#lukuvuoksi2025 — Public Fediverse posts
Live and recent posts from across the Fediverse tagged #lukuvuoksi2025, aggregated by home.social.
-
#lukuvuoksi2025, kirja nro 10: Diana Wynne Jones, Liikkuva linna.
Nyt pitäisi varmaankin katsoa leffa uudestaan ennenkuin sanoo mitään, mutta minulla on sellainen muistikuva, että nämä eivät nyt kovin lähellä ole toisiaan. Kirja on monisyisempi.
Näin aikuislukijana toivoin, että Sophien iästä olisi otettu vielä enemmän irti ja taikataituruudesta myös. Mutta hieno kirja kaikinpuolin, olen iloinen, että luin.
Alun alkujaan teos on ilmestynyt 1986. Ajan kuluminen näkyy ehkä eniten parisuhde- ja seurustelukäsityksissä, mutta ei pidä antaa sen häiritä.
-
Tämä hirmuisen hyvä. Kiitos Jessi Jokelainen!
Eli just sain loppuun #lukuvuoksi2025 kirjan nro 9, joka on kansanedustaja Jessi Jokelaisen sarjispamfletti Femokratia
46 vuoden kokemuksella tyttöydestä ja naiseudesta sanon huh, ei ihme, että välillä vituttaa.
Itse olen viime päivät miettinyt kympintyttöyttä. Jokelainen ei aihetta mainitse, mutta luulen, että saattaisimme olla samaa mieltä seuraavasta ajatuksesta: Kympintyttö pitää määritellä säälittäväksi pingottajaksi ja suorittajaksi, koska päämäärätietoisesta ja asioita haluavasta tytöstä tulee päämäärätietoinen ja asioita haluava nainen, ja sellaiset on vaarallisia.
Voi miten hyvää lukeminen teki minulle just nyt. Minua myös luultiin tänään huomattavasti nuoremmaksi kuin olen. Ensin meinasin korjata, sitten päätin, että antaapa olla. Huvitti vähän sellainen tytöttelyasenne. En useinkaan kohtaa sitä enää, no koska olen kohta vittu viiskyt ja muuttumassa näkymättömäksi (?!?). Lukekaa kaikki Femokratia, jooko?
Seuraavaksi tämä lähtee lukuun mun ipanoille eli ihmekolmosille eli pojilleni. Ja puolisolle, joka on mies.
-
Tämä hirmuisen hyvä. Kiitos Jessi Jokelainen!
Eli just sain loppuun #lukuvuoksi2025 kirjan nro 9, joka on kansanedustaja Jessi Jokelaisen sarjispamfletti Femokratia
46 vuoden kokemuksella tyttöydestä ja naiseudesta sanon huh, ei ihme, että välillä vituttaa.
Itse olen viime päivät miettinyt kympintyttöyttä. Jokelainen ei aihetta mainitse, mutta luulen, että saattaisimme olla samaa mieltä seuraavasta ajatuksesta: Kympintyttö pitää määritellä säälittäväksi pingottajaksi ja suorittajaksi, koska päämäärätietoisesta ja asioita haluavasta tytöstä tulee päämäärätietoinen ja asioita haluava nainen, ja sellaiset on vaarallisia.
Voi miten hyvää lukeminen teki minulle just nyt. Minua myös luultiin tänään huomattavasti nuoremmaksi kuin olen. Ensin meinasin korjata, sitten päätin, että antaapa olla. Huvitti vähän sellainen tytöttelyasenne. En useinkaan kohtaa sitä enää, no koska olen kohta vittu viiskyt ja muuttumassa näkymättömäksi (?!?). Lukekaa kaikki Femokratia, jooko?
Seuraavaksi tämä lähtee lukuun mun ipanoille eli ihmekolmosille eli pojilleni. Ja puolisolle, joka on mies.
-
Tämä hirmuisen hyvä. Kiitos Jessi Jokelainen!
Eli just sain loppuun #lukuvuoksi2025 kirjan nro 9, joka on kansanedustaja Jessi Jokelaisen sarjispamfletti Femokratia
46 vuoden kokemuksella tyttöydestä ja naiseudesta sanon huh, ei ihme, että välillä vituttaa.
Itse olen viime päivät miettinyt kympintyttöyttä. Jokelainen ei aihetta mainitse, mutta luulen, että saattaisimme olla samaa mieltä seuraavasta ajatuksesta: Kympintyttö pitää määritellä säälittäväksi pingottajaksi ja suorittajaksi, koska päämäärätietoisesta ja asioita haluavasta tytöstä tulee päämäärätietoinen ja asioita haluava nainen, ja sellaiset on vaarallisia.
Voi miten hyvää lukeminen teki minulle just nyt. Minua myös luultiin tänään huomattavasti nuoremmaksi kuin olen. Ensin meinasin korjata, sitten päätin, että antaapa olla. Huvitti vähän sellainen tytöttelyasenne. En useinkaan kohtaa sitä enää, no koska olen kohta vittu viiskyt ja muuttumassa näkymättömäksi (?!?). Lukekaa kaikki Femokratia, jooko?
Seuraavaksi tämä lähtee lukuun mun ipanoille eli ihmekolmosille eli pojilleni. Ja puolisolle, joka on mies.
-
Tämä hirmuisen hyvä. Kiitos Jessi Jokelainen!
Eli just sain loppuun #lukuvuoksi2025 kirjan nro 9, joka on kansanedustaja Jessi Jokelaisen sarjispamfletti Femokratia
46 vuoden kokemuksella tyttöydestä ja naiseudesta sanon huh, ei ihme, että välillä vituttaa.
Itse olen viime päivät miettinyt kympintyttöyttä. Jokelainen ei aihetta mainitse, mutta luulen, että saattaisimme olla samaa mieltä seuraavasta ajatuksesta: Kympintyttö pitää määritellä säälittäväksi pingottajaksi ja suorittajaksi, koska päämäärätietoisesta ja asioita haluavasta tytöstä tulee päämäärätietoinen ja asioita haluava nainen, ja sellaiset on vaarallisia.
Voi miten hyvää lukeminen teki minulle just nyt. Minua myös luultiin tänään huomattavasti nuoremmaksi kuin olen. Ensin meinasin korjata, sitten päätin, että antaapa olla. Huvitti vähän sellainen tytöttelyasenne. En useinkaan kohtaa sitä enää, no koska olen kohta vittu viiskyt ja muuttumassa näkymättömäksi (?!?). Lukekaa kaikki Femokratia, jooko?
Seuraavaksi tämä lähtee lukuun mun ipanoille eli ihmekolmosille eli pojilleni. Ja puolisolle, joka on mies.
-
Tämä hirmuisen hyvä. Kiitos Jessi Jokelainen!
Eli just sain loppuun #lukuvuoksi2025 kirjan nro 9, joka on kansanedustaja Jessi Jokelaisen sarjispamfletti Femokratia
46 vuoden kokemuksella tyttöydestä ja naiseudesta sanon huh, ei ihme, että välillä vituttaa.
Itse olen viime päivät miettinyt kympintyttöyttä. Jokelainen ei aihetta mainitse, mutta luulen, että saattaisimme olla samaa mieltä seuraavasta ajatuksesta: Kympintyttö pitää määritellä säälittäväksi pingottajaksi ja suorittajaksi, koska päämäärätietoisesta ja asioita haluavasta tytöstä tulee päämäärätietoinen ja asioita haluava nainen, ja sellaiset on vaarallisia.
Voi miten hyvää lukeminen teki minulle just nyt. Minua myös luultiin tänään huomattavasti nuoremmaksi kuin olen. Ensin meinasin korjata, sitten päätin, että antaapa olla. Huvitti vähän sellainen tytöttelyasenne. En useinkaan kohtaa sitä enää, no koska olen kohta vittu viiskyt ja muuttumassa näkymättömäksi (?!?). Lukekaa kaikki Femokratia, jooko?
Seuraavaksi tämä lähtee lukuun mun ipanoille eli ihmekolmosille eli pojilleni. Ja puolisolle, joka on mies.
-
Vuoden 2025 viisi ensimmäistä kirjaa.
Luen paljon (mahdollisesti? oletettavasti? ehkä? mitä on paljon?!!), mutta en ole koskaan pitänyt lukupäiväkirjaa. #lukuvuoksi2025 on ensimmäinen yritykseni. Kirjailijana lukeminen kuuluu toimenkuvaan, mutta tykkään kyllä lukemisesta muutenkin. Kuuntelen myös paljon äänikirjoja ja suoratoisto on tavallaan palauttanut minut ahmimisikään.
En ole kirjabloggari, en halua arvioida tai arvottaa, käytän kaikenlaista kirjallisuutta. Tai no, elämäkertojen kohdalla minulla on aukko sivistyksessä.
Kirjaan ylös ajatuksia lukemistani ja kuuntelemistani. Juttelen myös erittäin mielelläni kirjoista! Aloitin ajatusten muistiinlaittamisen instassa ja siirsin sen kuudennen kirjan kohdalla mastodonin puolelle. Tässä postauksessa on viiden ensimmäisen kirjan herättämät ajatukset. En malttanut olla editoimatta ja lisäilemättä. Vähän. Jätän kuvat pois, kun ei niillä ole tässä alustassa niin paljoa väliä.
1/2025 Hanna Kuuselan Syytös, aivan todella hieno teos. Meni tunteisiin ja kehoon. Muutaman kerran hörähdin, yhden kerran liikutuin kyyneliin. Rakastan yliopistoa ja sivistystä. Tunnistan Syytöksen tuskan epädemokratisoitumisesta ja sivistyksen rapautumisesta. Olin muuten yliopistossa töissä jo silloin, kun uusi palkkausjärjestelmä tuli. Olen myös uupunut ja masentunut yliopistohommissa. Olen ensimmäisen polven akateeminen ja enimmäkseen etätyötä tekevänä koen, että yliopisto on täällä meillä(kin) nykyään.
Ja lisäksi tuli mieleen, että Debytantti on sukua Syytökselle. Ehkä sisarpuoli tai pikkuserkku. Aineksissa on eroa, mutta pohjalla lienee syvä rakkaus yliopistoa kohtaan sekä toivon ja epätoivon loppumaton tanssi.
Kollega kysyi Debytantin luettuaan, onko minulla huonoja kokemuksia yliopistosta. On, mutta ei tästä nykyisestä, jossa moni asia on lopulta aika hyvin.2/2025 Becky Chambersin Veisu luonnonkoneille (suom. Kaisa Ranta). Kuuntelin juuri ilmestyneen kirjan neuloessa ja ruokaa laittaessa. Onneksi tällaisia teoksia tehdään. Pieni, viisas, riemastuttava kirja, joka saa miettimään tarkoituksia.
"Se ei ole kädestä pitämisen tarkoitus, eihän?" se kysyi nolostuneena, sillä se tiesi jo vastauksen.
Odotan kovasti kirjan paria.3/2025 oli Katariina Harteelan Pakastaa, ei pakasta. Kirja kertoo perheellistymisajatuksista ja -päätöksistä, kun biologia on tulossa vastaan. Kai tämä romaani on, vaikka kuuntelin kuin tarinallista dokkaria. Eksoottinenkin omasta näkökulmasta, kun oma elämä on mennyt ihan toisin.
4/2025 Rosa Meriläisen Sano vaan - Urheamman tilan periaatteet. No, minähän olen nössö ja vässykkä, konsensushakuinen sovittelija, eli tämä kirja on kirjoitettu juuri minulle. Rohkeaksi on väitetty monta kertaa, mutta en kyllä ole. Urheampi tila ei ole sama kuin turvallisempi tila, mutta samaan keskusteluun ne liittyvät. Ei minusta teräväkielistä esitaistelijaa kirjan ansiosta tullut, mutta ehkä änkyttelen ajatuksiani jatkossa esiin ilman liiallista etukäteiskritiikkiä ja -sensuuria. #mitätekisimeriläinen
5/2025 on Asko Jaakonahon romaani Kulta-aura. Aloitin tämän jo syksyllä ja olen pitänyt välissä pitkiäkin taukoja. Tämä on siis hyvä kirja, mutta päähenkilö on niin vaivalloinen, että lukeminen vei aikaa. Kulta-auran päähenkilö on Sigurd Wettenhovi-Aspa, kauniisti sanoen elämäntaiteilija. Kaiken aina itselleen parhain päin selittävän miehen elämän naiset nousivat minulle päähenkilöä innostavammiksi. Kuka esimerkiksi on Palaga? Mistä hän tuli Sigurdiin elämään ja miksi hän pysyi? Janosin tietää lisää Divina Paillardista.
Kirjoittajana Kulta-aura sai miettimään montaakin asiaa, esimerkiksi epärehellistä kertojaa. Tai siis kertojaa, joka itse uskoo itseään. Ja joo googlettelin yksityiskohtia pitkin matkaa.#kirjamastodon #hannakuusela #syytös #katariinaharteela #pakastaaeipakasta #BeckyChambers #veisuluonnonkoneille #kaisaranta #rosameriläinen #urheammantilanperiaatteet #askojaakonaho #kultaaura #lukeminen
Muoks: typoja siistitty!
-
#lukuvuoksi2025 jatkuu. 7/2025 on Diana Wynne Jonesin Kyylän kyydissä (suom. Anna-Maija Viitanen).
Ihana seikkailu ja aikamatka omaan lapsuuteen. Jos luin kirjan heti sen suomennoksen ilmestyttyä kotikunnan kirjastoon, olin ehkä 11 tai 12.
Kyylän kyydissä on kirja sisaruudesta. Esikoisena, jolla on kolme nuorempaa sisarusta (yksi nykyään ikuisesti 38v), tiedän asiasta jotain. Se on myös kirja elämänhallinnan mahdottomuudesta, eikö vaan?
Muistin viemärit, muistin turbaanin ja kuoropojat, muistin Fifin. En muistanut kirjailijan ammatille irvailemista, en Shinea, en avaruusalusten piirtelyä. En todellakaan muistanut Fifin tarinan kaarta.
Keho muisti, miten totisen taianomaisesti suhtauduin kirjoihin silloin, ehkä noin kolmekymmentäviisi vuotta sitten. Tunsin ne. Parhaat luetut menevät edelleen kehoon.
#kirjamastodon #lukeminen #dianawynnejones #kyylänkyydissä
muoks: suomentaja lisätty
-
Pikkusiskollani oli lukupiirissään lapsuuden ja nuoruuden tärkeiden kirjojen kerta. Hän muisti taidelukioajaltaan Vigdís Grímsdóttirin Z - rakkaustarinan. Aikoinaan, siskon innostamana minäkin luin Z:n ja tykkäsin kovasti. Aloin sitten eilen illalla lukea kirjaa uudestaan. Ja on kuulkaa aika jännää lukea hetero-Arnthrùdurin kummastelua sisarensa rakastumisesta naiseen. Lukiessa mietin vain, että todellako tarvitsimme kaunokirjallista käsikynkkätalutusta seksuaalivähemmistöjen rakkauselämään vielä ysärin lopussa. Jossakin asioissa maailma on kehittynyt paljon vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana (haluan toiveikkaasti ajatella näin). Palannen aiheeseen myöhemmin useamman kerran, koska kirjaa riittää vielä moneksi iltayöksi.