#ylioppineet — Public Fediverse posts

RE: https://social.ahlroos.me/@yle_fi_bot/116560158607745499

#luokkayhteiskunta #yli-ihmiset #eliitti #varallisuus #sosioekonomia #ylioppineet
Yhä vaan elämme kulttuurissa missä hyvän lukupään omaavat nostetaan jalustalle eikä juhlita kädentaitajia ja taiteilijoita ilman yliopisto-opiskeluita.

Ei ole ihme että kulttuurinen maaperä on otollinen kahtiajaolle, luokkayhteiskunnalle, jossa mahdollistuu alimmalla tasolla ihmiskauppa, kouluttamattomien ja tavalla jos toisella syrjäytyneiden hyväksikäyttö ja sekin että vankilaanhan ne joutuvat kenellä ei ole työtä ja toimeentuloa ja varastavat leipänsä, elantonsa kun ei mitään muuta ole.

ADHD-oireilu. Vangeista n.2/3 kärsii keskittymisvaikeuksista, levottomuudesta, erilaisista nepsyoireista ja kun ne voivat olla ylisukupolvisia, kun niihin sitten itsepalveluyhteiskunnissa, feodalistisissa yhteiskuntarakenteissa mukana on usein myös päihteet itselääkintänä kun luokkayhteiskunta keskittyy pelkästään rotuvalioihinsa, huippulahjakkuuksiin, niin lopulta kenelläkään ei ole kivaa.

Eliitti joutuu aseistamaan vartijansa ja poliisinsa yhä järeämmin asein, rakentamaan ympärilleen muureja, palkkaamaan turvahenkilöstöä.

Eliitin lapsetkin ovat vaarassa. Kidnappaajat vaanivat ja tarpeeksi pitkälle viedyssä luokkayhteiskunnassa. Sisäsiittoisuuskin vaanii kun varakkaat voivat pariutua vain varakkaiden kanssa ja köyhien taholla moniongelmaiset solmivat keskenään liittojaan, hekin pienissä piireissään.

Muistan omasta lapsuudestani -50-luvulta kuin ihmeenä yhden tätini kuka oli ylioppilas. Ei ollut sen älykkäämpi kuin sisaruksensa, mutta isälleen ainoana tyttönä lempilapsi kahden pojan jälkeen. Pojilla oli keskinäiset kahnauksensa ja isä piti kovaa kuria, mutta tyttö sulatti isän sydämen ja erään tätinsä varallisuuden ja aseman turvin tyttöä sitten koulutettiin.

Oli käynyt niin että sukumme varakas täti annettiin kaksoslapsena äitinsä kaksossisarelle adoptioon kun ei saanut omia lapsia ja sattui sitten olemaan niin että tämä täti oli avioitunut varakkaan kauppiaan kanssa.

Kyseinen isotäti oli alenevassa polvessa myös sitten erään serkussarjani tuki ja turva sen lisäksi että heidän äitinsäkkin oli lähtöisin korkeammasta sosioekonomisesta asemasta, kun meillä puolestaan oli äiti, kenen vanhemmat joutuivat lähtemään synnyinseudultaan pula-aikana melko tyhjin taskuin etsimään elantoaan.

Siihen aikaan koulutus oli maksullista. Oppikoulukin oli, lukiota vastaava. Oli vielä omana lapsuusaikanani.

Nykyään opiskelusta on tehty maksullista pakottamalla ottamaan opintolainaa. Pankkiirit nauraa matkalla töihin ja hierarkian ylätasolla hekumoidaan kun kansa pysyy velkavankeudessaan, jolla on hyvä kiristää, uhkailla ja pakottaa raatamaan. Siis rahvas.

Yläluokalle tarjoillaan verovähennyksiä, nykyään myös piiat ja rengit, yritykset saa vastikkeetonta sosiaalirahaa yritystukina ja luokkayhteiskunta repeää taas yhä enemmän ja enemmän.

Olen toki iloinen jokaisen ylioppilaan puolesta, mutta ~70v tuttavapiiriini kuuluu niin valtava sukuni, kuin valtavat määrät eri naapurustoja, työkavereita, työpaikkojen pomoja, insinöörejä, johtajia, tuttujen puolisoita, tunnen laajalti ihmisiä eri sosioekonomisista taustoista kotoisin olevina ja elävinä. On lottovoittajiakin, on rahaa naineita, varallisuutta perineitä, on kaiken menettäneitä..

Joillakin on sitten varaa ostaa kaikenlaisia vakuutuksia, myös terveysvakuutuksia, voi olla hyvät työterveysterveydenhuollot.. Kuta korkeammalle hierarkiassa mennään, sitä enemmän on palvelusväkeä. Kirjanpitäjiä, juristeja, kaikki herkut tarjolla ja hierarkian alaosassa on vain osattomuutta.

Oma kohtaloni sinetöityi lähisuhdeväkivallalla ~20v raskaana ollessani ja lapsen saatuani.

Koko valtava sukuni häpesi paria poikkeusta lukuunottamatta. Olin jo muutenkin autisminkirjolla ja adhd-oireilijana ollut kaikkea muuta kuin mikään lempityttö. Lopullisesti kohtalon sinetöitiin teiniraskaudella, aviottomalla lapsella ja minusta tuli kuin henkipatto.

Valitettavasti mummuni oli kuollut. Kaikki isovanhempani olivat poissa jo kun olin 16v ja muutin pois lapsuuskodistani toiselle paikkakunnalle. Tärkein oli mummoni kenen äiti oli jäänyt leskeksi ja totaaliyksinhuoltajaksi 1900-luvun alkupuolella kolmen lapsensa kanssa.

En ole "suvakkihuorana" vain äärikonservatiivisovinistien kauhu. Olen myös hyväosaisen eliitin kauhu.

Omatuntoon kolahteleva, se kuka siellä sairaalassakin liippansa kanssa lattioita pyyhki, alempaa kastia. Kuka tosinaan prameissa puitteissa opiskelutovereilleenkin rhapulassaan kuori perunoita, tarjoili salissa, tiskasi.

Pois silmistä, pois mielistä ompeli niska kyyryssä pikavauhdilla vaatteet, töissä arki- ja työvaatteita, urheiluvaatteita ja toisinaan kotona rahapulassaan juhlakostyymitkin, hääpuvut, juhlavaatteet, viitat tohtorintutkintoihin jääden vain yksin koska: no money, no honey.

Arvostan toki älyä, mutta sitä on melkein kaikilla.

Pitää olla valmis kohtaamaan erilaisia ihmisiä. Erilaisia oppijoita, pitää olla sitä älyä että ymmärtää toista vaikka ei olisi prikulleen vertainen.

Elämä on ongelmaratkaisuja ja ihmiset joutuvat käyttämään älylään ratkoakseen niitä ongelmia joita he kohtaavat.

Pelkkä koulutus voi olla ahdistavaa pänttäämistä, preppauskursseja, rimaa hipoen saatu valkolakki ja sitten suheilla vaikka UPI:n harjoittelijaksi kun iskä on pyrkyri ja päässyt presidentiksi vaikka ei osaa prosenttilaskua.

Nyt todistamme miten meillä on eduskunnan puhemiehenä rotutohtori, joka opiskeli ugrikieliä yltiöäärikonservatiivina tavoiteenaan vallankumous natsityyliin.

Valtiovarainministerinä tyyppi kuka pänttäsi valtio-oppia, mutta jämähti kotiäidiksi ja hokkuspokkus rotutohtorin takaa ponnati politiikan parrasvaloihin kun tohtorimestarin pokka petti 8v salasuhde- ja salalapsipaljastukseen..

Korkeakoulutettuja. Vappuna valkolakeissan. Arkisin leikkaamassa rotutohtoreina pelkän syntyperän, varallisuuden ihonvärin, alhaisen sosioekonomisen statuksen omaavilta, tuuppaamassa asumaan slummeihin ja itse kokoomuksen aisankannattajina kohti ties mitä tienestejä EK:n verkostoiden kautta.

Oma elämänkaareni alkoi yhteiskunnasta jossa oli vielä -50-luvulla aika vahvaa hierarkisuutta, väkivaltaa heikoimmassa asemassa olevia kohtaan..

Äitinä sain onneksi elää aikakautta kun edettiin kohti hyvinvointivaltiota, kunnes äärikonservatiivit Wall streatilla päättivät pelleillä lainakoroilla kiskaisten ne ylös niin että saatiin -90-luvun lama ja monen perheen elämä romahti.

Minä en ole elänyt velaksi. Joskus tuttavilta lainannut tiukan paikan tullen, maksanut takaisin, kituuttanut välillä melkein pelkällä "pyhällä hengellä".

Täällä mä yhä olen. Ärsyttävä ihminen. Tuntuu välillä että piikkinä melkein kaikkien lihassa.

En kuulu yhdenkään narsistin hoviin. En ole koskaan kuulunut. Olen pakannut vähäisen maallisen omaisuuteni, välillä lahjoittanut kaiken muun pois jotain valokuva-albumeita ja lapseni tavaroita lukuunotamatta ja muuttanut paikasta toiseen puikelehtien niin ettei niljakkaat narsistit saa otettaan.

Elämänkoulua, mutta ihan erilaista kuin persujen käymät. Tosin.. heidän äänestäjissään on paljon sellaisia joilla on osaamista, josta moni kirjaviisas voi vai uneksia.

Ei ihmisiä voi jakaa älykkäisiin ja tyhmiin millään Ainoilla Oikeilla Totuuksilla mistään.

Aika samanlaisia me ollaan. Eliittn jos uskaltaa laskeutu norsunluutorneistaan.. Enää eivät taida uskaltaa kun itse pilaavat kaiken.