#vaellus — Public Fediverse posts
Live and recent posts from across the Fediverse tagged #vaellus, aggregated by home.social.
-
https://www.europesays.com/fi/218931/ The Summit Suomi: Roy riitelee muiden leiriläisten kanssa #äänestys #alexandra #elina #Entertainment #FI #Finland #Finnish #joonas #kilpailureality #mtv #MTVKatsomo #mtv3 #Norja #pietari #reality #roy #seikkailu #Suomi #Televisiot #TheSummitSuomi #tiina #tv) #vaellus #venla #viihde
-
Erämaattaako?
"Aarto kuitenkin toivoo, että erämaahan lähtevät ymmärtäisivät varustautua paremmin, sillä pahimmillaan erämaahan on lähdetty kolmen desin vesipullon kanssa päiväkävelyyn sopivissa varusteissa."
-
Erämaattaako?
"Aarto kuitenkin toivoo, että erämaahan lähtevät ymmärtäisivät varustautua paremmin, sillä pahimmillaan erämaahan on lähdetty kolmen desin vesipullon kanssa päiväkävelyyn sopivissa varusteissa."
-
Erämaattaako?
"Aarto kuitenkin toivoo, että erämaahan lähtevät ymmärtäisivät varustautua paremmin, sillä pahimmillaan erämaahan on lähdetty kolmen desin vesipullon kanssa päiväkävelyyn sopivissa varusteissa."
-
Erämaattaako?
"Aarto kuitenkin toivoo, että erämaahan lähtevät ymmärtäisivät varustautua paremmin, sillä pahimmillaan erämaahan on lähdetty kolmen desin vesipullon kanssa päiväkävelyyn sopivissa varusteissa."
-
Erämaattaako?
"Aarto kuitenkin toivoo, että erämaahan lähtevät ymmärtäisivät varustautua paremmin, sillä pahimmillaan erämaahan on lähdetty kolmen desin vesipullon kanssa päiväkävelyyn sopivissa varusteissa."
-
Olen vuosien ajan näihin aikoihin vuodesta, syyskuun alkupuolella tai puolivälissä, varannut itselleni aikaa viikon reissulle jonnekin ulkoilemaan, ja melkein aina olen lähtenyt Lappiin. Niin tänä vuonnakin, tällä kertaa kohteena oli Inarin ja Utsjoen kuntien alueella sijaitseva Muotkatunturin erämaa, jossa ennen en ollutkaan kulkenut, ja jota monien tiedän pitävän suosikkialueenaan.
Enkä ihmettele, upeaa tunturiylänköä ja muutakin vaihtelevaa maastoa riittää loputtomiin, eikä muista kulkijoista juuri ole riesaa. Mitään matkailuinfraa ei itse erämaa-alueella käytännössä ole, paitsi muutama satunnainen poro- tai pyyntikämppä (jotka eivät sattuneeet omalle reitilleni), ja 1960-luvulla puihin merkitty Inarista Karigasniemeen ulottuva reitti, joka on kyllä nykyisinkin ihan hyvin tallattu polku.
Tämän vuoden reissun erityispiirteisiin kuului vuodenaikaan nähden aivan outo lämpö: kun joskus näihin aikoihin tulee jo ensilumi, nyt yölläkin oli toistakymmentä astetta. Onneksi uskoin sääennusteita, ja otin mukaani kesämakuupussin. Lämpötiloista seurasi se, että lentäviä ötököitä oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen paljon. Yleensä niistä ei ole riesaa, mutta nyt jotkut kuuluivat jopa jättäneen reissunsa kesken niistä suivaantuneena. Onneksi kuivuus ei kuitenkaan ollut riesana, kuten vuosi sitten.
Lähdin liikkeelle illansuussa Muotkanruoktusta, jonka eteen Rovaniemeltä lähtenyt bussi seitsemän tunnin matkan jälkeen sopivasti saapuu, ja kuljin matkalla yöpyen tuntureita pitkin kohti alueen korkeinta tunturia Kuárvikozzâa. Kuárvikozzân läheisyyteen saavuttuani kuitenkin sumu ja pilvisyys oli sen verran kovaa, että jätin sen huiputtamisen tekemättä, ja jatkoin matkaani edelleen kohti suurta Stuorrávžin kanjonia. Stuorrávžista taas lähdin Karigasniemen suuntaan, ja viimeisen päivän kävelyksi tuli peräti 27 kilometriä, koska kun kerran kävellään niin miksi ei käveltäisi kunnolla? Ainoastaan viimeiset kymmenen kilometriä ennen Karigasniemeä olivat aika tylsää ja märkää maastoa, muuten sai kävellä upeissa ja kiinnostavissa maisemissa.
Muotkatunturin erämaahan tulee varmasti toistekin lähdettyä, nyt kun on alue on tullut katsastettua. Karigasniemen Guossi-hotellille annan erityissuosituksen: norjalaisia asiakkaita taitaa olla kiittäminen siitä, että tuollaisessa tuppukylässä on noin tasokas hotelli ja ravintola. Sinne päätin Muotkanruoktulta lähteneen reissuni, kävin suihkussa, syömässä ja vuodevaatteiden välissä nukkumassa, ja aloitin melkein vuorokauden mittaisen kotimatkan.
-
Olen vuosien ajan näihin aikoihin vuodesta, syyskuun alkupuolella tai puolivälissä, varannut itselleni aikaa viikon reissulle jonnekin ulkoilemaan, ja melkein aina olen lähtenyt Lappiin. Niin tänä vuonnakin, tällä kertaa kohteena oli Inarin ja Utsjoen kuntien alueella sijaitseva Muotkatunturin erämaa, jossa ennen en ollutkaan kulkenut, ja jota monien tiedän pitävän suosikkialueenaan.
Enkä ihmettele, upeaa tunturiylänköä ja muutakin vaihtelevaa maastoa riittää loputtomiin, eikä muista kulkijoista juuri ole riesaa. Mitään matkailuinfraa ei itse erämaa-alueella käytännössä ole, paitsi muutama satunnainen poro- tai pyyntikämppä (jotka eivät sattuneeet omalle reitilleni), ja 1960-luvulla puihin merkitty Inarista Karigasniemeen ulottuva reitti, joka on kyllä nykyisinkin ihan hyvin tallattu polku.
Tämän vuoden reissun erityispiirteisiin kuului vuodenaikaan nähden aivan outo lämpö: kun joskus näihin aikoihin tulee jo ensilumi, nyt yölläkin oli toistakymmentä astetta. Onneksi uskoin sääennusteita, ja otin mukaani kesämakuupussin. Lämpötiloista seurasi se, että lentäviä ötököitä oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen paljon. Yleensä niistä ei ole riesaa, mutta nyt jotkut kuuluivat jopa jättäneen reissunsa kesken niistä suivaantuneena. Onneksi kuivuus ei kuitenkaan ollut riesana, kuten vuosi sitten.
Lähdin liikkeelle illansuussa Muotkanruoktusta, jonka eteen Rovaniemeltä lähtenyt bussi seitsemän tunnin matkan jälkeen sopivasti saapuu, ja kuljin matkalla yöpyen tuntureita pitkin kohti alueen korkeinta tunturia Kuárvikozzâa. Kuárvikozzân läheisyyteen saavuttuani kuitenkin sumu ja pilvisyys oli sen verran kovaa, että jätin sen huiputtamisen tekemättä, ja jatkoin matkaani edelleen kohti suurta Stuorrávžin kanjonia. Stuorrávžista taas lähdin Karigasniemen suuntaan, ja viimeisen päivän kävelyksi tuli peräti 27 kilometriä, koska kun kerran kävellään niin miksi ei käveltäisi kunnolla? Ainoastaan viimeiset kymmenen kilometriä ennen Karigasniemeä olivat aika tylsää ja märkää maastoa, muuten sai kävellä upeissa ja kiinnostavissa maisemissa.
Muotkatunturin erämaahan tulee varmasti toistekin lähdettyä, nyt kun on alue on tullut katsastettua. Karigasniemen Guossi-hotellille annan erityissuosituksen: norjalaisia asiakkaita taitaa olla kiittäminen siitä, että tuollaisessa tuppukylässä on noin tasokas hotelli ja ravintola. Sinne päätin Muotkanruoktulta lähteneen reissuni, kävin suihkussa, syömässä ja vuodevaatteiden välissä nukkumassa, ja aloitin melkein vuorokauden mittaisen kotimatkan.
-
Olen vuosien ajan näihin aikoihin vuodesta, syyskuun alkupuolella tai puolivälissä, varannut itselleni aikaa viikon reissulle jonnekin ulkoilemaan, ja melkein aina olen lähtenyt Lappiin. Niin tänä vuonnakin, tällä kertaa kohteena oli Inarin ja Utsjoen kuntien alueella sijaitseva Muotkatunturin erämaa, jossa ennen en ollutkaan kulkenut, ja jota monien tiedän pitävän suosikkialueenaan.
Enkä ihmettele, upeaa tunturiylänköä ja muutakin vaihtelevaa maastoa riittää loputtomiin, eikä muista kulkijoista juuri ole riesaa. Mitään matkailuinfraa ei itse erämaa-alueella käytännössä ole, paitsi muutama satunnainen poro- tai pyyntikämppä (jotka eivät sattuneeet omalle reitilleni), ja 1960-luvulla puihin merkitty Inarista Karigasniemeen ulottuva reitti, joka on kyllä nykyisinkin ihan hyvin tallattu polku.
Tämän vuoden reissun erityispiirteisiin kuului vuodenaikaan nähden aivan outo lämpö: kun joskus näihin aikoihin tulee jo ensilumi, nyt yölläkin oli toistakymmentä astetta. Onneksi uskoin sääennusteita, ja otin mukaani kesämakuupussin. Lämpötiloista seurasi se, että lentäviä ötököitä oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen paljon. Yleensä niistä ei ole riesaa, mutta nyt jotkut kuuluivat jopa jättäneen reissunsa kesken niistä suivaantuneena. Onneksi kuivuus ei kuitenkaan ollut riesana, kuten vuosi sitten.
Lähdin liikkeelle illansuussa Muotkanruoktusta, jonka eteen Rovaniemeltä lähtenyt bussi seitsemän tunnin matkan jälkeen sopivasti saapuu, ja kuljin matkalla yöpyen tuntureita pitkin kohti alueen korkeinta tunturia Kuárvikozzâa. Kuárvikozzân läheisyyteen saavuttuani kuitenkin sumu ja pilvisyys oli sen verran kovaa, että jätin sen huiputtamisen tekemättä, ja jatkoin matkaani edelleen kohti suurta Stuorrávžin kanjonia. Stuorrávžista taas lähdin Karigasniemen suuntaan, ja viimeisen päivän kävelyksi tuli peräti 27 kilometriä, koska kun kerran kävellään niin miksi ei käveltäisi kunnolla? Ainoastaan viimeiset kymmenen kilometriä ennen Karigasniemeä olivat aika tylsää ja märkää maastoa, muuten sai kävellä upeissa ja kiinnostavissa maisemissa.
Muotkatunturin erämaahan tulee varmasti toistekin lähdettyä, nyt kun on alue on tullut katsastettua. Karigasniemen Guossi-hotellille annan erityissuosituksen: norjalaisia asiakkaita taitaa olla kiittäminen siitä, että tuollaisessa tuppukylässä on noin tasokas hotelli ja ravintola. Sinne päätin Muotkanruoktulta lähteneen reissuni, kävin suihkussa, syömässä ja vuodevaatteiden välissä nukkumassa, ja aloitin melkein vuorokauden mittaisen kotimatkan.
-
Olen vuosien ajan näihin aikoihin vuodesta, syyskuun alkupuolella tai puolivälissä, varannut itselleni aikaa viikon reissulle jonnekin ulkoilemaan, ja melkein aina olen lähtenyt Lappiin. Niin tänä vuonnakin, tällä kertaa kohteena oli Inarin ja Utsjoen kuntien alueella sijaitseva Muotkatunturin erämaa, jossa ennen en ollutkaan kulkenut, ja jota monien tiedän pitävän suosikkialueenaan.
Enkä ihmettele, upeaa tunturiylänköä ja muutakin vaihtelevaa maastoa riittää loputtomiin, eikä muista kulkijoista juuri ole riesaa. Mitään matkailuinfraa ei itse erämaa-alueella käytännössä ole, paitsi muutama satunnainen poro- tai pyyntikämppä (jotka eivät sattuneeet omalle reitilleni), ja 1960-luvulla puihin merkitty Inarista Karigasniemeen ulottuva reitti, joka on kyllä nykyisinkin ihan hyvin tallattu polku.
Tämän vuoden reissun erityispiirteisiin kuului vuodenaikaan nähden aivan outo lämpö: kun joskus näihin aikoihin tulee jo ensilumi, nyt yölläkin oli toistakymmentä astetta. Onneksi uskoin sääennusteita, ja otin mukaani kesämakuupussin. Lämpötiloista seurasi se, että lentäviä ötököitä oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen paljon. Yleensä niistä ei ole riesaa, mutta nyt jotkut kuuluivat jopa jättäneen reissunsa kesken niistä suivaantuneena. Onneksi kuivuus ei kuitenkaan ollut riesana, kuten vuosi sitten.
Lähdin liikkeelle illansuussa Muotkanruoktusta, jonka eteen Rovaniemeltä lähtenyt bussi seitsemän tunnin matkan jälkeen sopivasti saapuu, ja kuljin matkalla yöpyen tuntureita pitkin kohti alueen korkeinta tunturia Kuárvikozzâa. Kuárvikozzân läheisyyteen saavuttuani kuitenkin sumu ja pilvisyys oli sen verran kovaa, että jätin sen huiputtamisen tekemättä, ja jatkoin matkaani edelleen kohti suurta Stuorrávžin kanjonia. Stuorrávžista taas lähdin Karigasniemen suuntaan, ja viimeisen päivän kävelyksi tuli peräti 27 kilometriä, koska kun kerran kävellään niin miksi ei käveltäisi kunnolla? Ainoastaan viimeiset kymmenen kilometriä ennen Karigasniemeä olivat aika tylsää ja märkää maastoa, muuten sai kävellä upeissa ja kiinnostavissa maisemissa.
Muotkatunturin erämaahan tulee varmasti toistekin lähdettyä, nyt kun on alue on tullut katsastettua. Karigasniemen Guossi-hotellille annan erityissuosituksen: norjalaisia asiakkaita taitaa olla kiittäminen siitä, että tuollaisessa tuppukylässä on noin tasokas hotelli ja ravintola. Sinne päätin Muotkanruoktulta lähteneen reissuni, kävin suihkussa, syömässä ja vuodevaatteiden välissä nukkumassa, ja aloitin melkein vuorokauden mittaisen kotimatkan.
-
Olen vuosien ajan näihin aikoihin vuodesta, syyskuun alkupuolella tai puolivälissä, varannut itselleni aikaa viikon reissulle jonnekin ulkoilemaan, ja melkein aina olen lähtenyt Lappiin. Niin tänä vuonnakin, tällä kertaa kohteena oli Inarin ja Utsjoen kuntien alueella sijaitseva Muotkatunturin erämaa, jossa ennen en ollutkaan kulkenut, ja jota monien tiedän pitävän suosikkialueenaan.
Enkä ihmettele, upeaa tunturiylänköä ja muutakin vaihtelevaa maastoa riittää loputtomiin, eikä muista kulkijoista juuri ole riesaa. Mitään matkailuinfraa ei itse erämaa-alueella käytännössä ole, paitsi muutama satunnainen poro- tai pyyntikämppä (jotka eivät sattuneeet omalle reitilleni), ja 1960-luvulla puihin merkitty Inarista Karigasniemeen ulottuva reitti, joka on kyllä nykyisinkin ihan hyvin tallattu polku.
Tämän vuoden reissun erityispiirteisiin kuului vuodenaikaan nähden aivan outo lämpö: kun joskus näihin aikoihin tulee jo ensilumi, nyt yölläkin oli toistakymmentä astetta. Onneksi uskoin sääennusteita, ja otin mukaani kesämakuupussin. Lämpötiloista seurasi se, että lentäviä ötököitä oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen paljon. Yleensä niistä ei ole riesaa, mutta nyt jotkut kuuluivat jopa jättäneen reissunsa kesken niistä suivaantuneena. Onneksi kuivuus ei kuitenkaan ollut riesana, kuten vuosi sitten.
Lähdin liikkeelle illansuussa Muotkanruoktusta, jonka eteen Rovaniemeltä lähtenyt bussi seitsemän tunnin matkan jälkeen sopivasti saapuu, ja kuljin matkalla yöpyen tuntureita pitkin kohti alueen korkeinta tunturia Kuárvikozzâa. Kuárvikozzân läheisyyteen saavuttuani kuitenkin sumu ja pilvisyys oli sen verran kovaa, että jätin sen huiputtamisen tekemättä, ja jatkoin matkaani edelleen kohti suurta Stuorrávžin kanjonia. Stuorrávžista taas lähdin Karigasniemen suuntaan, ja viimeisen päivän kävelyksi tuli peräti 27 kilometriä, koska kun kerran kävellään niin miksi ei käveltäisi kunnolla? Ainoastaan viimeiset kymmenen kilometriä ennen Karigasniemeä olivat aika tylsää ja märkää maastoa, muuten sai kävellä upeissa ja kiinnostavissa maisemissa.
Muotkatunturin erämaahan tulee varmasti toistekin lähdettyä, nyt kun on alue on tullut katsastettua. Karigasniemen Guossi-hotellille annan erityissuosituksen: norjalaisia asiakkaita taitaa olla kiittäminen siitä, että tuollaisessa tuppukylässä on noin tasokas hotelli ja ravintola. Sinne päätin Muotkanruoktulta lähteneen reissuni, kävin suihkussa, syömässä ja vuodevaatteiden välissä nukkumassa, ja aloitin melkein vuorokauden mittaisen kotimatkan.
-
Hiljaisuus on Lapin erämaissa usein niin täydellistä, että sitä jää erikseen kuuntelemaan. Tämä kohta on vielä sen verran lähellä maantietä, että autojen rengasäänet ajoittain kuuluvat maantieltä muutaman kilometrin päästä, mutta pian lähden kävelemään kauemmas.
Facebookin vaeltajaryhmissäkin on kuitenkin keskusteltu äänestä, jonka jotkut vaeltajat kuulevat hiljaisuudessa. Toiset taas ovat sitä mieltä, että se on vain kuvitelmaa tai oman verenkierron ääni. Minäkin kuulen sen, ja tinnituksesta ajoittain kärsivänä tunnistan kyllä, että kyllä tämä ääni tulee jostain ulkopuolelta.
Ääni on vaimea, aika matala, ehkä ihan vähän särisevä humina. Tuo minulle mieleen sen äänen minkä saattaa kuulla ison muuntamon läheisyydessä. Se on myös vähän samanlainen, kuin kuuluu Porvoon Pirttisaaressa merivalvontatutkan pyörimisestä.
En ole keksinyt mikä sen voi aiheuttaa. Kun ensimmäistä kertaa siihen havahduin, ajattelin voisiko se tulla tuulivoimaloista, mutta tarkistin, ja missään lähimailla ei sellaisia ollut. Toinen hypoteesini on ollut miljoonat hyönteiset, mutta se on minusta kuulunut myös hyönteisettöminä aikoina (nyt niitä on vuodenaikaan nähden todella paljon, mutta Lapin maksimiin verrattuna toki mitättömästi).
Ehkä se on sitä maailman akselin jyminää, mistä Eppu Normaali jossain laulaa.
-
Hiljaisuus on Lapin erämaissa usein niin täydellistä, että sitä jää erikseen kuuntelemaan. Tämä kohta on vielä sen verran lähellä maantietä, että autojen rengasäänet ajoittain kuuluvat maantieltä muutaman kilometrin päästä, mutta pian lähden kävelemään kauemmas.
Facebookin vaeltajaryhmissäkin on kuitenkin keskusteltu äänestä, jonka jotkut vaeltajat kuulevat hiljaisuudessa. Toiset taas ovat sitä mieltä, että se on vain kuvitelmaa tai oman verenkierron ääni. Minäkin kuulen sen, ja tinnituksesta ajoittain kärsivänä tunnistan kyllä, että kyllä tämä ääni tulee jostain ulkopuolelta.
Ääni on vaimea, aika matala, ehkä ihan vähän särisevä humina. Tuo minulle mieleen sen äänen minkä saattaa kuulla ison muuntamon läheisyydessä. Se on myös vähän samanlainen, kuin kuuluu Porvoon Pirttisaaressa merivalvontatutkan pyörimisestä.
En ole keksinyt mikä sen voi aiheuttaa. Kun ensimmäistä kertaa siihen havahduin, ajattelin voisiko se tulla tuulivoimaloista, mutta tarkistin, ja missään lähimailla ei sellaisia ollut. Toinen hypoteesini on ollut miljoonat hyönteiset, mutta se on minusta kuulunut myös hyönteisettöminä aikoina (nyt niitä on vuodenaikaan nähden todella paljon, mutta Lapin maksimiin verrattuna toki mitättömästi).
Ehkä se on sitä maailman akselin jyminää, mistä Eppu Normaali jossain laulaa.
-
Hiljaisuus on Lapin erämaissa usein niin täydellistä, että sitä jää erikseen kuuntelemaan. Tämä kohta on vielä sen verran lähellä maantietä, että autojen rengasäänet ajoittain kuuluvat maantieltä muutaman kilometrin päästä, mutta pian lähden kävelemään kauemmas.
Facebookin vaeltajaryhmissäkin on kuitenkin keskusteltu äänestä, jonka jotkut vaeltajat kuulevat hiljaisuudessa. Toiset taas ovat sitä mieltä, että se on vain kuvitelmaa tai oman verenkierron ääni. Minäkin kuulen sen, ja tinnituksesta ajoittain kärsivänä tunnistan kyllä, että kyllä tämä ääni tulee jostain ulkopuolelta.
Ääni on vaimea, aika matala, ehkä ihan vähän särisevä humina. Tuo minulle mieleen sen äänen minkä saattaa kuulla ison muuntamon läheisyydessä. Se on myös vähän samanlainen, kuin kuuluu Porvoon Pirttisaaressa merivalvontatutkan pyörimisestä.
En ole keksinyt mikä sen voi aiheuttaa. Kun ensimmäistä kertaa siihen havahduin, ajattelin voisiko se tulla tuulivoimaloista, mutta tarkistin, ja missään lähimailla ei sellaisia ollut. Toinen hypoteesini on ollut miljoonat hyönteiset, mutta se on minusta kuulunut myös hyönteisettöminä aikoina (nyt niitä on vuodenaikaan nähden todella paljon, mutta Lapin maksimiin verrattuna toki mitättömästi).
Ehkä se on sitä maailman akselin jyminää, mistä Eppu Normaali jossain laulaa.
-
Hiljaisuus on Lapin erämaissa usein niin täydellistä, että sitä jää erikseen kuuntelemaan. Tämä kohta on vielä sen verran lähellä maantietä, että autojen rengasäänet ajoittain kuuluvat maantieltä muutaman kilometrin päästä, mutta pian lähden kävelemään kauemmas.
Facebookin vaeltajaryhmissäkin on kuitenkin keskusteltu äänestä, jonka jotkut vaeltajat kuulevat hiljaisuudessa. Toiset taas ovat sitä mieltä, että se on vain kuvitelmaa tai oman verenkierron ääni. Minäkin kuulen sen, ja tinnituksesta ajoittain kärsivänä tunnistan kyllä, että kyllä tämä ääni tulee jostain ulkopuolelta.
Ääni on vaimea, aika matala, ehkä ihan vähän särisevä humina. Tuo minulle mieleen sen äänen minkä saattaa kuulla ison muuntamon läheisyydessä. Se on myös vähän samanlainen, kuin kuuluu Porvoon Pirttisaaressa merivalvontatutkan pyörimisestä.
En ole keksinyt mikä sen voi aiheuttaa. Kun ensimmäistä kertaa siihen havahduin, ajattelin voisiko se tulla tuulivoimaloista, mutta tarkistin, ja missään lähimailla ei sellaisia ollut. Toinen hypoteesini on ollut miljoonat hyönteiset, mutta se on minusta kuulunut myös hyönteisettöminä aikoina (nyt niitä on vuodenaikaan nähden todella paljon, mutta Lapin maksimiin verrattuna toki mitättömästi).
Ehkä se on sitä maailman akselin jyminää, mistä Eppu Normaali jossain laulaa.
-
Hiljaisuus on Lapin erämaissa usein niin täydellistä, että sitä jää erikseen kuuntelemaan. Tämä kohta on vielä sen verran lähellä maantietä, että autojen rengasäänet ajoittain kuuluvat maantieltä muutaman kilometrin päästä, mutta pian lähden kävelemään kauemmas.
Facebookin vaeltajaryhmissäkin on kuitenkin keskusteltu äänestä, jonka jotkut vaeltajat kuulevat hiljaisuudessa. Toiset taas ovat sitä mieltä, että se on vain kuvitelmaa tai oman verenkierron ääni. Minäkin kuulen sen, ja tinnituksesta ajoittain kärsivänä tunnistan kyllä, että kyllä tämä ääni tulee jostain ulkopuolelta.
Ääni on vaimea, aika matala, ehkä ihan vähän särisevä humina. Tuo minulle mieleen sen äänen minkä saattaa kuulla ison muuntamon läheisyydessä. Se on myös vähän samanlainen, kuin kuuluu Porvoon Pirttisaaressa merivalvontatutkan pyörimisestä.
En ole keksinyt mikä sen voi aiheuttaa. Kun ensimmäistä kertaa siihen havahduin, ajattelin voisiko se tulla tuulivoimaloista, mutta tarkistin, ja missään lähimailla ei sellaisia ollut. Toinen hypoteesini on ollut miljoonat hyönteiset, mutta se on minusta kuulunut myös hyönteisettöminä aikoina (nyt niitä on vuodenaikaan nähden todella paljon, mutta Lapin maksimiin verrattuna toki mitättömästi).
Ehkä se on sitä maailman akselin jyminää, mistä Eppu Normaali jossain laulaa.
-
Teltta on pystyssä ja kiipesin vielä ennen auringonlaskua Jeageloaivin rinteille katsomaan vähän laajemmin maisemia. Jos yö ennusteen mukaisesti kirkastuu, voi olla hieno tähtitaivas. Revontuliinkin on hyvä mahdollisuus.
-
Teltta on pystyssä ja kiipesin vielä ennen auringonlaskua Jeageloaivin rinteille katsomaan vähän laajemmin maisemia. Jos yö ennusteen mukaisesti kirkastuu, voi olla hieno tähtitaivas. Revontuliinkin on hyvä mahdollisuus.
-
Teltta on pystyssä ja kiipesin vielä ennen auringonlaskua Jeageloaivin rinteille katsomaan vähän laajemmin maisemia. Jos yö ennusteen mukaisesti kirkastuu, voi olla hieno tähtitaivas. Revontuliinkin on hyvä mahdollisuus.
-
Teltta on pystyssä ja kiipesin vielä ennen auringonlaskua Jeageloaivin rinteille katsomaan vähän laajemmin maisemia. Jos yö ennusteen mukaisesti kirkastuu, voi olla hieno tähtitaivas. Revontuliinkin on hyvä mahdollisuus.
-
Teltta on pystyssä ja kiipesin vielä ennen auringonlaskua Jeageloaivin rinteille katsomaan vähän laajemmin maisemia. Jos yö ennusteen mukaisesti kirkastuu, voi olla hieno tähtitaivas. Revontuliinkin on hyvä mahdollisuus.
-
Tästä se lähtee. Tarkoitus on yöpyä tuossa parin tunnin kävelyn päässä, jättää polut taakse huomenna ja jatkaa avotunturissa.
Kovin tarkasti en ole reittiä suunnitellut, nyt mennään fiiliksen mukaan ja yritetään viimeistään viikon päästä löytää pois. Luultavasti kyllä jo aiemmin.
-
Tästä se lähtee. Tarkoitus on yöpyä tuossa parin tunnin kävelyn päässä, jättää polut taakse huomenna ja jatkaa avotunturissa.
Kovin tarkasti en ole reittiä suunnitellut, nyt mennään fiiliksen mukaan ja yritetään viimeistään viikon päästä löytää pois. Luultavasti kyllä jo aiemmin.
-
Tästä se lähtee. Tarkoitus on yöpyä tuossa parin tunnin kävelyn päässä, jättää polut taakse huomenna ja jatkaa avotunturissa.
Kovin tarkasti en ole reittiä suunnitellut, nyt mennään fiiliksen mukaan ja yritetään viimeistään viikon päästä löytää pois. Luultavasti kyllä jo aiemmin.
-
Tästä se lähtee. Tarkoitus on yöpyä tuossa parin tunnin kävelyn päässä, jättää polut taakse huomenna ja jatkaa avotunturissa.
Kovin tarkasti en ole reittiä suunnitellut, nyt mennään fiiliksen mukaan ja yritetään viimeistään viikon päästä löytää pois. Luultavasti kyllä jo aiemmin.
-
Tästä se lähtee. Tarkoitus on yöpyä tuossa parin tunnin kävelyn päässä, jättää polut taakse huomenna ja jatkaa avotunturissa.
Kovin tarkasti en ole reittiä suunnitellut, nyt mennään fiiliksen mukaan ja yritetään viimeistään viikon päästä löytää pois. Luultavasti kyllä jo aiemmin.
-
Olen ottanut tavakseni kerran vuodessa näihin aikoihin varata itselleni viikon omaa lomaa ulkona liikkuen. Yleensä aina Lapissa vaeltaen, mutta olen minä jonkun melontareissunkin Suomenlahdella joskus tehnyt.
Nyt kohteena Muotkatunturin erämaa-alue, jossa en ole ennen käynyt. Nyt yön yli junalla Rovaniemelle ja huomenna vielä kuusi tuntia bussilla. Seuraava yö sitten tarkoitus onkin jo nukkua tunturijärven rannalla.
Sääennuste lupaa lämmintä, yölämpötilakaan ei ennusteiden mukaan laskisi juuri alle kymmenen asteen. Viime vuonna samoihin aikoihin oli Lapissa myös todella lämmin, mutta edellisenä vuonna syyskuun puolessa välissä tuli jo reilusti lunta. Toivottavasti säätila ei pahasti keikahda nyt ennusteista aivan muuksi, sillä mukaan lähti nyt vain aika kevyt makuupussi.
-
Käytiin taas vaihteeksi Nuuksiossa. Nuotiohommia ja eväitä Urjalla, josta Karjakaivon kautta maisemia katselemalla kotia kohti.
Urjalla eio enää puuhuoltoa niin sai raijata ite puita rinkassa paikalle. Hyvää reeniä.
-
Sit metsään yöksi. Ostin synttärilahjaks itelleni retkikampetta niin lähinnä jokseenkin tuttuun mestaan niitä koeajamaan ja harjottelemaan. Viimeks ollu yön metässä 2010.
Sadepäivä, joka toivottavasti vähän vähentää muiden telttailijoiden määrää ettei tarvii paikoista tapella. :cheh: 🏕️
#Espoo #Nuuksio #Retkeily #Vaellus #Eräily #Telttailu #Metsä #Luonto
-
Miksi karhukanisterit tai ruokapussien roikottaminen ei ole mikään juttu Suomessa? Kaikki tieto mitä löydän karhuihin liittyen kertoo tilanteesta jossa kohtaan karhun kun kuljen metsässä päiväsaikaan. Entä tilanne jos menen syvälle Itä-Suomeen telttailemaan? Eikö suomalaiset karhut tule teltalle ruoan perässä? Pohjois-Ameriikassa on jopa paikallisia lakeja, jotka vaativat karhukanisterin käyttämistä.
#Karhu #Telttailu #Vaellus #Retkeily #Eräily #Erämaa #Metsä #Ulkoilu
-
Miksi karhukanisterit tai ruokapussien roikottaminen ei ole mikään juttu Suomessa? Kaikki tieto mitä löydän karhuihin liittyen kertoo tilanteesta jossa kohtaan karhun kun kuljen metsässä päiväsaikaan. Entä tilanne jos menen syvälle Itä-Suomeen telttailemaan? Eikö suomalaiset karhut tule teltalle ruoan perässä? Pohjois-Ameriikassa on jopa paikallisia lakeja, jotka vaativat karhukanisterin käyttämistä.
#Karhu #Telttailu #Vaellus #Retkeily #Eräily #Erämaa #Metsä #Ulkoilu
-
Miksi karhukanisterit tai ruokapussien roikottaminen ei ole mikään juttu Suomessa? Kaikki tieto mitä löydän karhuihin liittyen kertoo tilanteesta jossa kohtaan karhun kun kuljen metsässä päiväsaikaan. Entä tilanne jos menen syvälle Itä-Suomeen telttailemaan? Eikö suomalaiset karhut tule teltalle ruoan perässä? Pohjois-Ameriikassa on jopa paikallisia lakeja, jotka vaativat karhukanisterin käyttämistä.
#Karhu #Telttailu #Vaellus #Retkeily #Eräily #Erämaa #Metsä #Ulkoilu
-
Miksi karhukanisterit tai ruokapussien roikottaminen ei ole mikään juttu Suomessa? Kaikki tieto mitä löydän karhuihin liittyen kertoo tilanteesta jossa kohtaan karhun kun kuljen metsässä päiväsaikaan. Entä tilanne jos menen syvälle Itä-Suomeen telttailemaan? Eikö suomalaiset karhut tule teltalle ruoan perässä? Pohjois-Ameriikassa on jopa paikallisia lakeja, jotka vaativat karhukanisterin käyttämistä.
#Karhu #Telttailu #Vaellus #Retkeily #Eräily #Erämaa #Metsä #Ulkoilu
-
Miksi karhukanisterit tai ruokapussien roikottaminen ei ole mikään juttu Suomessa? Kaikki tieto mitä löydän karhuihin liittyen kertoo tilanteesta jossa kohtaan karhun kun kuljen metsässä päiväsaikaan. Entä tilanne jos menen syvälle Itä-Suomeen telttailemaan? Eikö suomalaiset karhut tule teltalle ruoan perässä? Pohjois-Ameriikassa on jopa paikallisia lakeja, jotka vaativat karhukanisterin käyttämistä.
#Karhu #Telttailu #Vaellus #Retkeily #Eräily #Erämaa #Metsä #Ulkoilu
-
Tulipa kerrankin investoitua kunnon ulkoiluvaatteisiin. Koronavuosina ilmestyneen kaksoisleuankin saa kätevästi jemmaan tän megakauluksen sisään. :cheh:
-
Nuuksion villilentokoneet tykkäsivät meluta
-
Tän hetkinen ADHD-kaninkolo: retkeily ja telttailu. Jostain tuli idea päähän että tänä kesänä pitäisi jonnekkin jorpakkoon mennä yöksi. Jotenkin aina keksii nää harrasteet joissa turhan kamahifistelyn uhka on ihan helvetin suuri.
-
Tulikin toisesta keskustelusta mieleen... Jos jollakulla on suositella järjestettyjä vaellusretkiä toooooosi hitaille tyypeille, niin saa hihkaista!
Olin pari vuotta sitten eräopas Minna Jakosuon mukana Paistuntureilla. Tuntui hyvältä ajatukselta lähteä ekaa kertaa erämaaolosuhteisiin oppaan kanssa.
Retki oli "keskitasoa", jonka arvelin omakseni – olen kuitenkin vaeltanut yksinäni useastikin. Kuvauksessa vielä puhuttiin rauhallisesta menosta ja maisemien ihailusta.
Oma mokani oli, että multa jäi huomaamatta sana "poluton vaellus". Mä olen hidas ja kömpelö ja tietysti poluttomilla reiteillä vielä hitaampi. Mulla on kestokykyä, mutta ei nopeutta.
Jouduin keskeyttämään vaelluksen, koska hidastin ryhmää niin paljon. Kokemus oli tosi nolo ja nöyryyttävä, vaikka oppaan kanssa kaikki sujui hyvin yhteistyössä, ei siis siltä osin pahaa sanottavaa.Erämaat houkuttelee edelleen, mutta epäröin lähteä yksin. Mutta toisaalta vielä karmeampaa on taas lähteä riippakiveksi jollekin.
-
Käytiin kiertämässä Siikanevan luontopolku. Matkaa 10km, oli oikein mukavaa paitsi metsäetapeilla hyttyset kiritti vauhtia vähän liikaa.
-
Viime vuoden UK-puiston vaelluksen yhteydessä fillaristeja tuli reiteillä vastaan, jopa yllättävän kivikkoisilla poluilla. Hyvin mahduttiin kulkemaan tunturiylängöllä, metsäisimmillä sai jo väistää polulta sivuun. Paras olisi jo näille olisi omat reittinsä?
“Etelä-Suomessa kasvanut pyöräilyn suosio näkyy suoraan Lapissa”, Laukkanen sanoo."
-
Viime vuoden UK-puiston vaelluksen yhteydessä fillaristeja tuli reiteillä vastaan, jopa yllättävän kivikkoisilla poluilla. Hyvin mahduttiin kulkemaan tunturiylängöllä, metsäisimmillä sai jo väistää polulta sivuun. Paras olisi jo näille olisi omat reittinsä?
“Etelä-Suomessa kasvanut pyöräilyn suosio näkyy suoraan Lapissa”, Laukkanen sanoo."
-
Viime vuoden UK-puiston vaelluksen yhteydessä fillaristeja tuli reiteillä vastaan, jopa yllättävän kivikkoisilla poluilla. Hyvin mahduttiin kulkemaan tunturiylängöllä, metsäisimmillä sai jo väistää polulta sivuun. Paras olisi jo näille olisi omat reittinsä?
“Etelä-Suomessa kasvanut pyöräilyn suosio näkyy suoraan Lapissa”, Laukkanen sanoo."
-
Osaatko varoa lapinpöllöä?
"Autoilija oli törmätä lapinpöllöön Kotkassa – Käynnissä on harvinainen vaellus etelään ... Lintuyhdistys Birdlife vetoaa, että lapinpöllöille annetaan etelässä saalistusrauha."
-
Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi 🇫🇮 ja Constitution -päivää espanjalaisille 🇪🇸.
Luotto-oppaamme Victor vie meidät joukkoineen Teno-vuorten päälle, kuuluisan Mascan kylä yläpuolelle. Tai sinne saa siis ihan itse kiivetä, 1200 metriin. Olemme 4-5 vuotta sitten vaeltaneet tuon Mascan rotkon kylästä alas merelle. Nyt sitten noustaan vuorille.
Siellä kävelemme päivän ja päätteeksi katsomaan delfiinejä ja valaita Los Gigantesiin, Atlannin aalloille. #vaellus #vaeltaminen #itsenäisyyspäivä