#lakerta — Public Fediverse posts
Live and recent posts from across the Fediverse tagged #lakerta, aggregated by home.social.
-
Sain mun kappaleen Maankutsujaa!
Olemuksessani saattaa olla tulevina päivinä poissaolevuutta 💚
-
Lauantain ratoksi kirjoitin kirjailijablogiini Lakerta-sarjan syntymisestä.
#lakerta #kirjailijanelamaa #kirjoittaminen #blogi
https://www.hannamorre.fi/l/kurkistus-lakerta-sarjan-syntyyn/
-
Meikäkirjailija lymyää Helvi Hämäläisen suojissa kirjoitusmökillä. Tää on huiden kukussa, nettiyhteys toimii tosi heikosti — ja siinäpä syy miksi tässä ollaan oltu jo pari päivää hiton tehokkaita niin kirjoittamisen kuin lukemisen suhteen.
Lakerta 1., Maankutsuja, on editoitu ja menee seuraavaksi oikolukuun.
Lakerta 3., se megalomaaninen läjä jonka juuri kirjoitin, on nyt suurennuslasin alla ja teen tällä hetkellä sen kohtausluetteloa, että mitä karsia ja mitä pitää. Sitten aloitan uuden version kirjoittamisen.
Lakerta 2. on yhä palautekierroksella.Englanniksi lukeminen edistyy. Katee Robertin Neon Gods (Dark Olympus 1.) on ollut oivaa pikkutuhmaa kinkytwistillä höystettyä viihdettä.
Sen lisäksi luen J. S. Meresmaan uunituoretta Noidanlankaa, joka on hyyyyyvin toisten tyyppinen, vaikka siinäkin on sitomista 😅Huomenna käyn poimimassa kollegan tänne seurakseni. Toinen kirjailija on parasta residenssiseuraa, kun omiin oloihin vetäytyminen on aina ok 🥰
-
Hallelujaa. Lakerta 3. raakaversio on valmis sanamäärällä 107 886. Yli kolme kertaa pidempi kuin esikoisromaanini 😆
Arvelisin, että sanamäärä on liikaa monestakin syystä ja olisi hyvä saada se 10 000 sanaa höylättyä pois. Olen sen suhteen luottavainen, vaikka toisaalta mulle tyypillisempää on kasvattaa sanamääriä raakaversioon nähden. Mulla raakaversioissa jää usein turhan ohueksi miljöön kuvaus, joka etenkin fantasian maailmanrakennuksen kannalta on kuitenkin tärkeää.
Tässä vaiheessa siis kolmonen jää telakalle hautumaan (se ei mene edes kusteille vielä) ja sillä aikaa saankin viihdyttää itseäni Lakerta 1., eli Maankutsujan, kahdeksennella editointikierroksella. Voi jee!
(Oikeasti se kyllä on jee, koska mulla on ollut niitä tyyppejä ikävä <3 )
-
Olen luvannut raottaa hiljalleen Maankutsujan kantta ja yksi pyyntö oli tiivistää kolmeen lauseeseen. Tämä kuva syntyi. Vähän kryptinen, mutta paljastaa päähenkilöiden nimet ainakin!
Lakerta-sarjan ensimmäinen osa, Maankutsuja, ilmestyy ensi keväänä @Osuuskumma -kustannukselta.
Rouheaa romantasiaa, joka vie lukijan niin kepeisiin seurapiiritansseihin kuin taistelukentillekin. On makeaa hattaraa, karvasta kalkkia ja tietysti 🌶️🌶️🌶️
-
Hyvää Pride-kuukautta!
Meikäläinen on aina vähän hitaahko, joten vasta nyt tulen nostaneeksi esiin Pride-kuukauden kunniaksi romaanini Vastatuulen lohikäärme.
Kun VL:stä ilmestyi ensimmäisiä arvosteluja, niissä kiiteltiin sateenkaarevuutta. Olin kuin puulla päähän lyöty! Häh? Mutta kyllä vaan. Onhan se sitä. Heta on bi/pan-seksuaali, on polyamoriaa jne. Oma reaktioni kumpusi siitä, etten ollut tajunnut tätä ulottuvuutta kirjoittaessani. VL:n maailmassa (siis meidän maailma, jossa on lohikäärmegeenisiä ihmisiä) oli luonnollinen valinta, että naaraalla on naaraskumppaneita, koska uroksia ei juuri ole. Lauma on tärkeä asia. Sateenkaarevuus oli siinä tarinan sanelema sivutuote eikä pääpointti. Jos sateenkaarevuuden poistaisi, menisi koko tarinan maailman logiikka uusiksi – ja siinä samalla koko tarinakin.
Pitääkö aina sitten olla näin, jos on sateenkaarevia hahmoja? Että heillä on joku aivan erityinen syy olla tarinassa?
Mielestäni ei. En pidä sellaisesta "kiintiöhomo"-ratkaisuista, mutta sateenkaarevat hahmot ovat mielestäni aika luonnollinen ilmiö tarinassa, jossa on useampia ihmisiä. Ihan kuten on pitkiä, lyhyitä, lihavia, hoikkia jne. Eihän noillakaan ominaisuuksilla tarvitse olla erityistä pointtia. Haluan kuitenkin tuoda näitä erilaisia suuntauksia esiin siksi, että omalta osaltani pyrin normalisoimaan sitä. Voisin toki jättää baariympäristön kuvailusta sen kuhertelevan naisparin pois, mutta miksi niin pitäisi tehdä?Lakerta-sarjassa ei suoraan ole näillä näkymin sateenkaariromansseja. En halua tehdä sitä vain siksi, että niin "pitäisi" tehdä. Sarjassa kyllä esiintyy muunsukupuolisuutta sekä erilaisia seksuaalisuuden kirjoa. Esim. Manalassan Eginassa samaa sukupuolta olevat avioliitot ovat täysin tavallinen asia ja siellä tunnustetaan myös muunsukupuolisuus. Ithir on taas tämän suhteen vanhoillisempi. Canshossa homous on suht ok, mutta naisten välisiä suhteita katsotaan todella kieroon jne. Nämä seikat häilyvät lähinnä taustalla, kun rakennan erilaisia kulttuureja, ja koen sen kovin luontevaksi.
Koen, että meillä kirjailijoilla on omanlaisensa vastuu siitä, millaisia maailmoja lukijoille näytämme.
Vastatuulen lohikäärmeen kansi on Karin Niemen taitavaa käsialaa ❤️
#kirjallisuus #kirjamastodon #kirjat #pridekuukausi #lakerta
-
Luonnolla on suuri merkitys minulle kirjoittajana. Ei vain inspiraation ja hyvinvoinnin lähteenä, vaan myös ongelmanratkaisun kannalta.
Teimme tänään @Turre :n kanssa pienen patikkaretken Joutsaan Valklammen pitkospuille. Meiltä ajaa sinne rapiat puoli tuntia, joten se on varsin matalan kynnyksen paikka (jossa voisi käydä useamminkin...). Työstän nyt Lakerta-sarjan kolmannen osan ensimmäistä versiota, josta on näin ekalla kierroksella tulossa melkoinen möntti. Joka tapauksessa mielessäni ei edes ollut varsinaista ongelmaa, mutta olen tausta-ajatuksena tiedostanut sen, ettei mulle ole ollut ihan kirkkaasti mielessä se, mitä kolmannessa osassa tapahtuu Ison Juonen kannalta. Hatara käsitys toki on ollut jo ennen sen aloitusta, mutta ne selkeät motiivit, kaari alusta loppuun ja ennen kaikkea se kohta, mihin kolmannen osan lopetan, ovat olleet usvan peitossa. Olen nyt vain luottanut siihen, että kyllä se sieltä selkenee.
Ja selkenihän se. Patikoidessani en varsinaisesti ajatellut kässäriäni, vaan hölpötin miehen kanssa muita juttuja. Paluumatkalla lounaalla jysähti. Siinä se on! Tietenkin se on näin, noin ja niin ja sitten näin ja loppu! Ratkaisu oli itsestäänselvä, kuin koko ajan nenäni edessä. Ajomatkalla (puoliso ajoi) ajattelin vielä muutamia yksityiskohtia, sitten lounaalla pyysin puolisolta anteeksi, nappasin kännykkäni ja naputtelin ajatukset ylös. Hallelujaa!
Liikkeellä oleminen auttaa selkeästi. Kävely, mieluiten luonnossa, kirkastaa ajatuksia. Ajattelen mielelläni myös autolla ajaessani ja silloin lähettelen itselleni ääniviestejä, kun puhun ajatukset ylös. Muutoin en pääsisi ikinä perille, kun pysähtelisin jatkuvasti. (Liikenteessä ajatellussa on omat riskinsä, jos on itse ratissa, tiedostan sen. Mulla tää tapahtuu maantieajossa, taajamassa keskittyminen menee muun liikenteen ja ympäristön seuraamiseen.)
Kävellen liikkuminen on tietysti tärkeää ihan myös fysiikan kannalta. Tää on istumatyötä ja kaikkihan me tiedetään istumatyön riskit. Kannustan siis lämpimästi jokaista kirjoittajaa liikkelle – etenkin silloin, kun kässärin kanssa iskee tenkkapoo.
#kirjoittaminen #lakerta #kirjailijanelamaa #joutsa #luonto #Suomenluonto
-
Eilen sain novellin editoitua valmiiksi (siltä erää) ja tänään voi taas jatkaa Lakerta 2. pariin <3
Rakastan tätä kun on koko ajan jokin teksti työn alla. Näin ei kommenttien odottaminen muista teksteistä tunnu niin pitkältä.
Kunhan saan tämän 2.:nkin pois käsistä, niin pääsee jatkamaan 3.:sta ja sitten taas onkin jo ykkösen, eli Maankutsujan, aika jnpp. -
Maankutsuja lähti tänään kusteille, versio oli kuudes (nää sarjan ekat osat on aina haastavia ja aivan ekaa versiota en vielä edes tarjonnut mihinkään).
Olo on jotenkin tyhjä, hirveän haikea. Mun on ikävä niitä tyyppejä. Jotenkin ihan pöljää, miten lähelle oma teksti voi tulla 👀 -
Puuh! Päivän urotyöni on ollut vääntää Lakerta-sarjan ajankulkua. Sarjan tapahtumat sinänsä osuvat suht pienelle, muutaman vuoden ajanjaksolle, mutta kun taustalla vaikuttaa aiempia sukupolvia (jotka haluan ottaa huomioon mahdollisen jatkokehitelmän takia), niin tällä hetkellä mittasuhteet piti pistää kuosiin n. 138 vuoden ajalta, about noin 30 hengen (+ mahdollisten sukulaisten) osalta.
Koetan välttää tilanteita, jossa kirjan painoon menemisen jälkeen huomaan jonkun esiäidin synnyttäneen esikoisensa 7-vuotiaana tms.
Lisäksi romantiikkajuonien henkilöiden välillä on ikäeroja, jotka on syytä ottaa huomioon romanssia kirjoittaessa, vaikka ei puhutakaan mistään useista vuosikymmenistä.
Myös raskauksien kestot on laskettava tarkkaan, koska olen muuttanut kuukauden pituutta meikäläisiin kuukausiin nähden.
Huvinsa kullakin 😑
-
Kuinka epäilyttävää on jos ei vielä kuudennellakaan editointikierroksella ole kyllästynyt omaan kässäriinsä? 👀
-
Kirjoitussarja sarjan kirjoittamisesta jatkuu!
Muotoseikkoja
Kaikki samaan muottiin?Kun puhutaan sarjasta, niin tietysti lukija odottaa tiettyjä yhteneväisiä asioita myös muotoseikkojen suhteen. Mielestäni muotoseikoista voi kyllä poiketa, mutta se täytyy olla erittäin hyvin perusteltu itse tarinan ja tekstin kannalta.
Sarjan muotoseikat määrittää sen kokonaisrakenne. Kuka kertoo ja mitä? Montako osaa? Mitä kussakin osassa tapahtuu? Ja niin edelleen. Onko kyseessä kronologisesti etenevä sarja? Duologia? Vai X+1-rakenne, kuten Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarja (7+1) ja Lakerta on? Tällöin viimeinen osa voikin poiketa jossakin määrin edellisistä, koska kyseessä on jollakin tapaa kokoava päätösosa.
Lakertan kohdalla mietin esimerkiksi kertojaratkaisua. 2. osaa aloitellessani tajusin, että tämän täytyy olla minämuodossa. Mutta en kai voi vaihdella osien välillä kertojamuotoa? Voin, mutta kuten sanottua, sille pitäisi olla sitten erittäin hyvät perusteet. Oli siis mietittävä tarkkaan. Ja niin minä mietin – ja kirjoitin 1. osan uudestaan minäkertojalla, ja se tosiaan toimii siinäkin paljon paremmin. Tällä siis mennään.
Osien pituus on varmasti asia, joka jännittää monia etukäteen. On päivänselvää, ettei tarvitse olla tasan samaa sanamäärää jokaisessa osassa, mutta että olisi edes jotenkin tasapainossa niin ettei yksi osa ole tiiliskivi ja toinen pienoisromaani. Tarina on hyvä suunnitella niin, että asiaa olisi jokaiseen osaan tarpeeksi, muttei liikaa.
Osien nimillä on myös hyvä olla jokin yhteenkuuluvuuden merkki. Sama taivutusmuoto, sanojen rytmi, sanojen lukumäärä, jokin yhteinen määrittävä sana... Mitä kukakin keksii.
Pohdin paljon myös esimerkiksi prologeja. Yhteen vai kaikkiin? Riippuu prologista, mutta jompikumpi, sanoisin. Olisi hullua, jos prologi olisi vaikka osassa 2. ja 5., muttei osissa 1., 3., 4., 6. ja 7. (Osien määrä tässä vain hahmottamiseksi.) Tämäkin on tietysti makuasia; toisia häiritsee, toisia ei.
Muotoseikatkin on siis hyvä miettiä jossakin määrin valmiiksi etukäteen – tai ainakin pohtia suhdettaan niihin.
Jäikö jokin mietityttämään muotoseikoista? Oletko törmännyt joissakin sarjoissa villeihin ratkaisuihin tässä mielessä? -
Morre kirjoittaa sarjaa -postaukset jatkuu!
Infodumpit – nuo katalat kuopat. Moni fantasiakirjailija saa pyyhkeitä maailmanrakennuksesta. Milloin sitä on liian vähän, milloin taas infodumppimaisesti liikaa. Infodumpillahan tarkoitetaan kohtausta, jossa lukijalle selitetään liikaa asiaa ja toteutus tuntuu luennoivalta ja oppikirjamaiselta.
Ei ole sattumaa, että fantasia on täynnä orpolapsia, joille pitää selittää asioita. Kun henkilöhahmo selittää luontevassa tilanteessa toiselle hahmolle asioita, saa lukijakin tietää samalla maailmasta ilman, että hänelle tulee tunne, että häntä tässä koulutetaan.
Aikuisten kirjoissa aikuisilla päähenkilöillä tilanne on haastavampi. Selitystarve pitää luoda muulla tavalla. Lakerta-sarjassa selitystarpeita aiheuttavat mm. luokkaerot ja muut erilaiset maailmankuvat ja elämäntilanteet. Aina ei ole tarvis edes selittää. Sen kun näyttää vaan. Lukijaan pitää voida myös luottaa. Hän voi olla aluksi vähän kuutamolla, mutta kyllä se siitä. Toisaalta lukijalta voi vaatia myös malttia; kaikkea ei voi selittää heti, vaan maailma rakentuu myös hänelle tarinan mukana. Koetan pitää mielessäni sen, että mitä infoa lukija tarvitsee juuri nyt ja mikä on kulloisenkin hahmon mielestä olennaista huomata.
Kirjailijana kompastelen siinä, että jätän selittämättä liikaakin, koska maailma on minulle niin kovin tuttu. En malttaisi aina pysähtyä kuvailemaan. Ja silti samaan aikaan haluaisin selittää ihan kaiken, mistä ei tietenkään tule mitään. Kirjailija Kaari Utrio sanoi joskus, että historiallisten romaanien tekijänä lukijalle näkyy ehkä 10 % siitä kaikesta tiedosta, jonka hän on kirjaa varten haalinut, loppu 90 % on vain maata hänen jalkojensa alla. Samastun tähän myös fantasiakirjailijana.
-
Ihan kelpo kirjoituspäivä tästäkin sitten tuli. Hiukan päälle 2 200 sanaa.
Koko reissun sanasaldo on huikeat 25 706 sanaa, mikä on paljon yhdessä viikossa.
Lakerta 3. pituus on nyt 37 126 sanaa, reilu kolmannes siis kasassa.
Mitäs nyt sitten?Huomenna matkustan kotiin. Taidan matkalla lukea, en kirjoittaa.
Ensi viikolla käyn vähän läpi nyt kirjoittamaani. Teen ikään kuin pientä raakaeditointia.
Seuraavana viikonloppuna on Kummacon Oulussa.
Sen jälkeen editoin yhtä novellia (ei liity Lakertaan). Ja sen jälkeen aloitan Lakerta 2.:n ison editointikierroksen. Tämä 3. saa jäädä vähän muhimaan. Lakerta 1, eli Maankutsuja, odottelee kusteja.
Joten ei tässä mitään vapaa-ajanongelmia ainakaan ole 😅 -
Postaussarjani sarjan kirjoittamisesta jatkuu!!
Maailma
Näkökulmani tässä koskee erityisesti korkeafantasiaa, eli fantasiaa omalla maailmallaan. Mahdollisuudethan ovat valtavat. Korostan: VALTAVAT. Se on kaninkolo, johon humpsahtaa hyvinkin helposti. Kirjailija voi luoda kaiken aina universumista alkaen ja päätöksiä on tehtävä paljon. Millaiset vuodenajat? Ajankulku? Kehityskulku? Kulttuurit? Uskonnot? Kielet? Fauna? Huhhuh. Mielessä on myös pidettävä maailman sisäinen logiikka.
Kirjailijana tässä on myös jälleen sen äärellä kuinka kunnianhimoista tekstiä haluaa. Haltioita, kääpiöitä, keijuja, lohikäärmeitä... Ei erityisen omaperäistä? Mutta tarvitseeko olla? Minusta on lukijana ihanaa, jos ei aina tarvitse koostaa omia mielikuviaan ihan tyhjästä. Omaperäiset maailmat ovat upeita myös, mutta toisinaan työläitä (vaikkakin antoisia!) luettavia.
Jostakin ne jumalahommat on aloitettava, ja jälleen ryhdyin varkaaksi. Varastin Euroopan, pistin sen tehosekoittimeen, lisäsin sinne Dragonlancen Krynniä, Belgarion tarujen valtakuntia, Martinin Westerosia ja ties mitä muuta tiedostamatonta. Höystin historialla napaten kaikenlaista aina antiikin ajoista noin 1500-luvulle. Ripaus mytologioita sieltä ja täältä, myös yli Euroopan rajojen. Ravistelin huolellisesti, levitin koko sotkun lattialle ja aloin järjestellä.
Lopputuloksena on Manalassan manner, jossa on neljä valtakuntaa omine kansoineen ja jossa palvotaan neljää jumalaa neljään elementtiin perustuen.
Oleellista oli lähteä edes jostakin eikä niinkään alkaa kehittämään tyhjästä. Tämä ei ole ainoa oikea tapa, mutta se on minun tapani.Kompuroin jatkuvasti vielä kaikenlaisessa. "Nähdään viikon –" Äh, onko tässä maailmassa tuntia? "Aivan kuinka teille sopii, hyvä rouv–" Onko täällä rouvia? Ja niin edelleen. Maailman luominen jatkuu ihan koko ajan. Se ei toimi niin, että luo vain maailman ja kirjoittaa sitten sen perusteella. Teen jatkuvasti valintoja siitä, mitä tuttua (kuten rouvat) pidän ja mitä en (ei viikkoja). Lukijalle haluan antaa tuttuja tarttumakohtia, mutta toisaalta osoittaa selkeästi ettei hän ole matkalla nyt meidän tuntemassamme todellisuudessa.
Infodumpeista ensi kerralla!
#lakerta #kirjoittaminen #kirjailijanelamaa #ammattinakirjailija
-
Eilistä henkilörakennusta koskeva postaus poiki kysymyksiä Instagramin puolella ja tein vielä aihetta koskien toisen postauksen:
Useampikin saamani kysymys / pohdinta koski henkilön kehittelyä, heidän ääntään ja erottumista toisistaan.
Sanotaan, että kirjailijat ovat valehtelijoita ja varkaita. Tunnustan heti! Varastan myös henkilöitä – sitä tapahtuu, halusin tai en. Niksi on siinä, että yhdistelen henkilöitä niin todellisuudesta kuin fiktiosta. Otan piirteitä siitä, täältä ja tuolta. Miten Tuntemattoman sotilaan Rokka toimisi romantasiassa? Millainen olisi Gandalf tosi maailman feelgoodissa, jos hänet höystäisi vielä ripauksella Tankki täyteen -sarjan Reinikaista – ja hän olisi nainen? Jokainen meistä tekisi näinkin pienillä vihjeillä varsin erilaiset henkilöt, joiden alkuperää ulkopuolinen voi vain arvailla.
Ihmisten puheen kuunteleminen on tärkeää. Miten kukakin puhuu? Murteet ovat se kaikkein ilmeisin, mutta eroja on valtavasti ilman sitäkin. Miltä mummosi kuulostaa? Tai työkaverisi? Entä Kaurismäen elokuvien tyypit? Miten Frendien Joey sanoisi olevansa myöhässä? Tai Phoebe? Monicahan ei myöhässä olisikaan, Chandler hämää vitsillä...
Itse en fantasiassa suosi murteita ja välttelen myös "mä-sä"-puhekieltä. Mutta esimerkiksi Maankutsujassa luokkaerot vaikuttavat henkilöiden sanavarastoon. Erotus ei ole kovin karkea tai alleviivattu, hienoisetkin asiat riittävät. Henkilö X voi pitää jonkun käytöstä "moukkamaisena", kun henkilö Y sanoisi, että se on "tyhmää". Ainakin itse ajattelen, että ihminen, joka puhuu moukkamaisuudesta, on jotenkin ylempää luokkaa tai ainakin ajattelee olevansa ylevämpi. "Tyhmäksi" nimittely on enemmän samalta tasolta tapahtuvaa. Erot ovat kovin hienoiset ja tietysti myös tulkinnanvaraiset.
Tekstin rytmillä on merkitys. Toiset henkilöt kertovat kiivaasti ja vuolaan monisanaisesti havaintojaan ja elämäänsä niin että sitä on suorastaan ällistyttävän hengästyttävää lukea ja kirjailijan täytyy ehkä vähän toppuutellakin. Toiset taas ovat ytimekkäitä. Lyhytsanaisia. Ehkä epävarmoja? Tai äksyjä, piru vie!
Kannustan ihan törkeästi ja rohkeasti varastamaan. Käytä sen jälkeen ensin esilukijoita. Heillä on hyvä testata, että jäikö kiinni 😊
-
Postaussarja sarjan kirjoittamisesta jatkuu!
Kuten sanottua, olen henkilövetoinen kirjoittaja ja henkilöt syntyvät aivan ensimmäisenä. Kässäriä suunnitellessani henkilöiden miettiminen on se hykerryttävin vaihe, jossa ideat uhkaavat karata lapasesta ihan täysin.
Lakertan henkilöt syntyivät oikeastaan jo kaaaaauan ennen kuin tiesin koko sarjan olemassaolosta mitään. He ovat vain odottaneet omaa tarinaansa. (Sama juttu minulle kävi Vastatuulen lohikäärmeen Kristian Korpin kanssa.)
Lakerta-sarjassa on päähenkilöitä paljon, melkein kuin George R. R. Martinilla. Nyt kun pikaisesti laskin, niin koko sarjassa on reilusti yli kymmenen päähenkilöä (ei kylläkään kaikki yhdessä kirjassa).
Laaja henkilökaarti mahdollistaa paljon tarinoita, mutta on pidettävä huolta, että jokainen erottuu joukosta ja ansaitsee oman paikkansa. Henkilön oma ääni on tässä aivan valtavan tärkeä. Lakertassa on useita näkökulmahenkilöitä ja minä-kerronta. Hahmovaihdokset on otsikoitu, mutta pyrin siihen, että henkilön erottaisi ilmankin – jopa koko sarjan kaartista, ei vain yhden kirjan.
Lakertassa ei seurata yhtä pääparia, vaan aluksi sarjassa on kussakin osassa omat päähenkilönsä. Loppupuolella sitten tiet kohtaavat.
Jokaisella päähenkilöllä on oma tarinansa. Romanttinen juoni on tietysti se kaikkein keskeisin, mutta elämässä on kaikenlaisia muitakin murheita – olkookin että puhutaan romantasiasta.
"Muut murheet" on myös minun murheeni, jossa keskitien löytäminen on toisinaan vaikeaa. Moni päähenkilöni on kokenut kaikenlaista traumaa. Eletään myös hyvin erilaisessa maailmassa, jossa traumoja käsitellään ja niihin suhtaudutaan eri tavoin kuin meidän todellisuudessamme. On otettava huomioon myös tekstilaji; Lakerta on romantasiaa, kevyttä viihdettä.
Traumoja ei voi ohittaa noin vain, mutta niiden käsittely ei myöskään saa paljoa tilaa. Tätä en odota lukijanakaan. Jos henkilö on tullut vaikkapa lapsena hylätyksi, niin varmasti se näkyy jossakin, mutta en odota asian kovin syvällistä käsittelyä, jos se ei ole tarinan pointti (joskushan se on, mutta ei romantasiassa).
Pohdin kuitenkin paljon sitä, mikä on sopiva määrä käsittelyä ja mikä ei.Mitä ajatuksia herätti?
-
Suora jatkumo aiempaan postaukseen koskien juonen suunnittelua.
Sanoinkin, että en laita sille isolle juonelle niin paljoa painoarvoa kuin voisi kuvitella, mutta pikkujuonet! Nämä ovat asia erikseen.
Pelkkä iso juonihan ei riitä, vaan sarjan jokaisen osan on seistävä omilla jaloillaan. Tämä ei tarkoita, että jokaisen osan täytyy toimia itsenäisesti, vaan sitä että lukija saa jokaisesta osasta kuitenkin ainakin yhden kokonaisen tarinan.
Trilogioissa sarjan toinen osa on yleensä vaikein ja tuppaa olemaan siirtymisiin keskittyvä välinäytös. Lakertan perusrakenne on erilainen, joten vältän tämän ongelman. (Löytänen sen edestäni sitten seuraavassa projektissa...) Lakertassa päähenkilöt ja miljöö vaihtuvat joka osassa, joten pitkää matkustamista ei juuri ole.
Lakertassa jokaisen osan oma juoni perustuu romantiikkaan (onhan kyseessä romantasia), mutta samalla ne myös rakentavat sarjan isoa juonta pala kerrallaan.
Nämä pikkujuonetkin olen suunnitellut etukäteen, osan kohdalla hyvin tarkasti, mutta osan kohdalla annan myös tarinan viedä.
Lakertan tapauksessa merkittävä osa pikkujuonista on ollut suunniteltuina ja osin kirjoitettujakin jo vuosia ennen kuin tiesin koko Lakertasta mitään! Ne lukuisat pöytälaatikkotarinat ovat vain odottaneet omaa isoa kokonaisuuttaan, johon niitä nyt sovittelen. Kaikki täytyy kirjoittaa tosin uusiksi, jotta sopivat kokonaisuuteen, mutta siitä huolimatta tämä on se "salainen" etumatkani.
Pikkujuonten suunnittelu on minulle vähän helpompaa, koska mulle ne ovat henkilövetoisempia kuin iso juoni. Ei pelasteta maailmaa, mutta koetetaan saada aikaan tai pelastaa ihmissuhde.
Juonten suunnittelu (puhutaan isosta tai pienestä juonesta) rakentuu helpoiten kysymysten kautta. Kuka tahtoo ja mitä? Miksi? Miksi joku toinen haluaa estää sen? Mitä tapahtuu, jos se joku saa haluamansa? Tähän tosiaan kannattaa ottaa avuksi ja vertailukohdaksi taas jokin tuttu teos ja tarkastella sitä tarinaa sitä kautta – ja sarjan kohdalla myös osa kerrallaan, jotta ne pikkujuonetkin avautuvat. Tämänkin takia minä tuppaan paasaamaan siitä, kuinka tärkeää lukeminen kirjailijalle on!
-
Aloitin Instagramin puolella pienen postaussarjan kirjasarjan kirjoittamisesta ja oikeastaan voisin jakaa sitä tännekin.
Korostan jo nyt sitä, että tämä on minun tapani ja juuri Lakerta-sarjan kirjoittamista koskeva. En yritä sanoa, että kaikkien pitää tehdä näin tai että tämä on ainoa oikea tapa.
Lakerta on ensimmäinen oma sarjani*. Olen kustannustoimittanut useita sarjoja ja lukenut vielä useampia, mutta vasta nyt kirjoitan sellaista itse.
Vaikka olen suunnitellut jo mitä teille kerron, niin olen toki avoin kysymyksille. Mitä haluaisit tietää sarjan kirjoittamisesta?
(*Itse asiassa Vastatuulen lohikäärmeelle on kysytty jatkoa ja olen sitä varovaisesti suunnitellutkin, mutta lähtökohtaisesti sen ei ollut tarkoitus olla sarja.)
Postaussarjan ensimmäisen osan julkaisin tänään ja se koskee kysytyintä asiaa, eli juonta ja sen suunnittelua etukäteen.
Suunnittelenko (ja kuinka tarkkaan) koko juonen heti kerralla?
Osuuskummassa kustannuspäätökset tekee kustannusneuvosto. Sarjan julkaisupäätöksen edellytyksenä oli, paitsi ensimmäisen osan käsikirjoitus, myös kirjakohtaiset synopsikset ja ison juonen kulku.
Olin aluksi kauhuissani. Mistä minä muka tiedän mitä tapahtuu?! Kustannustoimittajanakaan en ole saanut tällaista koko sarjan kattavaa suunnitelmaa (paitsi kerran, mutta silloin kyse oli toiselle kustantamolle tekemästäni lausunnosta).
Nyt kun ajattelen suunnitelman pakollisuutta, niin olen vain kiitollinen. Työ kannatti, koska kokonaisuutta on nyt helpompi rakentaa ja hahmottaa. Neuvostossakin tiedetään, että kirjoittaessa tarina käytännössä aina vähän elää eikä synopsis toteudu 100 % tarkkuudella, mutta silti minulla on askelmerkit joita seurata. Arvelen tällä hetkellä, että noudatan synopsista 80 %:sesti.
Asiaa juonesta on niin paljon, että puhutaan nyt ensin isosta juonesta.
Iso juoni on koko sarjan pointti. Fantasiassa usein pelastetaan maailma tai valtakunta nyt vähintään, eikä Lakerta ole poikkeus. Lakertan kohdalla iso juoni syntyi oikeastaan viimeisenä. Olen henkilövetoinen kirjoittaja, joten hahmojuonet syntyvät usein ensin.
Kirjoittajana (ja lukijana) en pistä isolle juonelle paljoakaan painoarvoa, mutta täytyyhän sen olla kunnossa. Se on kuin kehys, joka pitää koko tarinan kasassa eikä sitä sovi vähätellä, mutta kaikki muu kiinnostaa enemmän.
Ison juonen olen pääpiirteissään suunnitellut etukäteen, mutta on siinä vielä aukkojakin. On vain luotettava siihen, että tarina kertoo ratkaisut edetessään. En myöskään hirttäydy suunnitelmaan. Jos tulee parempia ideoita, niin totta kai tartun niihin.
Iso juoni määrittää myös Lakertan osien ilmestymisjärjestyksen. Alun perin havittelin, että sarjan osat olisivat viimeistä lukuunottamatta vapaassa järjestyksessä luettavia (vrt. Rileyn Seitsemän sisarta -sarja), mutta ison juonen kannalta se osoittautui turhan hankalaksi.
Heräsikö ajatuksia? Kysymyksiä?
-
Sain Lakerta 2:n raakaversion takaisin kusteilta yleistasoisesti kommentoituna. Raakaversiota kun ei vielä ole järkeä käydä täikammalla läpi, vaan palaute on yleisluontoisempaa.
Voi elämä kuinka minä sitä jännitin. Kirjoitan nyt niin vahvasti omaa genreäni, että koen olevani ehkä herkempi kuin mun kokemuksella olevan kirjailijan kuuluisi ollakaan. Ei kenenkään toki tarvitse olla kiveä ja tiedän kustieni olevan ammattimaisia ja asiallisia, mutta silti... Kässäri on mun rakas lapsi! Entä jos siitä ei tykätäkään?! 💔
Ja ah mikä riemu! Ei kässäri ollutkaan onneton kötöstys, joka pitäisi räjäyttää atomeiksi, vaan oikein kehityskelpoinen yksilö. Tekemistä toki piisaa, mutta se nyt on päivänselvää.
Ei sitten muuta kuin hinkuti hinkuti 🫡
-
Hiphei! Kustantamoni @Osuuskumma on laskeutunut Fediversumiin tiettävästi ensimmäisenä kotimaisena kirjakustantamona.
Olen ylpeä Osuuskumman jäsen. Teemme omaleimaista ja korkeatasoista spekulatiivista fiktiota aikuisille ja nuorille aikuisille.
Ensi vuonna ilmestyvä aikuisille suunnattu romantasiasarjani Lakerta putkahtaa ilmoille juuri kummalinnun siipien suojista. Viime päivät ovatkin kuluneet tiiviisti sarjan ensimmäisen osan, Maankutsujan, editoinnissa. Sarjan toisen osan ensimmäinen versio on jo kustannustoimittajien tiukan suurennuslasin alla, mutta juuri tähän toiseen osaan liittyvä novelli ilmestyi juuri Pinnan alla -antologiassa. Antologiaa on saatavilla heti viikonloppuna Kauhucon-tapahtumassa (Rkihardinkadun kirjasto, Helsinki). Jos siellä oleva Okeanoksen aarre -novellini osuu makuhermoon, niin Lakerta-sarja maistuu varmasti myös 💙
#kirjat #kirjamastodon #osuuskumma #Lakerta #maankutsuja #kirjailijanelamaa #kirjoittaminen
-
Näin työpäivän lopulla haluankin vähän hehkutella Lakerta-sarjaa, johon esittelyssäni viittasin.
Työstän siis tällä hetkellä fantasiasarjaa, joka kantaa nimeä Lakerta. Se on romantasiaa (tai romanttista fantasiaa, miten nyt kukakin tahtoo määritellä, se on oma keskustelunsa se!) ja suunnattu aikuisille. Päähenkilöt ovat ikähaarukassa n. 30-50 v. Tää on mulle ollut aivan keskeinen asia, josta en ole halunnut joustaa.
Lakerta-sarja on myös korkeafantasiaa – tapahtumat sijoittuvat itse luomaani maailmaan, Manalassa-nimiselle mantereelle. Manalassa koostuu neljästä maasta, joilla on eri kulttuurit ja tavat, mutta yhteinen, luonnonelementteihin perustuva uskonto.
Sarjan jokaisessa osassa on omat päähenkilönsä omine romanttisine juonineen. Koko sarjan kattava Iso Juoni ei ole romanttinen. Lähin vertailukohta tässä rakenteessa on Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarja.
Just nyt naputinaputi Lakerta 2, joka pitäisi mennä kusteille ihan lähiviikkoina. Sen jälkeen editoin L1:sta. Kesällä toivoakseni aloitan jo L3:a.
Lakerta 1 ilmestyy Osuuskummalta keväällä 2026, mutta maailmaan pääsee kurkistamaan jo yhden novellin kautta tänä keväänä, kun novelliantologia Pinnan alla ilmestyy. Olen tästä hurjan tohkeissani ja jännittynytkin! Jos "Okeanoksen aarre" novellista tykkää, niin takuulla tykkää Lakerta-sarjasta noin muutoinkin.
Sarjan tekeminen on mulle valtavan iso asia. Ei vain siksi, että se on iso työ, vaan siksi, että tämä on mun elämäntyö. Koen, että nyt kirjoitan sitä, mihin olen about 11-vuotiaasta asti valmistautunut. Olen haaveillut Belgarionin tarujen ja DragonLancen tapaan luovani oman maailman ja kirjoittavani sinne seikkailuja. Vasta nyt olen oikeasti valmis tekemään sitä.
Instagramista löytyy manalassatarinat-tili, jonne laittelen juttua tästä. Oikein Iso Haave on se, että Manalassa-logon alla ilmestyisi useita eri tarinoita tähän maailmaan sijoittuen, joista Lakerta-sarja on vain yksi kokonaisuus. Saa nähdä kuinka käy. Ehkä poksahdan silkkaa tohkeuttani vielä sitä ennen!