#kirjoittaja — Public Fediverse posts
Live and recent posts from across the Fediverse tagged #kirjoittaja, aggregated by home.social.
-
Syksyllä 2024 samanlaisessa kelissä ja samaan aikaan vuorokaudesta (eli aamuyöstä) sain ekan idean Helsinki-tarinaani. Keli, aikainen ajankohta ja mustat ja märät kadut inspiroivat ajattelemaan, mitä kaupungissa voisi tapahtua muutakin kuin arkipäivää ja mihin sen sumuisen kelin fiiliksen voisi viedä mukaan.
Ekassa ideassa oli mukana kummituksia ja muuta vastaavaa arkipäivästä todellakin eroavaa. 😄 Myöhemmin totesin, että on parempi siirtää ne johonkin toiseen tarinaan.
Yksi tähän päätökseen vaikuttavista tekijöistä oli menneisyyden päähenkilö, jonka tarinaan kummitukset eivät suunnittelemassani muodossa sopineet. Mutta kyllä mä jonkin kummitustarinan vielä kirjoitan. 😄Sen lisäksi, että sumuinen keli inspiroi fiilistä, niin päätapahtumapaikka löytyi tälläkin kertaa samoin kuin Nevernan kruununprinsessan kohdalla. Kysyin taas itseltäni, että missä mä haluaisin asua ja millaisen talon seinien sisälle kurkistaa, minne en omana itsenäni pääse. Nevernan kohdalla vastaus oli oma palatsi. Helsingin kohdalla rakennus, jossa on etu- ja takaovi ja useampi kerros. 😁 Oliko riittävän salamyhkäisesti ilmaistu? 🤣
Tarina ei ole vielä valmis, mutta paljon ei onneksi puutu. Neljäsosa ehkä vaan. 😅
-
Tykkään tosi paljon taas omista muistiinpanoista. Ei ole edes sanoja, että miten paljon. 😁
Mä oon siis pyrkinyt siihen, että mulla ei olisi lippulappusia ja kässäriä koskevia muistiinpanoja sadassa eri vihkossa sähköisten tiedostojen lisäksi. Ekan tarinan kanssa kirjoitin ajatuksia ylös milloin mihinkin paperiin, joka oli käden ulottuvilla. Tiesin kyllä teoriassa, että se ei ole fiksua, mutta no, aina ei voi toimia fiksusti. Edelleenkään näköjään.
Nyt mulla on vain muutamia vihkoja nimenomaan tarinoiden muistiinpanoja varten. Mutta sitten, kun tulee mieleen vaikka jokin blogi-idea, niin kirjoitan niitä muitakin ajatuksia tarinavihkoihin. Kun se on niin helppoa, kun on vihko valmiiksi esillä.
Nyt editoin Kesä-tarinaa, jolle olen suunnitellut mahdollisen jatko-osan, jos oma mielenkiinto pysyy yllä. Sivuhahmo C esiintyy molemmissa. Ja jos haluan toteuttaa jatko-osan suunnitelman, pitää C:n tehdä muutama juttu ekassa osassa, mutta niin, ettei niistä voi päätellä tulevasta mitään, mutta jatko-osaa lukiessa huomaa, että hei, C käyttäytyi jo silloin näin. Ja tein suunnitelman tästä vihkoon.
Ajattelin tässä hyvässä editointivauhdissani, että olen varmasti siirtänyt suunnitelman sähköiseen suunnittelutiedostoon. Mutta sen sijaan tiedostossa lukeekin seuraava virke: "Etsi jostain se luonnos C:n taustatarinalle."
Jep. Että kiitti vaan mulle tästä. Alan vissiin nyt käydä niitä vihkoja läpi. 😅
-
Oon kirjoittanut dialogien inspis-/ideointitiedostoon seuraavasti:
"No niin, pojat, tulkaa takaisin tai ette saa kiisseliä." Sarkastisesti.
Vissiin mulla on ollut jokin tooodella nerokas ajatus tuossa taustalla, mutta olisi ollut ihan kiva, jos olisin avannut asiaa enemmän siltä varalta, että sattuisi hyvin epätodennäköisesti käymään niin, että en muistiinpanon kirjoittamisen jälkeen muista ajatuksen ydintä. 😅 Eikä nyt tosiaan säteilytä yhtään minkäänlainen sarkastinen kiisselikuvio. 😅
-
Kerroin mutsille, että päätin sittenkin tehdä ekasta kässäristäni maksullisen omakustanteen, koska aloin haluta fyysistä kopiota muistoksi omaan hyllyyn pelkän pdf-tiedoston sijaan.
Mutsi sanoi, että nyt hänkin voi sit lukea sen.
Minä siihen, että hän ei voisi olla kauempana kohderyhmästä ja tarinassa ei ole mitään semmoista, mikä mutsia kiinnostaisi millään tavalla.
Kuulemma haluaa silti lukea.
Ehkä en vaan anna. Ihan kuka tahansa muu voi tarinoitani lukea, mutta ei lähiperhe. 😅 Eikä ole edes mitään 🌶️-juttuja vaan hyvin viaton romanttinen sivujuoni. Mutta silti. 😁 -
Kirjoittelin Helsinki-tarinaani. Piti sitten kuvailla, miten yhtä seinää oli remontin yhteydessä pahoinpidelty. Tuli mieleen kolhut, lommot… ja sitten “viiva”. Mutta se ei ole se vaurioituneen jäljen sana. Hain päästäni kaikenlaisia variaatioita, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Enimmäkseen löi vaan tyhjää.
Sit koin ahaa-elämyksen. Sehän on “skraidu”! Mutta mikä ihme se on yleiskielellä?
Piti lopulta hakea urbaanista sanakirjasta "suomennos".
Aivan, tietenkin! Naarmu! 😅 -
Se, että väänsin tota videotehtävää melkein täydellä höyryllä 7 tuntia, taisi jättää mielen johonkin ylivirittyneeseen tilaan, kun tuntuu, että vois tässä vielä hilpasta iltakävelylle. 😅 Ehkä vois sen sijaan päivitellä kirjoituskuulumisia, kun en täällä oo niistä vielä ehtinyt puhua.
Mulla on eri tavalla kesken kolme tarinaa.
"Helsinki" on pisimmällä ja sen haluankin ekana valmiiksi. Oon fiiliksissä etenkin kakkospäähenkilöstä. Tarinassa on vähän oikeaa historiaa, mutta myös muutettua. Siinä on vaikutteita dekkareista, sillä joku on tapettu, ja tapaukseen liittyy epäselvyyksiä. Tarina ei kuitenkaan oo dekkari. Myös nykyhallitus on osaltaan juonta inspiroinut, mutta tarina ei ole varsinaisesti poliittinen, eikä siinä ole poliitikkohahmoja. Mieluusti sanoisinkin tarinan olevan "monigenreä". Liuskoja on muistaakseni reilu 70.
Toiseksi pisimmällä on "Haaksirikko", jossa on 68 liuskaa ja no, työnimensä mukaisesti on haaksirikkotarina. 😄 Tällä viikolla tulin aatelleeks, että siitä puuttuu "se jokin", joka tuo oman lisänsä niin, ettei ois vaan tavallinen "jengi koettaa selviytyä autiosaarella". Vielä en oo ehtinyt tarkemmin aatella, mitä siihen lisäisin.
Kolmas ja aivan alkutekijöissään on "Porvoo", joka on Porvooseen sijoittuva jännäri(yritelmä). Siinä on vasta 6 liuskaa. Eilen illalla tosin keksin päählölle paremman taustatarinan ja ehkä samalla pahikselle uskottavamman motiivin. Porvoossa tykkään erityisesti pahiksen taustasta ja siitä, miten se lähtee toteuttamaan pahoja tekojaan. 😂
Yhteistä kaikissa on, ettei niissä (tällä haavaa ainakaan) ole romanttista sivujuonta ja niissä on eri mätänemisasteessa olevia ruumiita. 😂
Että ekaksi piti kirjoittaa (toistaiseksi julkaisematon) prinsessatarina, jotta nyt on sit kolme "ruumistarinaa". 😂