Tieteentekijäpäivän ohjelmassa oli kyllä hyviä puheenvuoroja tieteen vapaudesta ja tutkijoiden mahdollisuudesta vaikuttaa yhteiskuntaan. Mutta ”tutkijoiden hyvinvointi -puheenvuoroihin mulla meinasi palaa käämi, koska niissä taas kerran vastuutettiin painokkaasti työntekijöitä tekemään tunne- ja itsesäätelytyötä, jotta nämä jaksaisivat ad nauseum sellaisia RAKENTEELLISIA ONGELMIA, joihin muka ”ei voi vaikuttaa”. (Herää kysymys, että kuka akateemisiin rakenteisiin sitten voi vaikuttaa, jos eivät akateemisen yhteisön jäsenet.)
Pari esimerkkiä:
🚀Urasuunnittelu lähtee siitä, että tunnistaa oman osaamisensa!” 🚀
Siis onko suomalaisilla postdoceilla herran vuonna 2025 mitään muuta ”urasuunnittelua” kuin kurkottaa joka suuntaan ja ottaa kiinni siitä, mistä suinkin saa? Taitavakin itsensä markkinointi can only get you so far niin pitkään kuin yliopisto-organisaatioilla ei ole rahaa ja tahtoa luoda vakituisia työpaikkoja tai sitoutua työntekijöihinsä muuten pitkäjänteisesti. Ja jos halajaa vaikka professoriksi, niin siihenhän ei riitä EDES se, että saa kaikki muutkin tunnistamaan oman osaamisen, ellei virkojen haltijoita kuole tai eläköidy nopeammin kuin niitä ehditään johdon puolelta lakkauttaa. Tenure track who??
🫂 ”Yhteisön osana jaksaa paremmin!” 🫂
Kyllä varmaan, mutta eihän ainakaan apurahatutkijoilla ja kroonisilla pätkätyöläisillä ole mitään yhteisöä! Kun itse hankittu rahoitus loppuu, joutuu aina sekä fyysisesti että digitaalisesti kaiken ulkopuolelle: työhuone pois, kulkuluvat pois, sähköposti pois, julkiset profiilit yliopiston sivuilta - kaikki pois! Just sillon, kun jää jälleen yhden määräaikaisuuden tai apurahan päätyttyä tyhjän päälle ja yhteisöä tarvitsisi kaikkein eniten, sellaiseen ei ole pääsyä. Itteäni ei ainakaan enää huvita edes yrittää integroitua mihinkään työyhteisöön, kun tietää, että nää samat hylkäämiskokemukset on kuitenkin aina edessä vuoden tai viimeistään parin päästä. Helpompi lähteä, jos ei asetu taloksi.
🌸 ”itselleen voi tuottaa merkityksellisyyden kokemuksia listaamalla 21 päivän ajan 3 asiaa, joista on kiitollinen” 🌸
Tää on ihan totta - ja hyvin vastaava kiitollisuusharjoitus on ollut osa myös omaa meditaatiorutiiniani jo vuosia. Eli mulla ei oo mitään tämmösiä harjoituksia vastaan. MUTTA tässä ois esim. tää yks ilmastokriisi joka saa mut - kaikista harjoituksista huolimatta - tuntemaan, että mun työ on parhaimmillaankin vaan Titanicin kansituolien uudelleen järjestelyä. Jos halutaan kerran puhua merkityksellisyydestä, milloin ollaan valmiita puhumaan siitä, että tätä menoa tulevaisuutta ei ehkä vain ole? Ei ainakaan demokraattisessa sivistys/hyvinvointiyhteiskunnassa. Siis en ainakaan muista Mad Maxista yhtään hahmoa, joka ois ollu kirjallisuudentutkija…?
#tutkijahommat #akatemia #merkityksellisyys