home.social

#kirja — Public Fediverse posts

Live and recent posts from across the Fediverse tagged #kirja, aggregated by home.social.

fetched live
  1. RE: mastodon.laurenweinstein.org/@

    Ray Bradburyn ajankohtainen ”There Will Come Soft Rains” suomeksi:

    Tulevat lauhat sateet (There Will Come Soft Rains, Collier's, May 6. 1950, suunnilleen samanaikaisesti myös teoksessa The Martian Chronicles, toukokuu 1950) Top science fiction 2, s.22, suom. Matti Rosvall. (antologia, toim. Josh Pachter, Jalava, 1993).

    Sama novelli myös teoksessa Marsin aikakirjat, s.267, suom. Eero Tenhosaari nimellä Sateet vienot nyt alkaa (Otava 1953).

    Lähde:
    aikakone.org/bradsuom.htm

    Rosvallin suomentama antologia löytyi vielä äsken Finlandiakirjasta 8 €urolla. Kipi kipi! 📚

    #Kirja #KirjaMastodon

  2. Tiina Raevaaran "Tulevaisuuden aaveet". Lämmin suositus!

    Minulla on hieman kaksijakoinen suhtautuminen suomalaiseen spefiin - pidän lajista aivan valtavasti, mutta etenkin antologioissa laatu heittelee. Mutta tämä Raevaaran hyytävä novellikokoelma on kyllä ihan parasta spefiä, mitä on hetkeen tullut luettua.

    Novellien kuoleman julistaminen on kyllä aika ennenaikaista, kun näin hyvää tavaraa tuppaa markkinoille.

    #kirja #kirjamastodon #spefi #scifi

  3. Niheä suhtautuminen täällä innosti jostain syystä tarttumaan Bora Chungin ”Cursed Bunny”:yn (2017/2021). Kaippa kaipasin luettavaksi jotain tuoreempaa hiukan kauempaa.

    No, eivät nämä Booker-palkintoehdokkaaksi saakka yltäneet novellit tietenkään huonoja olleet. Ehyttä, tiivistä, selkeää, hyvin englanninnettua (Anton Hur). Tarinat olivat kuitenkin jotenkin – koleita, toteavan kuivia. Nurkat ovat täynnä demoneita, haamuja, kirouksia sun muita perinteisiä spefielementtejä, mutta ihmiset jäävät agathachristiemäisiksi vakaviksi paperinukeiksi. Enkä minä huumoriakaan vaadi, vaan puuttunutta lennokkuutta, notkeutta, umamia rivien väleihin.

    Päätin kahlata koko setin, kun kerran rupesin. Aiheiden vaihtelevuus ja tarinoiden järjestäminen kivaksi vuoristoradaksi ansaitsevat kehuja. Minulle Chung oli parhaimmillaan ihan vanhaa kunnon satua kertoessaan. Kenties olen prinsessa- ja prinssitarinoiden tarpeessa, entiijä.

    Ei kaikki ole kultaa, mikä on Koreasta. 📚

    #Kirja
    #KirjaMastodon

  4. Tapasin kirjani muun korkea(jännitys)kirjallisuuden joukosta satunnaisesta ulkohuussista.

    Kunnianosoitus, sanoivat.

    Hyvin sopivaa, vastasin.

    #kirja #kirjailija #puusee

  5. Ritarinkin matka päättyy aikanaan ja viimeisen osan editointi on tiukasti käynnissä. Kuten kaikki kirjani, niin myös nämä voi lukea itsenäisinä teoksina, mutta ehkä trilogian kohdalla tulee enemmän eteen tapahtumia, joissa jää miettimään miten ja miksi tänne päädyttiin.

    Joten vielä ei ole myöhäistä tarttua kahteen ensimmäiseen osaan.

    #kirja #uusikirja #lukeminen #spefi #scifi #fantasia #tieteisfantasia #fantasiamaailma #maailmanraken-nus #ekirja #keskiaikafantasia #kirjasto

  6. Välillä on kai tervettä pysähtyä miettimään, että jos nyt kerran on olevinaan niin totaalisen USA-vastainen, niin miksi ihmeessä työhuoneen nurkassa roikkuu tilaustyömaalaus kaikkien aikojen suurimmasta amerikkalaisesta?!? 😵‍💫📚 #Kirja #KirjaMastodon #KurtVonnegut

  7. Ashley Poston – Oikeassa paikassa väärään aikaan

    Oikeassa paikassa väärään aikaan on toinen lukupiirin kirja. En muista enää, mikä teema meillä oli valittuna, mutta tämä romanttinen hyvänmielen kirja valikoitui meille luettavaksi. Ashley Poston on minulle entuudestaan tuntematon kirjailija, enkä kyllä ollut tästä kirjastakaan kuullut aikaisemmin. Clementinen täti on kuollut ja jättänyt hänelle perinnöksi asunnon New Yorkista. Asunnossa on erikoinen ominaisuus, sillä se kuljettaa asukkaansa välillä taaksepäin […]

    omatseinat.fi/2026/ashley-post

  8. Rebecca Yarros – Rautaliekki

    Rautaliekki on Empyreum sarjan toinen osa. Odotin kirjalta ihan valtavasti, koska ensimmäinen osa niin koukuttava. Kirjassa 800 sivua, eli se on pidempi kuin ensimmäinen osa. Kirjassa seurataan edelleen Violetin elämää lohikäärmeiden sotakorkeakoulussa ja tietenkin romanssia Xadenin kanssa. Violet on saanu selville vuosisatoja vanhan salaisuuden ja valitettavasti se aiheuttaa myös koulun tuhoutumisen. Kirjassa seurataan sodan rakennusta ja liittoutumista vihollisen […]

    omatseinat.fi/2026/rebecca-yar

  9. Kirjapistefin jättimäistä alevalikoimaa selatessa iski taas se hämmennys. Tässä maassa, tämän kokoisessa kolkassa, julkaistaan aivan v a l t a v a s t i teoksia. Lähtökohtaisestihan hyvä näin. Mutta onko aina ollut näin paljokasta, mielestäni ei?! Nimikkeitä, kirjoittajia, genrejä, käännettyä, täkäläistä – ja suurimman osan kohtalona mennä mukkelis makkeliks.

    Runsauden rehotus kääntyy hyvin armottomaksi rescue-mielikuvaksi. Bisnes täyttä liukuhihnaa, mureketta. Kun kustannustoimittaja on marginaalimerkintänsä tehnyt, alkaa vapapudotus, korkeintaan warholin vartti piirisarjan parnassossa, jo hetikohta paskannus.

    Ja tuonne niteiden volgaanko sitten pitäisi pää edellä hypätä, kysyy diletanttikirjoittaja. Olisiko tuolta tarkoitus jotenkin ”erottua”? Kenelle? Miksi? Mitä minulla muka olisi annettavaa, ihmisten kirjahyllyihin, maailmassa, jossa mielenkiintomme on kortilla, kaupan? Loppueräsi muhjusta feenixoituu seuraava, taitavampi toinen.

    Sen valtavan nimikemelskeen keskeltä muutaman runon pelastin. Edes jotain pysyvämpää, haluan uskoa. Kuin tehosekoittimeen panisi smoothie-ainesten sekaan pari flipperikuulaa, bon ap, bon lit!

    Kunnioitan, mikäli pystytte prosessoimaan tätä henkeäsalpaavaa kirjakaaosta ja unohtumisen väistämättömyyden konkretiaa edes jonkinlaisena kokonaisuutena. 📚

    #Kirja
    #KirjaMastodon

  10. @juuhaa Tuosta tuli verraton turtumuksen tunne, eräänlainen horkan flow. Muistan lukukokemuksen vertautuneen Maiju Lassilan kirjaan ”Liika viisas”, joka on hypnoottisen karsean lätinän klassikko. Mutta nämä olivat sentään lyhyttä kamaa, jota lukiessa tietoisuus tuskan taukoamisesta muutaman sivun kuluttua huojensi. Vaan Lassila – sitä kuivaa saarnaa oli kirjan verran, kuin chatgpt olisi ollut käytössä jo 1915! Oliko Lassila aikamatkaaja? Tuo ei ole mahdottomuus, senverta alieni äiä oli. 📚

    #Kirja
    #KirjaMastodon

  11. Joku oli tuonut kirjaston vaihtohyllyyn melkoisen rivin minttikuntoista Lee Childiä. En kuitenkaan sortunut ottamaan, vaikka kieltämättä kutitti. Niin paljon muuta kotona kesken.

    Näyttäisi olevan ihan tuottelias kirjailija, koossa jo 31 teosta sekä lyhyet. Jack Reacher lie ytimessä. Vänkää, miten kirjojen kertojaan on kiinnitetty wikipediasivulla huomioa. Että onko ensimmäinen vai kolmas persoona. Onko asialla suurempikin painoarvo thrilleri-/dekkarikuvioissa?

    Childiä on moniaalla kehuttu. Kirjat ovat kuulemma erityisen sujuvaa ja koukuttavaa viihdettä.

    Onko täällä Childiä lukeneita? Mikä on näiden teosten magiikka, vai onko höttöä? Onko itsenäisiä kertomuksia, vai loputon high concept -jatkotarina? Mässäilyä vai huumoria? Toimiiko suomennos? Kysymyksiä kysymyksiä!

    En usko palaavani kirjastoon noutamaan opukset kesälukemiseksi, mutta nämä kaikenmoiset ilmiökirjailijat kiinnostavat, ja pitäähän tuntosarvet pitää tanassa myös jännäreitten suuntaan.

    Mihin James Dover Grant on onnistunut osumaan? 📚

    #Kirja #KirjaMastodon

  12. Hyvät katsojat, on uudelleenluvun aika.

    Heikki Hietamiehen kirjaama henkilökuva tuo esiin juuri sen, mitä Lindin kollegat kilvan hehkuttavat. Soljuva, leppoisa, selkeä – ja hemmetin hauska. ”Lindin Arvi” kannattaa lukea vaikka ihan vaan niiden Anssi Kukkosen talkoiden takia. 📚

    #Kirja
    #KirjaMastodon

  13. Hyvänenaika Ville-Juhani Sutinenhan (s. 1980) on kirjoittanut vaikka mitä! Ihme fakiiri! Ja minä näin jälkijunassa hänen tuotantoonsa tutustuin, morituri te salutant.

    ”Hajonneen maailman käyttöohje” (Into, 2023) on pirskatin hyvä kirja. Matkakertomuksia, tunnelmakuvia rikotuissa ympäristöissä, tuomitussa maailmassa. Etenkin neliosainen ”Kalifornian elementit” on vavahduttava.

    ”En väitä, että ihmisen perusluonteeseen kuuluisi typeryys ja itsetuhoisuus. Me olemme kunnon väkeä ja toivomme yleensä hyvää itsellemme ja toisillemme. Mutta ehkä me emme vain kykene tämän parempaan.”

    Mutta me sopeudumme. Siinä on Sutisen nostattama toivo, täysin varteenotettava, kenties järjellisempikin kuin se falski, asetelmallinen deusexmachinaa odotteleva toivo, joka meihin on iskostettu.

    Sutinen on Leif Salménin manttelinperijä, mutta sata kertaa selkeämpi. Lefan tekstin ääreltä joutuu tämmöinen moukka vähän väliä karkaamaan Wikipedian äärelle, Sutisen säkenöivän taiteliaat vertauskuvat hivelevät etenkin kaltaisiani visuaalisia X-sukupolvelaisia. Joillekin lukijoille ne käynevät raskaiksi maneereiksi, mutta henk koht kyllä kiitos, hyvä mies Te olette pro!

    Ihailen Ville-Juhani Sutisen perusuteliaisuutta, joka niveltyy koko lajiimme ja planeettaparkaamme. Mieshän on maailman aficionado! Kadehdin!

    📚
    #Kirja
    #KirjaMastodon

  14. 📚 Ja kun kuitenkin olette deactivoineet byystit, vielä muistutettakoon tässä täten että ne carverit, dazait, kafkat ja strömquistit kannattaa tällä hetkellä tilata Sammakon alesta!:

    sammakko.com/etusivu/

    #Kirja
    #KirjaMastodon

  15. Ensikosketukseni flarf-runouteen oli vahvuudessaan peräti ravitseva.

    Tytti Heikkisen mukaan ”Flarf on runoutta, joka hyödyntää pääasiassa internetin keskustelupalstoilta, roskapostista ym. poimittua mahdollisimman karkeaa, mautonta ja tolloilevaa ainesta. Se viittaa kintaalla kaikenlaiselle estettisyydelle muodostaen täten paradoksaalisesti oman huonouden estetiikkansa, jossa tragedia ja komiikka usein yhdistyvät."

    Sam Pink tuli vastaan blogaajien Daniil Harms -vertauksien kautta, ja minä puhisin että ken julkeaa verrata jotain tavallista kuolevaista absurdin jumalaan, tuokaa kyseinen amerikkalaisrankistelija silmieni eteen!

    Ja katso: vertaus osoittautui osuvahkoksi, ja Poesian julkaisu V-S Luoma-ahon suomennoksineen (2013) kulttuuriteoksi.

    ”Aion kloonata itseni ja tappaa kloonini ja syödä sen” on kokoelma Pinkin (s. 1983) varhaisia tuokiokuvia vuodelta 2009, täydennetty painos on tullut 2012.

    Internetin muhinasta onnistuu nousemaan myös kiintoisia alakulttuurisia ilmiöitä. Pinkin täysin genretön angstimättö on paitsi salavihkaisesti hallittua, myös usein luvattoman hauskaa, ja lyhyistä sylkäisyistä koostetut sikermät runoinakin toimivia.

    Vavahduin, onnellistuin, suosittelen vahvasti pöljäilyhenkisille vinoutuneille. Sakea absurdi ei ole kadonnut, eikä ilmeisesti katoamassakaan.

    Itse Pink jääköön tarkkailuun, toivoisin nimittäin häneltä paria olennaista avautumista. Hän on ollut mm. poliittisissa kysymyksissä hämmentävän vaitonainen. Myös alistuminen suurlähetystökeikkaan Suomessa* aiheuttaa pientä varauksellisuutta.

    Mutta maistakaa ihmeessä makeinta mahdollista pahoinvoinnin smørgåsbordia! 📚

    #Kirja
    #KirjaMastodon

    * kritiikinuutiset.fi/2013/10/15

  16. Aika nihkeää oli jonniinaikaa apurahojen suhteen, elämäntilanteellisistakin syistä johtuen. Nyt tuli lyhyen ajan sisään neljä myönteistä päätöstä: alkuvuodesta Oulun kaupungilta, sitten työvälineapuraha Kideltä (ostin läppärin), sitten tämä kuvassa näkyvä, tänään juhlittu Suomen kulttuurirahaston, Pohjois-Pohjanmaan maakuntarahaston vuoden apuraha (32 000 e) ja viimeisenä vielä 4 kk:n työskentelyapuraha Taide- ja kulttuurivirastolta, millä olen ennen siirtymistä SKR:n rahalle. Nämä hyviä juttuja.

    Tämmöinen on vähän ärsyttävä päivitys ja toisaalta vähän turha päivitys (hei katsokaa, saan rahaa työstäni). Työn alla kaiketi kunnianhimoisin teokseni toistaiseksi, toivottavasti lopulta myös paras. Asia työstyy, työstyy. Kiitos tuesta tukijoille.

    Runous!

    #skr2026 #runous #proosa #kirjallisuus #kirja #kirjamastodon #runomastodon

  17. Heippa kaikki ihanat toverit, tutut, tutuntutut ja tuntemattomat.

    Maaginen kesäkisa 2026 on aivan pian täällä ja kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan kisailemaan. Kisailun ei tarvitse olla voittoon tähtäävää, se voi olla juuri sellaista kuin itse haluat.

    Sarjoina on parisarja, sekä neljän hengen joukkuesarja.

    Mastodonin puolella tuomareina toimii mä ja @vehka . Seurailen itse hashtageja #MaaginenKesäkisa #maaginenKesäkisa2026 , mua saa myös tägätä vapaasti asian tiimoilta, ja bonuspisteiden toivossa :D

    Ilmoittautumiset kisaan: [email protected]

    Kisailu alkaa ja tehtävät julkaistaan 25.5.

    Tervetuloa mukaan!

    Säännöt:

    docs.google.com/document/d/1Iy

    #kirjafedi #KirjaMasto #kirjadontti #kirja

  18. Vehka Kurjenmiekka – Kellopelisydän

    Vehka Kurjenmiekan kirja päätyi luettavaksi itselleni lukupiirin kautta. Kokoonnuimme huhtikuussa ensimmäisen kerran ja äänestimme tämän kirjan ensimmäiseksi lukupiirikirjaksi. Kellopelisydän kertoo sarjamurhaajista, joidenka sydämen tilalla tikittää kello. Kello lakkaa käymästä, jos ei murhaa yhtä ihmistä vuoden aikana. Kirjassa seurataan muutaman kellopelimurhaajan tarinaa ja lisäksi muutaman muun ihmisen tarinaa fantasia maailmaan sijoittuvassa miljöössä. Kyseessä on […]

    omatseinat.fi/2026/vehka-kurje

  19. En usko Leena Krohnin pystyvän kirjoittamaan huonoa kirjaa.

    Tuore ”Näköisyys” on kirjoittajansa näköinen olevaisen ja näennäispienen ytimekäs (n. 150 s.) kaulinta. Taas ollaan hilseilevässä blackmirror-lähitulevaisuudessa, kenties jopa näköisnykyisyydessä. Huojuvalahjainen Horkka yrittää maalata muotokuviaan hienoimmin mahdollisin välinein, mutta mallit, sattuma, aika ja jopa todellisuus panevat kampoihin. Kaikki on kovin oikukasta. ”Oudosti irti on”, kuten Hector meille bowietaan suomensi.

    Lähimmän sisarteosverrokin tarjoan teoksestaan ”Kadotus” (2018), ensikrohnistani, joka tekee löytötavaroista kauniin sukelluksen olevaisuuden pinnan alle. Esineetkin elävät!

    Krohnin luvut ovat mestarillisimmillaan kuin Aale Tynnin runosatua. En näe kynänsä tylstyneen. Todellisuusmurrokset ja lukijan kyynelkanavat väpättävät rinta rinnan.

    Pahana peikkona vaanii lehtolamainen sudenkuoppa. Mutta Krohn ei sorru rasittavaan olkiukkovinoiluun, vaan tyytyy ihmettelyyn. Kritiikki jää sittenkin lukijan vastuulle. Päällimmäiseksi priorisoidaan kauneus, kaiken hypoteettinen ihmeikkyys. Maailmassa monta + 1!

    Suomen paras kirjailija Leena Krohn kirjoittaa maagisen runoavaa tekstiä, jota ajatellessaankin liikuttuu. 📚

    #Kirja
    #KirjaMastodon
    #LeenaKrohn

  20. Tänään on Eurooppa-päivä. Etuoikeutettujen päivä, hyväonnisten päivä.

    The EU Songbookia ei moni tiedä. Kyseinen nuottikirja on avartavuudessaan kaunis matka, jota sydämellä kaikille suosittelen. 📚

    #Kirja
    #KirjaMastodon

  21. Rebecca Yarros – Siivenisku

    Rebecca Yarrosin Siivenisku kirjasta minulla olisi todella paljon puhuttavaa. Valitettavasti on yritettävä pitää kielenkannat kurissa, jotta en pilaa lukunautintoa keneltäkään. Kirja on Empyreum sarjan ensimmäinen osa. Siitä on ilmestynyt nyt kolme osaa ja se on suunniteltu viisiosaisiksi. Kirja kertoo 20-vuotiaasta Violetista, joka joutuu olosuhteiden pakosta lohikäärmelentäjien korkeakouluun. Lentäjien tulee suoriutua monesta kuolettavasta haasteesta ja luoda suhde […]

    omatseinat.fi/2026/rebecca-yar

  22. #HannaVinkkaa:

    Huomasin, että klo 8.50 Ylen Aamussa on osio lanun asemasta ja sen arvostuksesta.

    Tulee Areenaan sitten myöhemmin.

    #lanu #kirja #kirjat #KirjaMasto #KirjaMastodon #KirjaFedi #lapset #nuoret

  23. Kuvaliitteen alkusivuilla lilluu Anna-Leena taaperona uima-altaassa. Myssy on valahtanut hassusti hiukan taakse. Edessään lepertelee pyyteettömästi ja ehdoitta rakastava isä, Kestämättömyys Level 100%.

    Silloin tällöin puhdasta valoa sädehtivän pikkutytön nähdessäni liikutun ääneen: ”Kunpa kukaan ei koskaan tekisi sinulle mitään pahaa.”

    мuтта.

    Katja Kallion kirjaamat Anna-Leena Härkösen muistelmat ”Taskupainos” (2025) on kammottavan hyvä. Omapolkuiseen, jatkuvasti kolhittuun sitkaaseen ihanukseen, joka vain tahtoo saada ihmiset nauramaan, ei voi olla hullaantumatta.

    Andrewtatet sukupolvesta toiseen.

    Helvetti meitä. 📚

    #Kirja
    #KirjaMastodon