Search
35 results for “nikita_squirrel”
-
Nikita Churikov talking about Designing Exceptions as an API: Hierarchies, Interfaces, and Error Codes
-
https://www.europesays.com/ee/278894/ Intervjuu | Nikita Brõlin eraldus Vassiljevi kõrvalt Slovakkia tippklubisse: meil oli Vovaga emotsionaalne vestlus – Soccernet.ee #akadeemia #BratislavaSlovan #brõlin #dac #DunajskaStreda #EE #Eesti #EestiKeel #Estonia #Estonian #idp #intervjuu #Liepāja #NikitaBrõlin #NõmmeUnited #PaideLinnameeskond #samorin #Slovakkia #Sport #Sports #TehnilineDirektor #U17Koondis #vassiljev #VladimirVassiljev #žilina
-
https://www.lovenhl.com/1597583/ Fans Are Worried About Nikita Kucherov’s Future With The Tampa Bay Lightning After Recent Comments #AtlanticDivision #EasternConference #TampaBayLightning
-
https://www.lovenhl.com/1597583/ Fans Are Worried About Nikita Kucherov’s Future With The Tampa Bay Lightning After Recent Comments #AtlanticDivision #EasternConference #TampaBayLightning
-
Dirty Van Art (8 Photos)
Most people see a salt-stained van or a dusty truck and think it’s time for a car wash. But for artists like Nikita Golubev and James Gibson, these layers of city grime are a premium medium. By carefully wiping away road dust and winter salt, they transform neglected delivery vehicles into temporary galleries. From cinematic Star Wars scenes to haunting anatomical sketches, these works won’t last forever—one rainstorm or car wash could wipe them away—but that makes the craftsmanship […]https://streetartutopia.com/2025/12/29/dirty-van-art-8-photos/
-
Dirty Van Art (8 Photos)
Most people see a salt-stained van or a dusty truck and think it’s time for a car wash. But for artists like Nikita Golubev and James Gibson, these layers of city grime are a premium medium. By carefully wiping away road dust and winter salt, they transform neglected delivery vehicles into temporary galleries. From cinematic Star Wars scenes to haunting anatomical sketches, these works won’t last forever—one rainstorm or car wash could wipe them away—but that makes the craftsmanship […]https://streetartutopia.com/2025/12/29/dirty-van-art-8-photos/
-
Dirty Van Art (8 Photos)
Most people see a salt-stained van or a dusty truck and think it’s time for a car wash. But for artists like Nikita Golubev and James Gibson, these layers of city grime are a premium medium. By carefully wiping away road dust and winter salt, they transform neglected delivery vehicles into temporary galleries. From cinematic Star Wars scenes to haunting anatomical sketches, these works won’t last forever—one rainstorm or car wash could wipe them away—but that makes the craftsmanship […]https://streetartutopia.com/2025/12/29/dirty-van-art-8-photos/
-
Dirty Van Art (8 Photos)
Most people see a salt-stained van or a dusty truck and think it’s time for a car wash. But for artists like Nikita Golubev and James Gibson, these layers of city grime are a premium medium. By carefully wiping away road dust and winter salt, they transform neglected delivery vehicles into temporary galleries. From cinematic Star Wars scenes to haunting anatomical sketches, these works won’t last forever—one rainstorm or car wash could wipe them away—but that makes the craftsmanship […]https://streetartutopia.com/2025/12/29/dirty-van-art-8-photos/
-
Dirty Van Art (8 Photos)
Most people see a salt-stained van or a dusty truck and think it’s time for a car wash. But for artists like Nikita Golubev and James Gibson, these layers of city grime are a premium medium. By carefully wiping away road dust and winter salt, they transform neglected delivery vehicles into temporary galleries. From cinematic Star Wars scenes to haunting anatomical sketches, these works won’t last forever—one rainstorm or car wash could wipe them away—but that makes the craftsmanship […]https://streetartutopia.com/2025/12/29/dirty-van-art-8-photos/
-
Upoksissa
Ilmainen lukuvinkki: Kannattaa lukea esikoisteoksia. Niitä on mietitty, hiottu ja viimeistelty pitkään ja usein julkaisukynnys on korkeampi kuin kirjailijan myöhemmillä teoksilla. Upoksissa on Tara Menonin esikoisromaani. Se kertoo Thaimaassa asuvista Marissasta ja Ariellesta, jotka ovat pienestä lähtien toistensa parhaat ystävät. Kuin sisarukset, voisi joku sanoa. Mutta ei, he ovat enemmän kuin sisarukset. Sisaruksiaan ei voi valita, mutta he valitsivat toisensa. Arielle on […] -
Upoksissa
Ilmainen lukuvinkki: Kannattaa lukea esikoisteoksia. Niitä on mietitty, hiottu ja viimeistelty pitkään ja usein julkaisukynnys on korkeampi kuin kirjailijan myöhemmillä teoksilla. Upoksissa on Tara Menonin esikoisromaani. Se kertoo Thaimaassa asuvista Marissasta ja Ariellesta, jotka ovat pienestä lähtien toistensa parhaat ystävät. Kuin sisarukset, voisi joku sanoa. Mutta ei, he ovat enemmän kuin sisarukset. Sisaruksiaan ei voi valita, mutta he valitsivat toisensa. Arielle on […] -
Viime yönä kun en saanut unta niin päädyin muistelemaan lapsuuden rakasta harrastusta - kaohoitoloita. Muistaako kukaan niitä? Kyseessä oli siis nettisivut, joilla kävijät pääsivät "hoitamaan" kaoja (eli otuksia jotka perustuvat japanilaisille kaoani animaatioille, kaoanit olivat emojien esivanhempia) kirjoittamalla tarinoita. Ajallisesti kaohoitolat taitavat sijoittua 2000- ja 2010-lukujen vaihteeseen.
Käytännössä homma toimi niin, että ylläpitäjä perusti nettisivut, jonne hän latasi kuvia erilaisista kaoista. Itse pyöritin omaa hoitolaani suntuubissa, joka oli siis palvelu, jolla pystyi tekemään ilmaiseksi omia nettisivuja. Suntuubi taisi olla suosituin palvelu kaohoitoloiden ylläpitäjien keskuudessa, mutta valitettavasti se sulki ovensa vuonna 2020. Kun sivut oli valmiita, tulivat hoitajat etsimään itselleen mieluisen kaon ja sitten kirjoittivat vieraskirjaan pyytäen kaoa hoidettavaksi. Ylläpitäjä vastasi viestiin ja lisäsi hoitajan nimen kaon viereen. Ja sitten vasta reimu ratkesikin, hoitaja pääsi kirjoittamaan toiseen vieraskirjaan tarinoita seikkailuista, joita käy kaonsa kanssa. Useimmilla sivuilla tarinoista sai pisteitä (omassa hoitolassani ne taisivat olla kaokolikoita), joilla pystyi sitten ostamaan tavaroita kaolle. Tämä ostaminen toimi samalla tavalla kuin kaon valitseminen, eli tavarat olivat kuvia sivustolla, ja ostaminen tapahtui kirjoittamalla vieraskirjaan.
Kaoyhteisö oli minulle kovin rakas, kun olin nuori. Olin hoitajana useammassa hoitolassa ja pyöritin ainakin muutamaan hoitolaa. Pisimpään olin hoitajana Kaohoitola Salaatissa ja olin kerran kuukauden hoitaja, mikä oli siihen aikaan elämäni suurin saavutus (ja on ehkä vieläkin). Menestynein oma hoitolani oli Kukkaiskaosaari, jonka sivujen tyyliin kuului pinkki, violetti sekä runsas comic sansin käyttö. Voi niitä aikoja...
Kaohoitoloita pyörittivät teini- ja esiteini-ikäiset, oletettavasti enimmäkseen tytöt. Tämä lisäsi harrastukseen muuttuvuuden elementin, sillä sen ikäisillä ei välttämättä ole omistautuneisuutta, mitä kokonaisen nettiyhteisön pyörittämiseen vaaditaan. Siispä vaikka kaohoitoloita perustettiin ahkerasti, monien kiinnostus katosi parin kuukauden sisällä, jolloin hoitola suljettiin tai pahimmillaan vieraskirjojen viestit vain jäivät vastaamatta ja koko homma kuoli kasaan. Tämä toisaalta antoi mahdollisuuden etsiä uusi kaohoitola ja aloittaa alusta! Itsekin taisin vain eräänä päivänä unohtaa oman kaohoitolani ja nyt kaikki 12-vuotiaan Ionan huolella ja rakkaudella tehdyt pinkit kotisivut ovat kadonneet bittiavaruuteen ikuisuudeksi.
Kaohoitolat olivat ensimmäisiä nettiyhteisöjä, joihin kuuluin ja täytyy sanoa, että tähän päivään mennessä ne ovat minulle rakkain yhteisö mihin olen netissä kuulunut (ei pahalla, mastodon). En koskaan tavannut ketään muita kaoharrastajia netin ulkopuolella, mutta hetken aikaa elimme samassa kaopalleroiden täyteisessä maailmassa, jossa vain mielikuvitus oli rajana. Tämä maailmankuva ei sovi moderniin nettiin, jossa kaikki on myynnissä ja jokainen sivusto janoaa dataasi. 2020-luvun esiteinit selaavat TikTokia trendien perässä. En halua missään nimessä vähätellä nuorten harrastuksia, varsinkin nuorten tyttöjen mielenkiinnonkohteita haukutaan jatkuvalla syötöllä. Olen kuitenkin huolissani siitä, miten rajallinen kaupallisen sosiaalisen median tarjoama maailma on. Oman kotisivun askartelu on puuhaa, mitä nykyinen sosiaalinen media ei tarjoa. En tiedä, onko tämä vain klassinen "ennen kaikki oli paremmin" tilanne, vai olisivatko nykynuoret onnellisempia kotikutoisten kaohoitoloiden parissa. Kaikella on aikansa ja nyt on näemmä minun aikana nostalgisoida.
Harrastiko kukaan muu nuorempana kaohoitoloita tai jotain muuta vastaaavaa? Olisi kiva kuulla muiden muistoja. Kirjoitan tätä ja kysyn lähinnä sillä, että voin todistaa itselleni etten hallusinoinut koko juttua :D
#nettiNostalgia #2000luku #2010luku #kaohoitolat #suntuubi #kotisivut
-
Viime yönä kun en saanut unta niin päädyin muistelemaan lapsuuden rakasta harrastusta - kaohoitoloita. Muistaako kukaan niitä? Kyseessä oli siis nettisivut, joilla kävijät pääsivät "hoitamaan" kaoja (eli otuksia jotka perustuvat japanilaisille kaoani animaatioille, kaoanit olivat emojien esivanhempia) kirjoittamalla tarinoita. Ajallisesti kaohoitolat taitavat sijoittua 2000- ja 2010-lukujen vaihteeseen.
Käytännössä homma toimi niin, että ylläpitäjä perusti nettisivut, jonne hän latasi kuvia erilaisista kaoista. Itse pyöritin omaa hoitolaani suntuubissa, joka oli siis palvelu, jolla pystyi tekemään ilmaiseksi omia nettisivuja. Suntuubi taisi olla suosituin palvelu kaohoitoloiden ylläpitäjien keskuudessa, mutta valitettavasti se sulki ovensa vuonna 2020. Kun sivut oli valmiita, tulivat hoitajat etsimään itselleen mieluisen kaon ja sitten kirjoittivat vieraskirjaan pyytäen kaoa hoidettavaksi. Ylläpitäjä vastasi viestiin ja lisäsi hoitajan nimen kaon viereen. Ja sitten vasta reimu ratkesikin, hoitaja pääsi kirjoittamaan toiseen vieraskirjaan tarinoita seikkailuista, joita käy kaonsa kanssa. Useimmilla sivuilla tarinoista sai pisteitä (omassa hoitolassani ne taisivat olla kaokolikoita), joilla pystyi sitten ostamaan tavaroita kaolle. Tämä ostaminen toimi samalla tavalla kuin kaon valitseminen, eli tavarat olivat kuvia sivustolla, ja ostaminen tapahtui kirjoittamalla vieraskirjaan.
Kaoyhteisö oli minulle kovin rakas, kun olin nuori. Olin hoitajana useammassa hoitolassa ja pyöritin ainakin muutamaan hoitolaa. Pisimpään olin hoitajana Kaohoitola Salaatissa ja olin kerran kuukauden hoitaja, mikä oli siihen aikaan elämäni suurin saavutus (ja on ehkä vieläkin). Menestynein oma hoitolani oli Kukkaiskaosaari, jonka sivujen tyyliin kuului pinkki, violetti sekä runsas comic sansin käyttö. Voi niitä aikoja...
Kaohoitoloita pyörittivät teini- ja esiteini-ikäiset, oletettavasti enimmäkseen tytöt. Tämä lisäsi harrastukseen muuttuvuuden elementin, sillä sen ikäisillä ei välttämättä ole omistautuneisuutta, mitä kokonaisen nettiyhteisön pyörittämiseen vaaditaan. Siispä vaikka kaohoitoloita perustettiin ahkerasti, monien kiinnostus katosi parin kuukauden sisällä, jolloin hoitola suljettiin tai pahimmillaan vieraskirjojen viestit vain jäivät vastaamatta ja koko homma kuoli kasaan. Tämä toisaalta antoi mahdollisuuden etsiä uusi kaohoitola ja aloittaa alusta! Itsekin taisin vain eräänä päivänä unohtaa oman kaohoitolani ja nyt kaikki 12-vuotiaan Ionan huolella ja rakkaudella tehdyt pinkit kotisivut ovat kadonneet bittiavaruuteen ikuisuudeksi.
Kaohoitolat olivat ensimmäisiä nettiyhteisöjä, joihin kuuluin ja täytyy sanoa, että tähän päivään mennessä ne ovat minulle rakkain yhteisö mihin olen netissä kuulunut (ei pahalla, mastodon). En koskaan tavannut ketään muita kaoharrastajia netin ulkopuolella, mutta hetken aikaa elimme samassa kaopalleroiden täyteisessä maailmassa, jossa vain mielikuvitus oli rajana. Tämä maailmankuva ei sovi moderniin nettiin, jossa kaikki on myynnissä ja jokainen sivusto janoaa dataasi. 2020-luvun esiteinit selaavat TikTokia trendien perässä. En halua missään nimessä vähätellä nuorten harrastuksia, varsinkin nuorten tyttöjen mielenkiinnonkohteita haukutaan jatkuvalla syötöllä. Olen kuitenkin huolissani siitä, miten rajallinen kaupallisen sosiaalisen median tarjoama maailma on. Oman kotisivun askartelu on puuhaa, mitä nykyinen sosiaalinen media ei tarjoa. En tiedä, onko tämä vain klassinen "ennen kaikki oli paremmin" tilanne, vai olisivatko nykynuoret onnellisempia kotikutoisten kaohoitoloiden parissa. Kaikella on aikansa ja nyt on näemmä minun aikana nostalgisoida.
Harrastiko kukaan muu nuorempana kaohoitoloita tai jotain muuta vastaaavaa? Olisi kiva kuulla muiden muistoja. Kirjoitan tätä ja kysyn lähinnä sillä, että voin todistaa itselleni etten hallusinoinut koko juttua :D
#nettiNostalgia #2000luku #2010luku #kaohoitolat #suntuubi #kotisivut
-
Viime yönä kun en saanut unta niin päädyin muistelemaan lapsuuden rakasta harrastusta - kaohoitoloita. Muistaako kukaan niitä? Kyseessä oli siis nettisivut, joilla kävijät pääsivät "hoitamaan" kaoja (eli otuksia jotka perustuvat japanilaisille kaoani animaatioille, kaoanit olivat emojien esivanhempia) kirjoittamalla tarinoita. Ajallisesti kaohoitolat taitavat sijoittua 2000- ja 2010-lukujen vaihteeseen.
Käytännössä homma toimi niin, että ylläpitäjä perusti nettisivut, jonne hän latasi kuvia erilaisista kaoista. Itse pyöritin omaa hoitolaani suntuubissa, joka oli siis palvelu, jolla pystyi tekemään ilmaiseksi omia nettisivuja. Suntuubi taisi olla suosituin palvelu kaohoitoloiden ylläpitäjien keskuudessa, mutta valitettavasti se sulki ovensa vuonna 2020. Kun sivut oli valmiita, tulivat hoitajat etsimään itselleen mieluisen kaon ja sitten kirjoittivat vieraskirjaan pyytäen kaoa hoidettavaksi. Ylläpitäjä vastasi viestiin ja lisäsi hoitajan nimen kaon viereen. Ja sitten vasta reimu ratkesikin, hoitaja pääsi kirjoittamaan toiseen vieraskirjaan tarinoita seikkailuista, joita käy kaonsa kanssa. Useimmilla sivuilla tarinoista sai pisteitä (omassa hoitolassani ne taisivat olla kaokolikoita), joilla pystyi sitten ostamaan tavaroita kaolle. Tämä ostaminen toimi samalla tavalla kuin kaon valitseminen, eli tavarat olivat kuvia sivustolla, ja ostaminen tapahtui kirjoittamalla vieraskirjaan.
Kaoyhteisö oli minulle kovin rakas, kun olin nuori. Olin hoitajana useammassa hoitolassa ja pyöritin ainakin muutamaan hoitolaa. Pisimpään olin hoitajana Kaohoitola Salaatissa ja olin kerran kuukauden hoitaja, mikä oli siihen aikaan elämäni suurin saavutus (ja on ehkä vieläkin). Menestynein oma hoitolani oli Kukkaiskaosaari, jonka sivujen tyyliin kuului pinkki, violetti sekä runsas comic sansin käyttö. Voi niitä aikoja...
Kaohoitoloita pyörittivät teini- ja esiteini-ikäiset, oletettavasti enimmäkseen tytöt. Tämä lisäsi harrastukseen muuttuvuuden elementin, sillä sen ikäisillä ei välttämättä ole omistautuneisuutta, mitä kokonaisen nettiyhteisön pyörittämiseen vaaditaan. Siispä vaikka kaohoitoloita perustettiin ahkerasti, monien kiinnostus katosi parin kuukauden sisällä, jolloin hoitola suljettiin tai pahimmillaan vieraskirjojen viestit vain jäivät vastaamatta ja koko homma kuoli kasaan. Tämä toisaalta antoi mahdollisuuden etsiä uusi kaohoitola ja aloittaa alusta! Itsekin taisin vain eräänä päivänä unohtaa oman kaohoitolani ja nyt kaikki 12-vuotiaan Ionan huolella ja rakkaudella tehdyt pinkit kotisivut ovat kadonneet bittiavaruuteen ikuisuudeksi.
Kaohoitolat olivat ensimmäisiä nettiyhteisöjä, joihin kuuluin ja täytyy sanoa, että tähän päivään mennessä ne ovat minulle rakkain yhteisö mihin olen netissä kuulunut (ei pahalla, mastodon). En koskaan tavannut ketään muita kaoharrastajia netin ulkopuolella, mutta hetken aikaa elimme samassa kaopalleroiden täyteisessä maailmassa, jossa vain mielikuvitus oli rajana. Tämä maailmankuva ei sovi moderniin nettiin, jossa kaikki on myynnissä ja jokainen sivusto janoaa dataasi. 2020-luvun esiteinit selaavat TikTokia trendien perässä. En halua missään nimessä vähätellä nuorten harrastuksia, varsinkin nuorten tyttöjen mielenkiinnonkohteita haukutaan jatkuvalla syötöllä. Olen kuitenkin huolissani siitä, miten rajallinen kaupallisen sosiaalisen median tarjoama maailma on. Oman kotisivun askartelu on puuhaa, mitä nykyinen sosiaalinen media ei tarjoa. En tiedä, onko tämä vain klassinen "ennen kaikki oli paremmin" tilanne, vai olisivatko nykynuoret onnellisempia kotikutoisten kaohoitoloiden parissa. Kaikella on aikansa ja nyt on näemmä minun aikana nostalgisoida.
Harrastiko kukaan muu nuorempana kaohoitoloita tai jotain muuta vastaaavaa? Olisi kiva kuulla muiden muistoja. Kirjoitan tätä ja kysyn lähinnä sillä, että voin todistaa itselleni etten hallusinoinut koko juttua :D
#nettiNostalgia #2000luku #2010luku #kaohoitolat #suntuubi #kotisivut
-
Viime yönä kun en saanut unta niin päädyin muistelemaan lapsuuden rakasta harrastusta - kaohoitoloita. Muistaako kukaan niitä? Kyseessä oli siis nettisivut, joilla kävijät pääsivät "hoitamaan" kaoja (eli otuksia jotka perustuvat japanilaisille kaoani animaatioille, kaoanit olivat emojien esivanhempia) kirjoittamalla tarinoita. Ajallisesti kaohoitolat taitavat sijoittua 2000- ja 2010-lukujen vaihteeseen.
Käytännössä homma toimi niin, että ylläpitäjä perusti nettisivut, jonne hän latasi kuvia erilaisista kaoista. Itse pyöritin omaa hoitolaani suntuubissa, joka oli siis palvelu, jolla pystyi tekemään ilmaiseksi omia nettisivuja. Suntuubi taisi olla suosituin palvelu kaohoitoloiden ylläpitäjien keskuudessa, mutta valitettavasti se sulki ovensa vuonna 2020. Kun sivut oli valmiita, tulivat hoitajat etsimään itselleen mieluisen kaon ja sitten kirjoittivat vieraskirjaan pyytäen kaoa hoidettavaksi. Ylläpitäjä vastasi viestiin ja lisäsi hoitajan nimen kaon viereen. Ja sitten vasta reimu ratkesikin, hoitaja pääsi kirjoittamaan toiseen vieraskirjaan tarinoita seikkailuista, joita käy kaonsa kanssa. Useimmilla sivuilla tarinoista sai pisteitä (omassa hoitolassani ne taisivat olla kaokolikoita), joilla pystyi sitten ostamaan tavaroita kaolle. Tämä ostaminen toimi samalla tavalla kuin kaon valitseminen, eli tavarat olivat kuvia sivustolla, ja ostaminen tapahtui kirjoittamalla vieraskirjaan.
Kaoyhteisö oli minulle kovin rakas, kun olin nuori. Olin hoitajana useammassa hoitolassa ja pyöritin ainakin muutamaan hoitolaa. Pisimpään olin hoitajana Kaohoitola Salaatissa ja olin kerran kuukauden hoitaja, mikä oli siihen aikaan elämäni suurin saavutus (ja on ehkä vieläkin). Menestynein oma hoitolani oli Kukkaiskaosaari, jonka sivujen tyyliin kuului pinkki, violetti sekä runsas comic sansin käyttö. Voi niitä aikoja...
Kaohoitoloita pyörittivät teini- ja esiteini-ikäiset, oletettavasti enimmäkseen tytöt. Tämä lisäsi harrastukseen muuttuvuuden elementin, sillä sen ikäisillä ei välttämättä ole omistautuneisuutta, mitä kokonaisen nettiyhteisön pyörittämiseen vaaditaan. Siispä vaikka kaohoitoloita perustettiin ahkerasti, monien kiinnostus katosi parin kuukauden sisällä, jolloin hoitola suljettiin tai pahimmillaan vieraskirjojen viestit vain jäivät vastaamatta ja koko homma kuoli kasaan. Tämä toisaalta antoi mahdollisuuden etsiä uusi kaohoitola ja aloittaa alusta! Itsekin taisin vain eräänä päivänä unohtaa oman kaohoitolani ja nyt kaikki 12-vuotiaan Ionan huolella ja rakkaudella tehdyt pinkit kotisivut ovat kadonneet bittiavaruuteen ikuisuudeksi.
Kaohoitolat olivat ensimmäisiä nettiyhteisöjä, joihin kuuluin ja täytyy sanoa, että tähän päivään mennessä ne ovat minulle rakkain yhteisö mihin olen netissä kuulunut (ei pahalla, mastodon). En koskaan tavannut ketään muita kaoharrastajia netin ulkopuolella, mutta hetken aikaa elimme samassa kaopalleroiden täyteisessä maailmassa, jossa vain mielikuvitus oli rajana. Tämä maailmankuva ei sovi moderniin nettiin, jossa kaikki on myynnissä ja jokainen sivusto janoaa dataasi. 2020-luvun esiteinit selaavat TikTokia trendien perässä. En halua missään nimessä vähätellä nuorten harrastuksia, varsinkin nuorten tyttöjen mielenkiinnonkohteita haukutaan jatkuvalla syötöllä. Olen kuitenkin huolissani siitä, miten rajallinen kaupallisen sosiaalisen median tarjoama maailma on. Oman kotisivun askartelu on puuhaa, mitä nykyinen sosiaalinen media ei tarjoa. En tiedä, onko tämä vain klassinen "ennen kaikki oli paremmin" tilanne, vai olisivatko nykynuoret onnellisempia kotikutoisten kaohoitoloiden parissa. Kaikella on aikansa ja nyt on näemmä minun aikana nostalgisoida.
Harrastiko kukaan muu nuorempana kaohoitoloita tai jotain muuta vastaaavaa? Olisi kiva kuulla muiden muistoja. Kirjoitan tätä ja kysyn lähinnä sillä, että voin todistaa itselleni etten hallusinoinut koko juttua :D
#nettiNostalgia #2000luku #2010luku #kaohoitolat #suntuubi #kotisivut
-
Kirjamessujen tienoilla on hyvä julkistaa uusi kirjablogini myös hieman virallisemmin.
Henkilökohtainen kirjablogini, jota teen huvin vuoksi ja koska voin. Olen häpeilemättömän subjektiivinen ja nostan esiin kirjoja, joista minä satun pitämään ja jotka eivät minun mielestäni ole saaneet ansaitsemaansa huomiota.
Koska minulle ei makseta tästä, en lue tai nosta esiin kirjoja, joista en pidä. Maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja, etten aio tuhlata rajallista elämääni huonojen tai edes keskinkertaisten kirjojen lukemiseen saati sitten, että nostaisin niitä esiin, jos ne eivät ole sitä ansainneet. Lähtökohtaisesti en kuitenkaan myöskään hauku kenenkään kirjoja vaan jätän ne kesken ja vien kiertoon, jotta niistä olisi mahdollisesti iloa jollekulle muulle.
Kirjan ilmestymisvuodella ei ole minulle merkitystä. Hyvä kirja ei vanhene.
ALT: linkki kirjablogiini, jonka kuvituksena kissapiirrokseni. Koska miksi.
https://www.rimmajoonatanerkko.com/l/uusi-kirjablogi-aukeaa/
-
Kirjamessujen tienoilla on hyvä julkistaa uusi kirjablogini myös hieman virallisemmin.
Henkilökohtainen kirjablogini, jota teen huvin vuoksi ja koska voin. Olen häpeilemättömän subjektiivinen ja nostan esiin kirjoja, joista minä satun pitämään ja jotka eivät minun mielestäni ole saaneet ansaitsemaansa huomiota.
Koska minulle ei makseta tästä, en lue tai nosta esiin kirjoja, joista en pidä. Maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja, etten aio tuhlata rajallista elämääni huonojen tai edes keskinkertaisten kirjojen lukemiseen saati sitten, että nostaisin niitä esiin, jos ne eivät ole sitä ansainneet. Lähtökohtaisesti en kuitenkaan myöskään hauku kenenkään kirjoja vaan jätän ne kesken ja vien kiertoon, jotta niistä olisi mahdollisesti iloa jollekulle muulle.
Kirjan ilmestymisvuodella ei ole minulle merkitystä. Hyvä kirja ei vanhene.
ALT: linkki kirjablogiini, jonka kuvituksena kissapiirrokseni. Koska miksi.
https://www.rimmajoonatanerkko.com/l/uusi-kirjablogi-aukeaa/
-
Kirjamessujen tienoilla on hyvä julkistaa uusi kirjablogini myös hieman virallisemmin.
Henkilökohtainen kirjablogini, jota teen huvin vuoksi ja koska voin. Olen häpeilemättömän subjektiivinen ja nostan esiin kirjoja, joista minä satun pitämään ja jotka eivät minun mielestäni ole saaneet ansaitsemaansa huomiota.
Koska minulle ei makseta tästä, en lue tai nosta esiin kirjoja, joista en pidä. Maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja, etten aio tuhlata rajallista elämääni huonojen tai edes keskinkertaisten kirjojen lukemiseen saati sitten, että nostaisin niitä esiin, jos ne eivät ole sitä ansainneet. Lähtökohtaisesti en kuitenkaan myöskään hauku kenenkään kirjoja vaan jätän ne kesken ja vien kiertoon, jotta niistä olisi mahdollisesti iloa jollekulle muulle.
Kirjan ilmestymisvuodella ei ole minulle merkitystä. Hyvä kirja ei vanhene.
ALT: linkki kirjablogiini, jonka kuvituksena kissapiirrokseni. Koska miksi.
https://www.rimmajoonatanerkko.com/l/uusi-kirjablogi-aukeaa/
-
Kirjamessujen tienoilla on hyvä julkistaa uusi kirjablogini myös hieman virallisemmin.
Henkilökohtainen kirjablogini, jota teen huvin vuoksi ja koska voin. Olen häpeilemättömän subjektiivinen ja nostan esiin kirjoja, joista minä satun pitämään ja jotka eivät minun mielestäni ole saaneet ansaitsemaansa huomiota.
Koska minulle ei makseta tästä, en lue tai nosta esiin kirjoja, joista en pidä. Maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja, etten aio tuhlata rajallista elämääni huonojen tai edes keskinkertaisten kirjojen lukemiseen saati sitten, että nostaisin niitä esiin, jos ne eivät ole sitä ansainneet. Lähtökohtaisesti en kuitenkaan myöskään hauku kenenkään kirjoja vaan jätän ne kesken ja vien kiertoon, jotta niistä olisi mahdollisesti iloa jollekulle muulle.
Kirjan ilmestymisvuodella ei ole minulle merkitystä. Hyvä kirja ei vanhene.
ALT: linkki kirjablogiini, jonka kuvituksena kissapiirrokseni. Koska miksi.
https://www.rimmajoonatanerkko.com/l/uusi-kirjablogi-aukeaa/
-
Kirjamessujen tienoilla on hyvä julkistaa uusi kirjablogini myös hieman virallisemmin.
Henkilökohtainen kirjablogini, jota teen huvin vuoksi ja koska voin. Olen häpeilemättömän subjektiivinen ja nostan esiin kirjoja, joista minä satun pitämään ja jotka eivät minun mielestäni ole saaneet ansaitsemaansa huomiota.
Koska minulle ei makseta tästä, en lue tai nosta esiin kirjoja, joista en pidä. Maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja, etten aio tuhlata rajallista elämääni huonojen tai edes keskinkertaisten kirjojen lukemiseen saati sitten, että nostaisin niitä esiin, jos ne eivät ole sitä ansainneet. Lähtökohtaisesti en kuitenkaan myöskään hauku kenenkään kirjoja vaan jätän ne kesken ja vien kiertoon, jotta niistä olisi mahdollisesti iloa jollekulle muulle.
Kirjan ilmestymisvuodella ei ole minulle merkitystä. Hyvä kirja ei vanhene.
ALT: linkki kirjablogiini, jonka kuvituksena kissapiirrokseni. Koska miksi.
https://www.rimmajoonatanerkko.com/l/uusi-kirjablogi-aukeaa/
-
🎬 The Summer with Carmen (2023)
Filmhuis Cavia, Friday, October 16 at 08:30 PM GMT+2
Zacharias Mavroeidis | 2023 | Greece | 106' | EN subtitles
While enjoying a day at Athens’ queer beach, 30-something Demosthenes offers to help his bestie and aspiring filmmaker Nikitas in drafting an idea for his feature debut, inspired by the events surrounding a certain dog named Carmen. Two summers ago, Demosthenes was stuck in Athens dealing with health issues of his father. This served as an excuse to reach out to his ex, Panos. Meanwhile, Panos got the overly cute Carmen, something he soon regretted. Likewise, Demosthenes seems to have regretted breaking up with Panos. Or did he not? Struggling to transform real events into a hero’s journey, the two friends question the no.1 rule of script writing theory – the hero that changes – while turning a page in their long-lasting friendship.
-
Iikka Hackman: Laulu jota emme ole kuulleet
Kaksi toisilleen puolituttua muusikkoa, Rastas ja Loru, lähtevät ajamaan Kajaanista kohti Hyvinkäätä, jossa heidän on tarkoitus soittaa Lorun veljen häissä. Matkalta poimitaan vielä kyytiin vihkimisen suorittava pappi Jalava. Matka etenee niitä näitä jutellen, mutta ympäristö muuttuu yhä oudommaksi: on tiesulkuja, hylättyjä huoltoasemia ja kysymyksiä Etelä-Suomeen menemisen järkevyydestä. Matka kuitenkin jatkuu, koska häihin on ehdittävä.
Tarinassa on vähän Harry Salmenniemen tyylistä absurdiutta ja hämmentävyyttä, lukijan on välillä vaikea tietää ollaanko vielä realismin piirissä vai jossain ihan muualla. Pidin tästä epämääräisyydestä ja siitä, että asioita ei selitetty, ne vain tapahtuivat.
Kotimaa-lehden arviossa tulkittiin kirjan kuvaavan ilmastonmuutosta: muutokset ympärillämme tapahtuvat niin vaivihkaa, ettemme ymmärrä niiden vakavuutta vaan jatkamme matkaa kuten ennenkin. Hyvä tulkinta minusta, ja samalla tavalla voi ajatella myös sodasta, kun maailma ympärillämme militarisoituu koko ajan enemmän.
-
Iikka Hackman: Laulu jota emme ole kuulleet
Kaksi toisilleen puolituttua muusikkoa, Rastas ja Loru, lähtevät ajamaan Kajaanista kohti Hyvinkäätä, jossa heidän on tarkoitus soittaa Lorun veljen häissä. Matkalta poimitaan vielä kyytiin vihkimisen suorittava pappi Jalava. Matka etenee niitä näitä jutellen, mutta ympäristö muuttuu yhä oudommaksi: on tiesulkuja, hylättyjä huoltoasemia ja kysymyksiä Etelä-Suomeen menemisen järkevyydestä. Matka kuitenkin jatkuu, koska häihin on ehdittävä.
Tarinassa on vähän Harry Salmenniemen tyylistä absurdiutta ja hämmentävyyttä, lukijan on välillä vaikea tietää ollaanko vielä realismin piirissä vai jossain ihan muualla. Pidin tästä epämääräisyydestä ja siitä, että asioita ei selitetty, ne vain tapahtuivat.
Kotimaa-lehden arviossa tulkittiin kirjan kuvaavan ilmastonmuutosta: muutokset ympärillämme tapahtuvat niin vaivihkaa, ettemme ymmärrä niiden vakavuutta vaan jatkamme matkaa kuten ennenkin. Hyvä tulkinta minusta, ja samalla tavalla voi ajatella myös sodasta, kun maailma ympärillämme militarisoituu koko ajan enemmän.
-
Iikka Hackman: Laulu jota emme ole kuulleet
Kaksi toisilleen puolituttua muusikkoa, Rastas ja Loru, lähtevät ajamaan Kajaanista kohti Hyvinkäätä, jossa heidän on tarkoitus soittaa Lorun veljen häissä. Matkalta poimitaan vielä kyytiin vihkimisen suorittava pappi Jalava. Matka etenee niitä näitä jutellen, mutta ympäristö muuttuu yhä oudommaksi: on tiesulkuja, hylättyjä huoltoasemia ja kysymyksiä Etelä-Suomeen menemisen järkevyydestä. Matka kuitenkin jatkuu, koska häihin on ehdittävä.
Tarinassa on vähän Harry Salmenniemen tyylistä absurdiutta ja hämmentävyyttä, lukijan on välillä vaikea tietää ollaanko vielä realismin piirissä vai jossain ihan muualla. Pidin tästä epämääräisyydestä ja siitä, että asioita ei selitetty, ne vain tapahtuivat.
Kotimaa-lehden arviossa tulkittiin kirjan kuvaavan ilmastonmuutosta: muutokset ympärillämme tapahtuvat niin vaivihkaa, ettemme ymmärrä niiden vakavuutta vaan jatkamme matkaa kuten ennenkin. Hyvä tulkinta minusta, ja samalla tavalla voi ajatella myös sodasta, kun maailma ympärillämme militarisoituu koko ajan enemmän.
-
Syylliset
Syylliset on todella ihana ja luonnonläheinen tarina. Pidin siitä alusta loppuun asti ja vaikka se on minulla ihan fyysisesti käsissäni, niin kuuntelin sen metsässä. Kirja sisältää niin paljon aivan upeaa luonnon kuvausta, että kun siellä metsässä kuuntelin, niin oli pakko välillä suoristautua mustikoiden poiminnalta ja jättäytyä siihen fiilikseen, kun jotain lintua tai kasvia kuvattiin, tai niitä mustikoita. Kirja on kuitenkin jännäri ja sekin herätti tunteita, että […] -
Syylliset
Syylliset on todella ihana ja luonnonläheinen tarina. Pidin siitä alusta loppuun asti ja vaikka se on minulla ihan fyysisesti käsissäni, niin kuuntelin sen metsässä. Kirja sisältää niin paljon aivan upeaa luonnon kuvausta, että kun siellä metsässä kuuntelin, niin oli pakko välillä suoristautua mustikoiden poiminnalta ja jättäytyä siihen fiilikseen, kun jotain lintua tai kasvia kuvattiin, tai niitä mustikoita. Kirja on kuitenkin jännäri ja sekin herätti tunteita, että […] -
"Koirien luovutukset ovat harvinaisia, kertoo rajaviranomainen. Viime vuonna luovutettiin Bellan lisäksi vain yksi karannut #koira Suomesta #Venäjä lle."
Yo. jutun alapuolelta löysin vastauksen miettimääni kysymykseen: Kun #itäraja on kiinni, miten on ollut #koiraadoptio iden laita Venäjältä.
Niitä tapahtuu edelleen vähän - mutta #koirat joutuvat nyt tekemään kaksi vuorokautta kestävän kiertoreitin.
-
"Koirien luovutukset ovat harvinaisia, kertoo rajaviranomainen. Viime vuonna luovutettiin Bellan lisäksi vain yksi karannut #koira Suomesta #Venäjä lle."
Yo. jutun alapuolelta löysin vastauksen miettimääni kysymykseen: Kun #itäraja on kiinni, miten on ollut #koiraadoptio iden laita Venäjältä.
Niitä tapahtuu edelleen vähän - mutta #koirat joutuvat nyt tekemään kaksi vuorokautta kestävän kiertoreitin.
-
"Koirien luovutukset ovat harvinaisia, kertoo rajaviranomainen. Viime vuonna luovutettiin Bellan lisäksi vain yksi karannut #koira Suomesta #Venäjä lle."
Yo. jutun alapuolelta löysin vastauksen miettimääni kysymykseen: Kun #itäraja on kiinni, miten on ollut #koiraadoptio iden laita Venäjältä.
Niitä tapahtuu edelleen vähän - mutta #koirat joutuvat nyt tekemään kaksi vuorokautta kestävän kiertoreitin.
-
"Koirien luovutukset ovat harvinaisia, kertoo rajaviranomainen. Viime vuonna luovutettiin Bellan lisäksi vain yksi karannut #koira Suomesta #Venäjä lle."
Yo. jutun alapuolelta löysin vastauksen miettimääni kysymykseen: Kun #itäraja on kiinni, miten on ollut #koiraadoptio iden laita Venäjältä.
Niitä tapahtuu edelleen vähän - mutta #koirat joutuvat nyt tekemään kaksi vuorokautta kestävän kiertoreitin.