#ekologisuus #saasteettomuus Herätessäni mietin luonnonmukaisuutta ja ekofasistiset ajatukset alkoivat vyöryä tajunnanvirrasta loogisina johtopäätelminä..
Käänsin älykatkaisimesta ne ajatukset sammuksiin. Jotenkin valveilla onnistun orientoitumaan egoistiseen harhaani, missä välttelen ajattelemasta kaikista tuskallisempia kysymyksiä kun en ole villieläin.
Ihmisyys on tuskallisen ongelmallista. Humaanius, empatia, halu elää vaikka ei ole väkivahva villissä luonnossa selviytyjä.
Paljon olen tehnyt sen eteen etten kuormittaisi luontoa omalta osaltani. Olen joskus käynyt raakaravintokurssinkin, se kokeilu toisin näivettyi liian työläänä täällä Pohjolan perukoilla, missä talvella pitää pysyä lämpimänä ja saada myös syödäkseen. Talvella ei kasva vihannekset.
Oma taloudellinen tilanne, joka on heikko juuri sen takia että olen ajatellut ekologisesti ja rehellisesti, se ei ole mahdollistanut omalla kohdallani ekologista asumista..
Asun tosin vaatimattomasti. Ei lämmitettäviä hukkaneliöitä. En kokkaa mitään viiden ruokalajin aterioita. Yritän valmistaa paljon kerralla, sitten on pikku-uuni kerta-annoksien lämmittämistä varten. Energiansäästöä.
Ei tarvitse valittaa valtaviasta sähkölaskuista. Ei ole tarvinnut valittaa bensan hinnasta, autovakuutuksista, henkilöautokuluista.
Aikoinaan poljin jopa ~20km työmatkoja. Toki sen takia vain etteivät julkiset vuorot kulkeneet viikonloppuna aamuvuoroon.
Ompelijana perustin aikoinaan toiminimen: Haavevvaate. (Ei kirjoitusvirhe, haaveilijan vapautta, tuotemerkki ideaa..)
Ideana oli kestävän kehityksen kierrätysmateriaalit.. Että pikkuhiljaa sellaista asikaskuntaa kun maailma lämpeni jo silloin ja saastui saastumistaan..
Se oli kuitenkin äkkiä polkaistua tilanteessa, missä globalismin sääntömuutokset mahdollistivat alan töiden siirtämisen kehitysmaadiktatuureihin..
Nyt se on nähty ettei massoja kiinnosta. Tilaavat suoraan Temusta tuotteita, jotka ovat jo tullessaan valmista jätettä.
Minua ahdisti ihan pikkulapsena erilaiset pelot. Sain elää ensimmäiset ~7v ilman telkkaria, ilman muovia!
Sen ajan tahtoisin takaisin!!! Vaikka silloin kaikki ei ollut paremmin, oli käyty sotia, natsit olivat tuoneet Suomeen huumeensa, kirkollakin oli varhaislapsuudessani liikaa valtaa, oppineisuus oli heikkoa, toimeentulo niukkaa, tekemistä valtavasti ilman koneita..
Mutta ei ollut muovia! Sitten alkoi kauppoihin virrata nylonsukkia, nylonpaitoja, teryleeniä. Meille ostettiin lattiaan muovimattoa, pöydälle kangasliinojen tilalle vaxtuukia..
Omat vanhempani eivät kaikkia hullutuksia huolineet. Arvostivat luonnonmateriaaleja. Lähisukukin arvosti ja käsityöläisyys oli vahvana osana omaakin lapsuuttani. Ei kuitenkaan niin vahvana kuin ihanteissani.
Nykyään ei kasvateta pellavaa, ei kudota itse mattoja räsyistä, ei ommella räsynykkeja, ei nikkaroida puuleluja..
Meille vanhoille vittuillaan miten leikimme vain käpylehmillä..
En voi usein muuta kuin vääntää katkaisijasta ja lopettaa vatvomasta yksin.
Ei minua huolittu aikoinaan kunnolla ympäristöporukoihin, missä oli lähestulkoon vain korkeakolututettuja biologeja, teoreetikoita.
Pahinta heille tuntui olevan se että tupakoin. Olin pahalle haisevaa rahvasta poroporvarillisten teoreetikkojen yltiösivistyneessä seurassa.
Entisajan vasemmistolle olin puolestani viherhaihattelija.
Työvoiman ostajille olin kauhistus kun en viihtynyt liukuhihnatyössä hiljaa hosumassa kasinokapitalistille mahdollisimman suurta voittoa hikipaladuunarina..
En voi useinkaan muuta kuin vääntää katkaisijasta ja keskittyä johonkin ihan muuhun.
Sukututkimusta olen tehnyt. Siihen voi uppotua intensiivisesti. Voin samalla seurailla esivanhempieni, sukuni elämänvaiheita ja sukuahan riittää kun jokaisen esivenhemman takana on aina kahdet esivanhemmat..
Taidan taas siirtyä Ameriikkaan. Eilen katselin YouTubesta Rocky Mountain Home, Clearwater, Alberta nimistä paikkaa.
Sieltä löysin isovaarin sisaren, Hilja Elviiran perheen. Sen tiesin että oli siellä solminut jo melko iäkkäänä avioliiton, mutta löysinkin nuoruutensa vaiheita ja avioliiton, lapsia, lapenlapsia..
Yksin en voi maailmaa pelastaa, enkä suostu tekemään sitä sellaisten ihmisten kanssa ketkä haveksivat tekemisiäni..
Aikoinaan tutustuin ihmiseen kenet sain houkuteltua ympäristöaktivismiin. Minua nuorempi.. Oltiin ystävystytty ja tunnettu toisemme joltisenkin ~10v vuotta. Kutsui synttäreilleen. Oli ihan mukava illanvietto, mutta yksi lauseensa pilasi ihan kaiken.
Häntä eivät ympäristöasiat olleet kiinnostaneet pätkääkään. Minä sain houkuteltua häntä.
Katettiin luonaan pöytää, ravasin pöydän ja jääkaapin väliä kun hän letkautti kuin jollekkin idiootille: "Olet avannut monta kertaa jääkaapin oven, se kuluttaa energiaa.."
😲 Se oli silkkaa vittuilua.
Ei meidän kaveruutemme vielä ihan siihen loppunut. Se hiipui ja sitten olen muuttanut ja muuttanut ja muuttanut.. Kulkurielämää..
Aina uusia vittuilijoita vaatimuksineen..
Käännän katkaisinta ja siirryn muihin aiheisiin.
