Mitäs täkäläiset ihmiset tuumii omista kiintymyssuhteistaan ja niiden vaikutuksesta aikuisuudessa?
Tunnista tunnesiteet ei näytä kirjalta, että jonka haluaisi lukea, ja jos on allerginen parisuhdekeskeiselle tunnepuheelle, niin joutuu lukiessa nieleskelemään. Mutta jos pääsee sen yli, että tässä ei käsitellä ystäviä kiintymyssuhteita (ja pystyy korvaamaan sanan kumppani sanalla läheinen), niin kyllö tämä kannattaa lukea.
Amir Levine ja Rachel Heller käsittelevät teoksessaan Tunnista tunnesiteet: luo kestävä rakkaussuhde aikuisena (suom. Kia Kujala) erityisesti turvattomia kiintymyssuhteita ja sitä, miten aikuisena voi muodostaa turvallisen kiintymyssuhteen. Omaan makuuni tässä romantisoitiin parisuhteen merkitystä ihan liikaa - minusta samat vuorovaikutusjutut pätevät ystävyyssuhteisiin, ja kuten jossain on hyvin todettukin, (nuoruuden) ystävyyssuhteet ovat usein malli sille, mitä parisuhteeltakin odotetaan.
Ristiriitaisesti kiintyneenä tunnistin itseni kirjasta täysin. Olen oppikirjatapaus: haluan läheisyyttä mutta pelkään hylkäämistä, en luota ja ajattelen toista liikaa. Kun toinen vetäytyy, olen entistä enemmän tekemisissä tai lakkaan yhteydenpidon ajatuksella "ottakoon yhteyttä sitten kun kelpaan". Kiinnyn yleensä välttelevästi kiintyneisiin ja sitten pahastun, kun he eivät osaakaan tarjota minulle riittävästi läheisyyttä vaan ahdistuvat siitä, että haluan nähdä ja jutella yhtenään. Tämä toistuu kaikissa ihmissuhteissani!
Levine ja Heller puhuvat turvattomasti kiintyneistä lempeästi: ei siis tule olo, että olisin täysin pihalla. Kiintymyssuhdetyyleissä on vahvuutensa: minä tiedän, että tarvitsen ihmisiä, ja osasn näyttää läheisyyttä. Levine ja Heller suorastaan jankkaavat, että ristiriitaisen ja välttelevän ei pitäisi muodostaa ihmissuhdetta, siitä tulee liian vaikeaa. Se oli vähän masentavaa, mutta lopussa annetaan kyllä vinkkejä vuorovaikutuksen korjaamiseen. Otan itselleni talteen vinkin siitä, että kun haluaisin protestoida (siis esim. jättää vuorostani vastaamatta), niin silloin pitääkin kertoa omista tarpeista läheisille suoraan.
Pidin teoksen esimerkkikertomuksista ja erityisen paljon kokoavista taulukoista.
