#ajatuksenvirtaa — Public Fediverse posts

Ajatuksen virtaa.

Siitä on jo muutama vuosi aikaa, kun lähdin Facebookista kokonaan ja nyt keskitalvella Instagramista.

Sen jälkeen en ole kuullut kenestäkään mitään. Yhtään mitään. Vaikka olen ollut tekemisissä näiden ihmisten kanssa yli 10 vuotta. Aivan kuin niitä yhteisöjä ei ole koskaan ollutkaan olemassa.

Jälkeenpäin ajateltuna se oli keinotekoinen tapa olla osa yhteisöä. Todellisuudessa mitään yhteisöä ei ollut. Sellainen tunne minulle jäi jälkeenpäin. Oikeastaan se oli vain virtuaaliyhteisöeloa.

On jotenkin hämmentävää, että yhteisö on olemassa vain yhdellä tai kahdella alustalla. Olipa kyseessä harrastus tai järjestöhommat. Vaikka alunperin liittyi ihan muita reittejä näihin yhteisöihin.

Tarkennus loppuun. Tiedän, että on yhteisöjä, jotka eivät elä keinotekoisesti Facebookin/IG avulla. En nyt tarkoita näitä. Tarkoitan yhteisöjä jotka elävät vain Facebookissa ja/tai Instagramissa.

#yhteisot #SocialMedia #some #AjatuksenVirtaa

En ole kuunnellut yhtä ainuttakaan Erika Vikmanin biisiä, enkä myöskään tiedä mitä tarkoittaa Ich Komme ja miten kokoomus siihen liittyy. :meowlaugh:

Mutta ei hätää. Aion edelleen pysyä omassa vaaleanpunaisessa, pehmoisessa tynnyrissä ja nauttia vaniljakerrosmämmistä ja latte macchiatosta. :blobcatcoffee:

#AjatuksenVirtaa #ruoka #kahvi #UMK25 #ErikaVikman #musiikki

Nyt aloin miettii tätä #valkoinenkeppi asiaa et miksi näkövammaiset eivät käytä keppiä, kuin vasta silloin kun on ihan pakko eli silloin kun tilanne on oikeasti tosi haastava. Vaikka siitä kepistä olisi ollut valtavan paljon apua, jos olisi ottanut käyttöön jo paljon aiemmin. Lähinnä henkinen ja fyysinen kuorma pienenis, pelko liikkumisen yhteydessä pienenisi. Liikkuminen olisi varmempaa ja turvallisempaa niin itselleen kuin muillekin.

#AjatuksenVirtaa #näkövammainen #sokea #kuulonäkövammainen #blind #VisualImpairment #deafblind

Vanhempani viettivät Hopeahääpäiväänsä eilen, paljon onnea heille! Isälläni on usein täysin samoja mielipiteitä kuin itselläni ja muutenkin ajatusmaailmamme ja kiinnostuksen kohteemme kohtaavat hyvin monessa asiassa. Tänä yönä tuli sattumalta irkissäkin sama aihe puheeksi, joten päätin nyt sitten kirjoittaa ajatuksiani ylös näin aamutuimaan. Isäni kirjoitti eilen blogissaan seuraavasti:

Pakko todeta, että en oikein ymmärrä nykyistä ajattelua, jonka mukaan halutaan ensin ”tutustua toiseen kunnolla” ennen kuin ”sitoudutaan”. Mikä on pointti siinä, että ”tutustumisen” aikana harrastetaan seksiä ja eletään leikkiavioliitossa sitoutuneina jopa vuosia?

Olen samaa mieltä. Olen avioliittoon uskova mies, enkä ymmärrä yhtään niitä ketkä eivät usko naimisiinmenolla olevan mitään virkaa. Olen törmännyt sellaisiin ihmisiin, ketkä ajattelevat että avioliittoa ei tarvitse, sillä voihan ”kaksi ihmistä rakastaa toistaan ilmankin”. ”Ei meidän tarvitse todistella rakkauttamme sormuksella”. En ymmärrä moniakaan tällaisia periaatteita. Itse kannan sormusta ylpeänä, sillä se nimenomaan on todiste siitä että kuulun Veeralle. Vielä käsittämättömämpää on se että miten jotkut hankkivat lapsia eivätkä ole juridisesti toisilleen sukua. En ymmärrä isäni tavoin itsekään tuota pointtia. Mutta koska näin aamusta ajatuskulku ei nyt kulje, enkä ole täydessä perusteluvalmiudessa, en jatka tästä aiheesta paljoa enempää.

Avioliitossa mies ja nainen lupaa olla toisilleen uskollisia, kunnes kuolema erottaa. Eikä tämänkään tarvitse olla kirjaimellista, kuka sanoo että kuolemakaan erottaa.

Me seurustelimme 2 kuukautta, jonka jälkeen pidimme kihlajaiset ja siitä 3 kuukautta hääkellot jo kumisi. Hopeahääpäivän saavuttamiseksi ei siis tarvita pitkiä alkututustumisia. Olemme vastakohtia lähes kaikissa asioissa, joten ei tarvitse olla ”samanlainenkaan”, jotta voi voittaa hopeisen hääpokaalin elämänsä palkintokaappiin. On meillä jotain yhteistäkin.

Seurustelin itse Veeran kanssa yhteensä noin kahdeksan kuukautta. Viiden kuukauden jälkeen menimme kihloihin ja siitä kolmen kuukauden päästä naimisiin. Kahdeksassa kuukaudessa ehdittiin tehdä jo niin paljon yhteisiä suunnitelmia ja ehdin niin paljon varmistua siitä että tämä ihminen on elämänkumppanini. Sen vain tiesi ja tiedän yhä. Rakastan tuota naista niin käsittämättömän paljon.

Mummoni isän puolelta kertoi että hän tiesi ensimmäisenä päivänä menevänsä papan kanssa naimisiin. Hän itseasiassa taisi sanoakin että he menivät ensimmäisien kunnon treffiensä jälkeen naimisiin, jolloin virallista seurusteluaikaa oli vain muutama päivä. Tosin he olivat muistaakseni asuneet samassa kylässä lapsesta ja tunteneet toisensa pitkään, mutta silti. Ja onnellinen avioliitto kesti kymmeniä vuosia papan kuolemaan asti.

Olkoon tämä lyhyt kannanotto asiaan. Uskon rakkauteen ja avioliittoon, enkä anna minkään tai kenenkään pilata sitä. Jos aika kuluu tosiaan niin huomaamattomasti kuin vanhat ukot väittävät, mekin vietetään joku iloinen päivä Hopeahääpäivää.

https://www.rollemaa.fi/kun-hopeinen-paiva-koittaa/

#ajatuksenVirtaa #avioliitto #elämä #ihmissuhteet #kannanotot #mielipiteet #seurustelu