#anttituomainen — Public Fediverse posts
Live and recent posts from across the Fediverse tagged #anttituomainen, aggregated by home.social.
-
The #book is extremely mesmerizing, full of suspense, and the protagonist gives us the perspective that is an adventure of its own. And all that on top of a classical #Nordic #criminal #thriller #tale from #Finland. Thank you, #AnttiTuomainen, for #TheRabbitFactor and the rest of the trilogy!
-
The #book is extremely mesmerizing, full of suspense, and the protagonist gives us the perspective that is an adventure of its own. And all that on top of a classical #Nordic #criminal #thriller #tale from #Finland. Thank you, #AnttiTuomainen, for #TheRabbitFactor and the rest of the trilogy!
-
Antti Tuomainen on yks mun lempparikirjailijoista. Sain tässä taannoin luettua Pikku Siperian, joka oli taattua laatua.
Päählö ei merkittävästi kehittynyt kirjan aikana (jonkin verran kyllä), mutta se ei haitannut, koska itse tarina oli mukaansatempaava ja sijottui sen verran lyhyelle ajanjaksolle, että eipä siinä ajassa olisi muuta juuri ehtinytkään, kun piti kuitenkin toimia yövahtina museossa ja selvitellä kyläläisten ja oman vaimon salaisuuksia.
Tuomainen onnistui hyvin kuvaamaan pikkukylän suhteita ja sitä, millaista on, kun piiri pieni pyörii. Kyläläisten tarinat vaikuttivat sen verran kiinnostavilta, että olisi niistä pidempäänkin lukenut. Tykkään ehdottomasti kuitenkin siitä, että Tuomainen ei venytä kirjojaan vain sivumäärää lisätäkseen, vaan kun asia on kerrottu, niin homma paketoidaan siististi. Tai no, paketoidessakin voi kyllä sattua pieniä haavereita, jos ei ole varovainen. 😁
Tuomaisen tavaramerkki on se, että ruumiita syntyy vähän vahingossa, ja samaa voi odottaa tältäkin kirjalta. En tiedä, mitä ajattelisin, jos häneltä jonain päivänä tulisi kirja, jossa kaikki tapot olisikin yllättäen suunniteltuja. 😄
Jos pitäisi asettaa Tuomaisen kirjat suosikkijärjestykseen, niin Pikku Siperia olisi keskivaiheilla. Jäniskerroin, Palm Beach Finland ja Mies joka kuoli ovat pitkään kuuluneet suosikkikolmikkooni, vaikka kaikista tähän mennessä lukemistani kirjoista olenkin lähes yhtäläisesti tykännyt. Oikestaan vain Palavat kivet ja Hirvikaava olivat semmoisia, joissa ei omalla kohdallani ollut samaa vetoisuutta kuin muissa.
