#ooppera — Public Fediverse posts
Live and recent posts from across the Fediverse tagged #ooppera, aggregated by home.social.
-
https://www.europesays.com/fi/250410/ Tähdet tähdet -Aarne Pelkonen avautuu koulukiusaamisestaan ja uskonnollisesta taustastaan #AarnePelkonen #Artisti #Celebrities #Entertainment #FI #Finland #Finnish #Hyväntekeväisyys #Julkkikset #kiusaaminen #koulukiusaaminen #laulaja #lestadiolaisuus #malli #MllUpMuotiaJaTähtiä #muotinäytös #ooppera #Suomi #TähdetTähdet #viihde
-
https://www.europesays.com/fi/230365/ Huippu-uraa tekevä amerikkalaislaulaja on kiitollinen suomalaisesta perimästään – kasvoi karjalanpaistilla ja sisulla | Kulttuuri #Entertainment #FI #Finland #Finnish #KaijaSaariaho #KlassinenMusiikki #kulttuuri #KulttuuriIdentiteetti #Musiikki #ooppera #oopperalaulajat #suomalaisuus #Suomi #viihde
-
https://www.europesays.com/fi/216023/ Vilma Jää hurmasi kriitikot Yhdysvaltain suurimmalla oopperalavalla: ”Lumoava”, ”enkelimäinen”, ”virheetön” | Kulttuuri #Entertainment #FI #Finland #Finnish #KaijaSaariaho #kulttuuri #Musiikki #ooppera #SofiOksanen #Suomi #viihde
-
https://www.europesays.com/fi/207551/ Tanskalaiselokuvan pohjalta tehty ooppera järkyttää ja vaikuttaa – arviossa Kansallisoopperan Festen #Entertainment #Festen #FI #Finland #Finnish #Kansallisooppera #ooppera #RichardJones #Suomi #ThomasVinterberg #viihde
-
https://www.europesays.com/fi/207451/ Tanskalaiselokuvan pohjalta tehty ooppera järkyttää ja vaikuttaa – arviossa Kansallisoopperan Festen #Entertainment #Festen #FI #Finland #Finnish #Kansallisooppera #ooppera #RichardJones #Suomi #ThomasVinterberg #viihde
-
https://www.europesays.com/fi/186610/ Tuomas Parkkinen on tehnyt Verdin klassikosta hyvin omannäköisensä – arviossa Tampereen Oopperan Don Carlos #DonCarlos #Entertainment #FI #Finland #Finnish #GiuseppeVerdi #ooppera #Suomi #TampereFilharmonia #TampereTalo #TampereenOoppera #TuomasParkkinen #viihde
-
#OOPPERA | Giuseppe Verdin Don Carlos nähdään Tampereen Oopperan 80-vuotisjuhlateoksena. Ilahduttavaa Tuomas Parkkisen ohjauksessa on ylöspanon tuominen nykyaikaan. #KritiikinPaluu #DonCarlos #TampereenOoppera ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Tuomas Parkkinen on tehnyt Ver... -
https://www.europesays.com/fi/165261/ Näyttelijä Natalie Morales: Hollywood-tähden selviytymistarina #Celebrities #DenzelWashington #Entertainment #FI #Finland #Finnish #JaredLeto #JohnKreshmer #JohnLeeHancock #Julkkikset #kasvot #korjausleikkaus #leikkaus #NatalieMorales #näyttelijä #onnettomuus #ooppera #potkut #RamiMalek #seksuaalivähemmistö #Suomi #tapaturma #TheLittleThings #työttömyys #ulkonäkö #vamma #viihde
-
Tuli mieleen, että tänään on hyvä päivä kuunnella #ooppera'a. #GiacomoPuccini'n #Tosca #HerbertVonKarajan'in levytyksenä löytyi hyllystä, #flac'caan sen ensin. #musiikki #kotijuttuja
-
Tuli mieleen, että tänään on hyvä päivä kuunnella #ooppera'a. #GiacomoPuccini'n #Tosca #HerbertVonKarajan'in levytyksenä löytyi hyllystä, #flac'caan sen ensin. #musiikki #kotijuttuja
-
Tuli mieleen, että tänään on hyvä päivä kuunnella #ooppera'a. #GiacomoPuccini'n #Tosca #HerbertVonKarajan'in levytyksenä löytyi hyllystä, #flac'caan sen ensin. #musiikki #kotijuttuja
-
Tuli mieleen, että tänään on hyvä päivä kuunnella #ooppera'a. #GiacomoPuccini'n #Tosca #HerbertVonKarajan'in levytyksenä löytyi hyllystä, #flac'caan sen ensin. #musiikki #kotijuttuja
-
Tuli mieleen, että tänään on hyvä päivä kuunnella #ooppera'a. #GiacomoPuccini'n #Tosca #HerbertVonKarajan'in levytyksenä löytyi hyllystä, #flac'caan sen ensin. #musiikki #kotijuttuja
-
#OOPPERA | Juice Leskisen suomennos tuo musikaaliin mukaan huumoria, mutta toinen näytös tirisee jo ehtaa kauhua. #KritiikinPaluu ⭐️⭐️⭐️⭐️
Sweeney Todd yhdistää oopperaa... -
CW: Lukusuositus 2 vuoden takaiselle ooppera- Long Playlle (tuplatööttipituusvaroitus)
Sonja Saarikosken „Naisen on kuoltava“ (LP 131) marraskuulta 2023 oli avartava lukukokemus. Jos on muilta oopperaihmisiltä jäänyt lukematta ja tilaus voimassa, suosittelen.
1800-luvun ooppera käsittelee naisia vähän kuin 1900-luvun kirjallisuus homoja. Traaginen kuolema on välttämätön. Tämä on ongelma, koska ooppera taidemuotona on yhä melkein yhtä kuin 1800-luvun ooppera. Oopperan kieli ei ole kuollut, mutta se uudistuu hyvin hitaasti.
Jos kuuntelee vain yhdenlaisia tarinoita, osaako ja huomaako koskaan kyseenalaistaa niiden totuutta?
Ehkä pitää arvostaa Kansallisoopperan (Patrice Chéreaun?) ratkaisua, jossa #Elektra ei vajoakaan kuolleena maahan, vaan jää vain tuijottamaan kaukaisuuteen. Elektra sinänsä meni jo, enkäpä sitä ehkäpä olisi suosittelutkaan. Richard Strauss on modernistisimmillaan melko raskasta kuunneltavaa. 1800-luvun suosiolle on syynsä.
Olisipa enemmän Saariahoa.
-
Unessa kuuluisa suomalainen #alastonoopperalaulaja oli vanhan kaverini äidillä ruokavieraana ja käyttäytyi sopimattomasti: otti niin ison palan #kala'a, että muut olivat huolissaan, jääkö sitä heille lainkaan, ja pöydän alla kouri härskisti kaveriani haaroista. Jälkimmäinen ei tosin kaveria niin vaivannut. #ooppera #oopperalaulaja #unet
-
Unessa kuuluisa suomalainen #alastonoopperalaulaja oli vanhan kaverini äidillä ruokavieraana ja käyttäytyi sopimattomasti: otti niin ison palan #kala'a, että muut olivat huolissaan, jääkö sitä heille lainkaan, ja pöydän alla kouri härskisti kaveriani haaroista. Jälkimmäinen ei tosin kaveria niin vaivannut. #ooppera #oopperalaulaja #unet
-
Unessa kuuluisa suomalainen #alastonoopperalaulaja oli vanhan kaverini äidillä ruokavieraana ja käyttäytyi sopimattomasti: otti niin ison palan #kala'a, että muut olivat huolissaan, jääkö sitä heille lainkaan, ja pöydän alla kouri härskisti kaveriani haaroista. Jälkimmäinen ei tosin kaveria niin vaivannut. #ooppera #oopperalaulaja #unet
-
Unessa kuuluisa suomalainen #alastonoopperalaulaja oli vanhan kaverini äidillä ruokavieraana ja käyttäytyi sopimattomasti: otti niin ison palan #kala'a, että muut olivat huolissaan, jääkö sitä heille lainkaan, ja pöydän alla kouri härskisti kaveriani haaroista. Jälkimmäinen ei tosin kaveria niin vaivannut. #ooppera #oopperalaulaja #unet
-
Unessa kuuluisa suomalainen #alastonoopperalaulaja oli vanhan kaverini äidillä ruokavieraana ja käyttäytyi sopimattomasti: otti niin ison palan #kala'a, että muut olivat huolissaan, jääkö sitä heille lainkaan, ja pöydän alla kouri härskisti kaveriani haaroista. Jälkimmäinen ei tosin kaveria niin vaivannut. #ooppera #oopperalaulaja #unet
-
Tänään olen enimmäkseen kuunnellut #MariaCallas'ta. #ooppera #musiikki #TheFastShow
https://youtu.be/9bbrVLyrlm8?si=0ZZkhkepWfiRmFHW -
Tavallaan ymmärrän oopperavalinnan kritisoinnin, jos yritän lukea rivien välistä sellaista, mitä Fedorov ja Oksanen kumpikaan eivät (kaj) ole ainakaan suoraan sanoneet.
Boris Godunov on mun korvissani Vaikeaa Oopperaa. Oletan että se ei vedä yhtä paljon yleisöä kuin VERDIN (keskivaikea) Macbeth ja Puccinin (oopperaksi oikein helposti lähestyttävä 🪓 ) TURANDOT (🚘🪂).
Miksei vaikeana & poliittisesti kantaa ottavana olisi ukrainalaista?
No koska Boris Godunov on kuitenkin vanha tuttu, sekä yleisölle että tekijöille. Koko tämän ja ensi kesänkin oma tarjonta taitaa olla vanhojen tuotantojen lämmittelyä.
Tämän sanominen suoraan on kuitenkin vähän tahditonta, syytös kunnianhimon puutteesta. Baletissa ei tunnusteta painovoiman olemassaoloa eikä oopperassa rahan. Hiljaa kyllä ymmärretään, että 90-prosenttisesti lipputuloilla rahoitettujen oopperajuhlien taloudella kestää vielä toipua koronavuosista.
-
Nainen, joka käveli veitseen : Kirjoituksia oopperasta ja vallasta
Muutama vuosi sitten julkaistu Henna Raatikaisen Kuinka baletti nousi jaloista päähäni tarkasteli kriittisesti ja sen verran onnistuneesti konservatiivista taidemuotoa, että jäin toivomaan vastaavaa käsittelyä oopperalle. Onhan eri taiteenlajeista juuri ooppera kietoutunut vanhan vallan ympärille tavalla, joka kaipaa hieman ravistelua. Esseeteos Nainen, joka käveli veitseen vastaa juuri tähän tarpeeseen: se on kertomus luokkakokemuksesta, rasismista, naisvihasta ja vallan […]
-
Nainen, joka käveli veitseen : Kirjoituksia oopperasta ja vallasta
Muutama vuosi sitten julkaistu Henna Raatikaisen Kuinka baletti nousi jaloista päähäni tarkasteli kriittisesti ja sen verran onnistuneesti konservatiivista taidemuotoa, että jäin toivomaan vastaavaa käsittelyä oopperalle. Onhan eri taiteenlajeista juuri ooppera kietoutunut vanhan vallan ympärille tavalla, joka kaipaa hieman ravistelua. Esseeteos Nainen, joka käveli veitseen vastaa juuri tähän tarpeeseen: se on kertomus luokkakokemuksesta, rasismista, naisvihasta ja vallan […]
-
Diiva sohvallani
Pauliina Vanhatalo on kirjoittanut romaanien lisäksi joukon omaelämäkerrallisia teoksia. Diiva sohvallani kuuluu samaan jatkumoon. Kustantamon puolelta tämä on luokiteltu muistelmiksi, mutta ainakin Tampereella kirjastossa on päädytty luokittelemaan Diiva sohvallani romaaniksi. Kirjaan mahtuukin kelpo annos fiktiivistä ainesta: en epäile hetkeäkään, etteikö Vanhatalon kotiin oltaisi hankittu flyygeliä, mutta Maria Callas tuskin saapui todellisuudessa flyygelin […] -
Diiva sohvallani
Pauliina Vanhatalo on kirjoittanut romaanien lisäksi joukon omaelämäkerrallisia teoksia. Diiva sohvallani kuuluu samaan jatkumoon. Kustantamon puolelta tämä on luokiteltu muistelmiksi, mutta ainakin Tampereella kirjastossa on päädytty luokittelemaan Diiva sohvallani romaaniksi. Kirjaan mahtuukin kelpo annos fiktiivistä ainesta: en epäile hetkeäkään, etteikö Vanhatalon kotiin oltaisi hankittu flyygeliä, mutta Maria Callas tuskin saapui todellisuudessa flyygelin […] -
Diiva sohvallani
Pauliina Vanhatalo on kirjoittanut romaanien lisäksi joukon omaelämäkerrallisia teoksia. Diiva sohvallani kuuluu samaan jatkumoon. Kustantamon puolelta tämä on luokiteltu muistelmiksi, mutta ainakin Tampereella kirjastossa on päädytty luokittelemaan Diiva sohvallani romaaniksi. Kirjaan mahtuukin kelpo annos fiktiivistä ainesta: en epäile hetkeäkään, etteikö Vanhatalon kotiin oltaisi hankittu flyygeliä, mutta Maria Callas tuskin saapui todellisuudessa flyygelin […] -
Diiva sohvallani
Pauliina Vanhatalo on kirjoittanut romaanien lisäksi joukon omaelämäkerrallisia teoksia. Diiva sohvallani kuuluu samaan jatkumoon. Kustantamon puolelta tämä on luokiteltu muistelmiksi, mutta ainakin Tampereella kirjastossa on päädytty luokittelemaan Diiva sohvallani romaaniksi. Kirjaan mahtuukin kelpo annos fiktiivistä ainesta: en epäile hetkeäkään, etteikö Vanhatalon kotiin oltaisi hankittu flyygeliä, mutta Maria Callas tuskin saapui todellisuudessa flyygelin […] -
Diiva sohvallani
Pauliina Vanhatalo on kirjoittanut romaanien lisäksi joukon omaelämäkerrallisia teoksia. Diiva sohvallani kuuluu samaan jatkumoon. Kustantamon puolelta tämä on luokiteltu muistelmiksi, mutta ainakin Tampereella kirjastossa on päädytty luokittelemaan Diiva sohvallani romaaniksi. Kirjaan mahtuukin kelpo annos fiktiivistä ainesta: en epäile hetkeäkään, etteikö Vanhatalon kotiin oltaisi hankittu flyygeliä, mutta Maria Callas tuskin saapui todellisuudessa flyygelin […] -
Yesterday it was #DonCarlos day at the #ooppera. (4-act #Verdi version.)
https://oopperabaletti.fi/en/repertoire/don-carlos/The production is heavy on visual aids to stress the imperialistic-oppression-of-minorities angle. A very moving choir in act II ("A Dio voi foste infidi") could apply to any number of current wars.
https://en.wikipedia.org/wiki/Don_Carlos#Act_3A freedom of information take: «absence of transparency fueled widespread speculation [...] which subsequently caused The Eighty Years' War».
https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Carlos,_Prince_of_Asturias&oldid=1275855132#Death -
Yesterday it was #DonCarlos day at the #ooppera. (4-act #Verdi version.)
https://oopperabaletti.fi/en/repertoire/don-carlos/The production is heavy on visual aids to stress the imperialistic-oppression-of-minorities angle. A very moving choir in act II ("A Dio voi foste infidi") could apply to any number of current wars.
https://en.wikipedia.org/wiki/Don_Carlos#Act_3A freedom of information take: «absence of transparency fueled widespread speculation [...] which subsequently caused The Eighty Years' War».
https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Carlos,_Prince_of_Asturias&oldid=1275855132#Death -
Yesterday it was #DonCarlos day at the #ooppera. (4-act #Verdi version.)
https://oopperabaletti.fi/en/repertoire/don-carlos/The production is heavy on visual aids to stress the imperialistic-oppression-of-minorities angle. A very moving choir in act II ("A Dio voi foste infidi") could apply to any number of current wars.
https://en.wikipedia.org/wiki/Don_Carlos#Act_3A freedom of information take: «absence of transparency fueled widespread speculation [...] which subsequently caused The Eighty Years' War».
https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Carlos,_Prince_of_Asturias&oldid=1275855132#Death -
Yesterday it was #DonCarlos day at the #ooppera. (4-act #Verdi version.)
https://oopperabaletti.fi/en/repertoire/don-carlos/The production is heavy on visual aids to stress the imperialistic-oppression-of-minorities angle. A very moving choir in act II ("A Dio voi foste infidi") could apply to any number of current wars.
https://en.wikipedia.org/wiki/Don_Carlos#Act_3A freedom of information take: «absence of transparency fueled widespread speculation [...] which subsequently caused The Eighty Years' War».
https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Carlos,_Prince_of_Asturias&oldid=1275855132#Death -
Yesterday it was #DonCarlos day at the #ooppera. (4-act #Verdi version.)
https://oopperabaletti.fi/en/repertoire/don-carlos/The production is heavy on visual aids to stress the imperialistic-oppression-of-minorities angle. A very moving choir in act II ("A Dio voi foste infidi") could apply to any number of current wars.
https://en.wikipedia.org/wiki/Don_Carlos#Act_3A freedom of information take: «absence of transparency fueled widespread speculation [...] which subsequently caused The Eighty Years' War».
https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Carlos,_Prince_of_Asturias&oldid=1275855132#Death -
#OOPPERA | Vierailevat tähdet ja oopperayhdistyksen kuoro sytyttävät näyttämön liekkeihin. Kulttuurialan leikkausten takia Vaasassa ei nähdä oopperaa ainakaan neljään vuoteen. #KritiikinPaluu ⭐️⭐️⭐️⭐️
Tosca myi loppuun Vaasassa – A... -
Kukahan se täällä kehuikaan #Pohjalaisia #ooppera 🥔 kyllä on dramaattista ja melko synkkää. 😅 puukot ja raamattu heiluu, viina maistuu ja peruna nousee. #kunnollista
-
Kukahan se täällä kehuikaan #Pohjalaisia #ooppera 🥔 kyllä on dramaattista ja melko synkkää. 😅 puukot ja raamattu heiluu, viina maistuu ja peruna nousee. #kunnollista
-
Kukahan se täällä kehuikaan #Pohjalaisia #ooppera 🥔 kyllä on dramaattista ja melko synkkää. 😅 puukot ja raamattu heiluu, viina maistuu ja peruna nousee. #kunnollista
-
Kukahan se täällä kehuikaan #Pohjalaisia #ooppera 🥔 kyllä on dramaattista ja melko synkkää. 😅 puukot ja raamattu heiluu, viina maistuu ja peruna nousee. #kunnollista
-
Pohjalaisia, Kansallisooppera 22.11.2024
Nyt oli ensi-illassa niin huikea ooppera, että kannattaa ostaa liput kun niitä vielä saa!
Ooppera on taidemuotona hyvin usein tuhlailevan runsas ja suurimuotoinen, ja sellaista oli toki tämäkin. Pohjalaisia kuitenkin välttää vanhempien oopperoiden erään rasittavimpiin kuuluvan piirteen: juonenkulun jumittumisen loputtomiin aarioihin ja elämää suuremmiksi kuvatuissa tunteissa vellomiseen. Pohjalaisissa juoni tuntuu peräti kulkevan.
Ei ole ihme, että tämä sata vuotta sitten ensimmäistä kertaa esitetty ooppera on saanut kansallisen klassikon aseman: pohjalaisia kansansävelmiä usein lainaava musiikki on helposti lähestyttävää, ja koko ajan myös tarinan kannalta relevanttia. Homma yksinkertaisesti toimii yhteen, ja koko tuotanto esiintyjineen ja lavastuksineen on ihan nappisuoritus!
Ennen kaikkea tämä kuitenkin on osuva tarina suomalaisuuden ydinominaisuuksista: oikeudentunnosta, itsekunnioituksesta ja siitä että vapautta puolustetaan vaikkapa henkensä uhalla. Lakien mukaan ollaan halukkaita elämään, mutta jos venäläistä valtaa edustava vallesmanni haluaa käyttää valtaansa lakienkin ohitse, sellaisen orjuuden ruoskan alle ei alistuta.
Pohjalaisuus on tässä pikemminkin symboli tietylle asenteelle, kuin pyrkimys tietyn suomalaisen heimon etnografiseen kuvaamiseen. Voi olla, että Pohjanmaalta tilausajolla saapuvat oopperaturistit pettyvät, sillä pohjalaisuuteen usein liittyvä itsekorostus ja pohjalaisuuden symbolit tästä puuttuvat - yleisön joukossa kyllä näki montakin jussipaitaa. Pikemminkin oopperan "pohjalaisuus" on jotain sellaista sinnikästä ja suoraselkäistä, jota on meissä kaikissa, samalla tavalla kuin mystisempi ja lyyrisempi "karjalaisuuskin".
Tämä on sellainen ooppera, jota on helppo suositella sellaisellekin, jonka ei muuten tule oopperassa käytyä. Leevi Madetojan musiikki sopii korvaan ja Paavo Westerbergin ohjaus toimii. Tulevissa näytöksissä näkyy yhä olevan hyvin lippuja jäljellä, mutta kun sana leviää, ei ehkä pitkään.
-
Pohjalaisia, Kansallisooppera 22.11.2024
Nyt oli ensi-illassa niin huikea ooppera, että kannattaa ostaa liput kun niitä vielä saa!
Ooppera on taidemuotona hyvin usein tuhlailevan runsas ja suurimuotoinen, ja sellaista oli toki tämäkin. Pohjalaisia kuitenkin välttää vanhempien oopperoiden erään rasittavimpiin kuuluvan piirteen: juonenkulun jumittumisen loputtomiin aarioihin ja elämää suuremmiksi kuvatuissa tunteissa vellomiseen. Pohjalaisissa juoni tuntuu peräti kulkevan.
Ei ole ihme, että tämä sata vuotta sitten ensimmäistä kertaa esitetty ooppera on saanut kansallisen klassikon aseman: pohjalaisia kansansävelmiä usein lainaava musiikki on helposti lähestyttävää, ja koko ajan myös tarinan kannalta relevanttia. Homma yksinkertaisesti toimii yhteen, ja koko tuotanto esiintyjineen ja lavastuksineen on ihan nappisuoritus!
Ennen kaikkea tämä kuitenkin on osuva tarina suomalaisuuden ydinominaisuuksista: oikeudentunnosta, itsekunnioituksesta ja siitä että vapautta puolustetaan vaikkapa henkensä uhalla. Lakien mukaan ollaan halukkaita elämään, mutta jos venäläistä valtaa edustava vallesmanni haluaa käyttää valtaansa lakienkin ohitse, sellaisen orjuuden ruoskan alle ei alistuta.
Pohjalaisuus on tässä pikemminkin symboli tietylle asenteelle, kuin pyrkimys tietyn suomalaisen heimon etnografiseen kuvaamiseen. Voi olla, että Pohjanmaalta tilausajolla saapuvat oopperaturistit pettyvät, sillä pohjalaisuuteen usein liittyvä itsekorostus ja pohjalaisuuden symbolit tästä puuttuvat - yleisön joukossa kyllä näki montakin jussipaitaa. Pikemminkin oopperan "pohjalaisuus" on jotain sellaista sinnikästä ja suoraselkäistä, jota on meissä kaikissa, samalla tavalla kuin mystisempi ja lyyrisempi "karjalaisuuskin".
Tämä on sellainen ooppera, jota on helppo suositella sellaisellekin, jonka ei muuten tule oopperassa käytyä. Leevi Madetojan musiikki sopii korvaan ja Paavo Westerbergin ohjaus toimii. Tulevissa näytöksissä näkyy yhä olevan hyvin lippuja jäljellä, mutta kun sana leviää, ei ehkä pitkään.
-
Pohjalaisia, Kansallisooppera 22.11.2024
Nyt oli ensi-illassa niin huikea ooppera, että kannattaa ostaa liput kun niitä vielä saa!
Ooppera on taidemuotona hyvin usein tuhlailevan runsas ja suurimuotoinen, ja sellaista oli toki tämäkin. Pohjalaisia kuitenkin välttää vanhempien oopperoiden erään rasittavimpiin kuuluvan piirteen: juonenkulun jumittumisen loputtomiin aarioihin ja elämää suuremmiksi kuvatuissa tunteissa vellomiseen. Pohjalaisissa juoni tuntuu peräti kulkevan.
Ei ole ihme, että tämä sata vuotta sitten ensimmäistä kertaa esitetty ooppera on saanut kansallisen klassikon aseman: pohjalaisia kansansävelmiä usein lainaava musiikki on helposti lähestyttävää, ja koko ajan myös tarinan kannalta relevanttia. Homma yksinkertaisesti toimii yhteen, ja koko tuotanto esiintyjineen ja lavastuksineen on ihan nappisuoritus!
Ennen kaikkea tämä kuitenkin on osuva tarina suomalaisuuden ydinominaisuuksista: oikeudentunnosta, itsekunnioituksesta ja siitä että vapautta puolustetaan vaikkapa henkensä uhalla. Lakien mukaan ollaan halukkaita elämään, mutta jos venäläistä valtaa edustava vallesmanni haluaa käyttää valtaansa lakienkin ohitse, sellaisen orjuuden ruoskan alle ei alistuta.
Pohjalaisuus on tässä pikemminkin symboli tietylle asenteelle, kuin pyrkimys tietyn suomalaisen heimon etnografiseen kuvaamiseen. Voi olla, että Pohjanmaalta tilausajolla saapuvat oopperaturistit pettyvät, sillä pohjalaisuuteen usein liittyvä itsekorostus ja pohjalaisuuden symbolit tästä puuttuvat - yleisön joukossa kyllä näki montakin jussipaitaa. Pikemminkin oopperan "pohjalaisuus" on jotain sellaista sinnikästä ja suoraselkäistä, jota on meissä kaikissa, samalla tavalla kuin mystisempi ja lyyrisempi "karjalaisuuskin".
Tämä on sellainen ooppera, jota on helppo suositella sellaisellekin, jonka ei muuten tule oopperassa käytyä. Leevi Madetojan musiikki sopii korvaan ja Paavo Westerbergin ohjaus toimii. Tulevissa näytöksissä näkyy yhä olevan hyvin lippuja jäljellä, mutta kun sana leviää, ei ehkä pitkään.
-
Pohjalaisia, Kansallisooppera 22.11.2024
Nyt oli ensi-illassa niin huikea ooppera, että kannattaa ostaa liput kun niitä vielä saa!
Ooppera on taidemuotona hyvin usein tuhlailevan runsas ja suurimuotoinen, ja sellaista oli toki tämäkin. Pohjalaisia kuitenkin välttää erään monien oopperoiden usein rasittavaksi käyvän piirteen: juonenkulun jumittumisen loputtomiin aarioihin ja elämää suuremmiksi kuvatuissa tunteissa vellomiseen. Pohjalaisissa juoni tuntuu peräti kulkevan.
Ei ole ihme, että tämä sata vuotta sitten ensimmäistä kertaa esitetty ooppera on saanut jonkinlaisen kansallisen klassikon aseman: pohjalaisia kansansävelmiä usein lainaava musiikki on helposti lähestyttävää, ja koko ajan myös tarinan kannalta relevanttia. Homma yksinkertaisesti toimii yhteen, ja koko tuotanto esiintyjineen ja lavastuksineen on ihan nappisuoritus!
Ennen kaikkea tämä kuitenkin on osuva tarina suomalaisuuden ydinominaisuuksista: oikeudentunnosta, itsekunnioituksesta ja siitä että vapautta puolustetaan vaikkapa henkensä uhalla. Lakien mukaan ollaan halukkaita elämään, mutta jos venäläistä valtaa edustava vallesmanni haluaa käyttää valtaansa lakienkin ohitse, sellaisen orjuuden ruoskan alle ei alistuta.
Pohjalaisuus on tässä pikemminkin symboli tietylle asenteelle, kuin pyrkimys tietyn suomalaisen heimon etnografiseen kuvaamiseen. Voi olla, että Pohjanmaalta tilausajolla saapuvat oopperaturistit pettyvät, sillä pohjalaisuuteen usein liittyvä itsekorostus ja pohjalaisuuden symbolit tästä puuttuvat - yleisön joukossa kyllä näki montakin jussipaitaa. Pikemminkin oopperan "pohjalaisuus" on jotain sellaista sinnikästä ja suoraselkäistä, jota on meissä kaikissa, samalla tavalla kuin mystisempi ja lyyrisempi "karjalaisuuskin".
Tämä on sellainen ooppera, jota on helppo suositella sellaisellekin, jonka ei muuten tule oopperassa käytyä. Leevi Madetojan musiikki sopii korvaan ja Paavo Westerbergin ohjaus toimii. Tulevissa näytöksissä näkyy yhä olevan hyvin lippuja jäljellä, mutta kun sana leviää, ei ehkä pitkään.
-
Pohjalaisia, Kansallisooppera 22.11.2024
Nyt oli ensi-illassa niin huikea ooppera, että kannattaa ostaa liput kun niitä vielä saa!
Ooppera on taidemuotona hyvin usein tuhlailevan runsas ja suurimuotoinen, ja sellaista oli toki tämäkin. Pohjalaisia kuitenkin välttää vanhempien oopperoiden erään rasittavimpiin kuuluvan piirteen: juonenkulun jumittumisen loputtomiin aarioihin ja elämää suuremmiksi kuvatuissa tunteissa vellomiseen. Pohjalaisissa juoni tuntuu peräti kulkevan.
Ei ole ihme, että tämä sata vuotta sitten ensimmäistä kertaa esitetty ooppera on saanut kansallisen klassikon aseman: pohjalaisia kansansävelmiä usein lainaava musiikki on helposti lähestyttävää, ja koko ajan myös tarinan kannalta relevanttia. Homma yksinkertaisesti toimii yhteen, ja koko tuotanto esiintyjineen ja lavastuksineen on ihan nappisuoritus!
Ennen kaikkea tämä kuitenkin on osuva tarina suomalaisuuden ydinominaisuuksista: oikeudentunnosta, itsekunnioituksesta ja siitä että vapautta puolustetaan vaikkapa henkensä uhalla. Lakien mukaan ollaan halukkaita elämään, mutta jos venäläistä valtaa edustava vallesmanni haluaa käyttää valtaansa lakienkin ohitse, sellaisen orjuuden ruoskan alle ei alistuta.
Pohjalaisuus on tässä pikemminkin symboli tietylle asenteelle, kuin pyrkimys tietyn suomalaisen heimon etnografiseen kuvaamiseen. Voi olla, että Pohjanmaalta tilausajolla saapuvat oopperaturistit pettyvät, sillä pohjalaisuuteen usein liittyvä itsekorostus ja pohjalaisuuden symbolit tästä puuttuvat - yleisön joukossa kyllä näki montakin jussipaitaa. Pikemminkin oopperan "pohjalaisuus" on jotain sellaista sinnikästä ja suoraselkäistä, jota on meissä kaikissa, samalla tavalla kuin mystisempi ja lyyrisempi "karjalaisuuskin".
Tämä on sellainen ooppera, jota on helppo suositella sellaisellekin, jonka ei muuten tule oopperassa käytyä. Leevi Madetojan musiikki sopii korvaan ja Paavo Westerbergin ohjaus toimii. Tulevissa näytöksissä näkyy yhä olevan hyvin lippuja jäljellä, mutta kun sana leviää, ei ehkä pitkään.
-
We're very lucky to have John Neumeier's "Death in Venice" in #Helsinki.
«I believe that the best works of dance work are those works in which I, as an audience, recognize something of me in that which I see. And I think it can be very immediate because we share the same instrument. I am a human and these humans are speaking without words to me.»
https://oopperabaletti.fi/en/stage24/video/death-in-venice-insights-from-the-choreographer-and-dancers-other/It worked. It was a riot. There are still tickets available for 7 performances.
-
Earthrise, Alminsali 17.10.2024
Parin päivän takainen kulttuuripettymys Kansallisteatterissa vaati korjaussarjaa, ja sellaista lähdin hakemaan Oopperatalolta, jossa maailmanensi-illan sai Earthrise-niminen "ooppera". Jos Jäniksen vuosi oli Pulttibois-henkistä tyypittelyä, Earthrise oli lähtökohdiltaan selvästi korkeakulttuurisempi: esiintyjinä oli näyttelijä, laulaja, barokkiorkesteri ja kolme videoruutua, tyylilaji paikoin lähempänä esitelmää kuin teatteria. Tällä kertaa ehdin ottaa viskilasinkin (15,60€) varmuuden vuoksi jo ennen esitystä.
Earthrisessä laulanut Anni Elif Egecioglu oli äänenkäytöltään aivan huikea ja monipuolinen, mutta ennen kaikkea esityksessä tuntui olevan pointti ja se jätti jälkeensä myös ajatuksia, eikä pelkkiä fiiliksiä.
Ja yksi keskeinen pointti tuli ainakin tarinassa Vincentio (Galileon isä) Galileista, joka kammoksui polyfonista musiikkia, koska se ei sopinut kreikkalaisen filosofian ajatukseen puhtaasta musiikista. Taide, tiede ja todellisuus eivät kuitenkaan tyhjene teoriaan, vaan todellisuuden kuvaaminen - tehdään se sitten tieteen (jota edustaa Earthrisen päähenkilö Kepler) tai taiteen välityksellä - voi vaatia monen samaan aikaan vaikuttavan asian tai teeman yhtäaikaista kuvaamista. Ja koska maailman ongelmat ovat monimutkaisia ja ristiinkytkeytyneitä, tarvitaan myös taidetta, joka ei ole helppoa, itsestäänselvää, valmiiksinaurettua, vaan toisinaan myös vaikeaa, vaativaa, polyfonista, jännitteistä.
Jos Jäniksen vuosi oli lähestymistavaltaan postmoderni, Earthrise oli pikemminkin metamoderni: barokkiorkesterin musiikki ja keskiaikaisten tieteentekijöiden ajatukset keskustelivat siinä sujuvasti ilmastokriisistä.
On hyvä että on puskahuumoria, mutta vielä parempi että on tällaista muutakin!
-
Earthrise, Alminsali 17.10.2024
Parin päivän takainen kulttuuripettymys Kansallisteatterissa vaati korjaussarjaa, ja sellaista lähdin hakemaan Oopperatalolta, jossa maailmanensi-illan sai Earthrise-niminen "ooppera". Jos Jäniksen vuosi oli Pulttibois-henkistä tyypittelyä, Earthrise oli lähtökohdiltaan selvästi korkeakulttuurisempi: esiintyjinä oli näyttelijä, laulaja, barokkiorkesteri ja kolme videoruutua, tyylilaji paikoin lähempänä esitelmää kuin teatteria. Tällä kertaa ehdin ottaa viskilasinkin (15,60€) varmuuden vuoksi jo ennen esitystä.
Earthrisessä laulanut Anni Elif Egecioglu oli äänenkäytöltään aivan huikea ja monipuolinen, mutta ennen kaikkea esityksessä tuntui olevan pointti ja se jätti jälkeensä myös ajatuksia, eikä pelkkiä fiiliksiä.
Ja yksi keskeinen pointti tuli ainakin tarinassa Vincentio (Galileon isä) Galileista, joka kammoksui polyfonista musiikkia, koska se ei sopinut kreikkalaisen filosofian ajatukseen puhtaasta musiikista. Taide, tiede ja todellisuus eivät kuitenkaan tyhjene teoriaan, vaan todellisuuden kuvaaminen - tehdään se sitten tieteen (jota edustaa Earthrisen päähenkilö Kepler) tai taiteen välityksellä - voi vaatia monen samaan aikaan vaikuttavan asian tai teeman yhtäaikaista kuvaamista. Ja koska maailman ongelmat ovat monimutkaisia ja ristiinkytkeytyneitä, tarvitaan myös taidetta, joka ei ole helppoa, itsestäänselvää, valmiiksinaurettua, vaan toisinaan myös vaikeaa, vaativaa, polyfonista, jännitteistä.
Jos Jäniksen vuosi oli lähestymistavaltaan postmoderni, Earthrise oli pikemminkin metamoderni: barokkiorkesterin musiikki ja keskiaikaisten tieteentekijöiden ajatukset keskustelivat siinä sujuvasti ilmastokriisistä.
On hyvä että on puskahuumoria, mutta vielä parempi että on tällaista muutakin!
-
Earthrise, Alminsali 17.10.2024
Parin päivän takainen kulttuuripettymys Kansallisteatterissa vaati korjaussarjaa, ja sellaista lähdin hakemaan Oopperatalolta, jossa maailmanensi-illan sai Earthrise-niminen "ooppera". Jos Jäniksen vuosi oli Pulttibois-henkistä tyypittelyä, Earthrise oli lähtökohdiltaan selvästi korkeakulttuurisempi: esiintyjinä oli näyttelijä, laulaja, barokkiorkesteri ja kolme videoruutua, tyylilaji paikoin lähempänä esitelmää kuin teatteria. Tällä kertaa ehdin ottaa viskilasinkin (15,60€) varmuuden vuoksi jo ennen esitystä.
Earthrisessä laulanut Anni Elif Egecioglu oli äänenkäytöltään aivan huikea ja monipuolinen, mutta ennen kaikkea esityksessä tuntui olevan pointti ja se jätti jälkeensä myös ajatuksia, eikä pelkkiä fiiliksiä.
Ja yksi keskeinen pointti tuli ainakin tarinassa Vincentio (Galileon isä) Galileista, joka kammoksui polyfonista musiikkia, koska se ei sopinut kreikkalaisen filosofian ajatukseen puhtaasta musiikista. Taide, tiede ja todellisuus eivät kuitenkaan tyhjene teoriaan, vaan todellisuuden kuvaaminen - tehdään se sitten tieteen (jota edustaa Earthrisen päähenkilö Kepler) tai taiteen välityksellä - voi vaatia monen samaan aikaan vaikuttavan asian tai teeman yhtäaikaista kuvaamista. Ja koska maailman ongelmat ovat monimutkaisia ja ristiinkytkeytyneitä, tarvitaan myös taidetta, joka ei ole helppoa, itsestäänselvää, valmiiksinaurettua, vaan toisinaan myös vaikeaa, vaativaa, polyfonista, jännitteistä.
Jos Jäniksen vuosi oli lähestymistavaltaan postmoderni, Earthrise oli pikemminkin metamoderni: barokkiorkesterin musiikki ja keskiaikaisten tieteentekijöiden ajatukset keskustelivat siinä sujuvasti ilmastokriisistä.
On hyvä että on puskahuumoria, mutta vielä parempi että on tällaista muutakin!
-
Earthrise, Alminsali 17.10.2024
Parin päivän takainen kulttuuripettymys Kansallisteatterissa vaati korjaussarjaa, ja sellaista lähdin hakemaan Oopperatalolta, jossa maailmanensi-illan sai Earthrise-niminen "ooppera". Jos Jäniksen vuosi haki innoituksensa kesäteatterista, Earthrise oli lähtökohdiltaan selvästi korkeakulttuurisempi: esiintyjinä oli näyttelijä, laulaja, barokkiorkesteri ja kolme videoruutua, tyylilaji paikoin lähempänä esitelmää kuin teatteria. Tällä kertaa ehdin ottaa viskilasinkin (15,60€) varmuuden vuoksi jo ennen esitystä.
Earthrisessä laulanut Anni Elif Egecioglu oli äänenkäytöltään aivan huikea ja monipuolinen, mutta ennen kaikkea esityksessä tuntui olevan pointti ja se jätti jälkeensä myös ajatuksia, eikä pelkkiä fiiliksiä.
Ja yksi keskeinen pointti tuli ainakin tarinassa Vincentio (Galileon isä) Galileista, joka kammoksui polyfonista musiikkia, koska se ei sopinut kreikkalaisen filosofian ajatukseen puhtaasta musiikista. Taide, tiede ja todellisuus eivät kuitenkaan tyhjene teoriaan, vaan todellisuuden kuvaaminen - tehdään se sitten tieteen (jota edustaa Earthrisen päähenkilö Kepler) tai taiteen välityksellä - voi vaatia monen samaan aikaan vaikuttavan asian tai teeman yhtäaikaista kuvaamista. Ja koska maailman ongelmat ovat monimutkaisia ja ristiinkytkeytyneitä, tarvitaan myös taidetta, joka ei ole helppoa, itsestäänselvää, valmiiksinaurettua, vaan toisinaan myös vaikeaa, vaativaa, polyfonista, jännitteistä.
Jos Jäniksen vuosi oli lähestymistavaltaan postmoderni, Earthrise oli pikemminkin metamoderni: barokkiorkesterin musiikki ja keskiaikaisten tieteentekijöiden ajatukset keskustelivat siinä sujuvasti ilmastokriisistä.
On hyvä että on puskahuumoria, mutta vielä parempi että on tällaista muutakin!
-
Earthrise, Alminsali 17.10.2024
Parin päivän takainen kulttuuripettymys Kansallisteatterissa vaati korjaussarjaa, ja sellaista lähdin hakemaan Oopperatalolta, jossa maailmanensi-illan sai Earthrise-niminen "ooppera". Jos Jäniksen vuosi oli Pulttibois-henkistä tyypittelyä, Earthrise oli lähtökohdiltaan selvästi korkeakulttuurisempi: esiintyjinä oli näyttelijä, laulaja, barokkiorkesteri ja kolme videoruutua, tyylilaji paikoin lähempänä esitelmää kuin teatteria. Tällä kertaa ehdin ottaa viskilasinkin (15,60€) varmuuden vuoksi jo ennen esitystä.
Earthrisessä laulanut Anni Elif Egecioglu oli äänenkäytöltään aivan huikea ja monipuolinen, mutta ennen kaikkea esityksessä tuntui olevan pointti ja se jätti jälkeensä myös ajatuksia, eikä pelkkiä fiiliksiä.
Ja yksi keskeinen pointti tuli ainakin tarinassa Vincentio (Galileon isä) Galileista, joka kammoksui polyfonista musiikkia, koska se ei sopinut kreikkalaisen filosofian ajatukseen puhtaasta musiikista. Taide, tiede ja todellisuus eivät kuitenkaan tyhjene teoriaan, vaan todellisuuden kuvaaminen - tehdään se sitten tieteen (jota edustaa Earthrisen päähenkilö Kepler) tai taiteen välityksellä - voi vaatia monen samaan aikaan vaikuttavan asian tai teeman yhtäaikaista kuvaamista. Ja koska maailman ongelmat ovat monimutkaisia ja ristiinkytkeytyneitä, tarvitaan myös taidetta, joka ei ole helppoa, itsestäänselvää, valmiiksinaurettua, vaan toisinaan myös vaikeaa, vaativaa, polyfonista, jännitteistä.
Jos Jäniksen vuosi oli lähestymistavaltaan postmoderni, Earthrise oli pikemminkin metamoderni: barokkiorkesterin musiikki ja keskiaikaisten tieteentekijöiden ajatukset keskustelivat siinä sujuvasti ilmastokriisistä.
On hyvä että on puskahuumoria, mutta vielä parempi että on tällaista muutakin!