Suomessa oli oma sotaväki keisariajan lopulla − ei tsaarin ajan, koska Suomella ei tsaaria ollut, vaan oli keisari ja suuriruhtinas.
Laki vuodelta 1878 määritteli miesten yleisen asevelvollisuuden. Kohtalo määräytyi kutsunnoissa: kuka kelpasi, kuka sai lykkäystä, kuka hylättiin, ja sitten arvannoston perusteella joko vakinaiseen väkeen (1−3 vuotta koulupohjasta riippuen) tai reservikomppaniaan (90 päivää kolmen kesän mittaan).
Yleisten kirjastojen digiaineistoista olen löytänyt Joensuun kutsuntatoimiston kutsuntakuulutuksen vuodelta 1898 (https://digi.kirjastot.fi/items/show/132399). Mielenkiintoisinta siinä on minusta se, että useimmiten näkyvät myös ammatit ja syntyperä.
Maanviljelijöitä, renkejä tai työmiehiä pääasiassa oltiin, sitten enempi harvakseltaan muitakin. Isännimet kirjattiin: tietysti Karlssoneja ja Svenssoneja on täytynyt olla aikaisemminkin, mutta luullakseni venäläistyylinen hallintotapa kuitenkin näkyy nyt selvästi Kallenpojissa, Sakarinpojissa, Woldemarinpojissa jne. Toisenlainen elämän lähtökohta paljastuu sitten esimerkiksi Eeva-Liisanpojan, Maria-Riitanpojan tai Stiinanpojan kohdalla.
Katsotaanpa esimerkiksi otetta 11. kutsunta-alueen Joensuun arpa-alueen luettelosta. Kaupunkipaikassa ammattivalikoima oli poikkeuksellinen.
#Suomi #SuomenHistoria #Historia #Asevelvollisuus #AsevelvollisuusSuomessa