home.social

#kansalaisvaikuttaminen — Public Fediverse posts

Live and recent posts from across the Fediverse tagged #kansalaisvaikuttaminen, aggregated by home.social.

  1. #politiikka #puoluepolitiikka #yhteiskunta #kansalaisvaikuttaminen #demokratia #diktatuuri #yhteisöllisyys #sosiaalisuus
    Politiikka on kaikessa ja kaikki on poliiittista.

    Ihminen on laumaeläin. Ihmislaumoilla on paljon tehtäviä

    Jokainen lauma tarvitsee säännöt. Ihmislauma inhimilliset, joissa säädetään mielellään positiivisia säädöksiä lisääntymiseen liittyen, lapsiin, nuoriin, terveydenhuoltoon ja kaikkeen, vaikka mihin yhteiskunnan infran eri osa-alueisiin.

    Demokratia tarjoaa kaikille mahdollisuuden olla vaikuttamassa yhteiskuntaan.

    Edustuksellisena demokratia myös tarjoaa mahdollisuuden olla vaikuttamatta. Mutta kannattaako jättäytyä ihan ummikoksi ja vältellä ikäväksi kokemaansa uutisointia keskittyen vain omaan itseensä, harrastuksiinsa?

    Itse olen jo alta 4v harmitellut sanomalehteä selaillessani etten osaa lukea.
    Kun isosisko meni kouluun, opin 4v lukemisen jalon taidon. Naapurissa oltiin huvittuneita kun menin sinne ja testasivat osaanko todella lukea. Sana oli kiirinyt että se pikku räpätäti paasaa jo politiikkaa. Lykkäsivät tekstiä eteen ja minä lukea posmotin.

    Koulussa oli vähän hankaluuksia ta-vaa-mi-sen kanssa kun minulla oli niin kiire. Lukea posmotin suoraa miettimättä alkuun kirjoittamista. Sen opin paremmin koulussa kun alkuun vain luin, ahmin tietoa.

    Mä en tiedä johtuuko siitä että luin etupäässä sanomalehtiä ja isän demarilehteä? Mikä lie mutta kipinä yhteiskunnallisiin asioihin syttyi jo niin nuorena että 14v riemuitsin kun alkoi ilmestyä nuortenlehti Stump ja aloin etsiä tietoa hippiliikkeestä ja väkisinkin löytyi paljon muutakin ideologista.

    Toki koulussakin oli kansalaistaitoa oppianeena kansalaiskoulussa, jossa teineille opetettiin miten yhteiskunta toimii..

    Taidan olla ainoa silloiselta luokaltani joka "hurahti". Samoin naapurustosta omakotitalotaajamasta missä tunsin melkein kaikki suht koht samaa ikäpovea olevat.

    Kaksi veljestä kohtasin myöhemmin ketkä asuivat samalla alueella, joista oli myös sukeutunut vasemmistolaisia.

    Valtaosa tuntemistani ihmisistä ei keskustele politiikasta. Heidän puoluepoliittinen äänestäjän roolinsa on usein oman viitekehyksensä, lapsuusperheensä, sukunsa, myöhemmin puolisonsa ja hänen sukunsa muovaama ja elämän sisältö pyöriikin paljolti parisuhteessa, lapsissa, töissä käynnissä ja jos ryhtyvät yrittäjiksi, siinä käännytään usein oikealle.

    Jopa parturikampaaja voi kuvitella olevansa parempaa väkeä ja äänestää kokoomusta vaikka ei seurasi politiikkaa.

    Eihän oikeistolaisuutta, konservatiivisuutta, yksilökeskeisyyttä, egoismia, (josta sitten hivuttaudutaan narsismiin ja ollaan muka vaan ihan normaaleita ja tavallisia), mielletä edes poliittiseksi valinnaksi, vaikka narsistit kontrollifriikkeinä kyttäävät muita, haukkuvat, yrittävät saada yliotteen ja määräysvallan ja ahneina kaikki rahat ja kaiken vallan.

    Hierarkian huipulle pyrkyröi egoisti.
    Myös vasemmalta.
    Proletariaatin diktatuuri on myös tapa nousta narsistisesti valtaan kontrolloimaan muita ja valtahan sokaisee, raha sokaisee, nälkä kasvaa syödessä.

    Paljon olen lukenut uutsia elämäni aikana ja jonkinverran filosofioitakin. Platon haaveili vapaasta yhteiskunnasta. Mies..

    Politiikkahan on usein miehisen vapauden korostamista ja naisia on tuupattu pois silmistä keittiöön, pyykkäämään, siivoamaan, hoitamaan lapset..

    Minä olin 21v ja vapautunut jo nuorena kokemastani lähisuhdehelvetistä erityisen konservatiiviseksi osoittautuneen kumppanin ikeestä ja luojan kiitos sain vain yhden lapsen.

    Taapero lastensituimeen ja kohti kokousta tai jotain luentotilaisuutta.

    Eipä niissä ollut lastenhoitoa järjestetty. Muistan yhä ~50v takaa kun Kari Rydman luennoi biodiversitiitistä yms ja hermostui kun taaperoni tepasteli edestakaisin kopistellen. Otin muksulta kengät pois jalasta ja koitin saada keskittymään mukaan ottamiini virikkeisiin.

    Ei ollut helppo totaali yh:na, autottomana, raskasta tehdastyötä tekevänä kun piti yksin hoitaa koko hushollikin, mutta jokin intohimon palorinnassa poltti ja ehdin vaikka minne.

    Ehkä se oli sitten autistisuuttani. Kun jokin kiinnostaa niin se kiinnostaa täysillä. Sitten käännetään kivet ja kannotkin. Mikään ei pysäytä.

    Elämään ilmestyi mies. Omituista että kohtasin sen politiikassa siltä puolelta missä paasattiin tasa-arvosta ja yht´äkkiä olnkin parisuhteessa joka muistutti jotain raamatullista kauhusuhdetta.

    Olin menossa 2v kurssille Kiljavalle ja mies yritti estää. Lapseni vein tuttavaperheelle hoitoon kun en uskaltanut jättää kumppanille joka vastusteli lähtöäni. Ja minähän menin! *ttu, minuahan ei yks jätkä enää estänyt. Olin jotain 25v.

    Valtaosa ihmisistä työpaikoilla ja naapurustoissa ollut hällävälistejä. Olen asunut monilla paikkaunnilla, muuttanut yli 30 kertaa. Työpaikat on vaihtuneet vähintään yhtä monta kertaa silppuduuneissa. Olen vähän opiskellutkin. Sirola-opistossa 2v kun politiikka todellakin kiinnosti.
    Yritin myös jatkokouluttautua ammatillisesti, menin ~30v Käsi- ja taideteolliseen jossa valtaosa luokkalaisista oli teinejä.. *apua*

    Rehtori pyysi kerran kansliaan, ihmettelin mistä kyse? Halusi keskustella siitä että olin joka lailla ylivertainen ja osaava verrattuna kaikkiin muihn opiskelijoihin, kysyi miksi en ryhdy yrittäjäksi.

    Millä rahalla? 🤔

    Minua sitten pyydettiin paikallisen kunnan laitavasemmalta palkolliseksi ja jätin koulun. (Enhän minä edes oppinut siellä juurikaan mitään..)

    Politiikassa kiinnostuin enemmän ympäristökysymyksistä ja lisäksi taas autistisuuteni teki tenää ryhmätyöntekijänä. Sosiaalista ahdistusta jne. ~3v ja jätin toiminnan palkollisena.

    Ei se kuitenkaan sammuttanut kiinnostustani.

    Ehkä se on meidän autisminkirjolla olevien kohtalo ettei meistä tule poliittisestikkaan hällävälistejä?
    Varsinkin hfa porukan.
    Lähtökohdista, varallisuudesta, yhteiskunnallisesta asemasta riippuen sitten eri puolueisiin ja järjestöihin.
    Jostakuista on tullut vannoutuneita sovinistejakin, yhden asian meihiä. Mutta ei taida olla hfa:sta enää kyse siinä.

    Puoluepoliittisissa valinnoissahan empatiakyky näyttelee isoa osaa.
    Nythän on tutkittu että nuorten miesten ja naisten välille on syntynyt railo. Miehet konservatiivisempia ja naiset liberaalimpia.

    Ja minä se vaan olen kiinnostunut politiikasta. Aamulla ensimmäisenä herättyäni avaan läppärin ja alan lukea uutisia.
    Eläkkeellä on vihdoin aikaa seurata niitä vaikka koko päivä ja katsella A-studioita ja eduskunnan kyselytunteja..

    Ei rasita minua sillä se on intohimoni.

    Harmittaa ihan *tusti että neurologsesti tyypilliset joilla ei ole sosiaalista ahdistusta yms valtaavat kakki ne poliittiset duunipaikat mistä tienaa. Eikä ne edes kuuntele mitä ruohonjuuritasolla sanotaan. Eivät ehdikkään koska lentävät tuulispäänä palverista toiseen, valikunnasta toiseen ja yrittävät elää lisäksi yksityiselämäänsäkkin.

    Somen menetin.
    Naamakirjan jossa on kaikki.

    Täällä mä nyt nurkassa piipitän ja moni katsoo halveksien mitä tuo itsestään selittää koko ajan.. Joopjoo..

    Mutta korvaamaton ei taida olla minäkään.. Hautausmaathan on täynnä korvaamattomia sinne päätyvät ajallaan intohimoisimmatkin autisminkirjolla olevat yhden asian ajajat/harrastajat.

    Jotkut jättävät jälkeensä paljon kirjoja, filosofiaa, kulttuuria.. ja sitten kulttuurievoluution aallot huuhtovat niitä sinne tänne.

    Onneksi nykyään tytötkin osaa jo paljolti lukea ja kirjoittaa, tehdä politiikkaa..

  2. Radio Kalevan Kukamitähäh?!-ohjelman viimeisin jakso on nyt ulkona podcastina ja videona. Minun aiheeni oli (taas) tuo barrikadiasia, eli kansalaisvaikuttaminen nykymaailmassa. Mietin sitä ilahduttavaa uutista, että Bulgariassa nuoret nousivat osoittamaan mieltään kaduille ja korruptoitunut hallitus pakotettiin eroamaan. Eli onnistuisiko meillä? Tai miten muuten voi vaikuttaa?

    kaleva.fi/barrikadit-vasyneet-

    #kansalaisvaikuttaminen #radio #podcast #radiokaleva #yhteiskunta

  3. @tero'n tuutista (masto.ai/@tero/112149641096199) nosti mieleen kansalaistoiminnan ja organisaatioiden toiminnan erot.

    Lukioaikanani oli todellinen pelko, että lukiomme olisi lakkautettu. Siitä oli puhuttuu on ja off vuosien ellei vuosikymmenen ajan. Perussyyt: syrjässä, pitkä matka Rovaniemen keskustasta, liian vähän opiskelijoita (eli hintalappu per opiskelija oli liian suuri) jne.

    Kun olin lukiossa, niin paikallinen kirjastonhoitaja kutsui koolle tilaisuuden, jossa keskusteltiin lukion tulevaisuudesta ja siitä, että se pitäisi säilyttää. Siellä erityisesti kannustettiin nuoria itse vaikuttamaan ja keräämään adressia lukion puolesta kaupunginvaltuustoon.

    Silloinen rehtori tuki toimintaa, joskin näkymättömästi. Hän ei ollut julkisesti ottanut kantaa lukion säilyttämiseen. Toki opettajat olivat toivoneet, että lukio säilyisi. Meidän lukioon tultiin oikeastaan silloin, kun muualle ei päästy.

    Kerättiin siis nimiä ja kirjoitettiin myös puhe valtuustoon, jonka kävin pitämässä. Olin liikkeellä itsekkäistä syistä: olin muistaakseni toisen vuoden opiskelija, joten halusin käydä kouluni loppuun ilman, että tarvitsee kulkea 25 kilometrin päähän keskustan lukioon.

    Silloin lukio sai jatkaa. Siitä järjestettiin valtuustossa jopa äänestys, kun aiemmin se oli ollut osa säästölistaa.

    Lukio on sittemmin lakkautettu ja sen tilalla on nykyään uusi päiväkoti.

    Kun lakkauttamisesta alettiin puhua jälleen valmistumiseni jälkeen, niin sain kuulla, että lukion uusi rehtori nousi aika näkyvästikin puolustamaan lukiota ja sen olemassa oloa. Voisi sanoa, että rehtori oli varsin tunnettu kaupungin tasolla jämäkästä otteesta ja hän pystyi niin sanotusti jyrähtämään koulujensa asioista.

    En vähättele tai arvosta yhtään vähempää, että hän puolusti lukiota. Sittemmin on tullut mietittyä, että onko tällainen yhden virkahenkilön näkyvä vastustus ollut omiaan ajamaan lukio todella lakkautuksen tielle. Sen sijaan, että opiskelijat itse olisivat nousseet uudelleen vastustamaan lukion lakkauttamista, niin saattoiko lakkautus henkilöityä yhden rehtorin taakse?

    Hänellä oli eittämättä myös sellainen auktoriteetti, että en ihmettele, jos opiskelijat olisivat myös ajatelleet, että "asia on nyt hänen käsissään, ei kannata tai ole tarvetta itse lähteä mukaan." Tämä on toki kaikki arvailua, koska en ollut tuolloin tekemisissä opiskelijoiden tai rehtorinkaan kanssa.

    Loppujen lopuksi lakkautus oli varmasti useamman eri asian summa, mutta välillä mietin, että voivatko organisaatiot passivoittaa henkilöitä, joiden etuja ne ovat luotu ajamaan. Organisaatioiden pitäisi pystyä herkällä korvalla kuulemaan, mitä kansalaiset ajattelevat ja luoda enemmän matalan kynnyksen tilaisuuksia osallistua toimintaan, mutta myös tuoda esille omia asioitaan.

    Tämä on tasapainottelua, jota mietin omissa töissänikin.

    Ajan kuluessa arvostukseni kansalaisaktivismia kohtaan on noussut. Haluaisin, että useampi nuori näkisi, että omaan ympäristöönsä voi vaikuttaa.

    #kansalaisvaikuttaminen #organisaatiot #kansalaisaktivismi #lukio #lukiot

  4. @tero'n tuutista (masto.ai/@tero/112149641096199) nosti mieleen kansalaistoiminnan ja organisaatioiden toiminnan erot.

    Lukioaikanani oli todellinen pelko, että lukiomme olisi lakkautettu. Siitä oli puhuttuu on ja off vuosien ellei vuosikymmenen ajan. Perussyyt: syrjässä, pitkä matka Rovaniemen keskustasta, liian vähän opiskelijoita (eli hintalappu per opiskelija oli liian suuri) jne.

    Kun olin lukiossa, niin paikallinen kirjastonhoitaja kutsui koolle tilaisuuden, jossa keskusteltiin lukion tulevaisuudesta ja siitä, että se pitäisi säilyttää. Siellä erityisesti kannustettiin nuoria itse vaikuttamaan ja keräämään adressia lukion puolesta kaupunginvaltuustoon.

    Silloinen rehtori tuki toimintaa, joskin näkymättömästi. Hän ei ollut julkisesti ottanut kantaa lukion säilyttämiseen. Toki opettajat olivat toivoneet, että lukio säilyisi. Meidän lukioon tultiin oikeastaan silloin, kun muualle ei päästy.

    Kerättiin siis nimiä ja kirjoitettiin myös puhe valtuustoon, jonka kävin pitämässä. Olin liikkeellä itsekkäistä syistä: olin muistaakseni toisen vuoden opiskelija, joten halusin käydä kouluni loppuun ilman, että tarvitsee kulkea 25 kilometrin päähän keskustan lukioon.

    Silloin lukio sai jatkaa. Siitä järjestettiin valtuustossa jopa äänestys, kun aiemmin se oli ollut osa säästölistaa.

    Lukio on sittemmin lakkautettu ja sen tilalla on nykyään uusi päiväkoti.

    Kun lakkauttamisesta alettiin puhua jälleen valmistumiseni jälkeen, niin sain kuulla, että lukion uusi rehtori nousi aika näkyvästikin puolustamaan lukiota ja sen olemassa oloa. Voisi sanoa, että rehtori oli varsin tunnettu kaupungin tasolla jämäkästä otteesta ja hän pystyi niin sanotusti jyrähtämään koulujensa asioista.

    En vähättele tai arvosta yhtään vähempää, että hän puolusti lukiota. Sittemmin on tullut mietittyä, että onko tällainen yhden virkahenkilön näkyvä vastustus ollut omiaan ajamaan lukio todella lakkautuksen tielle. Sen sijaan, että opiskelijat itse olisivat nousseet uudelleen vastustamaan lukion lakkauttamista, niin saattoiko lakkautus henkilöityä yhden rehtorin taakse?

    Hänellä oli eittämättä myös sellainen auktoriteetti, että en ihmettele, jos opiskelijat olisivat myös ajatelleet, että "asia on nyt hänen käsissään, ei kannata tai ole tarvetta itse lähteä mukaan." Tämä on toki kaikki arvailua, koska en ollut tuolloin tekemisissä opiskelijoiden tai rehtorinkaan kanssa.

    Loppujen lopuksi lakkautus oli varmasti useamman eri asian summa, mutta välillä mietin, että voivatko organisaatiot passivoittaa henkilöitä, joiden etuja ne ovat luotu ajamaan. Organisaatioiden pitäisi pystyä herkällä korvalla kuulemaan, mitä kansalaiset ajattelevat ja luoda enemmän matalan kynnyksen tilaisuuksia osallistua toimintaan, mutta myös tuoda esille omia asioitaan.

    Tämä on tasapainottelua, jota mietin omissa töissänikin.

    Ajan kuluessa arvostukseni kansalaisaktivismia kohtaan on noussut. Haluaisin, että useampi nuori näkisi, että omaan ympäristöönsä voi vaikuttaa.

    #kansalaisvaikuttaminen #organisaatiot #kansalaisaktivismi #lukio #lukiot

  5. @tero'n tuutista (masto.ai/@tero/112149641096199) nosti mieleen kansalaistoiminnan ja organisaatioiden toiminnan erot.

    Lukioaikanani oli todellinen pelko, että lukiomme olisi lakkautettu. Siitä oli puhuttuu on ja off vuosien ellei vuosikymmenen ajan. Perussyyt: syrjässä, pitkä matka Rovaniemen keskustasta, liian vähän opiskelijoita (eli hintalappu per opiskelija oli liian suuri) jne.

    Kun olin lukiossa, niin paikallinen kirjastonhoitaja kutsui koolle tilaisuuden, jossa keskusteltiin lukion tulevaisuudesta ja siitä, että se pitäisi säilyttää. Siellä erityisesti kannustettiin nuoria itse vaikuttamaan ja keräämään adressia lukion puolesta kaupunginvaltuustoon.

    Silloinen rehtori tuki toimintaa, joskin näkymättömästi. Hän ei ollut julkisesti ottanut kantaa lukion säilyttämiseen. Toki opettajat olivat toivoneet, että lukio säilyisi. Meidän lukioon tultiin oikeastaan silloin, kun muualle ei päästy.

    Kerättiin siis nimiä ja kirjoitettiin myös puhe valtuustoon, jonka kävin pitämässä. Olin liikkeellä itsekkäistä syistä: olin muistaakseni toisen vuoden opiskelija, joten halusin käydä kouluni loppuun ilman, että tarvitsee kulkea 25 kilometrin päähän keskustan lukioon.

    Silloin lukio sai jatkaa. Siitä järjestettiin valtuustossa jopa äänestys, kun aiemmin se oli ollut osa säästölistaa.

    Lukio on sittemmin lakkautettu ja sen tilalla on nykyään uusi päiväkoti.

    Kun lakkauttamisesta alettiin puhua jälleen valmistumiseni jälkeen, niin sain kuulla, että lukion uusi rehtori nousi aika näkyvästikin puolustamaan lukiota ja sen olemassa oloa. Voisi sanoa, että rehtori oli varsin tunnettu kaupungin tasolla jämäkästä otteesta ja hän pystyi niin sanotusti jyrähtämään koulujensa asioista.

    En vähättele tai arvosta yhtään vähempää, että hän puolusti lukiota. Sittemmin on tullut mietittyä, että onko tällainen yhden virkahenkilön näkyvä vastustus ollut omiaan ajamaan lukio todella lakkautuksen tielle. Sen sijaan, että opiskelijat itse olisivat nousseet uudelleen vastustamaan lukion lakkauttamista, niin saattoiko lakkautus henkilöityä yhden rehtorin taakse?

    Hänellä oli eittämättä myös sellainen auktoriteetti, että en ihmettele, jos opiskelijat olisivat myös ajatelleet, että "asia on nyt hänen käsissään, ei kannata tai ole tarvetta itse lähteä mukaan." Tämä on toki kaikki arvailua, koska en ollut tuolloin tekemisissä opiskelijoiden tai rehtorinkaan kanssa.

    Loppujen lopuksi lakkautus oli varmasti useamman eri asian summa, mutta välillä mietin, että voivatko organisaatiot passivoittaa henkilöitä, joiden etuja ne ovat luotu ajamaan. Organisaatioiden pitäisi pystyä herkällä korvalla kuulemaan, mitä kansalaiset ajattelevat ja luoda enemmän matalan kynnyksen tilaisuuksia osallistua toimintaan, mutta myös tuoda esille omia asioitaan.

    Tämä on tasapainottelua, jota mietin omissa töissänikin.

    Ajan kuluessa arvostukseni kansalaisaktivismia kohtaan on noussut. Haluaisin, että useampi nuori näkisi, että omaan ympäristöönsä voi vaikuttaa.

    #kansalaisvaikuttaminen #organisaatiot #kansalaisaktivismi #lukio #lukiot

  6. @tero'n tuutista (masto.ai/@tero/112149641096199) nosti mieleen kansalaistoiminnan ja organisaatioiden toiminnan erot.

    Lukioaikanani oli todellinen pelko, että lukiomme olisi lakkautettu. Siitä oli puhuttuu on ja off vuosien ellei vuosikymmenen ajan. Perussyyt: syrjässä, pitkä matka Rovaniemen keskustasta, liian vähän opiskelijoita (eli hintalappu per opiskelija oli liian suuri) jne.

    Kun olin lukiossa, niin paikallinen kirjastonhoitaja kutsui koolle tilaisuuden, jossa keskusteltiin lukion tulevaisuudesta ja siitä, että se pitäisi säilyttää. Siellä erityisesti kannustettiin nuoria itse vaikuttamaan ja keräämään adressia lukion puolesta kaupunginvaltuustoon.

    Silloinen rehtori tuki toimintaa, joskin näkymättömästi. Hän ei ollut julkisesti ottanut kantaa lukion säilyttämiseen. Toki opettajat olivat toivoneet, että lukio säilyisi. Meidän lukioon tultiin oikeastaan silloin, kun muualle ei päästy.

    Kerättiin siis nimiä ja kirjoitettiin myös puhe valtuustoon, jonka kävin pitämässä. Olin liikkeellä itsekkäistä syistä: olin muistaakseni toisen vuoden opiskelija, joten halusin käydä kouluni loppuun ilman, että tarvitsee kulkea 25 kilometrin päähän keskustan lukioon.

    Silloin lukio sai jatkaa. Siitä järjestettiin valtuustossa jopa äänestys, kun aiemmin se oli ollut osa säästölistaa.

    Lukio on sittemmin lakkautettu ja sen tilalla on nykyään uusi päiväkoti.

    Kun lakkauttamisesta alettiin puhua jälleen valmistumiseni jälkeen, niin sain kuulla, että lukion uusi rehtori nousi aika näkyvästikin puolustamaan lukiota ja sen olemassa oloa. Voisi sanoa, että rehtori oli varsin tunnettu kaupungin tasolla jämäkästä otteesta ja hän pystyi niin sanotusti jyrähtämään koulujensa asioista.

    En vähättele tai arvosta yhtään vähempää, että hän puolusti lukiota. Sittemmin on tullut mietittyä, että onko tällainen yhden virkahenkilön näkyvä vastustus ollut omiaan ajamaan lukio todella lakkautuksen tielle. Sen sijaan, että opiskelijat itse olisivat nousseet uudelleen vastustamaan lukion lakkauttamista, niin saattoiko lakkautus henkilöityä yhden rehtorin taakse?

    Hänellä oli eittämättä myös sellainen auktoriteetti, että en ihmettele, jos opiskelijat olisivat myös ajatelleet, että "asia on nyt hänen käsissään, ei kannata tai ole tarvetta itse lähteä mukaan." Tämä on toki kaikki arvailua, koska en ollut tuolloin tekemisissä opiskelijoiden tai rehtorinkaan kanssa.

    Loppujen lopuksi lakkautus oli varmasti useamman eri asian summa, mutta välillä mietin, että voivatko organisaatiot passivoittaa henkilöitä, joiden etuja ne ovat luotu ajamaan. Organisaatioiden pitäisi pystyä herkällä korvalla kuulemaan, mitä kansalaiset ajattelevat ja luoda enemmän matalan kynnyksen tilaisuuksia osallistua toimintaan, mutta myös tuoda esille omia asioitaan.

    Tämä on tasapainottelua, jota mietin omissa töissänikin.

    Ajan kuluessa arvostukseni kansalaisaktivismia kohtaan on noussut. Haluaisin, että useampi nuori näkisi, että omaan ympäristöönsä voi vaikuttaa.

    #kansalaisvaikuttaminen #organisaatiot #kansalaisaktivismi #lukio #lukiot

  7. @tero'n tuutista (masto.ai/@tero/112149641096199) nosti mieleen kansalaistoiminnan ja organisaatioiden toiminnan erot.

    Lukioaikanani oli todellinen pelko, että lukiomme olisi lakkautettu. Siitä oli puhuttuu on ja off vuosien ellei vuosikymmenen ajan. Perussyyt: syrjässä, pitkä matka Rovaniemen keskustasta, liian vähän opiskelijoita (eli hintalappu per opiskelija oli liian suuri) jne.

    Kun olin lukiossa, niin paikallinen kirjastonhoitaja kutsui koolle tilaisuuden, jossa keskusteltiin lukion tulevaisuudesta ja siitä, että se pitäisi säilyttää. Siellä erityisesti kannustettiin nuoria itse vaikuttamaan ja keräämään adressia lukion puolesta kaupunginvaltuustoon.

    Silloinen rehtori tuki toimintaa, joskin näkymättömästi. Hän ei ollut julkisesti ottanut kantaa lukion säilyttämiseen. Toki opettajat olivat toivoneet, että lukio säilyisi. Meidän lukioon tultiin oikeastaan silloin, kun muualle ei päästy.

    Kerättiin siis nimiä ja kirjoitettiin myös puhe valtuustoon, jonka kävin pitämässä. Olin liikkeellä itsekkäistä syistä: olin muistaakseni toisen vuoden opiskelija, joten halusin käydä kouluni loppuun ilman, että tarvitsee kulkea 25 kilometrin päähän keskustan lukioon.

    Silloin lukio sai jatkaa. Siitä järjestettiin valtuustossa jopa äänestys, kun aiemmin se oli ollut osa säästölistaa.

    Lukio on sittemmin lakkautettu ja sen tilalla on nykyään uusi päiväkoti.

    Kun lakkauttamisesta alettiin puhua jälleen valmistumiseni jälkeen, niin sain kuulla, että lukion uusi rehtori nousi aika näkyvästikin puolustamaan lukiota ja sen olemassa oloa. Voisi sanoa, että rehtori oli varsin tunnettu kaupungin tasolla jämäkästä otteesta ja hän pystyi niin sanotusti jyrähtämään koulujensa asioista.

    En vähättele tai arvosta yhtään vähempää, että hän puolusti lukiota. Sittemmin on tullut mietittyä, että onko tällainen yhden virkahenkilön näkyvä vastustus ollut omiaan ajamaan lukio todella lakkautuksen tielle. Sen sijaan, että opiskelijat itse olisivat nousseet uudelleen vastustamaan lukion lakkauttamista, niin saattoiko lakkautus henkilöityä yhden rehtorin taakse?

    Hänellä oli eittämättä myös sellainen auktoriteetti, että en ihmettele, jos opiskelijat olisivat myös ajatelleet, että "asia on nyt hänen käsissään, ei kannata tai ole tarvetta itse lähteä mukaan." Tämä on toki kaikki arvailua, koska en ollut tuolloin tekemisissä opiskelijoiden tai rehtorinkaan kanssa.

    Loppujen lopuksi lakkautus oli varmasti useamman eri asian summa, mutta välillä mietin, että voivatko organisaatiot passivoittaa henkilöitä, joiden etuja ne ovat luotu ajamaan. Organisaatioiden pitäisi pystyä herkällä korvalla kuulemaan, mitä kansalaiset ajattelevat ja luoda enemmän matalan kynnyksen tilaisuuksia osallistua toimintaan, mutta myös tuoda esille omia asioitaan.

    Tämä on tasapainottelua, jota mietin omissa töissänikin.

    Ajan kuluessa arvostukseni kansalaisaktivismia kohtaan on noussut. Haluaisin, että useampi nuori näkisi, että omaan ympäristöönsä voi vaikuttaa.

    #kansalaisvaikuttaminen #organisaatiot #kansalaisaktivismi #lukio #lukiot

  8. @aqunt "Kaikkein ongelmallisin on HS:n pääkirjoituksen demokratiakäsitys, jonka mukaan #hallitus'ksen painostaminen ei saa kuulua #palkansaajajärjestö'ille." - @hsfi ei tiedä, että #kansalaisvaikuttaminen on #demokratia'n ydintä? #ay_liike #ammattiiitto #ammattiyhdistysliike

  9. @aqunt "Kaikkein ongelmallisin on HS:n pääkirjoituksen demokratiakäsitys, jonka mukaan #hallitus'ksen painostaminen ei saa kuulua #palkansaajajärjestö'ille." - @hsfi ei tiedä, että #kansalaisvaikuttaminen on #demokratia'n ydintä? #ay_liike #ammattiiitto #ammattiyhdistysliike

  10. @aqunt "Kaikkein ongelmallisin on HS:n pääkirjoituksen demokratiakäsitys, jonka mukaan #hallitus'ksen painostaminen ei saa kuulua #palkansaajajärjestö'ille." - @hsfi ei tiedä, että #kansalaisvaikuttaminen on #demokratia'n ydintä? #ay_liike #ammattiiitto #ammattiyhdistysliike

  11. @aqunt "Kaikkein ongelmallisin on HS:n pääkirjoituksen demokratiakäsitys, jonka mukaan #hallitus'ksen painostaminen ei saa kuulua #palkansaajajärjestö'ille." - @hsfi ei tiedä, että #kansalaisvaikuttaminen on #demokratia'n ydintä? #ay_liike #ammattiiitto #ammattiyhdistysliike

  12. Ja statistiikka nyt:

    #Mielipidekirjoitus: lähetetty 11 lehteen.

    Julkaissut: 10 lehteä.

    Se yksi ei varmaan julkaisekaan, mutta ilman sitäkin sanoisin, että #Svenskfinland on otettu haltuun ja joissain somessa käy kiihkeäkin debatointi kirjoituksen tiimoilta.

    Jag borde göra det här oftare! Kun eka mielipidekirjoitus ikinä saa tällaisen levikin!

    #RKP #SFP #kansalaisvaikuttaminen #hallitus #politiikka #yhteiskunta #media #hallitusneuvottelut

  13. Ja statistiikka nyt:

    #Mielipidekirjoitus: lähetetty 11 lehteen.

    Julkaissut: 10 lehteä.

    Se yksi ei varmaan julkaisekaan, mutta ilman sitäkin sanoisin, että #Svenskfinland on otettu haltuun ja joissain somessa käy kiihkeäkin debatointi kirjoituksen tiimoilta.

    Jag borde göra det här oftare! Kun eka mielipidekirjoitus ikinä saa tällaisen levikin!

    #RKP #SFP #kansalaisvaikuttaminen #hallitus #politiikka #yhteiskunta #media #hallitusneuvottelut

  14. Ja statistiikka nyt:

    #Mielipidekirjoitus: lähetetty 11 lehteen.

    Julkaissut: 10 lehteä.

    Se yksi ei varmaan julkaisekaan, mutta ilman sitäkin sanoisin, että #Svenskfinland on otettu haltuun ja joissain somessa käy kiihkeäkin debatointi kirjoituksen tiimoilta.

    Jag borde göra det här oftare! Kun eka mielipidekirjoitus ikinä saa tällaisen levikin!

    #RKP #SFP #kansalaisvaikuttaminen #hallitus #politiikka #yhteiskunta #media #hallitusneuvottelut

  15. Ja statistiikka nyt:

    #Mielipidekirjoitus: lähetetty 11 lehteen.

    Julkaissut: 10 lehteä.

    Se yksi ei varmaan julkaisekaan, mutta ilman sitäkin sanoisin, että #Svenskfinland on otettu haltuun ja joissain somessa käy kiihkeäkin debatointi kirjoituksen tiimoilta.

    Jag borde göra det här oftare! Kun eka mielipidekirjoitus ikinä saa tällaisen levikin!

    #RKP #SFP #kansalaisvaikuttaminen #hallitus #politiikka #yhteiskunta #media #hallitusneuvottelut

  16. Ja statistiikka nyt:

    #Mielipidekirjoitus: lähetetty 11 lehteen.

    Julkaissut: 10 lehteä.

    Se yksi ei varmaan julkaisekaan, mutta ilman sitäkin sanoisin, että #Svenskfinland on otettu haltuun ja joissain somessa käy kiihkeäkin debatointi kirjoituksen tiimoilta.

    Jag borde göra det här oftare! Kun eka mielipidekirjoitus ikinä saa tällaisen levikin!

    #RKP #SFP #kansalaisvaikuttaminen #hallitus #politiikka #yhteiskunta #media #hallitusneuvottelut

  17. No niin. Statistiikka (tällä hetkellä):

    #Mielipidekirjoitus - lähetetty 11 lehteen.

    Sen on julkaissut kahdeksan (8) tähän mennessä.

    Sanoisin, että olen seuraavan laulun arvoinen. Serenadi itselleni, kära Hanna, du är en tuff brud!

    #RKP #SFP #kansalaisvaikuttaminen #hallitus #politiikka #yhteiskunta #media #hallitusneuvottelut

    youtube.com/watch?v=ECCIF55U-g

  18. No niin. Statistiikka (tällä hetkellä):

    #Mielipidekirjoitus - lähetetty 11 lehteen.

    Sen on julkaissut kahdeksan (8) tähän mennessä.

    Sanoisin, että olen seuraavan laulun arvoinen. Serenadi itselleni, kära Hanna, du är en tuff brud!

    #RKP #SFP #kansalaisvaikuttaminen #hallitus #politiikka #yhteiskunta #media #hallitusneuvottelut

    youtube.com/watch?v=ECCIF55U-g

  19. No niin. Statistiikka (tällä hetkellä):

    #Mielipidekirjoitus - lähetetty 11 lehteen.

    Sen on julkaissut kahdeksan (8) tähän mennessä.

    Sanoisin, että olen seuraavan laulun arvoinen. Serenadi itselleni, kära Hanna, du är en tuff brud!

    #RKP #SFP #kansalaisvaikuttaminen #hallitus #politiikka #yhteiskunta #media #hallitusneuvottelut

    youtube.com/watch?v=ECCIF55U-g

  20. No niin. Statistiikka (tällä hetkellä):

    #Mielipidekirjoitus - lähetetty 11 lehteen.

    Sen on julkaissut kahdeksan (8) tähän mennessä.

    Sanoisin, että olen seuraavan laulun arvoinen. Serenadi itselleni, kära Hanna, du är en tuff brud!

    #RKP #SFP #kansalaisvaikuttaminen #hallitus #politiikka #yhteiskunta #media #hallitusneuvottelut

    youtube.com/watch?v=ECCIF55U-g

  21. No niin. Statistiikka (tällä hetkellä):

    #Mielipidekirjoitus - lähetetty 11 lehteen.

    Sen on julkaissut kahdeksan (8) tähän mennessä.

    Sanoisin, että olen seuraavan laulun arvoinen. Serenadi itselleni, kära Hanna, du är en tuff brud!

    #RKP #SFP #kansalaisvaikuttaminen #hallitus #politiikka #yhteiskunta #media #hallitusneuvottelut

    youtube.com/watch?v=ECCIF55U-g

  22. NYT!

    Tuli huomattua kiintoisa yksityiskohta. Yhdessä lehdessä #mielipidekirjoitus ja vastineen julkaisun välillä on vain kaksi minuuttia! #RKP:n puoluesihteeri lie siis lähettänyt ennakoivasti vastineensa kaikkiin mahdollisiin lehtiin huomattuaan, ettei sitä itse kirjoitustakaan ole lähetetty vain yhteen.

    Mikä toki edelleen kielii siitä, että kirjoitus on onnistunut - sitä pelätään, HAH!

    #SFP #kansalaisvaikuttaminen #hallitus #politiikka #yhteiskunta #media #hallitusneuvottelut

  23. #Mielipidekirjoitus leviää tänäänkin uusille alustoille. Nyt jo ainakin kuusi (6) lehteä sen julkaissut.

    ...ja kissa-hiiri-leikki #RKP:n puoluesihteerin kanssa jatkuu. Kolmeen paikkaan hän on toistaiseksi vastineensa ehtinyt laittaa, mutta tekemistä löytyy #hallitusneuvottelut ohessa, että laittaa sen vastauksen, joka ei vastaa ko. kirjoitukseen kaikkiin sen julkaisseisiin lehtiin.

    #SFP #kansalaisvaikuttaminen #hallitus #politiikka #yhteiskunta #media

  24. Meillä on kissa-hiiri -leikki #RKP:n puoluesihteerin kanssa. Hän yrittää löytää kaikki ne lehdet, joissa #mielipidekirjoitus on julkaistu, ja lähettää sinne vastineensa.

    Tällä hetkellä yksi julkaissut taho on vielä löytämättä häneltä.

    Saa nähdä, julkaistaanko kirjoitusta sitten vielä muissa medioissa.

    #SFP #kansalaisvaikuttaminen #hallitusneuvottelut #hallitus #arvot #politiikka #yhteiskunta

  25. Eräs #mielipidekirjoitus selvästi huomattu ns. sylttytehtaassakin, kun siihen tänään kirjoitettu vastine vallan puoluesihteerin toimesta.

    EDIT: Nyt löytyi jo neljäs lehti, joka kirjoituksen julkaissut. Tähän mennessä siis neljässä julkaisu (saa nähdä tuleeko lisää), ja puolue ns. pakotettu laatimaan vastine.

    Oon vissiin aika hyvä tässä hommassa, jos ekalla kirjoituksella tämmöset tulokset!

    #RKP #SFP #kansalaisvaikuttaminen #hallitus #hallitusneuvottelut #politiikka #yhteiskunta #media

  26. Eräs #mielipidekirjoitus on julkaistu toistaiseksi eräässä lehdessä; ainakin verkossa. Ruotsinkielisistä lehdistä vain HBL ilmestyy päivittäin, muut kerran - kuusi viikossa. Saa nähdä ensi viikolla julkaistaanko muualla. En kerro missä julkaistu, kert niin, anonyymiys vaalinnassa. Kirjoitus on herättänyt jo hieman keskustelua FB:ssa. Twitterissä ko. lehti ei sitä jakanut, niin en tiijä, onko siellä.

    #RKP #SFP #kansalaisvaikuttaminen #hallitus #hallitusneuvottelut #politiikka #yhteiskunta #media

  27. Nymmä lähetin sen #mielipidekirjoitus runt #Svenskfinland. Ja #SanonVaan, että on aivan TYCCI sen jälkeen, kun frendsi oikeasti suomenruotsalaisena, eikä tämmösenä sekakielisenä, pisti siihen sista touch. Kyllä jos julkaistaan, niin Svenskfinland puhuu ihan vähän!

    #RKP #SFP #kansalaisvaikuttaminen #hallitus #hallitusneuvottelut #politiikka #yhteiskunta #media

  28. Kirjoitin juuri elämäni ensimmäisen #mielipidekirjoitus. Tein sen på svenska. Odotan suomenruotsalaiselta ystävältä vastausta, suostuisiko oikolukemaan monikielisen pään kirjoitelman, ja korjaamaan siitä kielioppivirheet.

    Varmaan arvaattekin jo, että aiheena on #RKP.

    Ja ei, en minä laita sitä tänne, koska jos se julkaistaan, ja te tunnistatte sen siitä, menee anonyymiyteni pilalle. Ja sehän ei sovi!

    #SFP #kansalaisvaikuttaminen #hallitus #hallitusneuvottelut #politiikka #yhteiskunta #media