalliskirjastosta:
Minulla oli tekeillä pro gradu vähän esoteerisesta aiheesta, ja osa tarvitsemastani kirjallisuudesta löytyi vain yksin kappalein Helsingin Unioninkadun varren syvimmän varastokellarin perimmäisestä takanurkasta. Kysyin, voisiko laina-ajan määritellä vähän pitemmäksi, ettei tarvitsisi toiselta paikkakunnalta joka kuukausi erikseen matkustaa uusimaan.
– Kuulepas, näistä teoksista ei tässä maassa ole kukaan muu kiinnostunut kuin sinä. Palauta, kun et enää tarvitse. Jos vastoin odotuksia joku muukin haluaisi nähdä ne, me ilmoitamme.
Eipä halunnut kukaan muu. Palautin sitten aikanani. Oikeastaan pitäisikin käydä katsomassa kortistosta tai jostain, onko tässä välillä 40 vuoden aikana ollut yhtään toista lainaajaa. 🤔
+ + + +
Jos en ole tullut liian monesti maininneeksi, niin mielestäni Suomessa on hyvät kirjastosysteemit, yleinen ja tieteellinen. Ne ovat tyynesti kestäneet jopa minua.
Nimim. ”Tulin juuri ostaneeksi lihakaupasta kaksi sorsaa, mutta sitten huomasin, että enhän minä osaa niille mitään tehdä – tämmöisiä ovat, mikä neuvoksi?”
#Kirjasto #Kirjastot #Kirjastotyö #Kansalliskirjasto #HelsinginYliopisto