#sarjakuvasunnuntai — Public Fediverse posts
Live and recent posts from across the Fediverse tagged #sarjakuvasunnuntai, aggregated by home.social.
-
Glen Baxter 1944 – 2026
Requiescat in pace -
Mitä helvettiä, Jaska Jokunen?
© Charles M. Schulz
#Sarjakuva
#SarjakuvaMastodon
#Sarjakuvasunnuntai
#Kesäaika -
#Sarjakuvasunnuntai na 22.3.2026 pysähdyttäköön Spy vs. Spy:n MAD-jatkumon pyöreän päätösruudun (2018) äärelle.
Viimeiset totutun muotoiset MAD-lehdet olivat haikeaa luettavaa. Kaikesta huokui lopun tuntu, vanhan kaartin mestarit jättäytyivät yksitellen sivuun, koko lehden olemassaolo lillui epämääräisessä välitilassa, toimituksen mukanokkela selittely lähinnä ärsytti. Kai taustalla olivat liikesalaisuudet tiijähäntä.
Peter Kuper sinetöi kuubalaislähtöisen Antonio Prohíaksen aloittaman legendaarisen Spy vs. Spyn liikuttavan upeasti. Viimeinen ruutu riittää kertomaan senkertaisen toran eskaloituneen hieman enemmän.
Ja vihdoin ja viimein – se lopullinen “sovinto“.
Todellisia vakoojia olemme me.
© Peter Kuper / MAD
#Sarjakuva
#SarjakuvaMastodon -
Spring
© Marko Raassina
#Sarjakuva
#SarjakuvaMastodon
#Sarjakuvasunnuntai -
#sarjakuvasunnuntai Joe Saccon 32sivuinen sarjakuvallinen reaktio liittyen Gazan sodan alkuvaiheisiin. Sacco on tehnyt useita sarjakuvareportaaseja Palestiinasta. Tämäkin on rankkaa luettavaa. Wsoy julkaisi kirjan viime vuonna. #sarjakuvat
-
Hans Nissenin kylmäävän viisas sarjakuva introspektiivisestä isästä on pakko jakaa silloin tällöin #Sarjakuvasunnuntai na.
Ihailen, että tämä harvakseltaan piirtävä, enemmänkin kustannuspuolella operoinut vimmainen sarjakuva-aficionado on kyennyt kaikki nämä vuodet olemaan muualla ja tarjoamaan aitoja vaihtoehtoja, laadusta ja taiteesta tinkimättä.
© Hans Nissen
-
Niin pienellä niin paljon.
© Bill Watterson
#Sarjakuva
#SarjakuvaMastodon
#Sarjakuvasunnuntai -
Joe Sacco: Gazan sota (WSOY 2025)
No, se on sarjakuvajournalisti Joe Saccon puheenvuoro Gazan sotaan. Enempää ei periaatteessa tarvitse kertoa. Hän on meinaan ennenkin ollut.
Sivuja on sentään ”vain” 38. Sacco tiennee ihmisten olevan totaalisen sotasaturoituneita, ja ymmärtää jättää maalailun väliin. Mässäillä ei edes tarvitse.
Joe Bidenin hallinto saa kyytiä, sillä tämä on tehty 2024. Ja mehän tiedämme, millaista pikavauhtia maailma on nitkahdellut – ja minne. Olisi ihme, jos lisää seikkailuja ei olisi tulossa.
Oheiset esimerkkisivut tuovat esiin mustan defenssikepeyden, jota Saccon on yksinkertaisesti pakko viljellä, jotta hän ja lukijansa pysyisivät edes jotenkin koossa.
Onhan tämä hieno, tärkeä ja koskettava teos. Saccon viiva on viisas ja tarkkanäköinen. 🖤
© Joe Sacco
#Sarjakuva
#SarjakuvaMastodon
#Sarjakuvasunnuntai -
Mitäpä jos vuoden 2026 ”kunniaksi” pyyhkisimme pölyt Frank Millerin ja Dave Gibbonsin kylmäävästä yhdysvaltainselityksestä ”Give Me Liberty” (Antakaa minulle vapaus, 1990)?
© Miller – Gibbons
#Sarjakuva
#SarjakuvaMastodon
#Sarjakuvasunnuntai -
Totentanzcomics joulukalenteri, 7. luukku. Kuvitus: Juuso Laasonen.
"Ojasta allikkoon"
"Between rock and a hard place"
"välissä Skyllan ja Kharybdisin"
Kun pitää valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta, kumman sinä valitset?
Jos Skylla on kuusipäinen hirviö, joka haukkuu koiran lailla niin Kharybdis on pyörre, joka nielaisee syvyyksiinsä äänettömästi eikä sinne joutuneita löydetä enää koskaan.
Mistä on kyse?
https://totentanzcomics.com/lukupiiri
#sarjakuvasunnuntai #sarjakuvat -
Ei 2020-luvun Asterixeille voi•jaksa•saa olla vihainen. Taitavat tekijät tekevät pieteetillä sen, minkä pystyvät.
Ja onhan tämä pienemmän mittakaavan tarina oiva lisä Asterixin matkakertomuksiin. Nyt reissataan siis nykyisessä Portugalissa. Hivenen odotetunlaisia ja palaverienmakuisia ovat vivahteet, mutta hurmaavalle alakuloisuudelle ja tummanpuhuvuudelle ei vain kerta kaikkiaan voi olla lämpiämättä. Lusitanialaiset ansaitsevat paikkansa asterixversumissa: jännää, ettei heitä ole aiemmin albumiksi asti äkätty.
No, Uderzon ja Goscinnyn ”taika” rikkaine yksityiskohtineen ja äkkäyksineen on mahdotonta toisintaa, nytkin. Ei sen pitäisi olla yllätys. Pohjalle kannattaa lukea se ”Jumaltenrannan nousu ja tuho”, vaikka haikailua mestareiden perään onkin likimain mahdoton välttää, kun lukee klassikot ja käyttökuvat perätysten.
Mirka Ulannon suomennos on jälleen uljaan huolellista, kunniakasta alansa huippua.
Ei näitä jaksa pisteyttää tai tähdittää. Ihan hyvä että ovat, kyllähän nykymaailmaan nyt hyvänenaika Asterixin pitää mahtua.🔲
-
Ville Pirisen inspiroivaa huoneentaulua ei voi jakaa somessa liikaa.
© Ville Pirinen
#sarjakuva
#sarjakuvasunnuntai
#sarjakuvaMastodon -
”Mutta jokainen päivä on uusi eilinen.”
Aladobix, n. 50 eaa
-
Löysin Oglaf-fantasiasarjakuvan vasta äskettäin.
Hauskinta eroottista sarjakuvaa sitten Hunt Emersonin Firkinin.
© Trudy Cooper & Doug Bayne
-
-
@vijarvinen Sen kunniaksi viimeisen säännöllisesti ilmestyneen Pahkasian (1999) nalle.
-
Zachin toinen kokoelma on ensimmäistä lapsellisempi, paikoin jopa häpeilemättömän huono, mutta hivelevä anaalinen yleispidäkkeettömyys on ihanaa, härskiä mannaa, joka kääntää alkeellisuudetkin voitoksi.
© Zach M. Stafford
#Sarjakuva
#SarjakuvaMastodon
#Sarjakuvasunnuntai
#ExtraFabulousComics -
Jaa-a!: olisiko tuossa peräti ainoa ruutu, jossa nähdään sekä elävä Leevi että joku muu ihminen kuin Lassi. Olkoonkin, että äiti on selin.
Ei noita ruutuja ainakaan kovin montaa luulisi olevan.
© Bill Watterson
#Sarjakuva
#SarjakuvaMastodon
#Sarjakuvasunnuntai -
Kas, 256 vuotta Alexander von Humboldtin (1769-1859) syntymästä. Uskomaton, maanisen perusutelias huimapää reissasi ympäri Etelä-Amerikkaa, tutki luonnonilmiöitä, keräsi näytteitä, mittaili kaiken ympärillään, uursi uraa.
Andrea Wulfin ja Lillian Melcherin vapaasarjakuvallisen suurikurpitsaiset, tippapuhekuplaiset kollaasitekniset matkakertomukset eivät ole kevyttä luettavaa, ja vaivannäön määrä on järjellä käsittämätön. ”The Adventures of Alexander von Humboldt” on intohimoinen aikamatkamammutti, jonka äärellä on jotenkin voimaton, laiskamatomainen fiilis. Herra on ystävineen jatkuvassa liikkeessä, mikä tekee teoksesta hengästyttävän useammalla tavalla. Oliko hän ”vapaa”?
Hieno, suositeltava tietopaketti. Vaativa, mutta ehdottomasti palkitseva.
-
#sarjakuvasunnuntai Luennassa nyt John Wagnerin ja Carlos Ezquerran loistava scifiklassikko Strontium Dog.
Tämä palkkionmetsästäjämutantin mielikuvituksellisia seikkailuja esittelvä sarja ilmestyi alun perin Iso-Britanniassa 1970-luvun lopulla Star Lord -lehdessä. Uusi complete- kokoelmasarja alkoi ilmestyä viitisen vuotta sitten, siinä osia on nyt neljä tai viisi.
Harmi kun sarjaa ei ole suomennettu. Kakkos ja kolmososa alkaa olla hankalasti saatavia. :-(
-
Surettaa, miten paljon Macanudoa vihataan. Älä ole moukka, puolusta tuota oman tiensä sarjaa täkäläisissä sanomalehdissä.
-
Pertti Jarlan tuotannosta ja metodeista on hyvä silloin tällöin tuoda esiin hänen mieltymyksensä ajoittaiseen hälläväliä-revittelyyn. Tämän stripin kivijalka ei ole sanaleikki, jonka valjuudesta tekijä takuulla on tietoinen, vaan tuo zulupohjalta raapusteltu hevonen. Se on kuulkaa hankalimpia piirrettäviä, mokoma!
-
Aikamoista tilitystä sarjakuvamuodossa! Viimeksi kun tarkistin, Crumbia oltiin kovasti cancelöimässä. Enää en uskalla tarkistaa. Kaikesta huolimatta tai juuri siksi pidin aika lailla tästä kasari-sarjoja kokoavasta kirjasta.
Joitain näitä piirtäjävirtuoosin juttuja on tainnut tulla suomeksikin. Esimerkiksi ironinen Mode O'Day (Päivi Perhonen, Like), joka on antikliimakseineen Weirdon juttujen heikoimmasta päästä.
-
Artsuu Diitsuu (2019)
-
Itseään isommat kolme ruutua.
© Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen
#SarjakuvaMastodon
#Sarjakuvasunnuntai -
"Järvi luottaa kuviensa voimaan ja kuljettaa pitkiä pätkiä sanattomasti. Siksi Uumenta lukee vauhdikkaasti kuin mangaa, vaikka piirroksissa on enemmän yksityiskohtia kuin japanilaisessa valtavirrassa."
-
Nyt vasta luin. Jalavahan julkaisi jo 1990-luvun alussa tämän trilogian, mutta kulttuuriteko jäi Nemesisten ja Judge Dreddien varjoon. Halo Jones oli ”se kolmas”.
Mutta nyt hän on palannut, komein värein vieläpä.
Kahden fantastisen tarinankertojamaestron kunniakkaasti ikääntyneet visiot ovat kadehdittavan huimapäisiä, ja Jukka Heiskasen sielukas burgessmainen suomennos virtuoosimainen.
Tämän jälkeen toivoo vain ja ainoastaan, ettei kukaan saisi päähänsä jatkaa tätä sopivasti halkeilevaa balladia. Aikoinaan Gaimankin jatkoi Miraclemania, ja tosikkomaista hohhoijaata pukkasi.
Hauska, hullu, osuva, viiltävä, rikas SciFi-klassikko.
Ja kyllä. Gibsonin naiset o v a t umpi-ihania. ★★★★★
-