#muotkatunturi — Public Fediverse posts
Live and recent posts from across the Fediverse tagged #muotkatunturi, aggregated by home.social.
-
Olen vuosien ajan näihin aikoihin vuodesta, syyskuun alkupuolella tai puolivälissä, varannut itselleni aikaa viikon reissulle jonnekin ulkoilemaan, ja melkein aina olen lähtenyt Lappiin. Niin tänä vuonnakin, tällä kertaa kohteena oli Inarin ja Utsjoen kuntien alueella sijaitseva Muotkatunturin erämaa, jossa ennen en ollutkaan kulkenut, ja jota monien tiedän pitävän suosikkialueenaan.
Enkä ihmettele, upeaa tunturiylänköä ja muutakin vaihtelevaa maastoa riittää loputtomiin, eikä muista kulkijoista juuri ole riesaa. Mitään matkailuinfraa ei itse erämaa-alueella käytännössä ole, paitsi muutama satunnainen poro- tai pyyntikämppä (jotka eivät sattuneeet omalle reitilleni), ja 1960-luvulla puihin merkitty Inarista Karigasniemeen ulottuva reitti, joka on kyllä nykyisinkin ihan hyvin tallattu polku.
Tämän vuoden reissun erityispiirteisiin kuului vuodenaikaan nähden aivan outo lämpö: kun joskus näihin aikoihin tulee jo ensilumi, nyt yölläkin oli toistakymmentä astetta. Onneksi uskoin sääennusteita, ja otin mukaani kesämakuupussin. Lämpötiloista seurasi se, että lentäviä ötököitä oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen paljon. Yleensä niistä ei ole riesaa, mutta nyt jotkut kuuluivat jopa jättäneen reissunsa kesken niistä suivaantuneena. Onneksi kuivuus ei kuitenkaan ollut riesana, kuten vuosi sitten.
Lähdin liikkeelle illansuussa Muotkanruoktusta, jonka eteen Rovaniemeltä lähtenyt bussi seitsemän tunnin matkan jälkeen sopivasti saapuu, ja kuljin matkalla yöpyen tuntureita pitkin kohti alueen korkeinta tunturia Kuárvikozzâa. Kuárvikozzân läheisyyteen saavuttuani kuitenkin sumu ja pilvisyys oli sen verran kovaa, että jätin sen huiputtamisen tekemättä, ja jatkoin matkaani edelleen kohti suurta Stuorrávžin kanjonia. Stuorrávžista taas lähdin Karigasniemen suuntaan, ja viimeisen päivän kävelyksi tuli peräti 27 kilometriä, koska kun kerran kävellään niin miksi ei käveltäisi kunnolla? Ainoastaan viimeiset kymmenen kilometriä ennen Karigasniemeä olivat aika tylsää ja märkää maastoa, muuten sai kävellä upeissa ja kiinnostavissa maisemissa.
Muotkatunturin erämaahan tulee varmasti toistekin lähdettyä, nyt kun on alue on tullut katsastettua. Karigasniemen Guossi-hotellille annan erityissuosituksen: norjalaisia asiakkaita taitaa olla kiittäminen siitä, että tuollaisessa tuppukylässä on noin tasokas hotelli ja ravintola. Sinne päätin Muotkanruoktulta lähteneen reissuni, kävin suihkussa, syömässä ja vuodevaatteiden välissä nukkumassa, ja aloitin melkein vuorokauden mittaisen kotimatkan.
-
Olen vuosien ajan näihin aikoihin vuodesta, syyskuun alkupuolella tai puolivälissä, varannut itselleni aikaa viikon reissulle jonnekin ulkoilemaan, ja melkein aina olen lähtenyt Lappiin. Niin tänä vuonnakin, tällä kertaa kohteena oli Inarin ja Utsjoen kuntien alueella sijaitseva Muotkatunturin erämaa, jossa ennen en ollutkaan kulkenut, ja jota monien tiedän pitävän suosikkialueenaan.
Enkä ihmettele, upeaa tunturiylänköä ja muutakin vaihtelevaa maastoa riittää loputtomiin, eikä muista kulkijoista juuri ole riesaa. Mitään matkailuinfraa ei itse erämaa-alueella käytännössä ole, paitsi muutama satunnainen poro- tai pyyntikämppä (jotka eivät sattuneeet omalle reitilleni), ja 1960-luvulla puihin merkitty Inarista Karigasniemeen ulottuva reitti, joka on kyllä nykyisinkin ihan hyvin tallattu polku.
Tämän vuoden reissun erityispiirteisiin kuului vuodenaikaan nähden aivan outo lämpö: kun joskus näihin aikoihin tulee jo ensilumi, nyt yölläkin oli toistakymmentä astetta. Onneksi uskoin sääennusteita, ja otin mukaani kesämakuupussin. Lämpötiloista seurasi se, että lentäviä ötököitä oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen paljon. Yleensä niistä ei ole riesaa, mutta nyt jotkut kuuluivat jopa jättäneen reissunsa kesken niistä suivaantuneena. Onneksi kuivuus ei kuitenkaan ollut riesana, kuten vuosi sitten.
Lähdin liikkeelle illansuussa Muotkanruoktusta, jonka eteen Rovaniemeltä lähtenyt bussi seitsemän tunnin matkan jälkeen sopivasti saapuu, ja kuljin matkalla yöpyen tuntureita pitkin kohti alueen korkeinta tunturia Kuárvikozzâa. Kuárvikozzân läheisyyteen saavuttuani kuitenkin sumu ja pilvisyys oli sen verran kovaa, että jätin sen huiputtamisen tekemättä, ja jatkoin matkaani edelleen kohti suurta Stuorrávžin kanjonia. Stuorrávžista taas lähdin Karigasniemen suuntaan, ja viimeisen päivän kävelyksi tuli peräti 27 kilometriä, koska kun kerran kävellään niin miksi ei käveltäisi kunnolla? Ainoastaan viimeiset kymmenen kilometriä ennen Karigasniemeä olivat aika tylsää ja märkää maastoa, muuten sai kävellä upeissa ja kiinnostavissa maisemissa.
Muotkatunturin erämaahan tulee varmasti toistekin lähdettyä, nyt kun on alue on tullut katsastettua. Karigasniemen Guossi-hotellille annan erityissuosituksen: norjalaisia asiakkaita taitaa olla kiittäminen siitä, että tuollaisessa tuppukylässä on noin tasokas hotelli ja ravintola. Sinne päätin Muotkanruoktulta lähteneen reissuni, kävin suihkussa, syömässä ja vuodevaatteiden välissä nukkumassa, ja aloitin melkein vuorokauden mittaisen kotimatkan.
-
Olen vuosien ajan näihin aikoihin vuodesta, syyskuun alkupuolella tai puolivälissä, varannut itselleni aikaa viikon reissulle jonnekin ulkoilemaan, ja melkein aina olen lähtenyt Lappiin. Niin tänä vuonnakin, tällä kertaa kohteena oli Inarin ja Utsjoen kuntien alueella sijaitseva Muotkatunturin erämaa, jossa ennen en ollutkaan kulkenut, ja jota monien tiedän pitävän suosikkialueenaan.
Enkä ihmettele, upeaa tunturiylänköä ja muutakin vaihtelevaa maastoa riittää loputtomiin, eikä muista kulkijoista juuri ole riesaa. Mitään matkailuinfraa ei itse erämaa-alueella käytännössä ole, paitsi muutama satunnainen poro- tai pyyntikämppä (jotka eivät sattuneeet omalle reitilleni), ja 1960-luvulla puihin merkitty Inarista Karigasniemeen ulottuva reitti, joka on kyllä nykyisinkin ihan hyvin tallattu polku.
Tämän vuoden reissun erityispiirteisiin kuului vuodenaikaan nähden aivan outo lämpö: kun joskus näihin aikoihin tulee jo ensilumi, nyt yölläkin oli toistakymmentä astetta. Onneksi uskoin sääennusteita, ja otin mukaani kesämakuupussin. Lämpötiloista seurasi se, että lentäviä ötököitä oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen paljon. Yleensä niistä ei ole riesaa, mutta nyt jotkut kuuluivat jopa jättäneen reissunsa kesken niistä suivaantuneena. Onneksi kuivuus ei kuitenkaan ollut riesana, kuten vuosi sitten.
Lähdin liikkeelle illansuussa Muotkanruoktusta, jonka eteen Rovaniemeltä lähtenyt bussi seitsemän tunnin matkan jälkeen sopivasti saapuu, ja kuljin matkalla yöpyen tuntureita pitkin kohti alueen korkeinta tunturia Kuárvikozzâa. Kuárvikozzân läheisyyteen saavuttuani kuitenkin sumu ja pilvisyys oli sen verran kovaa, että jätin sen huiputtamisen tekemättä, ja jatkoin matkaani edelleen kohti suurta Stuorrávžin kanjonia. Stuorrávžista taas lähdin Karigasniemen suuntaan, ja viimeisen päivän kävelyksi tuli peräti 27 kilometriä, koska kun kerran kävellään niin miksi ei käveltäisi kunnolla? Ainoastaan viimeiset kymmenen kilometriä ennen Karigasniemeä olivat aika tylsää ja märkää maastoa, muuten sai kävellä upeissa ja kiinnostavissa maisemissa.
Muotkatunturin erämaahan tulee varmasti toistekin lähdettyä, nyt kun on alue on tullut katsastettua. Karigasniemen Guossi-hotellille annan erityissuosituksen: norjalaisia asiakkaita taitaa olla kiittäminen siitä, että tuollaisessa tuppukylässä on noin tasokas hotelli ja ravintola. Sinne päätin Muotkanruoktulta lähteneen reissuni, kävin suihkussa, syömässä ja vuodevaatteiden välissä nukkumassa, ja aloitin melkein vuorokauden mittaisen kotimatkan.
-
Olen vuosien ajan näihin aikoihin vuodesta, syyskuun alkupuolella tai puolivälissä, varannut itselleni aikaa viikon reissulle jonnekin ulkoilemaan, ja melkein aina olen lähtenyt Lappiin. Niin tänä vuonnakin, tällä kertaa kohteena oli Inarin ja Utsjoen kuntien alueella sijaitseva Muotkatunturin erämaa, jossa ennen en ollutkaan kulkenut, ja jota monien tiedän pitävän suosikkialueenaan.
Enkä ihmettele, upeaa tunturiylänköä ja muutakin vaihtelevaa maastoa riittää loputtomiin, eikä muista kulkijoista juuri ole riesaa. Mitään matkailuinfraa ei itse erämaa-alueella käytännössä ole, paitsi muutama satunnainen poro- tai pyyntikämppä (jotka eivät sattuneeet omalle reitilleni), ja 1960-luvulla puihin merkitty Inarista Karigasniemeen ulottuva reitti, joka on kyllä nykyisinkin ihan hyvin tallattu polku.
Tämän vuoden reissun erityispiirteisiin kuului vuodenaikaan nähden aivan outo lämpö: kun joskus näihin aikoihin tulee jo ensilumi, nyt yölläkin oli toistakymmentä astetta. Onneksi uskoin sääennusteita, ja otin mukaani kesämakuupussin. Lämpötiloista seurasi se, että lentäviä ötököitä oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen paljon. Yleensä niistä ei ole riesaa, mutta nyt jotkut kuuluivat jopa jättäneen reissunsa kesken niistä suivaantuneena. Onneksi kuivuus ei kuitenkaan ollut riesana, kuten vuosi sitten.
Lähdin liikkeelle illansuussa Muotkanruoktusta, jonka eteen Rovaniemeltä lähtenyt bussi seitsemän tunnin matkan jälkeen sopivasti saapuu, ja kuljin matkalla yöpyen tuntureita pitkin kohti alueen korkeinta tunturia Kuárvikozzâa. Kuárvikozzân läheisyyteen saavuttuani kuitenkin sumu ja pilvisyys oli sen verran kovaa, että jätin sen huiputtamisen tekemättä, ja jatkoin matkaani edelleen kohti suurta Stuorrávžin kanjonia. Stuorrávžista taas lähdin Karigasniemen suuntaan, ja viimeisen päivän kävelyksi tuli peräti 27 kilometriä, koska kun kerran kävellään niin miksi ei käveltäisi kunnolla? Ainoastaan viimeiset kymmenen kilometriä ennen Karigasniemeä olivat aika tylsää ja märkää maastoa, muuten sai kävellä upeissa ja kiinnostavissa maisemissa.
Muotkatunturin erämaahan tulee varmasti toistekin lähdettyä, nyt kun on alue on tullut katsastettua. Karigasniemen Guossi-hotellille annan erityissuosituksen: norjalaisia asiakkaita taitaa olla kiittäminen siitä, että tuollaisessa tuppukylässä on noin tasokas hotelli ja ravintola. Sinne päätin Muotkanruoktulta lähteneen reissuni, kävin suihkussa, syömässä ja vuodevaatteiden välissä nukkumassa, ja aloitin melkein vuorokauden mittaisen kotimatkan.
-
Olen vuosien ajan näihin aikoihin vuodesta, syyskuun alkupuolella tai puolivälissä, varannut itselleni aikaa viikon reissulle jonnekin ulkoilemaan, ja melkein aina olen lähtenyt Lappiin. Niin tänä vuonnakin, tällä kertaa kohteena oli Inarin ja Utsjoen kuntien alueella sijaitseva Muotkatunturin erämaa, jossa ennen en ollutkaan kulkenut, ja jota monien tiedän pitävän suosikkialueenaan.
Enkä ihmettele, upeaa tunturiylänköä ja muutakin vaihtelevaa maastoa riittää loputtomiin, eikä muista kulkijoista juuri ole riesaa. Mitään matkailuinfraa ei itse erämaa-alueella käytännössä ole, paitsi muutama satunnainen poro- tai pyyntikämppä (jotka eivät sattuneeet omalle reitilleni), ja 1960-luvulla puihin merkitty Inarista Karigasniemeen ulottuva reitti, joka on kyllä nykyisinkin ihan hyvin tallattu polku.
Tämän vuoden reissun erityispiirteisiin kuului vuodenaikaan nähden aivan outo lämpö: kun joskus näihin aikoihin tulee jo ensilumi, nyt yölläkin oli toistakymmentä astetta. Onneksi uskoin sääennusteita, ja otin mukaani kesämakuupussin. Lämpötiloista seurasi se, että lentäviä ötököitä oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen paljon. Yleensä niistä ei ole riesaa, mutta nyt jotkut kuuluivat jopa jättäneen reissunsa kesken niistä suivaantuneena. Onneksi kuivuus ei kuitenkaan ollut riesana, kuten vuosi sitten.
Lähdin liikkeelle illansuussa Muotkanruoktusta, jonka eteen Rovaniemeltä lähtenyt bussi seitsemän tunnin matkan jälkeen sopivasti saapuu, ja kuljin matkalla yöpyen tuntureita pitkin kohti alueen korkeinta tunturia Kuárvikozzâa. Kuárvikozzân läheisyyteen saavuttuani kuitenkin sumu ja pilvisyys oli sen verran kovaa, että jätin sen huiputtamisen tekemättä, ja jatkoin matkaani edelleen kohti suurta Stuorrávžin kanjonia. Stuorrávžista taas lähdin Karigasniemen suuntaan, ja viimeisen päivän kävelyksi tuli peräti 27 kilometriä, koska kun kerran kävellään niin miksi ei käveltäisi kunnolla? Ainoastaan viimeiset kymmenen kilometriä ennen Karigasniemeä olivat aika tylsää ja märkää maastoa, muuten sai kävellä upeissa ja kiinnostavissa maisemissa.
Muotkatunturin erämaahan tulee varmasti toistekin lähdettyä, nyt kun on alue on tullut katsastettua. Karigasniemen Guossi-hotellille annan erityissuosituksen: norjalaisia asiakkaita taitaa olla kiittäminen siitä, että tuollaisessa tuppukylässä on noin tasokas hotelli ja ravintola. Sinne päätin Muotkanruoktulta lähteneen reissuni, kävin suihkussa, syömässä ja vuodevaatteiden välissä nukkumassa, ja aloitin melkein vuorokauden mittaisen kotimatkan.
-
Poikkeuksellisen komea seitakivi. Kenties vieläkin rituaalikäytössä.
-
Poikkeuksellisen komea seitakivi. Kenties vieläkin rituaalikäytössä.
-
Poikkeuksellisen komea seitakivi. Kenties vieläkin rituaalikäytössä.
-
Poikkeuksellisen komea seitakivi. Kenties vieläkin rituaalikäytössä.
-
Poikkeuksellisen komea seitakivi. Kenties vieläkin rituaalikäytössä.
-
Hiljaisuus on Lapin erämaissa usein niin täydellistä, että sitä jää erikseen kuuntelemaan. Tämä kohta on vielä sen verran lähellä maantietä, että autojen rengasäänet ajoittain kuuluvat maantieltä muutaman kilometrin päästä, mutta pian lähden kävelemään kauemmas.
Facebookin vaeltajaryhmissäkin on kuitenkin keskusteltu äänestä, jonka jotkut vaeltajat kuulevat hiljaisuudessa. Toiset taas ovat sitä mieltä, että se on vain kuvitelmaa tai oman verenkierron ääni. Minäkin kuulen sen, ja tinnituksesta ajoittain kärsivänä tunnistan kyllä, että kyllä tämä ääni tulee jostain ulkopuolelta.
Ääni on vaimea, aika matala, ehkä ihan vähän särisevä humina. Tuo minulle mieleen sen äänen minkä saattaa kuulla ison muuntamon läheisyydessä. Se on myös vähän samanlainen, kuin kuuluu Porvoon Pirttisaaressa merivalvontatutkan pyörimisestä.
En ole keksinyt mikä sen voi aiheuttaa. Kun ensimmäistä kertaa siihen havahduin, ajattelin voisiko se tulla tuulivoimaloista, mutta tarkistin, ja missään lähimailla ei sellaisia ollut. Toinen hypoteesini on ollut miljoonat hyönteiset, mutta se on minusta kuulunut myös hyönteisettöminä aikoina (nyt niitä on vuodenaikaan nähden todella paljon, mutta Lapin maksimiin verrattuna toki mitättömästi).
Ehkä se on sitä maailman akselin jyminää, mistä Eppu Normaali jossain laulaa.
-
Hiljaisuus on Lapin erämaissa usein niin täydellistä, että sitä jää erikseen kuuntelemaan. Tämä kohta on vielä sen verran lähellä maantietä, että autojen rengasäänet ajoittain kuuluvat maantieltä muutaman kilometrin päästä, mutta pian lähden kävelemään kauemmas.
Facebookin vaeltajaryhmissäkin on kuitenkin keskusteltu äänestä, jonka jotkut vaeltajat kuulevat hiljaisuudessa. Toiset taas ovat sitä mieltä, että se on vain kuvitelmaa tai oman verenkierron ääni. Minäkin kuulen sen, ja tinnituksesta ajoittain kärsivänä tunnistan kyllä, että kyllä tämä ääni tulee jostain ulkopuolelta.
Ääni on vaimea, aika matala, ehkä ihan vähän särisevä humina. Tuo minulle mieleen sen äänen minkä saattaa kuulla ison muuntamon läheisyydessä. Se on myös vähän samanlainen, kuin kuuluu Porvoon Pirttisaaressa merivalvontatutkan pyörimisestä.
En ole keksinyt mikä sen voi aiheuttaa. Kun ensimmäistä kertaa siihen havahduin, ajattelin voisiko se tulla tuulivoimaloista, mutta tarkistin, ja missään lähimailla ei sellaisia ollut. Toinen hypoteesini on ollut miljoonat hyönteiset, mutta se on minusta kuulunut myös hyönteisettöminä aikoina (nyt niitä on vuodenaikaan nähden todella paljon, mutta Lapin maksimiin verrattuna toki mitättömästi).
Ehkä se on sitä maailman akselin jyminää, mistä Eppu Normaali jossain laulaa.
-
Hiljaisuus on Lapin erämaissa usein niin täydellistä, että sitä jää erikseen kuuntelemaan. Tämä kohta on vielä sen verran lähellä maantietä, että autojen rengasäänet ajoittain kuuluvat maantieltä muutaman kilometrin päästä, mutta pian lähden kävelemään kauemmas.
Facebookin vaeltajaryhmissäkin on kuitenkin keskusteltu äänestä, jonka jotkut vaeltajat kuulevat hiljaisuudessa. Toiset taas ovat sitä mieltä, että se on vain kuvitelmaa tai oman verenkierron ääni. Minäkin kuulen sen, ja tinnituksesta ajoittain kärsivänä tunnistan kyllä, että kyllä tämä ääni tulee jostain ulkopuolelta.
Ääni on vaimea, aika matala, ehkä ihan vähän särisevä humina. Tuo minulle mieleen sen äänen minkä saattaa kuulla ison muuntamon läheisyydessä. Se on myös vähän samanlainen, kuin kuuluu Porvoon Pirttisaaressa merivalvontatutkan pyörimisestä.
En ole keksinyt mikä sen voi aiheuttaa. Kun ensimmäistä kertaa siihen havahduin, ajattelin voisiko se tulla tuulivoimaloista, mutta tarkistin, ja missään lähimailla ei sellaisia ollut. Toinen hypoteesini on ollut miljoonat hyönteiset, mutta se on minusta kuulunut myös hyönteisettöminä aikoina (nyt niitä on vuodenaikaan nähden todella paljon, mutta Lapin maksimiin verrattuna toki mitättömästi).
Ehkä se on sitä maailman akselin jyminää, mistä Eppu Normaali jossain laulaa.
-
Hiljaisuus on Lapin erämaissa usein niin täydellistä, että sitä jää erikseen kuuntelemaan. Tämä kohta on vielä sen verran lähellä maantietä, että autojen rengasäänet ajoittain kuuluvat maantieltä muutaman kilometrin päästä, mutta pian lähden kävelemään kauemmas.
Facebookin vaeltajaryhmissäkin on kuitenkin keskusteltu äänestä, jonka jotkut vaeltajat kuulevat hiljaisuudessa. Toiset taas ovat sitä mieltä, että se on vain kuvitelmaa tai oman verenkierron ääni. Minäkin kuulen sen, ja tinnituksesta ajoittain kärsivänä tunnistan kyllä, että kyllä tämä ääni tulee jostain ulkopuolelta.
Ääni on vaimea, aika matala, ehkä ihan vähän särisevä humina. Tuo minulle mieleen sen äänen minkä saattaa kuulla ison muuntamon läheisyydessä. Se on myös vähän samanlainen, kuin kuuluu Porvoon Pirttisaaressa merivalvontatutkan pyörimisestä.
En ole keksinyt mikä sen voi aiheuttaa. Kun ensimmäistä kertaa siihen havahduin, ajattelin voisiko se tulla tuulivoimaloista, mutta tarkistin, ja missään lähimailla ei sellaisia ollut. Toinen hypoteesini on ollut miljoonat hyönteiset, mutta se on minusta kuulunut myös hyönteisettöminä aikoina (nyt niitä on vuodenaikaan nähden todella paljon, mutta Lapin maksimiin verrattuna toki mitättömästi).
Ehkä se on sitä maailman akselin jyminää, mistä Eppu Normaali jossain laulaa.
-
Hiljaisuus on Lapin erämaissa usein niin täydellistä, että sitä jää erikseen kuuntelemaan. Tämä kohta on vielä sen verran lähellä maantietä, että autojen rengasäänet ajoittain kuuluvat maantieltä muutaman kilometrin päästä, mutta pian lähden kävelemään kauemmas.
Facebookin vaeltajaryhmissäkin on kuitenkin keskusteltu äänestä, jonka jotkut vaeltajat kuulevat hiljaisuudessa. Toiset taas ovat sitä mieltä, että se on vain kuvitelmaa tai oman verenkierron ääni. Minäkin kuulen sen, ja tinnituksesta ajoittain kärsivänä tunnistan kyllä, että kyllä tämä ääni tulee jostain ulkopuolelta.
Ääni on vaimea, aika matala, ehkä ihan vähän särisevä humina. Tuo minulle mieleen sen äänen minkä saattaa kuulla ison muuntamon läheisyydessä. Se on myös vähän samanlainen, kuin kuuluu Porvoon Pirttisaaressa merivalvontatutkan pyörimisestä.
En ole keksinyt mikä sen voi aiheuttaa. Kun ensimmäistä kertaa siihen havahduin, ajattelin voisiko se tulla tuulivoimaloista, mutta tarkistin, ja missään lähimailla ei sellaisia ollut. Toinen hypoteesini on ollut miljoonat hyönteiset, mutta se on minusta kuulunut myös hyönteisettöminä aikoina (nyt niitä on vuodenaikaan nähden todella paljon, mutta Lapin maksimiin verrattuna toki mitättömästi).
Ehkä se on sitä maailman akselin jyminää, mistä Eppu Normaali jossain laulaa.
-
Teltta on pystyssä ja kiipesin vielä ennen auringonlaskua Jeageloaivin rinteille katsomaan vähän laajemmin maisemia. Jos yö ennusteen mukaisesti kirkastuu, voi olla hieno tähtitaivas. Revontuliinkin on hyvä mahdollisuus.
-
Teltta on pystyssä ja kiipesin vielä ennen auringonlaskua Jeageloaivin rinteille katsomaan vähän laajemmin maisemia. Jos yö ennusteen mukaisesti kirkastuu, voi olla hieno tähtitaivas. Revontuliinkin on hyvä mahdollisuus.
-
Teltta on pystyssä ja kiipesin vielä ennen auringonlaskua Jeageloaivin rinteille katsomaan vähän laajemmin maisemia. Jos yö ennusteen mukaisesti kirkastuu, voi olla hieno tähtitaivas. Revontuliinkin on hyvä mahdollisuus.
-
Teltta on pystyssä ja kiipesin vielä ennen auringonlaskua Jeageloaivin rinteille katsomaan vähän laajemmin maisemia. Jos yö ennusteen mukaisesti kirkastuu, voi olla hieno tähtitaivas. Revontuliinkin on hyvä mahdollisuus.
-
Teltta on pystyssä ja kiipesin vielä ennen auringonlaskua Jeageloaivin rinteille katsomaan vähän laajemmin maisemia. Jos yö ennusteen mukaisesti kirkastuu, voi olla hieno tähtitaivas. Revontuliinkin on hyvä mahdollisuus.
-
Tästä se lähtee. Tarkoitus on yöpyä tuossa parin tunnin kävelyn päässä, jättää polut taakse huomenna ja jatkaa avotunturissa.
Kovin tarkasti en ole reittiä suunnitellut, nyt mennään fiiliksen mukaan ja yritetään viimeistään viikon päästä löytää pois. Luultavasti kyllä jo aiemmin.
-
Tästä se lähtee. Tarkoitus on yöpyä tuossa parin tunnin kävelyn päässä, jättää polut taakse huomenna ja jatkaa avotunturissa.
Kovin tarkasti en ole reittiä suunnitellut, nyt mennään fiiliksen mukaan ja yritetään viimeistään viikon päästä löytää pois. Luultavasti kyllä jo aiemmin.
-
Tästä se lähtee. Tarkoitus on yöpyä tuossa parin tunnin kävelyn päässä, jättää polut taakse huomenna ja jatkaa avotunturissa.
Kovin tarkasti en ole reittiä suunnitellut, nyt mennään fiiliksen mukaan ja yritetään viimeistään viikon päästä löytää pois. Luultavasti kyllä jo aiemmin.
-
Tästä se lähtee. Tarkoitus on yöpyä tuossa parin tunnin kävelyn päässä, jättää polut taakse huomenna ja jatkaa avotunturissa.
Kovin tarkasti en ole reittiä suunnitellut, nyt mennään fiiliksen mukaan ja yritetään viimeistään viikon päästä löytää pois. Luultavasti kyllä jo aiemmin.
-
Tästä se lähtee. Tarkoitus on yöpyä tuossa parin tunnin kävelyn päässä, jättää polut taakse huomenna ja jatkaa avotunturissa.
Kovin tarkasti en ole reittiä suunnitellut, nyt mennään fiiliksen mukaan ja yritetään viimeistään viikon päästä löytää pois. Luultavasti kyllä jo aiemmin.