#salaliittoteoriat — Public Fediverse posts

Tästä uhkasi tulla vielä pitempi, joten otti aikaa jäsennellä. Minulla ei ehkä ole niin yksinkertaista menetelmää, että se olisi helppo kenen tahansa omaksua (osaamatta lukea ajatuksiani itseäni paremmin), mutta on kuitenkin eräänlainen keinokokoelma, johon pystyn lujasti luottamaan ilman, että koskaan tulee neuvoton olo. Tässäpä siis jotain mitä nyt sain mielestäni kaiveltua:

– On tärkeää tunnustaa omien resurssien rajallisuus ja priorisoida: mitkä kysymykset edes on tärkeää ratkaista oikein ja mitkä ei? Kaikenlaiset helpot oikopolut ja peukalosäännöt antavat useammin oikean vastauksen kuin väärän ja vievät tuskin lainkaan aikaa ja vaivaa. Niitä ovat esim: pidä jääräpäisesti kiinni vanhasta käsityksestäsi, perinteestä, luota ennakkoluuloihisi, auktoriteettiin, enemmistöön, konsensukseen. Siis asioita jotka meiltä ihmisinä tulee luonnostaan ja yleensä pidetään heikkouksina. Pyrin käyttämään niitä mahdollisimman tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti.

– Tiedon puutteesta ja epävarmuudesta ei pääse koskaan täysin eroon. Mutta yleensä olennaisinta onkin ratkaista, miten kannattaa toimia. Sen voi tehdä puutteellisinkin tiedoin. On ennakoitava vastauksen seurauksia: milloin väärä vastaus on liian vaarallinen tai milloin oikean vastauksen hyöty ylittää väärän vastauksen haitat?

– Itsetuntemus ja omien kykyjen terve epäily: missä asioissa/tilanteissa tai millä tavoin todennäköisimmin erehdyn? On pyrittävä erottamaan todellisuus omista toiveista.

– Mitä parempi oma tietopohja on, sen helpompi on erottaa toisistaan luotettava ja epäluotettava uusi tieto. Se auttaa tunnistamaan ihmisiä, joiden tiedonmuodostusprosessiin voi luottaa eniten. Tieto auttaa myös järkeilyssä suoraan, varsinkin todennäköisyysmatematiikan perusteiden ymmärtäminen (“poikkeukselliset väitteet vaativat poikkeuksellisia todisteita”).

– Tapahtumilla on käytännössä aina jokin aiheuttaja, mekanismi, selitys. Tapahtumat voi yrittää pilkkoa yhä yksityiskohtaisemmiksi tapahtumaketjuiksi. Jos se ei onnistu uskottavasti, tapahtuma ei todennäköisesti ole todellinen. (Esim. väitetty salaliitto on pitänyt perustaa jotenkin – miten? Mikä toi juonittelevat ihmiset yhteen, miten he pystyivät luottamaan toisiinsa, mikä heitä motivoi? Jonkin salaliiton ylläpito saattaa vaatia arkista logistiikkaa, resursseja ja kurinpitoa.)

– Jos et ymmärrä jonkun esittämiä perusteluita vaikka miten yrität, yksi mahdollisuus on aina, että hän puhuu puuta heinää.

– Oman todellisuudenkuvan johdonmukaisuuden vaaliminen on hyvin tärkeää. Se ehkäisee pyörimästä kuin tuuliviiri väitteiden ristitulessa. Kannattaa käyttää muistiinpanovälineitä muistin apuna ja myös tarkistaa mitä on tullut sanottua asiasta aiemmin.

#Salaliittoteoriat #Totuus #Tieto

Tästä uhkasi tulla vielä pitempi, joten otti aikaa jäsennellä. Minulla ei ehkä ole niin yksinkertaista menetelmää, että se olisi helppo kenen tahansa omaksua (osaamatta lukea ajatuksiani itseäni paremmin), mutta on kuitenkin eräänlainen keinokokoelma, johon pystyn lujasti luottamaan ilman, että koskaan tulee neuvoton olo. Tässäpä siis jotain mitä nyt sain mielestäni kaiveltua:

– On tärkeää tunnustaa omien resurssien rajallisuus ja priorisoida: mitkä kysymykset edes on tärkeää ratkaista oikein ja mitkä ei? Kaikenlaiset helpot oikopolut ja peukalosäännöt antavat useammin oikean vastauksen kuin väärän ja vievät tuskin lainkaan aikaa ja vaivaa. Niitä ovat esim: pidä jääräpäisesti kiinni vanhasta käsityksestäsi, perinteestä, luota ennakkoluuloihisi, auktoriteettiin, enemmistöön, konsensukseen. Siis asioita jotka meiltä ihmisinä tulee luonnostaan ja yleensä pidetään heikkouksina. Pyrin käyttämään niitä mahdollisimman tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti.

– Tiedon puutteesta ja epävarmuudesta ei pääse koskaan täysin eroon. Mutta yleensä olennaisinta onkin ratkaista, miten kannattaa toimia. Sen voi tehdä puutteellisinkin tiedoin. On ennakoitava vastauksen seurauksia: milloin väärä vastaus on liian vaarallinen tai milloin oikean vastauksen hyöty ylittää väärän vastauksen haitat?

– Itsetuntemus ja omien kykyjen terve epäily: missä asioissa/tilanteissa tai millä tavoin todennäköisimmin erehdyn? On pyrittävä erottamaan todellisuus omista toiveista.

– Mitä parempi oma tietopohja on, sen helpompi on erottaa toisistaan luotettava ja epäluotettava uusi tieto. Se auttaa tunnistamaan ihmisiä, joiden tiedonmuodostusprosessiin voi luottaa eniten. Tieto auttaa myös järkeilyssä suoraan, varsinkin todennäköisyysmatematiikan perusteiden ymmärtäminen (“poikkeukselliset väitteet vaativat poikkeuksellisia todisteita”).

– Tapahtumilla on käytännössä aina jokin aiheuttaja, mekanismi, selitys. Tapahtumat voi yrittää pilkkoa yhä yksityiskohtaisemmiksi tapahtumaketjuiksi. Jos se ei onnistu uskottavasti, tapahtuma ei todennäköisesti ole todellinen. (Esim. väitetty salaliitto on pitänyt perustaa jotenkin – miten? Mikä toi juonittelevat ihmiset yhteen, miten he pystyivät luottamaan toisiinsa, mikä heitä motivoi? Jonkin salaliiton ylläpito saattaa vaatia arkista logistiikkaa, resursseja ja kurinpitoa.)

– Jos et ymmärrä jonkun esittämiä perusteluita vaikka miten yrität, yksi mahdollisuus on aina, että hän puhuu puuta heinää.

– Oman todellisuudenkuvan johdonmukaisuuden vaaliminen on hyvin tärkeää. Se ehkäisee pyörimästä kuin tuuliviiri väitteiden ristitulessa. Kannattaa käyttää muistiinpanovälineitä muistin apuna ja myös tarkistaa mitä on tullut sanottua asiasta aiemmin.

#Salaliittoteoriat #Totuus #Tieto

Tästä uhkasi tulla vielä pitempi, joten otti aikaa jäsennellä. Minulla ei ehkä ole niin yksinkertaista menetelmää, että se olisi helppo kenen tahansa omaksua (osaamatta lukea ajatuksiani itseäni paremmin), mutta on kuitenkin eräänlainen keinokokoelma, johon pystyn lujasti luottamaan ilman, että koskaan tulee neuvoton olo. Tässäpä siis jotain mitä nyt sain mielestäni kaiveltua:

– On tärkeää tunnustaa omien resurssien rajallisuus ja priorisoida: mitkä kysymykset edes on tärkeää ratkaista oikein ja mitkä ei? Kaikenlaiset helpot oikopolut ja peukalosäännöt antavat useammin oikean vastauksen kuin väärän ja vievät tuskin lainkaan aikaa ja vaivaa. Niitä ovat esim: pidä jääräpäisesti kiinni vanhasta käsityksestäsi, perinteestä, luota ennakkoluuloihisi, auktoriteettiin, enemmistöön, konsensukseen. Siis asioita jotka meiltä ihmisinä tulee luonnostaan ja yleensä pidetään heikkouksina. Pyrin käyttämään niitä mahdollisimman tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti.

– Tiedon puutteesta ja epävarmuudesta ei pääse koskaan täysin eroon. Mutta yleensä olennaisinta onkin ratkaista, miten kannattaa toimia. Sen voi tehdä puutteellisinkin tiedoin. On ennakoitava vastauksen seurauksia: milloin väärä vastaus on liian vaarallinen tai milloin oikean vastauksen hyöty ylittää väärän vastauksen haitat?

– Itsetuntemus ja omien kykyjen terve epäily: missä asioissa/tilanteissa tai millä tavoin todennäköisimmin erehdyn? On pyrittävä erottamaan todellisuus omista toiveista.

– Mitä parempi oma tietopohja on, sen helpompi on erottaa toisistaan luotettava ja epäluotettava uusi tieto. Se auttaa tunnistamaan ihmisiä, joiden tiedonmuodostusprosessiin voi luottaa eniten. Tieto auttaa myös järkeilyssä suoraan, varsinkin todennäköisyysmatematiikan perusteiden ymmärtäminen (“poikkeukselliset väitteet vaativat poikkeuksellisia todisteita”).

– Tapahtumilla on käytännössä aina jokin aiheuttaja, mekanismi, selitys. Tapahtumat voi yrittää pilkkoa yhä yksityiskohtaisemmiksi tapahtumaketjuiksi. Jos se ei onnistu uskottavasti, tapahtuma ei todennäköisesti ole todellinen. (Esim. väitetty salaliitto on pitänyt perustaa jotenkin – miten? Mikä toi juonittelevat ihmiset yhteen, miten he pystyivät luottamaan toisiinsa, mikä heitä motivoi? Jonkin salaliiton ylläpito saattaa vaatia arkista logistiikkaa, resursseja ja kurinpitoa.)

– Jos et ymmärrä jonkun esittämiä perusteluita vaikka miten yrität, yksi mahdollisuus on aina, että hän puhuu puuta heinää.

– Oman todellisuudenkuvan johdonmukaisuuden vaaliminen on hyvin tärkeää. Se ehkäisee pyörimästä kuin tuuliviiri väitteiden ristitulessa. Kannattaa käyttää muistiinpanovälineitä muistin apuna ja myös tarkistaa mitä on tullut sanottua asiasta aiemmin.

#Salaliittoteoriat #Totuus #Tieto