#erilaisetoppijat #erityisopetus #lukihäiriö #oppimishaasteet #sosioekonominenasema
LUE LUE LUE!
Ja samaan aikaan jankutetaan että kaikkia pitää kunnioittaa, ketään ei saa syrjiä..
Kun on syntynyt vilkkaaksi, kieppunut koulussakin pulpetissaan kuin väkkärä ja silti oppinut valtavasti, niin sanon vaan että on erilaisia oppijoita.
Jotkut oppii paremmin tekemällä yrityksen ja erehdyksen kautta lukematta valtavia määriä.
On jopa niin ettei kannettu vesi kaivossa pysy.
Voin lukea ja olen lukenut mm puutarhaoppaita ja silti kun menen kasvimaalleni, en kykene soveltamaan kaikkea lukemaani, eikä kasvimaani koskaan näytä yhtä upealta kuin niissä oppaissa.
Käistöitäkin olen tehnyt ikäni eikä tekemiseni näytä, ei lopputuloksetkaan koskaan niin kuin Strömssöössä 😆
Aika paljon olen lukenut kausittain vapaaehtoisesti omasta halustani..
Kerran menin kirjastoon etsimään edes jotakin luettavaa. Oli taas meneillään joku mielentilahaaste ja etsin jotain millä saada huomio kiinnittymään luetun kautta.
Kerran mietin päässäni ensin jonkun luvun. Sitten lähdin hyllyn päästä laskemaan ja pysähdyin sen luvun kohdalla.
Siinä oli kirja: Ruusun aika.
Minulla ei ollut hajuakaan silloin kyseisestä kirjasta. Lainasin sen ja kotona luin sen innoissani kannesta kanteen kun tarina tempasi mukaansa.
Myöhemmin selvisi että olin lukenut mainetta niittäneen bestsellerin.
Elokuvaversio oli lattea viritelmä myöhemmin, samoin monet muut tarinat jotka on tullut suorastaan ahnehdittua, mutta lukeminen on muuten ollut vain yksi osa elämääni ja satunnaista.
On ollut aikoja jolloin pöytätasoni ja lattiakin on ollut täynnä avattuja kirjoja, joissa kun muistilappuja muistiinpanoineen.
Kun joku asia on kiinnostanut, olen etsinyt siitä tietoja ja selvittänyt monta mysteeriä.
Voi kun se alakoulun tai ylipäätään koko kansakouluaikani opettajakunta olis yhä elossa ja pääsisin keskustelemaan kanssaan.. Varsinkin 1 ja 2 luokan kansankynttilä, joka luuli minua umpityhmäksi ja toiottomaksi..
5 luokalla oli hyvä miesopettaja. Vaikka minä sen luokan jumpittelin oppimislakolla suuttuneena siitä ettei isäni päästänyt minua maksulliseen oppikouluun. (Vielä -66 kohdallani oli niin että oppikoulu oli tarkoitettu vain varakkaampien lapsille. Perheemme esikoiselle olisi löytynyt rahaa, hän pyrki, ei päässyt ja minä josta isä väitti etten ole hänen lapsensa, en sitten saanut kotoa lupaa pyrkiä.)
Mutta se miesopettaja oli tarkkasilmäinen. Se katsoi minua usein ystävällinen pilke silmissään. Niin vaikka joutui laittamaan minut usein poikien kanssa jälki-istuntoon ja minä olin vielä se joka jäi sinne istumaan kun pojat lähti. Päästi minut pois ja sanoi että mene takaovesta ja metsän laittaa ettei pojat näe sinua.
Siinä oli kunnon pedagoki.
Hoksaili kun seurasi sieltä katedriltaan.
Tajusi paljon enemmän kuin yksikään toinen aikuinen. Katseensa kertoi valtavasti. Olen yhä valtavan kiitollinen hänelle vaikka istunkin sen vuoden jatkuvasti jälki-istunnossa.
Kun on aina ollut liikaa tai liian vähän, eikä olekoskaan riittänyt kenellekkään ja häpeä/kunnia väkivalta ollut aina kuin varjo kintereillä, niin toisaalta ihmettelen miten olen jumaliste edes selviytynyt näin vanhaksi?
Lapseni kait on selitys ja se on ollut suhde mihin ei ole kukaan yrityksistään huolimatta onnistunut lyömään kiilaa.
"Mutsi, pihiseekö henki?" kysymykset sisältävät kaiken mihin tiivistyy yhteiset 50v eikä useinkaan tarvita muuta. Vastaan "Joo", se on siinä. Kumpikin tekee omia juttuja, elää omaa elämäänsä.
Enkä pakottanut lukemaan koska tiesin miten saa-ta-nan raskasta oli istua päivät pitkät koulussa aloillaan ja hiljaa. Se oli yhtä helWettiä!
Aikuisena voi myös opiskella.
Ja huomionarvoista on se ettei empatiaa opi kirjoista. Se opitaan elämällä. Se syntyy usein vuorovaikutuksessa kun vastapuoli on ystävällinen ja se haihtuu jos toinen on ilkeä.
Se herää kun on joku eläinvauva joka tuoksuu vielä pennulle.. Kissanpennut, koiranpennut, pikku possut.. Sydän sulaa.
En halveksi millään lailla kirallisuutta. Minähän itse kirjoitan kuin vimmattuna.
Ehkä synnyin vanhana sieluna kenen kromosomeihin oli koodattu jo jotain mikä yritti jatkuvasti purkautua mutta aikuiset ottivat esiin risut, piiskat ja solkivyöt ja alkoi piekseminen, silmitön viha.
Koen että olen selviytynyt kuin ihmeen kaupalla.
Luoja paratkoon..
Eikä se vainoaminen ja väkivalta näämmä lopu.
Menin hammaslääkäriin. Olen ~70v ja vähän reilu parikymppinen hammaslääkäri paasasi minulle hampaiden pesusta..
Minä suu ammollaan uhrina kiusattavana, vanha ihminen.
Nyt vanhana sitä vasta tajuaa miten vittumaisia ihmiset on.
Siitä ei mielestäni kirjoiteta riittävästi kirjoja..
Tämä taas tällainen vuodatus jossa valtavasti tulkinnan varaa..
Loppukaneettina vois olla vaikka "Ei se kukkokaan käskien laula".
