#12luettavaa — Public Fediverse posts

Jenna Kostet: Linnunluisia

Jenna Kostetin Linnunluisia ei ole lainkaan sitä mitä tavallisemmin luen. Enkä olisi tähänkään tarttunut ilman #kirjagram issa pyörivää #12luettavaa haasteeseen.

Olin aluksi todella skeptinen kirjan suhteen ja vähällä oli etten jättänyt sitä kesken, sillä en meinannut sitten millään päästä tarinaan mukaan. Mitä enemmän kuitenkin luin sitä vahvemmin tarina sai mut pauloihinsa. Varsinkin Kostetin kaunis kieli ja luontoa kohtaan henkivä rakkaus vangitsivat. Turun saaristoon sijoittuva tarina on täynnä vivahteita ja luontokuvailu oli erittäin runollista. Pidin myös siitä miten tarinassa käsiteltiin mm. häpeää sekä syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita. Myös perhe teemana toimi oikein hyvin

Pääasiassa rakastin kirjan kerrontatyyliä, sillä se hyppii aikatasojen välillä sulavasti ja avaa näin tarinaa vähän kerrallaan. Lopetus kuitenkin jätti kylmäksi, sillä tarina ei lopulta saanut mitään ratkaisua. Myös miesvaltainen näkökulma olisi kaivanut enemmän rikkomista, sillä vaikka Jouko ja Mikaelin näkökulmasta tarinaa oli kiinnostava seurata, niin olisin lukenut sitä enemmän kuin mielelläni myös joko Eijan tai Rebekkan näkökulmasta. Varsinkin Eijan tunnot jäivät kysymysmerkiksi, sillä lukijana ei tiedä mitä tämä ajattelee tai tuntee ja kokee asiat. Tämä oli harmi, sillä onhan hänellä aika iso osa tarinan kulussa. Olisin myös toivonut hieman tiivistämistä, sillä ajoittain tarina tuntui turhan venytetyltä.

Kokonaisuuten kirja oli todella mielenkiintoinen, vaikka siitä löytyikin asioita joista en niinkään välittänyt. Kostetin kaunis kirjoitustyyli lumosi kuitenkin. Hänen tavastaan kirjoittaa on jotain lohdullista ja melankolista. Tarinaa on helppo fiilistellä, vaikka sen sisälle pääsemiseen ottaa oma aikansa. Tämä ei kuitenkaan jää viimeiseksi lukemakseni Kostetin kirjaksi.

#kirjamastodon #Kirjadon #kirja #kirjallisuus #KirjaMasto #kirjavinkki #lukeminen #lukeminenkannattaaaina