Vladimir Nabokov: Naurua pimeässä (suom. Juhani Jaskari, Eila Pennanen)
En ollut aiemmin lukenut Nabokovilta muuta kuin Lolitan, joten kun tämä tuli kirjaston hyllyssä vastaan, ajattelin vähän sivistää itseäni hänen muun tuotantosa suhteen. Naurua pimeässä on kirjoitettu venäjäksi 1933 eli parikymmentä vuotta ennen Lolitaa, jonka Nabokov kirjoitti englanniksi 1955. Kirjoja pidetään sisarteoksina ja onhan niissä samanlainen aihe, miehen pakkomielle huomattavasti nuorempaan naiseen tai tyttöön.
Keski-ikäinen ja varakas taidekriitikko Albinus ihastuu palavasti elokuvateatterin paikannäyttäjänä työskentelevään nuoreen Margotiin. Suhteen salaaminen perheeltä onnistuu hetken, mutta kiinnihän Albinus tietenkin jää ja vaimo lähtee vieden lapsen mukanaan. Margot puolestaan manipuloi ja pyörittää rakastunutta miestä aivan oman mielensä mukaan eikä Albinus huumassaan edes tajua, että häntä käytetään hyväksi.
Kirjan alussa mietin, että jaksankohan lukea tällaista setämiehen sekoilua, mutta ihan hyvin tarina vei mukanaan ja naurattikin välillä. Parasta tarinassa oli oikeastaan se, että kaikki päähenkilöt olivat varsin epämiellyttäviä tyyppejä. Heidän valtapelejään oli viihdyttävää seurata.
#kirjamastodon #kirjafedi #kirjat #lukeminen #vladimirnabokov #nauruapimeässä