#kuolinsiivous #autisminkirjolla #psykoosi #mielenterveys #turhautuminen #itsemurhat
Olen tehnyt sellaisia ja harmittaa se että jossain psykoosissani tuhosin 2v ammattikoulun pukuompelulinjan kaikki kaavapiirrustus-, kuosittelu-, muotoilu- ja näytetyö kansioni. 😭
Jo lapsena, kun itseäni vanhempi sisareni ylikritisoi kaikki tekemiseni, (venhempien luottolapsena kuin niitten vinksahtaneiden aikuisten kaiku, äänitorvi ja lisäksi sisarkade), mm piirustukseni se haukkui sitä mukaa kun piirsin.
Kun saatiin omakotitalon yläkerrasta oma yhteinen huone. (veli sai oman yksin), sisareni sisusti huoneen mielivaltaisesti omilla tavaroillaan ja kuvillaan antamatta minun laittaa sinne mitään.
Välillä yritin laittaa omia piirustuksiani, sisareni nauroi ilkeästi, pilkkasi ja käski ottaa ne pois.
Kerran sain jostain sinapinkeltaisen kangaspalan, joka riitti vanhan kierrätysnojatuolin päälystämiseen. Tein sitä ihan tohkeissani. Oli myös tilkku punaista, se oli jotain "velouria", samettimaista. Leikkasin siitä eri kokoisia sydämiä ja ompelin niitä käsin aplikoiden tuoliin aika paljon.
Sisareni nauroi ilkeää herjanauruaan kuin joku noita-akka. Se oli silloin jotain ~16v ja minä ~13v hujakoilla.
Purin tekeleeni, revin kankaan silpuksi raivoissani, heitin roskiin.
Samaan katergoriaan menevät niihin aikohin isälle ompelemani housut.. Olin ~12 vuotiaana alkanut ommella omia vaatteitani, onnistunut aika hyvin ja isä toi Säterin (Kemiran) myymälästä raionkankaan, josta pyysi tekemään itselleen housut.
Kangas oli kiero. Venyttelin sitä.. Joku pakan pää lie ollut.. Laitoin ruutukuvioita nuppineuloilla kohdilleen. Kaavat olin piirtänyt kai Burdasta..
13 vuotiaana olin vasta 6-luokalla, en ammattikoulussa. Jollakinlailla hahmotin kaavoja, mutta enhän minä osannut kuositella oikeaoppisesti.
Toinen puntti kiersi, koska kangas oli vino.
Lahkeet olivat myös vyötäröltä alas yhtä leveät sivusta.
Isä otti vyötäröltä kiinni ja repäisi housut riekaleiksi ja haukkui minut pataluhaksi.
Sisareni oli pakahtua ilkeään virnuiluunsa.
_ _ _
Läpi elämän tätä yhtä ja samaa.
Ammatillisesti, yhteiskunnallisesti, muut menevät ohi, minun tekemisiäni on halveksittu. Toki niitä on myös kehuttu = tyhjää sanahelinää kun ei kukaan ole ollut valmis maksamaan täyttä hintaa.
"kaunis", "ompa upea", "oletpa taitava" j kuitenkin elämästäni ~10v vierähti vaiheompelijana, alipalkattuna hikipajoissa. Sen jälkeen silppuduuneina alhaisella palkalla..
Monta kertaa kuolinsiivouksia, kiukkusiivouksia. Minä repimässä omia piirustuksiani, omia työkansioitani..
Kun olin kokeillut toiminimellä pukuompelijana ja ideana oli luomuompelu luomu- ja kierrätysmateriaaleista, eikä sillä tienannut, hävitin valtavan kaavavarastoni, heitin jätepaperikeräykseen myös valtavan määrän vuosien varrella kertyneitä malli- ja kaavalehtiä.
Itseäni en kutenkaan ole voinut tappaa koska olen äiti.
Olen lopun elämääni vastuussa ihmisestä kenen elämä syntyi sisälläni, kenet synnytin.
En voi tehdä hänelle samaa kun veljeni teki omalle lapselleen. Itsekäs, typerä, alkoholilla läträäjä, narsisti joka rakasti viinaa enemmän kuin lastaan.
Tuhlaajapokana montakin kertaa "Sisko auta, auta!", kun pääsi taas tolpilleen, alkoi sama meno!
Äitinä kuitenkin olen arvokas.
Sisarellani ei ole lapsia.
Hän yritti omia lapseni kun ei omia tehnyt. Yhdessä äitini kanssa mustamaalasivat minua lapselleni.
Sisareni meni jopa niin pitkälle että maanitteli lapseni ostamaan isältä entisen kotitalomme. Taka-ajatuksena oli se että isällä oli pihapiirissä puuverstas ja sisareni sumpli siihen "syytinkiverstaan".
Oma äitini alkoi rampata talolla ja toi sinne jehovantodistaja-akkoja, joille esitteli taloa kuin omansa.
Sisareni huseerasi siellä suuna päänä määräillen jälkikasvuani. Kun alkoi saada raivareita, välimme tulehtuivat lopullisesti.
Isäni sai raivareita jälkikasvulleni, välini tulehtuivat äijään lopullisesti.
Lapseni odotti vain kihkeästi että 2v umpeutuu ja talon voi myydä ilman jotain myyntisakkoja kun lainapapereissa oli 2v pykälä.
Se oli hurjaa aikaa, ne 2v.
Isäni ei ollut piitanut lapsestani pätkääkään. Välini sisareenikin olivat jo tulehtuneet aimmin. En edes oikein näin jälkeenpäin tajua miten olin sen kanssa edes jaksanut niin kauan..
Kai se on tottumista, alistumista..
Narsisti manipuloi, osaa kietoa uhrinsa seittiin kuin hämähäkki..
Ensin kuoli veli ja olisko se talon myyminen mun jälkikasvulle ollut yksi olki kamelin sekään, kun perinteisesti perheen poika s a a talon, liekö elätellyt sellaista harhakuvaa? Teki itsemurhan.
Kului vuosia, kuoli isä. Kului jokunen vuosi ja kuoli äiti ja viimeinenkin säi sisareeni katkesi.
Niin kunnolliseen, tunnolliseen, k i l t t i i n.. Eli sellaista maskanneeseen, joka teki yhdessä vanhempieni kanssa ja niitten puolestakin elämästäni helvettiä.
Ja yhteiskunnassa, joka arvostaa juurikin sellaista tekopyhää hurskastelua, muiden kurmuuttamista ja hyväksikäyttöä, joka alkaa kohdusta ja kehdosta ja päättyy vasta kuolemaan.
