#nera2025 — Public Fediverse posts
Live and recent posts from across the Fediverse tagged #nera2025, aggregated by home.social.
-
Konferenssin päätteeksi Ateneum ja Kiasma, kummassakin uusi näyttely. Kiasman Kivi, paperi, sakset oli monella tapaa liikuttava jatkopala Ateneumin tänään avautuneelle Rajojen rikkojat -näyttelylle. Rajojen rikkojat esittelee kuvataiteen naisia, uranuurtajia. Minua jäi kovasti kutkuttamaan kaksi alastonta miestä, joiden penikset oli maalauksissa blurrattu. Nainenhan ei saanut maalata alastonta miestä, vaikka se olisi ollut vihitty. (Ehkä on kuitenkin vähän luonnosteltu, mutta ei julkistettu?) Onneksi nämä olivat säästyneet, kannattaa käydä katsomassa. Ja sitä siis mietin, että oliko maalattu ja sitten vasta hierottu tunnistamattomaksi, vai oliko tehty suoraan hentoinen kalukukkaro, vai mitenkä tässä oli toimittu? Kiasmassa taas piti itkeä vähän Esse McChesneyn Kaipuu/Huoli -teoksen ääressä. Kirjoitan siitä ehkä myöhemmin enemmän.
Sitt kun aamun oli aloittanut konferenssissa kulttuuritietoisessa storytelling-työpajassa, on yhtäkkiä jotenkin ravittu ja innostunut olo.
-
Konferenssin päätteeksi Ateneum ja Kiasma, kummassakin uusi näyttely. Kiasman Kivi, paperi, sakset oli monella tapaa liikuttava jatkopala Ateneumin tänään avautuneelle Rajojen rikkojat -näyttelylle. Rajojen rikkojat esittelee kuvataiteen naisia, uranuurtajia. Minua jäi kovasti kutkuttamaan kaksi alastonta miestä, joiden penikset oli maalauksissa blurrattu. Nainenhan ei saanut maalata alastonta miestä, vaikka se olisi ollut vihitty. (Ehkä on kuitenkin vähän luonnosteltu, mutta ei julkistettu?) Onneksi nämä olivat säästyneet, kannattaa käydä katsomassa. Ja sitä siis mietin, että oliko maalattu ja sitten vasta hierottu tunnistamattomaksi, vai oliko tehty suoraan hentoinen kalukukkaro, vai mitenkä tässä oli toimittu? Kiasmassa taas piti itkeä vähän Esse McChesneyn Kaipuu/Huoli -teoksen ääressä. Kirjoitan siitä ehkä myöhemmin enemmän.
Sitt kun aamun oli aloittanut konferenssissa kulttuuritietoisessa storytelling-työpajassa, on yhtäkkiä jotenkin ravittu ja innostunut olo.
-
Konferenssin päätteeksi Ateneum ja Kiasma, kummassakin uusi näyttely. Kiasman Kivi, paperi, sakset oli monella tapaa liikuttava jatkopala Ateneumin tänään avautuneelle Rajojen rikkojat -näyttelylle. Rajojen rikkojat esittelee kuvataiteen naisia, uranuurtajia. Minua jäi kovasti kutkuttamaan kaksi alastonta miestä, joiden penikset oli maalauksissa blurrattu. Nainenhan ei saanut maalata alastonta miestä, vaikka se olisi ollut vihitty. (Ehkä on kuitenkin vähän luonnosteltu, mutta ei julkistettu?) Onneksi nämä olivat säästyneet, kannattaa käydä katsomassa. Ja sitä siis mietin, että oliko maalattu ja sitten vasta hierottu tunnistamattomaksi, vai oliko tehty suoraan hentoinen kalukukkaro, vai mitenkä tässä oli toimittu? Kiasmassa taas piti itkeä vähän Esse McChesneyn Kaipuu/Huoli -teoksen ääressä. Kirjoitan siitä ehkä myöhemmin enemmän.
Sitt kun aamun oli aloittanut konferenssissa kulttuuritietoisessa storytelling-työpajassa, on yhtäkkiä jotenkin ravittu ja innostunut olo.
-
Konferenssin päätteeksi Ateneum ja Kiasma, kummassakin uusi näyttely. Kiasman Kivi, paperi, sakset oli monella tapaa liikuttava jatkopala Ateneumin tänään avautuneelle Rajojen rikkojat -näyttelylle. Rajojen rikkojat esittelee kuvataiteen naisia, uranuurtajia. Minua jäi kovasti kutkuttamaan kaksi alastonta miestä, joiden penikset oli maalauksissa blurrattu. Nainenhan ei saanut maalata alastonta miestä, vaikka se olisi ollut vihitty. (Ehkä on kuitenkin vähän luonnosteltu, mutta ei julkistettu?) Onneksi nämä olivat säästyneet, kannattaa käydä katsomassa. Ja sitä siis mietin, että oliko maalattu ja sitten vasta hierottu tunnistamattomaksi, vai oliko tehty suoraan hentoinen kalukukkaro, vai mitenkä tässä oli toimittu? Kiasmassa taas piti itkeä vähän Esse McChesneyn Kaipuu/Huoli -teoksen ääressä. Kirjoitan siitä ehkä myöhemmin enemmän.
Sitt kun aamun oli aloittanut konferenssissa kulttuuritietoisessa storytelling-työpajassa, on yhtäkkiä jotenkin ravittu ja innostunut olo.