home.social

#seurustelu — Public Fediverse posts

Live and recent posts from across the Fediverse tagged #seurustelu, aggregated by home.social.

fetched live
  1. Siirtolapuutarhaunelmia

    Siirtolapuutarha tarjoaa aivan omanlaistaan mökkielämää, sillä yhteisö on tiiviinpuoleinen, ja sääntöjen noudattamista valvotaan tarkasti. Eivätkä suinkaan vain nuoret ja uudet aiheuta harmia kyttääjille, vaan kahdeksankymppinen Ragnar aiheuttaa naapurilleen pöyristystä uintireissuillaan myös. Åsa Liabäckin Siirtolapuutarhaunelmia aloittaa samannimisen sarjan, jonka toinen osa Unelmanrönsyjä siirtolapuutarhassa on jo ilmestynyt. Tutustumme Annaan, jonka särkynyttä […]

    kirjavinkit.fi/arvostelut/siir

  2. Unelmia ja uskallusta vintageputiikissa

    Sophyn sisko Cressida huolehtii vintageputiikin ompelutöistä Primrose Hillissä. Cress seurustelee edelleen pitkäaikaisen poikaystävänsä Colinin kanssa – vai seurusteleeko? Millaista heidän elämänsä oikeastaan on? Ja miten asuntoon säästäminen kummaltakin sujuu? Toistaiseksi Cressillä on miehen luona yksi ainoa lipaston laatikko, ja Colin punkkaa yhä vanhempiensa talossa. Annie Darlingin Unelmia ja uskallusta vintageputiikissa jatkaa Vintageputiikki-sarjaa, mutta sopii […]

    kirjavinkit.fi/arvostelut/unel

  3. Tällä videolla pääsette ihastelemaan Lapin maisemia samalla kun puhumme nettideittailusta, ja siitä valtavasta valuviasta, minkä takia se ei enää toimi. Videolla käyn läpi esimerkkejä ja puramme niitä valtavia ongelmia mitkä tekevät deittailusovelluksista riskin niin sydämelle, kun myös tietosuojallemme. Lopussa puhun myös vähän legendaarisesta Ashley Madison-pettämispalvelusta, ja mitä se kertoo meille deittipalveluiden moraalista.

    #Nettideittailu #Seurustelu
    youtu.be/fa-_R6KWHxg

  4. Tällä videolla pääsette ihastelemaan Lapin maisemia samalla kun puhumme nettideittailusta, ja siitä valtavasta valuviasta, minkä takia se ei enää toimi. Videolla käyn läpi esimerkkejä ja puramme niitä valtavia ongelmia mitkä tekevät deittailusovelluksista riskin niin sydämelle, kun myös tietosuojallemme. Lopussa puhun myös vähän legendaarisesta Ashley Madison-pettämispalvelusta, ja mitä se kertoo meille deittipalveluiden moraalista.

    #Nettideittailu #Seurustelu
    youtu.be/fa-_R6KWHxg

  5. Osaatko seurustella?

    "Tekoälyn avulla luodut deittihahmot voivat kohta syrjäyttää oikeat ihmiset seurustelukumppaneina."

    #tekoäly #seurustelu

    yle.fi/a/74-20064695

  6. Osaatko seurustella?

    "Tekoälyn avulla luodut deittihahmot voivat kohta syrjäyttää oikeat ihmiset seurustelukumppaneina."

    #tekoäly #seurustelu

    yle.fi/a/74-20064695

  7. Osaatko seurustella?

    "Tekoälyn avulla luodut deittihahmot voivat kohta syrjäyttää oikeat ihmiset seurustelukumppaneina."

    #tekoäly #seurustelu

    yle.fi/a/74-20064695

  8. Taas tinderissä.

    Kivointa tässä edistyneessä iässä on, että samahkoa sukupolvea edustavat alkavat hiljalleen kirjoittaa jotain tekstilaatikkoon.

    Huonoa taas on että luen näitä tekstilaatikoita ja tunnen oloni Alan Turingiksi Enigman ääressä. (Mitä tarkoittaa "kunnianhimoinen" itsestä tai hakukohteesta?)

    Lisäksi huomaan että sovelluksia selatessa kiinnostaa lähinnä pohtia profiileissa näkyviä viestintätapoja ja teemoja, ei niinkään sopivan henkilön löytäminen.

    #Seurustelu #TinderFi

  9. Taas tinderissä.

    Kivointa tässä edistyneessä iässä on, että samahkoa sukupolvea edustavat alkavat hiljalleen kirjoittaa jotain tekstilaatikkoon.

    Huonoa taas on että luen näitä tekstilaatikoita ja tunnen oloni Alan Turingiksi Enigman ääressä. (Mitä tarkoittaa "kunnianhimoinen" itsestä tai hakukohteesta?)

    Lisäksi huomaan että sovelluksia selatessa kiinnostaa lähinnä pohtia profiileissa näkyviä viestintätapoja ja teemoja, ei niinkään sopivan henkilön löytäminen.

    #Seurustelu #TinderFi

  10. Vanhempani viettivät Hopeahääpäiväänsä eilen, paljon onnea heille! Isälläni on usein täysin samoja mielipiteitä kuin itselläni ja muutenkin ajatusmaailmamme ja kiinnostuksen kohteemme kohtaavat hyvin monessa asiassa. Tänä yönä tuli sattumalta irkissäkin sama aihe puheeksi, joten päätin nyt sitten kirjoittaa ajatuksiani ylös näin aamutuimaan. Isäni kirjoitti eilen blogissaan seuraavasti:

    Pakko todeta, että en oikein ymmärrä nykyistä ajattelua, jonka mukaan halutaan ensin ”tutustua toiseen kunnolla” ennen kuin ”sitoudutaan”. Mikä on pointti siinä, että ”tutustumisen” aikana harrastetaan seksiä ja eletään leikkiavioliitossa sitoutuneina jopa vuosia?

    Hopeahäitään viettävät..

    Olen samaa mieltä. Olen avioliittoon uskova mies, enkä ymmärrä yhtään niitä ketkä eivät usko naimisiinmenolla olevan mitään virkaa. Olen törmännyt sellaisiin ihmisiin, ketkä ajattelevat että avioliittoa ei tarvitse, sillä voihan ”kaksi ihmistä rakastaa toistaan ilmankin”. ”Ei meidän tarvitse todistella rakkauttamme sormuksella”. En ymmärrä moniakaan tällaisia periaatteita. Itse kannan sormusta ylpeänä, sillä se nimenomaan on todiste siitä että kuulun Veeralle. Vielä käsittämättömämpää on se että miten jotkut hankkivat lapsia eivätkä ole juridisesti toisilleen sukua. En ymmärrä isäni tavoin itsekään tuota pointtia. Mutta koska näin aamusta ajatuskulku ei nyt kulje, enkä ole täydessä perusteluvalmiudessa, en jatka tästä aiheesta paljoa enempää.

    Avioliitossa mies ja nainen lupaa olla toisilleen uskollisia, kunnes kuolema erottaa. Eikä tämänkään tarvitse olla kirjaimellista, kuka sanoo että kuolemakaan erottaa.

    Me seurustelimme 2 kuukautta, jonka jälkeen pidimme kihlajaiset ja siitä 3 kuukautta hääkellot jo kumisi. Hopeahääpäivän saavuttamiseksi ei siis tarvita pitkiä alkututustumisia. Olemme vastakohtia lähes kaikissa asioissa, joten ei tarvitse olla ”samanlainenkaan”, jotta voi voittaa hopeisen hääpokaalin elämänsä palkintokaappiin. On meillä jotain yhteistäkin.

    Seurustelin itse Veeran kanssa yhteensä noin kahdeksan kuukautta. Viiden kuukauden jälkeen menimme kihloihin ja siitä kolmen kuukauden päästä naimisiin. Kahdeksassa kuukaudessa ehdittiin tehdä jo niin paljon yhteisiä suunnitelmia ja ehdin niin paljon varmistua siitä että tämä ihminen on elämänkumppanini. Sen vain tiesi ja tiedän yhä. Rakastan tuota naista niin käsittämättömän paljon.

    Mummoni isän puolelta kertoi että hän tiesi ensimmäisenä päivänä menevänsä papan kanssa naimisiin. Hän itseasiassa taisi sanoakin että he menivät ensimmäisien kunnon treffiensä jälkeen naimisiin, jolloin virallista seurusteluaikaa oli vain muutama päivä. Tosin he olivat muistaakseni asuneet samassa kylässä lapsesta ja tunteneet toisensa pitkään, mutta silti. Ja onnellinen avioliitto kesti kymmeniä vuosia papan kuolemaan asti.

    Olkoon tämä lyhyt kannanotto asiaan. Uskon rakkauteen ja avioliittoon, enkä anna minkään tai kenenkään pilata sitä. Jos aika kuluu tosiaan niin huomaamattomasti kuin vanhat ukot väittävät, mekin vietetään joku iloinen päivä Hopeahääpäivää.

    rollemaa.fi/kun-hopeinen-paiva

    #ajatuksenVirtaa #avioliitto #elämä #ihmissuhteet #kannanotot #mielipiteet #seurustelu

  11. Vanhempani viettivät Hopeahääpäiväänsä eilen, paljon onnea heille! Isälläni on usein täysin samoja mielipiteitä kuin itselläni ja muutenkin ajatusmaailmamme ja kiinnostuksen kohteemme kohtaavat hyvin monessa asiassa. Tänä yönä tuli sattumalta irkissäkin sama aihe puheeksi, joten päätin nyt sitten kirjoittaa ajatuksiani ylös näin aamutuimaan. Isäni kirjoitti eilen blogissaan seuraavasti:

    Pakko todeta, että en oikein ymmärrä nykyistä ajattelua, jonka mukaan halutaan ensin ”tutustua toiseen kunnolla” ennen kuin ”sitoudutaan”. Mikä on pointti siinä, että ”tutustumisen” aikana harrastetaan seksiä ja eletään leikkiavioliitossa sitoutuneina jopa vuosia?

    Hopeahäitään viettävät..

    Olen samaa mieltä. Olen avioliittoon uskova mies, enkä ymmärrä yhtään niitä ketkä eivät usko naimisiinmenolla olevan mitään virkaa. Olen törmännyt sellaisiin ihmisiin, ketkä ajattelevat että avioliittoa ei tarvitse, sillä voihan ”kaksi ihmistä rakastaa toistaan ilmankin”. ”Ei meidän tarvitse todistella rakkauttamme sormuksella”. En ymmärrä moniakaan tällaisia periaatteita. Itse kannan sormusta ylpeänä, sillä se nimenomaan on todiste siitä että kuulun Veeralle. Vielä käsittämättömämpää on se että miten jotkut hankkivat lapsia eivätkä ole juridisesti toisilleen sukua. En ymmärrä isäni tavoin itsekään tuota pointtia. Mutta koska näin aamusta ajatuskulku ei nyt kulje, enkä ole täydessä perusteluvalmiudessa, en jatka tästä aiheesta paljoa enempää.

    Avioliitossa mies ja nainen lupaa olla toisilleen uskollisia, kunnes kuolema erottaa. Eikä tämänkään tarvitse olla kirjaimellista, kuka sanoo että kuolemakaan erottaa.

    Me seurustelimme 2 kuukautta, jonka jälkeen pidimme kihlajaiset ja siitä 3 kuukautta hääkellot jo kumisi. Hopeahääpäivän saavuttamiseksi ei siis tarvita pitkiä alkututustumisia. Olemme vastakohtia lähes kaikissa asioissa, joten ei tarvitse olla ”samanlainenkaan”, jotta voi voittaa hopeisen hääpokaalin elämänsä palkintokaappiin. On meillä jotain yhteistäkin.

    Seurustelin itse Veeran kanssa yhteensä noin kahdeksan kuukautta. Viiden kuukauden jälkeen menimme kihloihin ja siitä kolmen kuukauden päästä naimisiin. Kahdeksassa kuukaudessa ehdittiin tehdä jo niin paljon yhteisiä suunnitelmia ja ehdin niin paljon varmistua siitä että tämä ihminen on elämänkumppanini. Sen vain tiesi ja tiedän yhä. Rakastan tuota naista niin käsittämättömän paljon.

    Mummoni isän puolelta kertoi että hän tiesi ensimmäisenä päivänä menevänsä papan kanssa naimisiin. Hän itseasiassa taisi sanoakin että he menivät ensimmäisien kunnon treffiensä jälkeen naimisiin, jolloin virallista seurusteluaikaa oli vain muutama päivä. Tosin he olivat muistaakseni asuneet samassa kylässä lapsesta ja tunteneet toisensa pitkään, mutta silti. Ja onnellinen avioliitto kesti kymmeniä vuosia papan kuolemaan asti.

    Olkoon tämä lyhyt kannanotto asiaan. Uskon rakkauteen ja avioliittoon, enkä anna minkään tai kenenkään pilata sitä. Jos aika kuluu tosiaan niin huomaamattomasti kuin vanhat ukot väittävät, mekin vietetään joku iloinen päivä Hopeahääpäivää.

    rollemaa.fi/kun-hopeinen-paiva

    #ajatuksenVirtaa #avioliitto #elämä #ihmissuhteet #kannanotot #mielipiteet #seurustelu

  12. Vanhempani viettivät Hopeahääpäiväänsä eilen, paljon onnea heille! Isälläni on usein täysin samoja mielipiteitä kuin itselläni ja muutenkin ajatusmaailmamme ja kiinnostuksen kohteemme kohtaavat hyvin monessa asiassa. Tänä yönä tuli sattumalta irkissäkin sama aihe puheeksi, joten päätin nyt sitten kirjoittaa ajatuksiani ylös näin aamutuimaan. Isäni kirjoitti eilen blogissaan seuraavasti:

    Pakko todeta, että en oikein ymmärrä nykyistä ajattelua, jonka mukaan halutaan ensin ”tutustua toiseen kunnolla” ennen kuin ”sitoudutaan”. Mikä on pointti siinä, että ”tutustumisen” aikana harrastetaan seksiä ja eletään leikkiavioliitossa sitoutuneina jopa vuosia?

    Hopeahäitään viettävät..

    Olen samaa mieltä. Olen avioliittoon uskova mies, enkä ymmärrä yhtään niitä ketkä eivät usko naimisiinmenolla olevan mitään virkaa. Olen törmännyt sellaisiin ihmisiin, ketkä ajattelevat että avioliittoa ei tarvitse, sillä voihan ”kaksi ihmistä rakastaa toistaan ilmankin”. ”Ei meidän tarvitse todistella rakkauttamme sormuksella”. En ymmärrä moniakaan tällaisia periaatteita. Itse kannan sormusta ylpeänä, sillä se nimenomaan on todiste siitä että kuulun Veeralle. Vielä käsittämättömämpää on se että miten jotkut hankkivat lapsia eivätkä ole juridisesti toisilleen sukua. En ymmärrä isäni tavoin itsekään tuota pointtia. Mutta koska näin aamusta ajatuskulku ei nyt kulje, enkä ole täydessä perusteluvalmiudessa, en jatka tästä aiheesta paljoa enempää.

    Avioliitossa mies ja nainen lupaa olla toisilleen uskollisia, kunnes kuolema erottaa. Eikä tämänkään tarvitse olla kirjaimellista, kuka sanoo että kuolemakaan erottaa.

    Me seurustelimme 2 kuukautta, jonka jälkeen pidimme kihlajaiset ja siitä 3 kuukautta hääkellot jo kumisi. Hopeahääpäivän saavuttamiseksi ei siis tarvita pitkiä alkututustumisia. Olemme vastakohtia lähes kaikissa asioissa, joten ei tarvitse olla ”samanlainenkaan”, jotta voi voittaa hopeisen hääpokaalin elämänsä palkintokaappiin. On meillä jotain yhteistäkin.

    Seurustelin itse Veeran kanssa yhteensä noin kahdeksan kuukautta. Viiden kuukauden jälkeen menimme kihloihin ja siitä kolmen kuukauden päästä naimisiin. Kahdeksassa kuukaudessa ehdittiin tehdä jo niin paljon yhteisiä suunnitelmia ja ehdin niin paljon varmistua siitä että tämä ihminen on elämänkumppanini. Sen vain tiesi ja tiedän yhä. Rakastan tuota naista niin käsittämättömän paljon.

    Mummoni isän puolelta kertoi että hän tiesi ensimmäisenä päivänä menevänsä papan kanssa naimisiin. Hän itseasiassa taisi sanoakin että he menivät ensimmäisien kunnon treffiensä jälkeen naimisiin, jolloin virallista seurusteluaikaa oli vain muutama päivä. Tosin he olivat muistaakseni asuneet samassa kylässä lapsesta ja tunteneet toisensa pitkään, mutta silti. Ja onnellinen avioliitto kesti kymmeniä vuosia papan kuolemaan asti.

    Olkoon tämä lyhyt kannanotto asiaan. Uskon rakkauteen ja avioliittoon, enkä anna minkään tai kenenkään pilata sitä. Jos aika kuluu tosiaan niin huomaamattomasti kuin vanhat ukot väittävät, mekin vietetään joku iloinen päivä Hopeahääpäivää.

    rollemaa.fi/kun-hopeinen-paiva

    #ajatuksenVirtaa #avioliitto #elämä #ihmissuhteet #kannanotot #mielipiteet #seurustelu