Luin appivanhemmilta saatua Kuukausiliitettä ja siellä oli hyvää juttua stressistä.
Tuo meikän Oura-sormus mittailee myös stressiä ja rentoutumista.
On jokseenkin hupaisaa, että silloin kun kirjoitan käsikirjoituksen ekaa versiota, siis raakaversiota, on mulla stressikäyrät kohollaan. Toisin kuin valtaosa kirjoittajista, koen raakaversion tekemisen kaikkein rasittavimmaksi vaiheeksi. Ehkä siinä on vielä niin vahvasti se epävarmuus ym. läsnä.
Mutta silloin kun editoin, niin Oura, älykello ja ties mikä näyttää vihreää ja kertoo, kuinka rentoutunut olen ollut koko päivän 😅 Ja siltä se tuntuukin! Jälleen poikkean monesta muusta kirjoittajasta, kun nimenomaan editointi on musta sitä parasta hommaa! Silloin saa nysvätä, tarkentaa, hioa, säätää ja järjestää.
Tästä sitten loihe juttelemaan @Turre :n kanssa, ja naureskeltiin työmieltymysten yhteneväisyyttä, vaikka ollaankin hyvin eri aloilla. Turre koodaa, minä kirjoitan. Mutta hän pitää yhtä lailla jo olemassaolevan koodin hinkuttelusta, kuten minä jo olemassaolevan tekstin. Uuden luominen on raskasta.
Jos joskus vielä kirjoitan jonkun kanssa kimpassa, niin ehdotan, että hän voi kirjoittaa yhdessä suunnitellun raakaversion ja minä voin hinkuttaa aina oikolukuun asti!
#kirjoittaminen #koodaaminen #tyoelama